Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyys ja pysähtynyt elämä
21.04.2016 |
Valmistuin työttämäksi ja nyt ollut 4kk työttömänä enkä enää jaksa. Kaikki elämänhalu katoaa ja elämä junnaa paikoillaan. Eikä todellakaan ole mitään kannustinloukkuja maata kotona, kun saa sitä kelan pientä työttömyyspäivärahaa.
Miehellä on töitä täällä, joten itsekin olen jumissa. Tällä alueella on oman ammattikuntani edustajista ylitarjontaa ja vapaita työpaikkoja 80km säteellä omalta alalta on ollut 3 koko tänä aikana. Muitakin yleisiä "ei koulutuksella väliä" töitä olen hakenut, mutta eipä niistäkään ole mitään kuulunut.
Masentaa tää tilanne niin paljon. Niin paljon, että koen itseni täysin turhaksi. En halunnut tällaista elämää, niin miksi olen elossa ylipäätään?
Sitä kun kuvitteli, että koulun jälkeen mennään töihin ja tienataan, matkustellaan ja ostetaan asunto. Mennään naimisiin ja hankitaan lapsia. Mutta nyt nuo kaikki on yliviivattuina. Ollaan pelkkää väestön pohjasakkaa vailla töitä ja tulevaisuutta. Ihan turhaan hankin korkeakoulutuksen ja otin opintolainan. Kuvittelin pitkäaikaistyöttömän peruskoulun käyneen äidin lapsena saavani enemmän. Mutta samaa paska sitä minäkin vissiin saan, vaikka yritin muuttaa yhteiskunnallista asemaani.
Eikä edes lohduta että kaltaisiani on tuhansia ja tuhansia Suomessa. Eikä tämä valtio ainakaan tee mitään asian helpottamiseksi. Kyykyttää vaan.
Kommentit (54)
Tää fraasi, mikä on niin "kiva" kuulla tässä tilanteessa. Kyllä niitä töitä on satoja tuhansia, ovat vain piilossa. Ehkä työnhakutaidoissasi vain on vikaa? Ja anteeksi, tämä oli sarkasmia. Ei todellakaan naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Sait sentään lapsia hankittua kun mies töissä. Meillä ollaan molemmat työttömiä ja lasten hankinta edessä sitten JOS joskus voidaan ne elättääkin.
Sama tilanne oli minulla. Sain kyllä vuoden hakemisen jälkeen töitä, toinen toistaan huonompia. Pystyin kyllä muuttamaan työn perässä, mutta ei silläkään kunnon työtä eikä kunnon palkkaa saanut. Mutta elämänhalu ja tulevaisuudentoivo katosivat ilmeisesti pysyvästi. Tilalla on vain jatkuva huoli huomisesta ja vihamielinen asenne.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Sait sentään lapsia hankittua kun mies töissä. Meillä ollaan molemmat työttömiä ja lasten hankinta edessä sitten JOS joskus voidaan ne elättääkin.
missä ap sanoi lapsia omaavansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Sait sentään lapsia hankittua kun mies töissä. Meillä ollaan molemmat työttömiä ja lasten hankinta edessä sitten JOS joskus voidaan ne elättääkin.
missä ap sanoi lapsia omaavansa?
Mutta niitä voi tulla! Meilläkin löytyi yks komerosta kun siivosin ja pesin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vaan jaksaa vaikka ei ikinä töihin pääsisi.t.ammattivalittaja
Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mina en oikeasti ymmarra, mika pakottaa jaamaan tuohon tilanteeseen? Itse lahdin juuri tuollaista masentavaa tilannetta pakoon ulkomaille ja toista ei ole pulaa. Elamantilanne ja -katsomus on ihan toisenlainen kuin se olisi, jos olisin jaanyt paikoilleni junnaamaan.
Olen siita samaa mielta, etta Suomessa hallitus on k*ssut maan asiat todella pahasti ja sita satoa tullaan niittamaan viela pitkaan (muistamme varmasti monet, miten 90-luvun lama vaikutti tuleviin vuosiin syrjaytyneisyyden, tyottomyyden ja moniongelmaisuuden kautta). Mutta raaka totuus on, etta meilla on jokaisella vastuu omasta elamasta. Elama on valintoja. Tuohon tilanteeseen ei ole pakko jaada, emmeka ole sodan jaloissa jumissa...
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.
tämäkin on totta. Älä nuori ja oletettavasti terve ihminen pilaa elämääsi siihen, että murehdit työttömyyttä. Ajattele positiivisest, että sitä löytyy aikanaan. Hakeudu pihalle, ihmisten ilmoille jne. On halpojakin harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.
En ole ap, mutta voitko kertoa mihin sitä mielenkiintoa siellä ulkona tulisi suunnata? Linnunlauluun? Leskenlehtiin? Koiranjätöksien keräilyyn? Ilman rahaa on vaikea tehdä mitään. Lenkkeily ja kirjastossakäynti onnistuu ilman rahaa, mutta kuka voi väittää, että ne riittävät päivien sisällöksi ja korvaavat ANSIOtyön, joka on yksi hyvän elämän peruselementeistä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.
tämäkin on totta. Älä nuori ja oletettavasti terve ihminen pilaa elämääsi siihen, että murehdit työttömyyttä. Ajattele positiivisest, että sitä löytyy aikanaan. Hakeudu pihalle, ihmisten ilmoille jne. On halpojakin harrastuksia.
Harrastus EI VOI korvata ansiotyötä! Miksi tätä aina tarjotaan ratkaisuksi työttömän ahdistukseen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.
En ole ap, mutta voitko kertoa mihin sitä mielenkiintoa siellä ulkona tulisi suunnata? Linnunlauluun? Leskenlehtiin? Koiranjätöksien keräilyyn? Ilman rahaa on vaikea tehdä mitään. Lenkkeily ja kirjastossakäynti onnistuu ilman rahaa, mutta kuka voi väittää, että ne riittävät päivien sisällöksi ja korvaavat ANSIOtyön, joka on yksi hyvän elämän peruselementeistä???
Elämä on halpoja ja ilmaisia harrastuksia täynnä. En jaksa aikuista ihmistä alkaa opettamaan jos oma mielikuvitus ei riitä korvaamaan jotain ansiotyötä :D Voi herrajumala teitä.. ensin itketään työttömyyttä ja sitten kun päästään siihen tusinatyöhön niin itketään kun on niin rankkaa ja elämä menee pelkkään työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.
tämäkin on totta. Älä nuori ja oletettavasti terve ihminen pilaa elämääsi siihen, että murehdit työttömyyttä. Ajattele positiivisest, että sitä löytyy aikanaan. Hakeudu pihalle, ihmisten ilmoille jne. On halpojakin harrastuksia.
Harrastus EI VOI korvata ansiotyötä! Miksi tätä aina tarjotaan ratkaisuksi työttömän ahdistukseen?!
koska jostain on aloitettava ettei vaivu kotiin, kun työtä nyt ei vain näinä aikoina löydy niin vain. Ja pitää opetella elämään niin että se ansiotyö ei ole ainoa elämää ylläpitävä asia. Jos näin on niin tulee monasti putoamaan korkealta ja kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa tilanteessani ulkomaille töiden perässä muutto tarkoittaisi heippoja parisuhteelle. Mieheni ei ole halukas muuttamaan Suomesta pois eikä kielitaitokaan taida riittää.. Olen toki sitä miettinyt, että kun mies on ollut pidempään töissä (myös hetki sitten valmistunut) ja talous parantunut, niin rupeaisin miettimään itseni työllistämistä yrittämällä. Mutta pahapa se yritys on käyntiin potkasta ilman liikeideaa.
Tai sitten opiskelen lähihoitajaksi. Niille kun kuulemma töitä on. Sitten minusta tulee vihainen ja katkera hoitaja, joka ei välitä tippaakaan siitä, onko mummo siellä kakat housuissa tai oksennus sängyssä. Näin rumasti kärjistäen, koska minusta ei olisi kyseiseen työhöön ja uskon sen olevan kutsumusammatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.
En ole ap, mutta voitko kertoa mihin sitä mielenkiintoa siellä ulkona tulisi suunnata? Linnunlauluun? Leskenlehtiin? Koiranjätöksien keräilyyn? Ilman rahaa on vaikea tehdä mitään. Lenkkeily ja kirjastossakäynti onnistuu ilman rahaa, mutta kuka voi väittää, että ne riittävät päivien sisällöksi ja korvaavat ANSIOtyön, joka on yksi hyvän elämän peruselementeistä???
Elämä on halpoja ja ilmaisia harrastuksia täynnä. En jaksa aikuista ihmistä alkaa opettamaan jos oma mielikuvitus ei riitä korvaamaan jotain ansiotyötä :D Voi herrajumala teitä.. ensin itketään työttömyyttä ja sitten kun päästään siihen tusinatyöhön niin itketään kun on niin rankkaa ja elämä menee pelkkään työhön.
Kunnianhimoinen ja kehittymään pyrkivä ihminen haluaa saavuttaa jotakin ja kokea jotakin. Ei kaikille riitä se että on olemassa ja keksii jotakin kivaa pikku puuhastelua saadakseen ajan kulumaan, kunnes on aika joko taas syödä tai nukkua.
Valmistuit huonoon saumaan. Tällä hetkellä on niin surkeat työmarkkinat, että et varmasti ole ainoa. Nuorena minuakin ahdisti aivan valtavasti työttömyys, koska koin, että niin se kuuluu mennä: opiskelu, työ, lapset, talo jne. Nyt vanhempana ei ole sellaisia sosiaalisia paineita. Ainoa huoli on se, millä saa ne lainat ja laskut maksettua, mitkä tuli työssä ollessa itselleen hommattua. Itse työtä en niin kaipaa, mutta rahaa tarvitsen. Jos olisin ollut koko elämäni työtön, tuskin sitäkään ihan hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ihminen olla noin työnperään? Mene herrajumala ulos. Hoida itsesi kuntoon. Ala suuntaamaan mielenkiintoa johonkin muuhunkin kuin maaniseen työnperässä haikailuun. Sulla on liikaa aikaa niin menet sekaisin. Käytä sitä johonkin.
En ole ap, mutta voitko kertoa mihin sitä mielenkiintoa siellä ulkona tulisi suunnata? Linnunlauluun? Leskenlehtiin? Koiranjätöksien keräilyyn? Ilman rahaa on vaikea tehdä mitään. Lenkkeily ja kirjastossakäynti onnistuu ilman rahaa, mutta kuka voi väittää, että ne riittävät päivien sisällöksi ja korvaavat ANSIOtyön, joka on yksi hyvän elämän peruselementeistä???
Esimeriksi noihin ja paljon muuhunkin. Ymmärrän kyllä, että sivistymättömän juntin on vaikea olla työttömänä kun ainoat nautinnot tulevat kuluttamisesta.
Ehkä sinuna en vielä luopuisi toivosta, mutta jos ei oman alan töitä ala löytymään niin ei muuta kun uudelleen koulun penkille. Monet ei-akateemiset alat työllistävät tällä hetkellä paremmin. Elämä on valintoja. :)
Vierailija kirjoitti:
Omassa tilanteessani ulkomaille töiden perässä muutto tarkoittaisi heippoja parisuhteelle. Mieheni ei ole halukas muuttamaan Suomesta pois eikä kielitaitokaan taida riittää.. Olen toki sitä miettinyt, että kun mies on ollut pidempään töissä (myös hetki sitten valmistunut) ja talous parantunut, niin rupeaisin miettimään itseni työllistämistä yrittämällä. Mutta pahapa se yritys on käyntiin potkasta ilman liikeideaa.
Tai sitten opiskelen lähihoitajaksi. Niille kun kuulemma töitä on. Sitten minusta tulee vihainen ja katkera hoitaja, joka ei välitä tippaakaan siitä, onko mummo siellä kakat housuissa tai oksennus sängyssä. Näin rumasti kärjistäen, koska minusta ei olisi kyseiseen työhöön ja uskon sen olevan kutsumusammatti.
Ikava kylla omalla kohdallani se myos tarkoitti heippoja silloiselle poikaystavalleni (tai avopuolisolle... asuttiin yhdessa). Olen ehka sen verran itsekas ihminen, etta piti pistaa oma mielenterveys ja elama etusijalle. En vaita, etta tama toimisi kaikille, mutta eniten maailmassa minua pelotti se, etta minusta tulisi katkera ihminen...
Ap, ala luovu toivosta, alaka ainakaan katkeroidu. Jos huomaat, etta siihen pisteeseen ollaan tulossa, yrita ottaa jotain korjausliiketta ja tehda asialle ihan vakavasti jotain. Nama asiat ei ole helppoja juttuja kenellekaan... Oma aitini uhrasi elamansa isani "uralle" ja vietti pitkia aikoja tyottomana. On itseasiassa viettanyt suurimman osan elamastaan tyottomana ja ainakin osittain syrjaytyneena.
Alue: Aihe vapaa
Etkö tiedä että on kova työvoimapula. Sitä varten on otettava kymmeniätuhansia huippuosaajia maahan sitä paikkaamaan. Voit siivota vaikka heille tms.