Miksi ne joilla on työhistoriaa takana noin 30 vuotta stressaavat irtisanomisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä monella +50 on vielä pieniä lapsia, kun useat hankkivat lapset 30-40 vuotiaina.

Ja joku täällä horisi viisikymppisten perinnöistä. Minulla on vielä isovanhempiakin elossa! Omat vanhempani siis tulevat saamaan seuraavaksi perintöä, ovat yli 70-vuotiaita.

Hih, minä olen kait päälle 70v, ennen kuin saan vaatimattoman perintöni, ellei ne vähätkin mene vanhemmilla omien hoitojensa maksamiseen. Sen varaan ei paljon kannata laskea.

No minulla ei ole vaaraa jäädä työttömäksi, joten en tähän ketjuun kuulu. Mutta se, miksi minulla ei ole säästöjä, on se, että palkka ei ole ollut mitenkään iso nuorempana ja toisaalta nuorena tuli elettyä, eikä istuttua kotona ja säästettyä rahaa pankkiin. Rahat meni matkusteluun yms. 

Vanhempana rahat meni sitten lapsiin ja asuntolainaan ja edelleen nyt viiskymppisenä 30 vuotta työelämässä olleena rahaa menee lapsiin, koska kotona asuu vielä kaksi alaikäistä.

Toki olisi voinut elää toisin ja säästää siitä pienestä palkasta, ensin kun sai opintolainansa maksettua. Sain 80-luvulla 1700 markkaa palkkaa, mistä meni 800 markkaa vuokraan. Loput meni kyllä elämiseen ja matkusteluun. Ja enpä kyllä kadu sitä. Sain elää huikean ja kokemusrikkaan nuoruuden. Paljon mukavamman, kuin jos olisin istunut vuokrakämpässä ja laskenut, kuinka saan tilille pari sataa kuussa säästöön ja seurannut tilin karttumista.

Mutta eipä haittaa. Töitä riittää enemmän, kuin ehdin tehdä. Juuri tuossa yksi pomo sanoi, että työnteossani näkyy kokemus verrattuna nuorempiin ja on tyytyväinen, kun sai juuri minut töihin ja pelkää, että vaihdan paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.

Ei helvetti... Oletko ihan idiootti? Millä sä siellä Espanjassa tai missään muuallakaan ELÄT? Katsos kun jos olet viisikymppinen, sinulla kestää vielä 15 vuotta, ennen kuin pääset eläkkeelle, ja ansiosidonnainen juoksee vain vajaat pari vuotta. Sen jälkeen joudut kaapimaan elantosi perustyöttömyysturvasta ja toimeentulotuesta. Eläke tulee olemaan minimitasoa sitten, kun joskus eläkkeelle siirryt, koska olet ollut noin pitkään työttömänä.

Sitä paitsi isolla osalla viisikymppisistä on vielä elätettäviä lapsia ja asuntolainaakin. Ainakin täällä stadissa, jossa perheasunto maksaa 300-500 tonnia, siis vaatimaton kerrostalokämppä.

Sinä sen sijaan 30-40-vuotiaana vielä ehdit kouluttautua ja hommata työpaikan ennen kuin sinut rankataan yli-ikäiseksi. Työttömyysturvalla saa opiskella, jos et sattunut tietämään. 50+ iässä se ei enää kannata kuin ehkä hoitoalalle, koska valmistut uudelle alalle ilman työkokemusta niin vanhana. Yrittäjäksi ei kaikista ole, ja ihan yrittäjäkoulutettujenkin yrityksistä kaatuu noin puolet ekan puolen vuoden aikana. Siinä sitten makselisit konkurssipesän velkoja pois työttömyystuella.

Joten oikeasti. En kadehdi parikymppisiä pätkätyöläisiä, mutta vaikein tilanne on ilman muuta yli viisikymppisillä työttömäksi joutuvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.[/quote]

Meinaat, että kun viiskymppinen on saanut lainansa maksettua ja lapsensa aikuisiksi, niin siinä parissa vuodessa on ehtinyt myös säästää 15 vuoden elämiseen tarvittavan summan? Nimittäin ei työtön (= työttömyyskorvausta saava) voi lähteä Espanjaan makoilemaan, koska pitää olla työelämän käytettävissä vaikka heti huomenna. 

Miten niin 15 vuoden? LOPPUELÄMÄNSÄ! Se eläke, jonka saa oltuaan viimeiset 15 vuotta työttömänä on surkea, sillä ei matkustella yhtään mihinkään, minne ei pääse polkupyörällä tai kävellen.

Vierailija kirjoitti:

On omaa tyhmyyttä jos ei ole kymmenien työvuosien aikana saanut talouttaan siihen kuntoon että velat on maksettu ja rahaa on säästössä.

Näinkö meinaat?

No, mietipä uudelleen.

Akateemisilla aloilla valmistut ammattiin pääsääntöisesti aikaisintaan 24-vuotiaana. Moni ei-akateeminenkin vasta silloin. Perustat todennäköisesti perheen, olet keskimääräisten kahden lastesi kanssa äitiys-ja hoitovapaalla keskimääräiset kaksi vuotta per muksu. Vasta noin kolmekymppisenä alat ikään kuin tienata.

Hyvällä lykyllä olet siinä vaiheessa täysaikaisesa työssä, moni ei ole sitäkään. Joka tapauksessa edessä on 15-20 vuotta asuntolainan lyhentämistä. Varsinkin kasvukeskuksissa ja pk-seudulla nelihenkisen perheen kerrostalokämpät - en siis puhu edes mistään hienosta omakotitalosta - maksavat 200-500 tonnia. Lainalla tietysti, koska harva vielä tuossa vaiheessa saa mistään perintöä. Tuohon sekä lapsiperheen arkisiin menoihin menee keskituloisen koko palkka!

Joten niitä kuvitteellisia säästöjä alkaa karttua vasta 45-50-vuotiaana. Jos edes silloin, jos perheessä on ollut yhtään yllättäviä kriisejä ja rahanmenoa. Vaikka nyt jompi kumpi vanhemmista vuoden poissa töistä työttömyyden tai syöpähoitojen tai lapsen sairauden takia.

Viisikymppisenä olisi siten HYVÄSSÄ IDEAALITILANTEESSA kasassa säästöjä joitain tuhansia euroja. Asunto ei ole siinä mielessä säästö, että jossain on asuttava kumminkin, joten sitä ei voi realisoida elämiseen.

Millä elät loppuikäsi niillä muutaman tuhannen euron säästöillä? Ota huomioon, että tilanteesi ei tule ikinä enää paranemaan siitä, ainoastaan huononemaan.

Ansiosidonnaiselta putoat pois alle kahdessa vuodessa, perustyöttömyysturvalla ja mahdollisesti toimeentulotuella sinnittelet toistakymmentä vuotta, eläkkeesi tulee olemaan surkea työttömyyden takia. Niillä muutamalla tuhannella eurolla tulee olemaan satoja käyttötarpeita jäljellä olevien 30-40 elinvuoden aikana. Kun ikää karttuu, kremppaakin tulee, ja mehän kaikki tiedämme, millaista julkinen terveydenhoito ja vanhustenhoito on...

Oma asunto (ainakin täällä pk-seudulla) on niin suuri sijoitus, että muuhun ei sitten normaalielämisen jälkeen jääkään rahaa - etenkin jos on yksineläjä. Hyödyn siitä saa sitten vanhana, kun asumiskulut pienenevät (ellei sitten tule putki- ym. remontteja maksettavaksi).

Haluaisin kuulla ap:n mietteitä sitten elämästä ja taloudestaan, kun on itse 50-vuotias. Toivottavasti on aloittanut uutteran säästämisen vanhuuden varalle.

Itse olen 44v.  Lapset 5 ja 8 vuotiaita. Olen pienipalkkainen kuten miehenikin ja huomattiin kun lapset kasvavat, että ostamamme talo on liian pieni. Tarvitsisimme yhden huoneen lisää. Joten tarvitsisimme lisälainaa toisen talon ostamiseen tai laajentamiseen. Asumme maaseudulla, joten vuokra-asuntoon muuttaminen ei tule kysymykseen. Eivätkä lapset ole juuri muuttamassa pois kotoa.Pian se 50v koittaa ja jos otamme 15v  tai pidemmän lainan tarvitsisisi olla palkkatuloja tuonne  60 ikävuoteen saakka. Eikä todellakaan ole lainat maksettu 50v. Ja lapsetkin ovat silloin vielä alaikäisiä, kun olemme 50v.

No mäen en stressaa, kun uudelleentyöllistyminen on varsin epätodennäköistä tällaisella

57-vuotiaalle Jampalle, joka jäi 32 v työuran jälkeen koronatyöttömäksi viime lokakuussa.

Suuri helpotus on tuo oikeus velvoitetyöhön, johon pääsen vuoden kuluttua kun anssi on loppunut,

ja velvo palauttaa anssioikeuden saman suuruisena. Huolestuttaa nuorempien puolesta, työelämä

on jatkuvassa murroksessa ja vaikka poliitikot huutavat lisätyövoima puolesta, oikeista palkkatyöpaikoista

on pulaa.

En mäkään enää jaksa stressata, eletään päivä kerrallaan ja ollaan kiitollisia siitä mitä on.

Ajankohtaista yhä.

Täytin juuri 50v, koti jolla ikää 20v ollut velaton reilun 1v ajan, lapset 20+v ja omillaan, toista joka vielä opiskelee tuetaan taloudellisesti.

Haluaisin aloittaa lyhyemmän työajan, vaikkapa 4-päiväisen, mutta työnantaja ei suostu.

Voihan sitä teeskennellä vaikka mitä. Eläkeyhtiö ei päästä eläkkeelle edes sinne kuuluvia, että sinne sitten joukon jatkoksi harmittelemaan, ettei pääse eläkkeelle. 

Olen 43-vuotias nainen ja sain juuri vakisopparin, olin tosin yli 5 vuotta määräaikaisena ensin. Varmaan katsoivat että olisin jo lisääntynyt jos niin meinaisin, enkä ole saikullakaan ollut kuin pari päivää joten miksipä eivät minua palkkaisi. Mikä riski palkkaamiseni olisi?

Korona-aikana tuli kaikille lomautusputki. Tiimeissä 3 ihmistä töissä, vedettiin pitkää tikkua kuka on ekana töissä, sitten 2 kk lomautuksella jne. Kollegani, 30 v, 2 pienen lapsen äiti suunnitteli minä olen töissä kesä-elokuun ja sen jälkeen irtisanoudun, koska saan 6 kk liksan ja voin jäädä eläkeputkeen. Olin just täyttänyt 50 v.

Esimies oli kuitannut näin ei tehdå, ellei toinen halua ja ei kukaan halua.

Tää mamma soitti mulle monta krt, enkö vois mitenkään harkita. Vikalla kerralla sanoin mä seuraavaksi estän sun numeron, jollet lopeta.

Tässä sitä ollaan, 56 vuotiaana, yli 10 v eläkeikään. On asuntolainaa ja autolainaakin.

ei voi kun ihmetellä

Minulla täyttyy speksit ja edessä on todennäköisesti irtisanomiset. Omaisuutta nyt ei ole kovinkaan paljoa kertynyt, mutta ei ole velkaakaan. Minua ei se työttömyys pelota koska olen aina tullut vähällä toimeen ja arvostanut vapaa-aikaa rahaa enemmän. Toki se vähän mietityttää että eläkekertymä tulee ottamaan osumaa, se kun ei ennestäänkään suurimmasta päästä ole. Mutta samapa se. Minun on pakko myöntää, että jään helvetin paljon mieluummin työttömäksi nyt 50-vuotiaana kuin parikymppisenä. 

Ansiosidonnainen onneksi kerryttää ainakin toistaiseksi vielä eläkettä. Se olisi iso isku jos se muutetaan.