Miten elätte uusperheenä?

Älä muuta yhteen ainakaan vielä. Nuo on semmoisia asioita, jotka täytyy sopia hyvin ennen muuttoa ja niin, että molemmat ovat tyytyväisiä.

Itsekkin uudessa suhteessa lasten isästä eron jälkeen, minulla kolme lasta ja miehellä ei lapsia. Seurusteluaikana jo mies osallistu perheen menoihin, kun käytännössä asui luonani. Myöhemmin mies muutti luokseni virallisesti omistamaani taloon, tein jo heti selväksi että minun tulot tulee tippumaan ja mm päivähoitomaksut nousee täysiin maksuihin. Tämä oli miehelle ok ja tiesi mihin ryhty. Me hoidetaan raha-asiat niin, että kun tilit tulee, maksetaan laskut ym pakolliset menot ja tasataan niin, että molemmille jää rahaa suurinpiirtein saman verran käteen kaikkien menojen jälkeen. Pakollisiin menoihin huomioidaan lastenkin asiat ja molempien autot ym.

Lasten hoito on myös asia, mihin mies osallistuu, voin käydä harrastuksissa ja saan halutessa omaa aikaa kuten myös mies. Lasten hoidossa kuljetukset hoidan minä, kun mies tekee 11 tunnin päiviä vuoroin päivä ja yövuoroissa vuoroviikkoina. Yövuoron jälkeen perjantaisin hakee aina lapset aikasin hoidosta.

Käytännössä eletään niinkuin perhe :)

Älä muuta minnekään. Olen samaa mieltä, mieshän voisi tehdä etätöitä luotasi sen joka toinen viikko.

Jos joudut järjestämään työhuoneen jossa hän saa olla rauhassa, niin se on pienempi vaiva kuin muuttaa teidän koko elämä. Työtila voi olla vaikka teidän makuuhuoneessa, tai lapset voi jakaa yhden huoneen ja miehelle toinen lastenhuone. Usko vaan, paljon pienempi vaiva kuin että lapset lähtevät jakamaan huoneitaan miehen lasten kanssa...... 

Miten perustelet itsellesi, että muutat lapsesi pois heidän kotoa, kavereiden luota, tutuista päiväkodeista ja kouluista, siksi että mies ei halua muuttaa.

Teidän ei ole mikään pakko muuttaa yhteen jos olette tähänkin saakka pärjänneet omissa talouksissanne.

Jos mies ei tässä pysty tekemään kompromissia, vaikka nyt vuodeksi alkajaisiksi että ehdit katsoa tilannetta uudelleen (ja vaikka päättää pysyä edelleen samassa) niin miten luulet että hän pystyy muihin kompromisseihin mitä tulee eteen.

Minulle särähtää korvaan tuo "mies ei halua alentaa elintasoaan" ja "mies hankkii omille lapsilleen kallista"...

Jos teidän lähtökohdat on noin erilaiset, miehen pitäisi olla sellainen joka haluaa että sinulla on kaikki hyvin. Hänen pitäisi myös olla sellainen joka ymmärtää, että sinun mukana tulee lapset joilla pitää olla kaikki hyvin, jotta sinä voisit olla onnellinen.

Ei tarvitse ajatella että mies maksaa sinun lapsille mitään. Mutta kyllä hänen pitää pystyä sitten elämään sillä tavalla johon sinulla on varaa.

Vähän kyllä ajattelen että jos tietty asuinalue ja tietty elintaso on noin tärkeää miehelle, tärkeämpää kuin rakastetun etu ja hyvinvointi, niin kyse on vähän pinnallisesta ja itsekkäästä ihmisestä, joka ei ehkä olisi kovin helppo kumppani. Varsinkaan jos nyt lähdet ja muutat hänen ehdoilleen johon sinulla on hädin tuskin varaa.

Katselet vaan asiaa nyt eri osoitteista alkuunsa, sanotaan parikin vuotta. Kyllä siinä ajassa selviää, onko kunnon mies, ja mihin hän on valmis saadakseen olla kanssasi. Niin se pitää olla, eikä niin että sinä teet kaikki muutokset ja kompromissit, ja sinun lapset myös.

Ap, etkö pohtinut täällä asiaa jo joskus aiemmin? Mies sikarikas, siivoojat ja yksi lapsi joka saa kaiken, sinulla kolme(?), pienempi palkka ja kiva asunto lähellä lasten kouluja, työpaikkaasi ja päiväkotia? Päätäpä ihan itse mitä teet. Uusioperheet joissa huomattava tuloero ja eroja kasvatusperiaatteissa ei varmasti maailman hhelpoimpia ratkaisuja. Itse elän etäsuhteessa niin kauan kuin lapset aikuistuvat (nuorempi jo 17 v, mutta pysyy kotona vielä muutaman vuoden), kaikki tyytyväisiä ratkaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Ap, etkö pohtinut täällä asiaa jo joskus aiemmin? Mies sikarikas, siivoojat ja yksi lapsi joka saa kaiken, sinulla kolme(?), pienempi palkka ja kiva asunto lähellä lasten kouluja, työpaikkaasi ja päiväkotia? Päätäpä ihan itse mitä teet. Uusioperheet joissa huomattava tuloero ja eroja kasvatusperiaatteissa ei varmasti maailman hhelpoimpia ratkaisuja. Itse elän etäsuhteessa niin kauan kuin lapset aikuistuvat (nuorempi jo 17 v, mutta pysyy kotona vielä muutaman vuoden), kaikki tyytyväisiä ratkaisuun.

Onko sillä mitään väliä kuinka usein asiaa täällä pohtii? Vai onko se jotenkin säännösteltyä? Ohis

Tein nuorena sen virheen että muutin pitkän työmatkan päähän, ostimme liian ison talon (minun tuloille silloin) joka oli miehen unelma.

Talouteni meni tosi tiukille moniksi vuosiksi, ja olin kireä kun mies kuitenkin tuhlasi kun hänellä oli tuloja. Talon kaikki siivous ja puutarhan hoito jäi minulle. Mies oli paljon työmatkoilla, ja kotiin tultua moitti minut kun jotain kohtaa ei ollut hoidettu. Hoidin yksin nurmikon leikkuut ja lumityöt ym.

Samalla kävin töissä bussilla, tuulessa ja tuiskussa kun minulla ei ollut varaa omaan autoon. Kun saimme lapsia, oli pakko ostaa pieni auto minulle että sain vietyä lapset hoitoon ja sieltä kotiin.

Koska mies oli edelleen paljon reissutöissä, jouduin tekemään lyhennettyä päivää että hoitopäivät ei kasvaneet liian pitkiksi. Minun tulot putosi entisestään, samoin siksi että autosta tuli kuluja. Tuo lyhennetty aika tulee vainoamaan minua vielä pienenä eläkkeenäkin aikanaan.

Ei se silti toiminut, uusioperhe on tarpeeksi monimutkainen ja stressaava ilman sitä että äitipuoli vedetään ihan piippuun. Tuosta syntyi vuosiksi niin kauheat riidat että mikään suhde ei selvinnyt siitä. Erohan siitä sitten lopulta tuli. Surullista, että se talo kuitenkin meni myyntiin eron takia. Nyt ajattelen, että jos unelma olisi ollut se parisuhde, eikä se talo, niin meillä voisi olla perhe vieläkin. Mutta ehkä ongelma syntyi jo siitä että miehelle oli tärkeintä aina joku muu ennen puolisoa: työ ensimmäisenä, omat harrastukset, oma talo, omat lapset ja vasta sitten jossain siellä mitä vaimo haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, etkö pohtinut täällä asiaa jo joskus aiemmin? Mies sikarikas, siivoojat ja yksi lapsi joka saa kaiken, sinulla kolme(?), pienempi palkka ja kiva asunto lähellä lasten kouluja, työpaikkaasi ja päiväkotia? Päätäpä ihan itse mitä teet. Uusioperheet joissa huomattava tuloero ja eroja kasvatusperiaatteissa ei varmasti maailman hhelpoimpia ratkaisuja. Itse elän etäsuhteessa niin kauan kuin lapset aikuistuvat (nuorempi jo 17 v, mutta pysyy kotona vielä muutaman vuoden), kaikki tyytyväisiä ratkaisuun.

Onko sillä mitään väliä kuinka usein asiaa täällä pohtii? Vai onko se jotenkin säännösteltyä? Ohis

Jos kertaalleen on saanut kymmensivuisen keskustelun aikaiseksi aiheesta mikä lisäarvo uudella ketjulla on? Tietenkin jos hakee huomiota ja ajanvietettä noiden rekkautuneiden käyttäjien tyyliin, OK.

Hyviä ajatuksia ja kommentteja (tosin en ole asiaa aiemmin täällä pohtinut). Ja olemme kyllä seurustelleet jo vuosia, mutta jatkuva kahden kodin väliä seilaaminen on sekin todella raskasta.  Ja oli kiva kuulla, että teillä useimmilla on, kuten tutuillanikin eli että eletään oikeasti perheenä. Lapsille hommataan saman verran asioita, heitä kohdellaan samalla lailla jne. Minunkin mielestäni on väärin, että minun elämäni muuttuisi rankemmaksi ja kalliimmaksi, miehen vain halvemmaksi. Hän vain ei tunnu tätä ymmärtävän, vaikka miten rautalangasta asiaa yritän vääntää. Hän ei myöskään ymmärrä, että asumisen kallistuminen ja tulojen putoaminen todella tuntuvat minulla. Tuntuu vähän hullulta "uhrautua" ja muuttaa miehen vuoksi ja sitten ostaa itse halvinta kaikessa ja olla jatkuvasti rahat lopussa, kun mies ja hänen lapsensa ostavat samassa talossa koko ajan kaikkea kivaa. 

26 juuri noin minäkin pelkään suhteemme päättyvän! Haluaisin elää mieheni kanssa, mutta minusta on alkanut ikävä kyllä tuntua, että tietty elintaso on hänelle tärkeämpää kuin minä, vaikka kohteleekin minua hyvin ja kertoo usein rakastavansa. Elämä usean lapsen työssäkäyvänä yksinhuoltajana on ihan riittävän rankkaa. En tiedä miten jaksan, jos joudun tekemään entistä enemmän kotitöitä, mies ei osallistu minun lasteni elämään, käytän hirveät ajat työmatkoihin ja kituutan, kun rahat menevät ylisuureen asuntoon.

Vielä muiden kokemuksia ja kommentteja? Miten jaatte vastuut lapsista, kodista, rahoista?

Meillä tilanne on sen verran erilainen, että kaikki lapset ovat jo teinejä, mutta pääsääntö oli, että yhteenmuutettaminen ei saa huonontaa kenenkään osapuolen tilannetta. Kaikilla pitää olla edelleen oma huone ja samat etuudet. Kumpikin hoitaa lapsensa, mutta tarvittaessa toinen auttaa. Meillä ei ole ongelmia tässä uusperheilyssä.

31 jatkaa. Vielä rahoista: mies tienaa enemmän ja hän siksi maksaa kolmen teinipojan isot ruokamenot. Muuten menot puoliksi.

Mies sanoi myös yhteenmuutettaessa, että tämä kuvio ei saa tulla minulle kalliimmaksi.

Olimme jo naimisissa ennen yhteenmuuttoa.