Olen "menestyjä". Kysymyksiä?

Mitä teet täällä?

En. Olet täydellisen epäkiinnostava ja aloituksesi haisee.

Miten määrittelet menestyksen?

Kuinka monta yritystä olet perustanut?

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet täällä?

Olen usein yksinäinen päiväsaikaan. Siksi termi lainausmerkeissä, koska ulkopuolisin silmin olen, mutta en silti ole onnellinen.

-ap

Miten olet mielestäsi menestyjä?

Hei menestyjä avaatko ihan muutamalla lauseella missä asiassa olet niin kovin kenestynyt?

Urheilussa, sijoittamisessa, töissä, politiikassa, rakkaudensaralla????

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta yritystä olet perustanut?

Yhden 20-vuotiaana, sittemmin sen lakkautin. Koulun jälkeen sitten perustin konsultointiyrityksen päivätyöni ohelle. Päivätyöni on Brysselissä, konsultointiyritys pyörii Suomessa.

-ap

Millä mittareilla olet menestyjä? Mitkä ovat saavutuksesi?

Onko sulla kaikki jutut aina vain sujuneet sormia napsauttamalla?

Kannattaisiko seuraavaksi yrittää menestyä onnellisuudessa ja henkisessä tasapainossa?

Vierailija kirjoitti:

Hei menestyjä avaatko ihan muutamalla lauseella missä asiassa olet niin kovin kenestynyt?

Urheilussa, sijoittamisessa, töissä, politiikassa, rakkaudensaralla????

Urheilua harrastaessani kilpailin lajissani SM-tasolla, jotain tuli voitettuakin, vaikkei treenaaminen ollut harrastustasoa kovempaa.

Sijoittamisen aloitin jo lukiossa. Pärjään siinä hyvin, mutta en niin hyvin kuin mieheni.

Työ on juuri se, jota nuoresta asti haaveilin aina tekeväni. Jo yliopistoaikojeni lopussa sain siinä "jalan ovenrakoon" korkeimmalle hallintotasolle jossa voin ammattiani harjoittaa, EU-piireihin. Vakuutin niin hyvin haastatteluissa, ettei tarvinnut aloittaa kunnasta tai maakunnasta.

Rakkaudessa "menestyjä" siinä mielessä, että todellakin olen aina saanut kenet haluan. Kuulostaa kamalalta sanoa, mutta olen kaunis ja perusfiksu. Tosin tunuu että miehet ovat langenneet vain ulkonäkööni, ja se harmittaa. Poimin sitten mukaani harkitusti erään erittäin komean, kiltin, kohteliaan, karismaattisen ja liike-elämässä menestyvän miehen. En kuitenkaan rakasta häntä, mikä tekee arkeni onnettomaksi. Enkä uskalla erota. Minun puoleltani erittäin stereotypinen kulissiliitto.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko seuraavaksi yrittää menestyä onnellisuudessa ja henkisessä tasapainossa?

Kannattaisi! Mikään muu menestyminen ei nosta elämänlaatua, jos ei ole peruspilarit kohdallaan, kuten onnellisuus. Vaikka ulkopuolelta elämänkulku, parisuhde, koti, työ ja harrastukset täydelliseltä näyttäisivätkin. En vain uskalla. Kadehdin monen "perusjampan" elämää, sillä he näyttävät paljon onnellisemmilta.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla kaikki jutut aina vain sujuneet sormia napsauttamalla?

Ne asiat joissa pärjään ovat. Ne ovat myös niitä joita nautin tehdä. En tiedä kummin päin syy-seuraussuhde menee. Olen siis keskittynyt asioihin joista nautin, jolloin olen pitänyt niiden tekemisestä. Kielten opettelu on poikkeus. Vihasin sitä, en lukihäiriöni vuoksi millään meinannut oppia toisten kielien oikeinkirjoitusta, c ja s menivät koko ajan sekaisin. Se vaati työtä. Olen myös hyvin huono esimerkiksi laulamaan tai tanssimaan. Niihin en koskaan kokenut intohimoa (ehkä siksi kun olin huono, vai siksikö olin huono?)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei menestyjä avaatko ihan muutamalla lauseella missä asiassa olet niin kovin kenestynyt?

Urheilussa, sijoittamisessa, töissä, politiikassa, rakkaudensaralla????

Urheilua harrastaessani kilpailin lajissani SM-tasolla, jotain tuli voitettuakin, vaikkei treenaaminen ollut harrastustasoa kovempaa.

Sijoittamisen aloitin jo lukiossa. Pärjään siinä hyvin, mutta en niin hyvin kuin mieheni.

Työ on juuri se, jota nuoresta asti haaveilin aina tekeväni. Jo yliopistoaikojeni lopussa sain siinä "jalan ovenrakoon" korkeimmalle hallintotasolle jossa voin ammattiani harjoittaa, EU-piireihin. Vakuutin niin hyvin haastatteluissa, ettei tarvinnut aloittaa kunnasta tai maakunnasta.

Rakkaudessa "menestyjä" siinä mielessä, että todellakin olen aina saanut kenet haluan. Kuulostaa kamalalta sanoa, mutta olen kaunis ja perusfiksu. Tosin tunuu että miehet ovat langenneet vain ulkonäkööni, ja se harmittaa. Poimin sitten mukaani harkitusti erään erittäin komean, kiltin, kohteliaan, karismaattisen ja liike-elämässä menestyvän miehen. En kuitenkaan rakasta häntä, mikä tekee arkeni onnettomaksi. Enkä uskalla erota. Minun puoleltani erittäin stereotypinen kulissiliitto.

-ap

Siis oletko vain kyllästynyt hieman mieheesi? Vai menitkö naimisiin vain tuon avioliiton tuoman statuksen vuoksi?

Ei sinusta ole riskien ottajaksi. Olet saanut kaiken niin helpolla ettet osaa arvostaa sitä. Toivottavasti kohtaat haasteitakin jossain kohtaa.

Mitä pelkäät niin ettet uskalla muuttaa elämääsi?

Miten ihmeessä lukihäiriöinen voi työskennellä Eu-tasolla? Mitä muka teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei menestyjä avaatko ihan muutamalla lauseella missä asiassa olet niin kovin kenestynyt?

Urheilussa, sijoittamisessa, töissä, politiikassa, rakkaudensaralla????

Urheilua harrastaessani kilpailin lajissani SM-tasolla, jotain tuli voitettuakin, vaikkei treenaaminen ollut harrastustasoa kovempaa.

Sijoittamisen aloitin jo lukiossa. Pärjään siinä hyvin, mutta en niin hyvin kuin mieheni.

Työ on juuri se, jota nuoresta asti haaveilin aina tekeväni. Jo yliopistoaikojeni lopussa sain siinä "jalan ovenrakoon" korkeimmalle hallintotasolle jossa voin ammattiani harjoittaa, EU-piireihin. Vakuutin niin hyvin haastatteluissa, ettei tarvinnut aloittaa kunnasta tai maakunnasta.

Rakkaudessa "menestyjä" siinä mielessä, että todellakin olen aina saanut kenet haluan. Kuulostaa kamalalta sanoa, mutta olen kaunis ja perusfiksu. Tosin tunuu että miehet ovat langenneet vain ulkonäkööni, ja se harmittaa. Poimin sitten mukaani harkitusti erään erittäin komean, kiltin, kohteliaan, karismaattisen ja liike-elämässä menestyvän miehen. En kuitenkaan rakasta häntä, mikä tekee arkeni onnettomaksi. Enkä uskalla erota. Minun puoleltani erittäin stereotypinen kulissiliitto.

-ap

Siis oletko vain kyllästynyt hieman mieheesi? Vai menitkö naimisiin vain tuon avioliiton tuoman statuksen vuoksi?

Ajattelin hänen olevan paras mahdollinen kumppani, sillä hän kohtelee minua niin hyvin. Hän olisi myös minun mielestäni paras mahdollinen isä lapsilleni mitä voisin ikinä kuvitella. En kuitenkaan koskaan ole ollut edes ihastunut häneen. Ajattelin, että rakkaus tulee kumppanuuden myötä. Ei tullut. Sittemmin olen ihastunut muihin ja huomannut, että todellakin kykenen ihastumaan (luulin, etten osaa tai tunnista tunnetta), mikä on toisaalta helpottavaa, mutta myös pelottavaa. Tiedostan, etten ole koskaan rakastanut miestäni muuta kuin kumppanina. Hänessä ei ole yhtään mitään vialla, vain minun tunteissani (tunteettomuudessani?). Välillä toivon, että hän esimerkiksi pettäisi minua, jolloin minulla olisi jokin "oikea" syy erota. Nyt pelkään katuvani päätöstä jos eroan "syyttä". Kannan tästä ihan valtavaa taakkaa mielessäni, ja koen olevani täyspaska miehellenikin kun ajattelen tuollaista. Ystäväni kehottavat eroamaan, mutten vain uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä lukihäiriöinen voi työskennellä Eu-tasolla? Mitä muka teet?

Ainoa lukihäiriöni on, että luen hitaamin mielessäni kuin muut. Testeissä tosin todettiin, että ymmärrän ja muistan mielessäni lukemani myös hurjasti keskivertoa paremmin, mikä kompensoi. Kouluajoilla siis riitti, että luin tekstin kerran läpi. Silloin muistan jo pätkiä ulkoa, enkä voi sietää saman tekstin uudelleenlukua. Äidinkielelessäni olen L-tasoinen. Vieraissa kielissä lukihäiriö tosiaan näkyi s ja c opettelussa, jokainen sana piti opetella ulkoa sen sijaan, että olisin "nähnyt" eron. En valitettavasti uskalla kertoa mitä teen.