Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt parisuhteeseen? Apua!!
21.04.2016 |
Olen seurustellut naiseni kanssa 17-vuotiaasta lähtien (eli n.2v). Olemme molemmat siis kohta 19.v. Alkuhuumaa meillä kesti n. vajaan vuoden ajan. Kihloihin emme ole menneet mutta muutimme yhteen muutama kuukausi sitten. Kaikki on mennyt loistavasti. Olemme olleet aina hyvin tiiviisti yhdessä jo ennen yhteen muuttoa.
Minusta on kuitenkin hiljattain alkanut tuntumaan siltä, että olen kyllästyny parisuhteeseen ja yhdessä olemiseen. Naisessani ei ole mitään vikaan, vaan suhteemme on mielestäni hyvällä pohjalla ja kumpikin osallistuu suhteen hoitamiseen. Seksiäkin on edelleen useita kertoja viikossa. Meillä menee siis erittäin hyvin – näennäisesti. Jotenkin kuitenkin en "saa happea" kunnolla.
En tiedä mistä kyllästymiseni johtuu, mutta olen vain alkanut unelmoida uudestaan siitä jännityksestä ja kihelmöinnistä, joka suhteissa on alkuhuuman aikaan. Lisäksi olen alkanut miettimään sitä, että olemme vielä todella nuoria, vasta vajaa parikymppisiä. Haluanko todella olla tämän naisen kanssa koko loppuelämäni? Hän tietää haluavansa perheen ja naimisiin melko pian mutta aina kun hän asiasta kysyy minulta, tulee sellainen ahdistus päälle ja haluan vaihtaa puheen aihetta.
Muutimme molemmat suoraan lapsuudenkodeistamme yhteen, joten kumpikaan meistä ei ole ikinä asunut edes yksin, sitäkin olisi siis mukava kokeilla. Naisellani ei myöskään ole koskaan ollut muita miehiä - olen siis hänen ensimmäinen poikaystävänsä. Minulla taas oli kaksi tyttöystävää ennen nykyistä naistani, eli naiseni on minulle siis kolmas tyttöystävä.
Olen yrittänyt vaivihkaa kysellä häneltä tällaisia asioita: Onko hän miettinyt koskaan, etten olekaan se oikea hänelle? Haluaisiko hän kokeilla joskus yksin asumista? Ajatteleeko hän koskaan elämää ilman minua? Haluaisiko hän "kokeilla" muitakin miehiä? Onko hän onnellinen kanssani?
Tyttöystäväni vastaa aina samalla tavalla. Hänen mielestään olen se ainoa oikea, eikä hän haluaisi ikinä menettää minua. Hän ei myöskään haluaisi "kokeilla" muita miehiä, koska minä olen kuulemma täydellinen hänelle. Hän ei halua kokeilla yksin asumista ja hän on enemmän, kuin onnellinen kanssani. Tiedän, että hän on vilpitön vastauksissaan ja tarkoittaa niitä oikeasti. Harmi vain, että minä olen alkanut kyllästymään tähän suhteeseen. Tiedän, että hän on "kultakimpale" ja olen todella onnekas, kun olen edes saanut niin hyvän naisen itselleni.
Tiedän, että jokaisessa suhteessa (varsinkin pidemmissä) tulee välillä kyllästymisiä puolin ja toisin. Tämä ei kuitenkaan ole sellaista normaalia kyllästymistä, vaan pikemminkin suoranaista halua kokea elämää toisellakin tavalla. En tiedä, mitä tekisin. Ahdistaa.
Onko tämmöinen ajattelu normaalia ja mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Tiedän, että päätän itse elämästäni, mutta onko täällä henkilöitä, jotka ovat jääneet suhteeseen tai vastaavasti sellaisia, jotka ovat päättäneet lähteä kokeilemaan toisenlaista elämää?
Kommentit (5)
Oot nuori, mene ja koe, asu yksin! Ei se varmuus tule muuta kuin elämää elämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta suhde tuohon. Kiva olisi sulle, jos saisit sellaiset ratkaisun, että tyttökaverisikin haluaisi yhdessä sinun kanssa pitää vähän taukoa, että saisit mennä vapaasti, ja palata takaisin hyväksitodetun luokse elämään rauhaisaa elämää kun kyllästyt menemään. Mutta se ei ole oikein toista kohtaan. Ei vaikka hän alistuisi tuollaiseen.
Sinun täytyy nyt ottaa se paskan jätkän rooli, ja jättää tyttöystäväsi. Ahdistuksesi ei tule katoamaan tuosta suhteesta mihinkään. Voit mennä naimisiin, tehdä ne lapset, hankkia asuntolainan, ja aina sinua vain ahdistaisi. Lopulta päätyisit pettämään. Tai sitten katkerana pilaisit perheesi elämän kostamalla ahdistuksesi muille.
Älä mieti miten saisit muotoiltua asian niin, että se olisi ok kaikille ja kivaa tyttökaveristasikin. Hän tulee itkemään, ja kaikki pitävät sinua sikana. Niin se vain menee, kun jätät jonkun. Mutta kyllä se menovaihe kannattaa käydä läpi. Keski-ikäisenä, vaikka olisit kuinka sinkku, et voi mennä yhtään mihinkään. Kaikki paikat ovat teinejä täynnä, ja kaikki ikätoverisi pitävät sinuun viileää etäisyyttä ettet vaan riko heidän turvallisia kulissiliittojaan (jotka natisevat liitoksistaan).
Mieheni exä jätti hänet juuri tuosta syystä, että ahdisti. Ei mennyt puoltakaan vuotta kun exä tajusi tehneensä ison virheen. Nyt vuotta myöhemmin hän haluaa mieheni edelleen takaisin. Ota tämä huomioon siis. Et välttämättä saa enää naista takaisin vaikka miten haluaisit. Miehenikin luuli että exän kanssa olisi loppuelämän suhde, naimisiin ja lapset. Mutta jätetyksi tuleminen loukkasi niin paljon ettei halunnut palata enää yhteen.
Niin minäkin olen ajatellut että kumpa olisikin sellainen ratkaisu jolla en satuttaisi ketään mutta en myöskään itse joutuisi kärvistelemään. Kiitos kaikille huipuista vastauksista, niistä on jo tähän mennessä ollut todella iso apu pään selvittelyssä. Olen jo paljon varmempi että en halua vielä näin varhaisessa vaiheessa sitoutua taikka mennä naimisiin, eikö sitä sanotakkin että ei kannata kasvaa liian nopeasti aikuiseksi.
Olet niin nuori vielä, että sinulla on kyllä aikaa miettiä mitä haluat. Mutta kannattaa kyllä kokeilla yksin asumista.. eihän teidän tarvitse sen takia vielä laittaa poikki.