Seurustelu rikkaan miehen kanssa

Eiköhän ole kyse enemmänkin luonteesta. Jotkut ovat pröystäilevämpiä kuin toiset.

Miksei teillä ole yhteisiä rahoja, jos olette seurustelleet vuosia? Ei meillä mies ikinä olettanut, että minulla on varaa. 

Paha tilanne, kun toisella on ymmärryksessä vikaa. Mites toi rautalankamalli auttaisi häntä: kerro hänelle että sinun nettotulot on vaikka nyt 2500 e/kk. Siitä asuminen luksusalueella vie n. 1500 e, päivittäinen ravintolakäynti hyvässä ravintolassa n. 1800 e, ja jäljelle muuhun elämään näin ollen jää...??

Hän voi itse laskea tuosta. Luvut keksin itse, mutta korvaat ne tietysti omillasi.

Tuosta ehkä himmeämpikin adonis ymmärtää että tiettyjä rajoitteita on.

Kyllä olemme sataan kertaan käyneet läpi sentilleen minun tulot jne., mutta kun kaikki on vaan muutamia satasia tms. Mies kyllä maksaa ravintoloita ja matkoja, mutta kun olettaa minun laittavan luksusasumiseen lähes kaikki tulot, niin muutakin ihminen tarvitsee. Sitten mietin mistä revin rahaa vaatteisiin tms. ja samaan aikaan mies ostelee merkkivaatteita ja designia sen minkä ehtii. Ja ihmettelee enkö minä osta mitään... 

Eroa ja etsi itsellesi mies, joka ymmärtää myös muiden ihmisten rahatilanteen. Etenkin puolisonsa.

Millä se sun mies on rikastunut, jos ei matematiikkaa hallitse? Laitat kaikki luvut paperille vanhanaikaisesti ja ukolle paperi nenän eteen että laske mistä kiikastaa. 

Mies on laskenut itsekin exceliin tulojamme, mutta ei vain missään yhteydessä ymmärrä, ettei minulle jää hänen elintasonsa mukaisella asumisella mitään käytettäväksi mihinkään ylimääräiseen. Ja mies on rikastunut ihan työllä eli ei ole ollut koko ikäänsä rikas (tosin nyt jo pitkään).

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olemme sataan kertaan käyneet läpi sentilleen minun tulot jne., mutta kun kaikki on vaan muutamia satasia tms. Mies kyllä maksaa ravintoloita ja matkoja, mutta kun olettaa minun laittavan luksusasumiseen lähes kaikki tulot, niin muutakin ihminen tarvitsee. Sitten mietin mistä revin rahaa vaatteisiin tms. ja samaan aikaan mies ostelee merkkivaatteita ja designia sen minkä ehtii. Ja ihmettelee enkö minä osta mitään... 

Mies on ilmeisesti perinyt rahansa. Tuolla ällillä ei paljon itse tienata. Älä muuta hänen kanssaan, on järkevin neuvo minkä tuohon voi antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa mukavalta, mutta ei todellisuudessa ole sitä... Olemme seurustelleet vuosia ja mieheni on kaikin tavoin elämäni rakkaus. Mutta minusta on alkanut tuntumaan, etten enää jaksa tätä raha-asiaa. Olen lopen kyllästynyt siihen, että kaiken täytyy olla luksusta ja jotenkin ihmeellistä. Asumaankin pitäisi muuttaa luksusalueelle, muut eikäy, kun rikkaiden seurassa majailu. Mies ei vain mitenkään vuosienkaan jälkeen käsitä, että minulla ei ole varaa kaikkeen mihin hänellä. Mutta silti kaikki on tehtävä tietyllä tasolla. Minua on alkanut ällöttämään kaiken arvottaminen rahalla. Minulle luksusta elämässä on esim. pitkään nukkuminen, kiireetön päivä jne. En tarvitse hänen "luksustaan" kaikessa. Ja esim. en tiedä kuinka kivaa olisi asua luksusalueella itse normituloisena selittelemässä, kuinka en tee samoja asioita kuin muut ja mies. Onko kenelläkään ollut rikasta miestä? Miten saada hänelle kelpaamaan "normaalimman" elämän?[/quote]

Kun ei sitä toista voi muuttaa jos hän ei halua. Väärä lähtökohta. Kannattaisiko hyväksyä että ette sovi yhteen?

Kuulostaa huijari tarinalta, missä mies teeskentelee rikasta ja vaatii lopulta toisen rahat jonkun suuremman asian avulla.

Haluaako se pitää sut riippuvaisena itsestään? Nauttiiko se vallasta, kun sulla ei ole edes rahaa kunnolla vaatteisiin.

Meillä on yhteiset rahat. Yksi tili, johon molemmilla on käyttöoikeus. Minä hoidan laskut ja ruoka-ostokset. Myös sisustus on minun vaastuulla. Molemmat ostavat omat vaatteensa. Isoista ostoksista esim. auto, sovitaan yhdessä. Meillä on yhteiseloa jo 20v ja tämä järjestely on toiminut hyvin.

Mieheni ei varsinaisesti ole rikas (70 000e/vuosi) mutta minun aloittelevan yrittäjän tuloihini (18 000e/vuosi) nähden kyllä. Olen jatkuvasti alemmuudentunnossa raha-asioista, mutta miestäni ei haittaa. Näillä tuloilla ei toki asuta luksusalueilla tai eletä muutenkaan luksuselämää, mutta mieheni on tottunut syömään hienoissa ravintoloissa ja ostelemaan kalliita vaatteita itselleen, hän valitsee laadun ennen hintaa. Asumme melko halvasti joka sopii tuloilleni, mutta mieheni ei onneksi oleta minun osallistuvan täyspainoisesti kaikkeen mitä teemme; hän maksaa teatterilippuja, ravintolaillallisia, suurimman osan ruuistamme ja juomistamme, minä osallistun sen verran kuin pystyn. En pystyisi olemana tässä suhteessa, jos kaikki tuloni menisivät yhteisiin menoihin. AP:n kannattaisi varmaan puhua miehensä kanssa asiasta ottaa esiin se, kuinka varallisuuden epäsuhde pistää koko suhteen vaakalaudalle. Toivottavasti mies arvottaisi suhteensa ennen rahaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mies on laskenut itsekin exceliin tulojamme, mutta ei vain missään yhteydessä ymmärrä, ettei minulle jää hänen elintasonsa mukaisella asumisella mitään käytettäväksi mihinkään ylimääräiseen. Ja mies on rikastunut ihan työllä eli ei ole ollut koko ikäänsä rikas (tosin nyt jo pitkään).

Excelit pois ja perinteisesti vaan napeilla laskemaan. Tyyliin Kikalla on 8 nappia ja hän antaa 4 nappia kaverilleen Matille ja 4 nappia pikkuveljelleen Pekalle.Montako nappia Kikalle jää? Excelihän laskee kaiken miehen puolesta niin ei siinä matikkapää ynnää.

Vierailija kirjoitti:

Millä se sun mies on rikastunut, jos ei matematiikkaa hallitse? Laitat kaikki luvut paperille vanhanaikaisesti ja ukolle paperi nenän eteen että laske mistä kiikastaa. 

Jos katsot tai kuuntelet kokoomuslaisten ulosantia niin onko se jotenkin uutta, ettei rikkaat ymmärrä millaista on olla keskituloinen saati köyhä?

Kokoomus unelmoi palkkojen alentamisesta kaikilla, koska eivät tajua että ei siltä osa-aikaiselta kassalta voi viedä mitään kun ei nytkään rahat riitä?

Sitten kun jollekin Häkämiehelle tai lepomäelle tästä huomauttaa, ilme on samanlainen kuin kehitysvammaisella ja hiljaisuus saapuu.

Onhan se mahdotonta ymmärtää kun itse riistää muiden tekemästä työstä miljoonia tai satojatuhansia että joidenkin on pakko tulla toimeen tonnilla-parilla.

En tiedä onko tämä provo vai ei. Jos ei, niin tässä muutama ajatus. Jos harkitset avioliittoa miesystäväsi kanssa, käy läpi yhteinen arvopohjanne, yhteiset elämänarvot, arvostukset, tärkeydet, jne. Mitä saat henkisesti mieheltäsi? Nimittäin avioliitossa, ehkä lasten vanhempina, vanhemmiten ne yhteiset arvot ja  asenteet korostuvat. Talousasiat ovat iso osa meidän kaikkien elämää. On hyvä tietää, miten mies/naisystävä käyttää rahojaa - raha-asioista voi tulla ikuinen ristiriita, jos käsitykset eroavat kuin yö ja päivä. Luulen, että miehesi on tietyllä tapaa unohtanut tai vieraantunut ns. tavallisesta elämästä, missä joutuu harkitsemaan rahojensa käyttöä - tai ei ole varaa luksukseen koskaan. Hän on rikastuessaan oppinut/joutunut arvottamaan kaiken rahan kautta. Käsittääkseni suurin osa rikastuneista ihmisistä tekee. (En halua ilkeillä, mutta jonkinlaiselta nousukkaalta miehesi vaikuttaa: sellaisessa elämässä luksuksella on suuri, suuri merkitys - mammonalla haetaan hyvitystä kovalle työlle, paineille, stressille, tms.).

Löytyisikö selitystä miehesi taustasta? Tutustu huolella hänen perhetaustaansa. Ota selville, miten miehen vanhemmat käyttivät rahaa, miten perheessä opetettiin rahaa käyttämään, kuluttumaan. Sinuna en ilman perusteellista keskustelua ja neuvottelua heittäisi kirvestä kaivoon, koska sanot hänen olevan suuri rakkautesi. Puhu mahdollisimman avoimesti, sydänverellä, miltä sinusta tuntuu elämä "luksuksen ja rahan" kautta. Rikkaat ihmiset painivat toisenlaisten juttujen kuin rahahuolien parissa. Heillä ei oikeasti ole käsitystä, millaista ei-niin-varakas-elämä on. Taloudellinen huolettomuus, vakaus, ovat kuitenkin tärkeitä asioita, etenkin perhe-elämässä. Kaiken rikkauden keskelläkin voi elää tosi tavallista elämää, tehdä "tavallisia" juttuja - itseasiassa suurin osa tuntemistani tosirikkaista niin tekeekin. Ahkerasti töitä, pitkiä päiviä, vähän lomia - ja perheen kanssa perusarkea harrastuskuljetuksineen, jne. Jostain syystä tunnen vain sellaisia tosirikkaita, joilla ei ole tarvetta leveillä rahoillaan. Vaikka rahaa onkin runsaasti nähtävillä, esim. luksustalo oikealla asuma-alueella, hienot autot, jne. Silti ovat perustyyppejä, lähes juntteja toisinaan...

Tiedän erään tapauksen, missä tosirikas miljonääri meni naisimisiin "ihan tavallisen" naisen kanssa. Avioliiton alkuvuodet olivat melkoista sopeutumista, oppimista nuorikolle - kokonainen uusi, vauras,"rahan kautta" maailma aukeni. (Rouvien kesken ei todellakaan vertailtu pesukonemerkkejä tai kerrottu mattojen viemisestä ulos..sitä rataa). Vaadittiin muutama "pudistava" riita, itku ja hammasten kiristys, jonka jälkeen  aviomies oppi kunnioittamaan vaimonsa taustaa ja hänen tapaansa käyttää rahaa. Vaimon alemmuudentunne hälveni, kun hän tajusi näiden rikkaiden olevan haavoittuvaisia, tavallisia siinä missä hänkin...

Tässä olisi sinulle köyhä mies. Jäte tuo luuseri ja ota minut, niin voimme köyhäillä yhdessä.

Hyviä pointteja numero 15:sta. Ja lisättäköön tähän, että olen itsekin koulutettu ja yleisen mittapuun mukaan hyvätuloinen, mutta miehen kanssa tunnen myös itse jatkuvasti tuota alemmuuden tuntoa, kun hänen kanssaan tuntuu, ettei minulla ole mitään tai varaa ostaa mitään hänen tasoistaan. Ja kyllä olen aivan samaa mieltä, että mies on vieraantunut ns. normaalista elämästä. Välillä  tuntuu, että hän elää aivan omassa rikkaan piirin kuplassa luksusasioiden kanssa. Myös kaikissa todella kalliiden luksusmerkkien kaupoissa ihmettelee aina, ettenkö minä osta mitään, kun itse ostaa kassikaupalla...  

Ja nyt minua ahdistaa muuttaa luksusalueelle, jossa suurin osa naisista on rikkaiden miesten kotirouvia ja keskittyy vain kauneushoitoloihin ja shoppailuihin. Minä sitten välissä selitän meneväni töihin ja perään, että ei nyt ole rahaa osallistua siihen eikä ostaa sitä tai tätä. Kaikkien kavereideni kanssa tunnen olevani samalla tasolla kuin muut eli rahaa on ihan kivasti, mutta ei loputtomiin. Miehen kanssa tunnen tosiaan tätä jatkuvaa alemmuudentuntoa, kun jatkuvasti saan selittää, etten pysty heittämään tuommoisia summia siihen ja siihen. Ja esim. jättiläistalossa jo yksistään ison uima-altaan vedenvaihdot ja lämmitykset tuovat kauhean laskun asumiskuluihin. Näitäkään mies ei ymmärrä lainkaan. Minä  en tarvitse uima-altaita enkä halua niiden vesistä ja lämmityksistä maksaa. Muutakin käyttöä keksin esim. niille rahoille. 

Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Mulla on rikas mutta onneksi pihi. Rahat ei näy meidän arjessa mitenkään.

Joskus elämäntavat eivät vaan sovi yksiin, harkitse lähtemistä. Mies on perinteinen nousukas.