Työttömyys ja pysähtynyt elämä

Mäki valmistuin työttömäksi. Lojusin vuoden työttömänä ja aloin sit hakemaan ihan mitä tahansa paskaduunia koska en kestänyt olla enää himassa. Nyt olen ollut vuoden siivoustyössä. Aika rankkaa pidemmän päälle se on tämäkin tehdä työtä, joka vituttaa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Hanki joku harrastus, opiskele vaikka avoimessa yliopistossa jne. Pääasia, että saat muutakin sisältöä elämään kun työttömyyden ja työnhaun, ettet masennu täysin.

En ole ap, mutta sanonpa vaan, että haluaisin ihan älyttmästi opiskella avoimessa. Valitettavasti työttömänä ei rahnat riitä edes siihen, ja te-toimisto ei myöskään idealleni lämminnyt. Olisi pitänyt siirtyä opiskelija-statukselle. Harmi, ettei työttmän mahdollisuudet ole todellisuudessa lähellekään samat, kun palkansaajalle. Ollessani töissä, opiskelin juurikin noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.

En ole ap, mutta voitko kertoa mihin sitä mielenkiintoa siellä ulkona tulisi suunnata? Linnunlauluun? Leskenlehtiin? Koiranjätöksien keräilyyn? Ilman rahaa on vaikea tehdä mitään. Lenkkeily ja kirjastossakäynti onnistuu ilman rahaa, mutta kuka voi väittää, että ne riittävät päivien sisällöksi ja korvaavat ANSIOtyön, joka on yksi hyvän elämän peruselementeistä???

Elämä on halpoja ja ilmaisia harrastuksia täynnä. En jaksa aikuista ihmistä alkaa opettamaan jos oma mielikuvitus ei riitä korvaamaan jotain ansiotyötä :D Voi herrajumala teitä.. ensin itketään työttömyyttä ja sitten kun päästään siihen tusinatyöhön niin itketään kun on niin rankkaa ja elämä menee pelkkään työhön.

Kunnianhimoinen ja kehittymään pyrkivä ihminen haluaa saavuttaa jotakin ja kokea jotakin. Ei kaikille riitä se että on olemassa ja keksii jotakin kivaa pikku puuhastelua saadakseen ajan kulumaan, kunnes on aika joko taas syödä tai nukkua.

Niin. Se että tekee työttömyydestä virkistävää ja kehittävää tietenkin sulkee sen kunnianhimon ja kehittymisen pois...Ymmärrän kyllä, että vittuuntuneet työntekijät haluavat, että työtön vain itkisi palstoilla, niin oma olo tuntuisi paremmalta. Sehän ei käy laatuun, että työtön olisi onnellinen. Ei se vaan käy.

Ymmärrän, että sinä kuppaat mielelläsi yhteiskunnan rahoja ja nautit täysin siemauksin elättinä olosta. Sitten voit kuvitella, että kehityt ihan hirveästi kun syrjäydyt kaikesta oikeasta tekemisestä ja purat kunnianhimoasi työväenopiston kursseilla eläkeläisten seurana. Tässä maassa vain sattuu olemaan monta ihmistä, jotka haluavat elättää itsensä itse.

Noniin! Päästiinhän tässä taas asiaan. Anna vaan tulla kaikki pienen työmuurahaisen viha ja kiukku pois :D  Jaksat loppuviikon sitten taas puurtaa.

On kyllä huvittavaa. Työttömän ei tarvitse kuin olla valittamatta ja kiitollinen mahdollisuudesta elää ihmisarvoista elämää, mutta sekään ei katkerille työntekijöille riitä. Pitäisi valittaa kurjuudesta vaikka ei ole aihettakaan. Ymmärrän, että työntekijää voi vituttaa kuunnella jos mangutaan kuinka saa liian vähän rahaa mutta tämä oli uutta että tyytyväisyyskin on liikaa. 

Ap. Tilanne on lohduton ja samaan aikaan koko ajan vaan kasvavasti syyllistetään ihmisiä työttömyydestä. Ymmärtäisi, että olisi nousukausi, mutta tämmöisenä aikana hakataan jo valmiiksi lyötyjä ja joskus miettii, että onko nuo telkkuohjelmien ihmiset samassa todellisuudessa.

Se on se, kun ei omalle kohdalle kalahda tai lähipiiriin. Tänään viimeksi mulle sanoi esimies työttömistä, että "tuet pitäis lopettaa, niin porukka menis töihin". Ei varmaan tarkoittanut minua, joka teen pätkätöitä 1-10 päivän pätkissä siellä työpaikassa lomittuen lyhyisiin työttömyysjaksoihin. Mutta sattui kyllä syvältä. Tämän vielä laukaisee ihminen, jolla on julkisen sektorin vakityö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.

En ole ap, mutta voitko kertoa mihin sitä mielenkiintoa siellä ulkona tulisi suunnata? Linnunlauluun? Leskenlehtiin? Koiranjätöksien keräilyyn? Ilman rahaa on vaikea tehdä mitään. Lenkkeily ja kirjastossakäynti onnistuu ilman rahaa, mutta kuka voi väittää, että ne riittävät päivien sisällöksi ja korvaavat ANSIOtyön, joka on yksi hyvän elämän peruselementeistä???

Elämä on halpoja ja ilmaisia harrastuksia täynnä. En jaksa aikuista ihmistä alkaa opettamaan jos oma mielikuvitus ei riitä korvaamaan jotain ansiotyötä :D Voi herrajumala teitä.. ensin itketään työttömyyttä ja sitten kun päästään siihen tusinatyöhön niin itketään kun on niin rankkaa ja elämä menee pelkkään työhön.

Kunnianhimoinen ja kehittymään pyrkivä ihminen haluaa saavuttaa jotakin ja kokea jotakin. Ei kaikille riitä se että on olemassa ja keksii jotakin kivaa pikku puuhastelua saadakseen ajan kulumaan, kunnes on aika joko taas syödä tai nukkua.

Niin. Se että tekee työttömyydestä virkistävää ja kehittävää tietenkin sulkee sen kunnianhimon ja kehittymisen pois...Ymmärrän kyllä, että vittuuntuneet työntekijät haluavat, että työtön vain itkisi palstoilla, niin oma olo tuntuisi paremmalta. Sehän ei käy laatuun, että työtön olisi onnellinen. Ei se vaan käy.

Ymmärrän, että sinä kuppaat mielelläsi yhteiskunnan rahoja ja nautit täysin siemauksin elättinä olosta. Sitten voit kuvitella, että kehityt ihan hirveästi kun syrjäydyt kaikesta oikeasta tekemisestä ja purat kunnianhimoasi työväenopiston kursseilla eläkeläisten seurana. Tässä maassa vain sattuu olemaan monta ihmistä, jotka haluavat elättää itsensä itse.

Noniin! Päästiinhän tässä taas asiaan. Anna vaan tulla kaikki pienen työmuurahaisen viha ja kiukku pois :D  Jaksat loppuviikon sitten taas puurtaa.

On kyllä huvittavaa. Työttömän ei tarvitse kuin olla valittamatta ja kiitollinen mahdollisuudesta elää ihmisarvoista elämää, mutta sekään ei katkerille työntekijöille riitä. Pitäisi valittaa kurjuudesta vaikka ei ole aihettakaan. Ymmärrän, että työntekijää voi vituttaa kuunnella jos mangutaan kuinka saa liian vähän rahaa mutta tämä oli uutta että tyytyväisyyskin on liikaa. 

Mitä olen lueskellut täällä näitä töissäolevien purnauksia työttömien liian hyvästä elämästä, olen tullut siihen johtopäätökseen, että asiat ovat vasta sitten työtätekevien mielestä oikealla tolalla, kun lumen alta paljastuneita työttömiä rahdataan kontteihin kuskattavaksi kaatopaikalle. Silloinhan sitä työtätekevä tuntee oikeasti elävänsä ja tietää, että on tehnyt jotakin 'oikein'...

Eipä se julkisen sektorin vakityökään ole vuosikausiin ollut mikään tae mistään. Niilläkin on yt-neuvotteluja vuosittain ollut jo pitemmän aikaa.

Mutta joo, työttömien syyllistäminen on nykytilanteessa ihan naurettavaa. Itse olin jossain kohtaa 5kk työttömänä ja tiedän kyllä ne fiilikset. Tsemppiä!

Eugeniikan puolestapuhujat ry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.

En ole ap, mutta voitko kertoa mihin sitä mielenkiintoa siellä ulkona tulisi suunnata? Linnunlauluun? Leskenlehtiin? Koiranjätöksien keräilyyn? Ilman rahaa on vaikea tehdä mitään. Lenkkeily ja kirjastossakäynti onnistuu ilman rahaa, mutta kuka voi väittää, että ne riittävät päivien sisällöksi ja korvaavat ANSIOtyön, joka on yksi hyvän elämän peruselementeistä???

Elämä on halpoja ja ilmaisia harrastuksia täynnä. En jaksa aikuista ihmistä alkaa opettamaan jos oma mielikuvitus ei riitä korvaamaan jotain ansiotyötä :D Voi herrajumala teitä.. ensin itketään työttömyyttä ja sitten kun päästään siihen tusinatyöhön niin itketään kun on niin rankkaa ja elämä menee pelkkään työhön.

Kunnianhimoinen ja kehittymään pyrkivä ihminen haluaa saavuttaa jotakin ja kokea jotakin. Ei kaikille riitä se että on olemassa ja keksii jotakin kivaa pikku puuhastelua saadakseen ajan kulumaan, kunnes on aika joko taas syödä tai nukkua.

Niin. Se että tekee työttömyydestä virkistävää ja kehittävää tietenkin sulkee sen kunnianhimon ja kehittymisen pois...Ymmärrän kyllä, että vittuuntuneet työntekijät haluavat, että työtön vain itkisi palstoilla, niin oma olo tuntuisi paremmalta. Sehän ei käy laatuun, että työtön olisi onnellinen. Ei se vaan käy.

Ymmärrän, että sinä kuppaat mielelläsi yhteiskunnan rahoja ja nautit täysin siemauksin elättinä olosta. Sitten voit kuvitella, että kehityt ihan hirveästi kun syrjäydyt kaikesta oikeasta tekemisestä ja purat kunnianhimoasi työväenopiston kursseilla eläkeläisten seurana. Tässä maassa vain sattuu olemaan monta ihmistä, jotka haluavat elättää itsensä itse.

Noniin! Päästiinhän tässä taas asiaan. Anna vaan tulla kaikki pienen työmuurahaisen viha ja kiukku pois :D  Jaksat loppuviikon sitten taas puurtaa.

On kyllä huvittavaa. Työttömän ei tarvitse kuin olla valittamatta ja kiitollinen mahdollisuudesta elää ihmisarvoista elämää, mutta sekään ei katkerille työntekijöille riitä. Pitäisi valittaa kurjuudesta vaikka ei ole aihettakaan. Ymmärrän, että työntekijää voi vituttaa kuunnella jos mangutaan kuinka saa liian vähän rahaa mutta tämä oli uutta että tyytyväisyyskin on liikaa. 

Mitä olen lueskellut täällä näitä töissäolevien purnauksia työttömien liian hyvästä elämästä, olen tullut siihen johtopäätökseen, että asiat ovat vasta sitten työtätekevien mielestä oikealla tolalla, kun lumen alta paljastuneita työttömiä rahdataan kontteihin kuskattavaksi kaatopaikalle. Silloinhan sitä työtätekevä tuntee oikeasti elävänsä ja tietää, että on tehnyt jotakin 'oikein'...

Joku täällä sanoi joskus osuvasti, että meillä on Suomessa kaksi porukkaa joilla ei mene hyvin: ne, jotka ovat työttömiä ja ne, joilla on töitä. Kysymys kuuluukin, mistä molempien ahdinko johtuu ja minkä tahojen intresseihin sopii, että nämä kaksi kuppikuntaa katkeroituvat toisilleen. Nyt ne silmät auki.

Itse kuljen 400 km työmatkaa, eikä tämä herkkua ole. Huomenna vapaalla, tänään istunut 8 tuntia töissä, sitten 5 tuntia päälle autossa ja vapaata piti ottaa sen takia, että huomenna on käytävä riutiinitarkastus lääkärissä poliklinikalla. Minun olisi valittava, otanko sairaanhoidon kokonaan työpaikkakunnalle, mutta kun olen lomat täällä ja tavoite on, että saisin muuttaa takaisin kotiin. Pieniä lapsia ei ole, mutta olen jatkuvasti väsynyt ja kaveripiiriä ei ole, kun olen viikonloput toisaalla ja viikot toisaalla. Mies ei ole saanut, eikä olekaan kuin muutamaan paikkaa hakenut, tuolta toisaalta. Täällä kotona taas alaltani on runsaasti ylitarjontaa. Eikä mulle jää lopulta käteen kuin työmarkkinatuen suuruinen summa kulujen jälkeen. Palkka siis ei edes ole kummoinen. Yrittäjyyttäkin mietin aina välillä, mutta se kaatuu siihen, että pitäisi olla pääomaa, kun en halua velkaa. 

Suomi on lamattu 

- Ssri -lääkkeillä

- veemäisellä virkakoneistolla

- ylikalliilla ja huonolla ruualla

- ylikalliilla asumisella ja homeella

- ikävillä kasvatuskäytnännöillä

- hallituksen toimilla (vieraantuminen ja passiviisuus)

yms.

Ei tule Nokioita eikä muutakaan

Vierailija kirjoitti:

Valmistuit huonoon saumaan. Tällä hetkellä on niin surkeat työmarkkinat, että et varmasti ole ainoa. Nuorena minuakin ahdisti aivan valtavasti työttömyys, koska koin, että niin se kuuluu mennä: opiskelu, työ, lapset, talo jne. Nyt vanhempana ei ole sellaisia sosiaalisia paineita. Ainoa huoli on se, millä saa ne lainat ja laskut maksettua, mitkä tuli työssä ollessa itselleen hommattua. Itse työtä en niin kaipaa, mutta rahaa tarvitsen. Jos olisin ollut koko elämäni työtön, tuskin sitäkään ihan hirveästi.

Minä menin tuossa rilanteessa mummoni luo, syötiin yhdessä, kahviteltiin ja kävin hänen kanssaan kävelyllä ja kaupassa. Et usko kuinka helpotti kun tiesi että samalla kun mummo sai juttuseuraa ja apua arjen askareisiin niin suhteeni isoäitiini nousi aivan uudelle tasolle. Näin hänen kovan ulkokuorensa alle ja kuulin paljon sukumme historiaa. Ruoan sain myös päivittäin. Kiitos kohta 83 vuotiaalle mummolleni. Nyt olen monen lapsen äiti ja yrittäjä jonka elämä on kaaosta ja sekasortoa kiireen keskellä. Ja voin ikävöidä noita kiireettömiä hetkiä jotka vietin ja kasvatin itseäni oikeasti tärkeän ihmisen apuna ja seurana... voin sanoa että ei sinua sieltä kotoa kukaan tule töihin hakemaan. Tee jotain hyödyllistä (tapaa vanhempiasi tai isovanhemoiasi) mene tarjoamaan itseäsi nuorisoseuroihin toiminnan ohjaajaksi (niissä huutava pula ohjaajista), nuokkarille tai jonnekkin. Kuhan menet ja kohta löydät itsesi täältä hermoheikkouden huipulta taiteilemasta yrittäjyyden ja perheen kesken...

Vierailija kirjoitti:

Itse kuljen 400 km työmatkaa, eikä tämä herkkua ole. Huomenna vapaalla, tänään istunut 8 tuntia töissä, sitten 5 tuntia päälle autossa ja vapaata piti ottaa sen takia, että huomenna on käytävä riutiinitarkastus lääkärissä poliklinikalla. Minun olisi valittava, otanko sairaanhoidon kokonaan työpaikkakunnalle, mutta kun olen lomat täällä ja tavoite on, että saisin muuttaa takaisin kotiin. Pieniä lapsia ei ole, mutta olen jatkuvasti väsynyt ja kaveripiiriä ei ole, kun olen viikonloput toisaalla ja viikot toisaalla. Mies ei ole saanut, eikä olekaan kuin muutamaan paikkaa hakenut, tuolta toisaalta. Täällä kotona taas alaltani on runsaasti ylitarjontaa. Eikä mulle jää lopulta käteen kuin työmarkkinatuen suuruinen summa kulujen jälkeen. Palkka siis ei edes ole kummoinen. Yrittäjyyttäkin mietin aina välillä, mutta se kaatuu siihen, että pitäisi olla pääomaa, kun en halua velkaa. 

Saat varmaan mitalin tuosta uhrautumisesta. 8h päivässä töissä, 5h autossa.... Ja palkka on mitätön. Ei helvetti kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää... Iha ok jos teet tuota omasta halusta, mutta älä kuvittele että se jotenkin sua sen kummemmin auttaa. Tyhmänä sua korkeintaan pidetään jos tuolla kuvittelet nousevasi.

Miksi Suomessa menee huonosti sekä niillä, joilla on töitä että niillä, joilla ei ole töitä? Toiset joutuvat tekemään työtä liikaakin, joten miksi ei jaeta osa työssä käyvien taakasta työttömille?

En minä tätä ymmärrä, miksi vuorotteluvapaan ehtoja on kiristetty. Vuorotteluvapaasta ei oikeastaan ole kuluja kenellekään, kun vuorotteluvapaan sijaiseksi voidaan ottaa halvempi työntekijä kuin vapaalle lähtevä eikä vuorotteluvapaan korvaus ole aina sen suurempi kuin mitä olisi sijaiseksi tulevan työttömän työttömyyskorvaus.

Eikö osa-aikaista vuorotteluvapaata enää ole ollenkaan? Luulisi, että 47 jakaisi oikein mielellään työnsä jonkun muun kanssa ja kävisi töissä vain joka toinen viikko, saisi olla aina toisen viikon kotona. Meitä on aika paljon, jotka kuljemme viikot töissä monen sadan kilometrin päässä kotoa. Mutta parempi sekin, kun on hyvä työ toisella paikkakunnalla kuin olla puhelinmyyjänä kotikylässä.

Aloittajan ei tarvitse ulkoillessaan tyytyä keräilemään koirankakkoja, vaan tähän aikaan vuodesta voi alkaa katselemaan luonnonkasveja ruokapöytään. Leskenlehti ei ole oikein hyvä, mutta maistapa suuria, suorareunaisia voikukanlehtiä! Et sitten ihmettele, miksi niitä jossakin kasvatetaan salaatiksi.

Linnunlaulua kuunnellessa voi samalla opetella tunnistamaan lintuja. Nyt on lauluaika parhaimmillaan, kai sinä ainakin peipposen tunnet?

Mitä jos kuitenkin tekisitte lapset nyt?

Vieläkö olet työtön?