Miksi ne joilla on työhistoriaa takana noin 30 vuotta stressaavat irtisanomisesta?

Vierailija kirjoitti:

On omaa tyhmyyttä jos ei ole kymmenien työvuosien aikana saanut talouttaan siihen kuntoon että velat on maksettu ja rahaa on säästössä.

Siinä loistoesimerkki typerästä ihmisestä. Ei voi muuta sanoa.

Mieheni pääsisi nyt täydelle eläkkeelle, mutta työnantaja pyysi häntä jatkamaan 65-vuotiaaksi. Joskus näinkin päin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.[/quote]

Meinaat, että kun viiskymppinen on saanut lainansa maksettua ja lapsensa aikuisiksi, niin siinä parissa vuodessa on ehtinyt myös säästää 15 vuoden elämiseen tarvittavan summan? Nimittäin ei työtön (= työttömyyskorvausta saava) voi lähteä Espanjaan makoilemaan, koska pitää olla työelämän käytettävissä vaikka heti huomenna. 

Noinko helposti siis 50+ työllistyy? No mitäs täällä sitten rutistaan, jos työelämä repii mukaansa heti huomenna?

On kaksi eri asiaa työllistyä, kuin se, että pitää olla työvoimatoimiston käytettävissä. Ensinnäkin työnhaku ja oikeudet tukiin pysyy voimassa vain 3kk ajan, jos asuu toisessa EU-maassa (ja toki sielläkin pitää etsiä töitä, ei vain makoilla). Sen pidempi poissaoloaika katkaisee tuen. Lomailla saa muistaakseni vain viikon, ja silloinkin pitää olla valmis tulemaan välittömästi esim. työkkärin haastatteluun tai "näin kirjoitat cv:si" kurssille.

Kyse ei ole siis siitä että työllistyisi helposti, vaan siitä, että työttömyystukien saannissa on paljon ehtoja, ja helposti jää rahatta jos noin vaan lähtee "Espanjaan makoilemaan".

Paljonko nautit elämästä, kun käteen jää alle 500 e/kk seuraavan noin 8 vuoden ajan ja sen jälkeen saat eläkettä nettona noin 900 e/kk? Jos olisit töissä, saisit nettona noin 2400 e/kk ja eläkettäkin kertyisi sen verran, että se kipuaisi päälle tonnin.

Ei se 50v asuntonsa maksanut työtön ihmeemmin reissaa tai nauti elämästä, koska harvalla on satojen tuhansien säästöjä, joilla rahoittaa makeaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.[/quote]

Meinaat, että kun viiskymppinen on saanut lainansa maksettua ja lapsensa aikuisiksi, niin siinä parissa vuodessa on ehtinyt myös säästää 15 vuoden elämiseen tarvittavan summan? Nimittäin ei työtön (= työttömyyskorvausta saava) voi lähteä Espanjaan makoilemaan, koska pitää olla työelämän käytettävissä vaikka heti huomenna. 

Noinko helposti siis 50+ työllistyy? No mitäs täällä sitten rutistaan, jos työelämä repii mukaansa heti huomenna?

Ei työllisty, mutta silti työttömän edellytetään olevan koko ajan työelämän käytettävissä. Se olisikin ihan mukavaa, jos voisi lähteä Espanjaan makoilemaan ja työttömyyskorvaus tulisi tilille ilman, että tarvitsee edes käydä Suomessa. Mä voisin lopettaa työnteon vaikka heti ja lähteä Espanjaan.

Röyhkeää olettaa että 50-vuotiaat ovat velattomia ja lapsettomia. Olen ensi vuonna 50, jouduin erossa ostamaan lasteni kodin. Lapset ovat vielä pitkään alaikäisiä. Olen myös akateemisesti koulutettu, joten koulutusta vastaavaa työuraa on vasta 20 vuotta. Ensimmäiset vuodet maksoin mittavia opintolainoja.

Asuntovelat ei ole maksettu kun jään eläkkeelle, täytyy myydä kotini ja vaihtaa halvempaan.

Eläkkeessä on isompi kertymä vasta viimeisinä vuosina. Jos olen työtön, eläkkeeni jää todella pieneksi, varsinkin kun sitä ei ole kertynyt opintojen ja äitiyslomien ajalta.

Jos jään työttömäksi nykyisestä työstäni jonka osaan, en pärjää tietotekniikassa uusista työpaikoista samassa rivissä nuorempien kanssa. Töissä ei ole mahdollisuutta pitää yllä osaamista asioihin, jotka eivät hyödytä työnantajaa suoraan siinä tehtävässä, eikä oppia uutta joka ei liity suoraan siihen tehtävään.

Vapaa-ajalla en voi opiskella, koska kaikki aika ja raha menee alaikäisiin lapsiini ja arkeen.

Olen kohta 49 ja nuorimmainen on 5-vuotias. Lisäksi kotona on 10- ja 13-vuotiaat.

Kyllä tässä on vielä eläkeikään asti maksettavana koko perheen eläminen.

Ihme yleistystä, että 50-vuotiaalla olisi tyhjä koti ja asunto maksettuna. Hyvin harvalla on.

Työttömänä ei saa opiskella. Ei ansiosidonnaisella opiskella, edes iltaisin, edes etänä, työkkäri tulkitsee että olet opiskelija etkä ole työmarkkinoiden käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä ei saa opiskella. Ei ansiosidonnaisella opiskella, edes iltaisin, edes etänä, työkkäri tulkitsee että olet opiskelija etkä ole työmarkkinoiden käytettävissä.

Pitää hyväksyttää opintoaikeensa työkkärissä.

Hyväksyvät vain ammattiinjohtavan koulutuksen, jolla työllistyy suhteellisen varmasti, kuten lähihoitajan tutkinnon.

Sairaanhoitajan tutkintoa et voi opiskella, koska on liian pitkä, eivätkä siksi hyväksy sitä.

Tunnen monia ansiosidonnaisella lähihoitajaksi opiskelleita.

Vierailija kirjoitti:

On omaa tyhmyyttä jos ei ole kymmenien työvuosien aikana saanut talouttaan siihen kuntoon että velat on maksettu ja rahaa on säästössä.

No joo, tavallaan, mutta elämä nyt tuppaa olemaan sellaista... Ihmiset ovat ihmisiä ja tekevät usein tyhmiä ratkaisuja. Paha siinä on kenenkään mennä ensimmäistä kiveä heittämään.

20-30-vuotiaasta ehkä tuntuu, että 50-vuotispyykki on kaukana, mutta äkkiä se tulee. Siihen mennessä voi iskeä avioero, sairaus tai joku muu vastoinkäyminen. Harvalla on nyky-Suomessa sellaiset palkat, että voi valtavasti säästää, varsinkin jos on lapsia, joihin menee rahaa.

Sitä joutuu tekemään päätöksiä niin, ettei tiedä tulevaa. Jos säästää kituuttaa koko ajan ajatellen, että voi joutua työttömäksi, eikä sitten joudukaan, on turhaan kiusannut lapsiaan ja menettänyt monia mahdollisuuksia, jotka olisivat olleet arvokkaita (esim. lasten vaihto-oppilasvuodet yms.). Pitää valita jonkinlainen keskitie, mutta esimerkiksi asuntomarkkinoita ei voi aina arvata. Voi siis olla aika huonoissa varoissa ilman, että olisi tehnyt mitään erityisen tyhmää.

Sitten on paljon niin pienipalkkaisia ihmisiä, ettei kertakaikkiaan voi säästää. Paljon vaikuttaa sekin, onko aikoinaan ollut pakko ottaa opintolainaa vai ei, onko perinyt jotain vai ei, onko ollut suhtaita vai ei jne. Eivät nämä asiat ole ihmisesta itsestään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi totta. Meidän yritys (hieman alle 100 henkilöä) on tällä hetkellä kiikunkaakun, että alkaako kohta yt:t ja alasajo. Kaikkia tilanne tottakai stressaa, mutta kyllä me 30-40v tulemme putoamaan korkeimmalta. Itsekin olen tullut tähän toimistoon kesätöiden kautta 11v sitten, koulutuksena vain lukio eli ei yhtään mitään. Ja mikä on nyt työkokemukseni ja ammatillinen osaaminen? Osaan lähettää sähköposteja, vastata puhelimeen ja kopioida sujuvasti. 11v sitten oli lottovoitto päästä tänne ja työpaikkana tämä on ollut hyvä paikka, missä ei ole stressi eikä kiire vaivannut. Ja seuraus on nyt tässä. Ei koulutusta, ei sellaista ammatillista osaamista millä pääsisi vastaaviin töihin, kotona pienet lapset, talovelka ja eläkeikään pitkä, pitkä matka. Nuo 50+ ihmiset lohduttelee että mikäs hätä teillä, koulunpenkille vaan. Ja kituuttaa olemattomalla opintotuella 3v valmistuen ammattiin, mihin ei ole mitään työkokemusta ja nuoremmat ottaa paikat? Mieluummin olisin nyt velkani maksanut, lapseni aikuiseksi kasvattanut ja lähtisin yt-laput kourassa Espanjaan.

Jos et ole missään vaiheessa opiskellut ja ottanut opintolainaa, niin eikö olisi jo aika??? Sitä paitsi saat opiskella työttömyysturvalla kaksi vuotta, jos opiskelet vaihtoehtoa, joka parantaa työllistymisennustettasi.

Realisti kirjoitti:

Ei kaikilla 50+ ole lainat maksettuna. Oma avomies on 53v. ja meillä on alle vuosi sitten otettu talolaina eli kyllä tässä miehen työpaikka todellakin tarvitaan! Onneksi meillä ei sentään ole mitään järjetöntä 200 000 euron lainaa, mutta maksettavaa on silti.  Miehellä takana yli 20 vuoden työura samassa paikassa, mutta silti jännitti ku tuli kaksi yt:tä parin vuoden välein.

Ei monellakaan silti ole varaa tuossa iässä jäädä työttömäksi eikä eläkkeelle pääse. Vaikka omakotitalo olisi maksettuna niin kyllä sen ylläpitäminen olisi vaikeaa jos liiton päivärahan jälkeen tippuu työmarkkinatuelle. Saati sitten, että pitäisi muu eläminen maksaa. Pitäisikö ap:n mieliksi yli 50-vuotiaiden jäädä työttömäksi ja elää loppuelämä kituuttaen? Voisit ap miettiä asioita omaa nenääsi pidemmälle.

Eikö sitä taloa voi myydä ja muuttaa edullisempaan asuntoon tai jopa vuokralle niin saa tukea siihen. Suu säkkiä myöten on kaikkien muidenkin elettävä.

Olen 5-kymppinen ja opiskelen ensimmäistä vuotta uutta alaa. Ehdin olla töissä vielä pitkään, tod.näk. ainakin 15 vuotta. Lapset kouluikäisiä, nuorin alakoulussa. Asuntovelkaa riittää, nyt lyhennysvapalla. Puoliso työtön.

Ei nykyajan 50-vuotias ole mikään vanhus!

Vierailija kirjoitti:

On omaa tyhmyyttä jos ei ole kymmenien työvuosien aikana saanut talouttaan siihen kuntoon että velat on maksettu ja rahaa on säästössä.

Etkö ole kuullut, että aika moni on todella pienipalkkaisissa töissä, esim myyjillä kympin tuntipalkka ja töitä 0-30 tuntia viikossa. Siivoojat, keittäjät, postijakajat. Aivan turha syyllistää ihmisiä, jotka palkallaan tulevat juuri ja juuri toimeen...

Vierailija kirjoitti:

Realisti kirjoitti:

Ei kaikilla 50+ ole lainat maksettuna. Oma avomies on 53v. ja meillä on alle vuosi sitten otettu talolaina eli kyllä tässä miehen työpaikka todellakin tarvitaan! Onneksi meillä ei sentään ole mitään järjetöntä 200 000 euron lainaa, mutta maksettavaa on silti.  Miehellä takana yli 20 vuoden työura samassa paikassa, mutta silti jännitti ku tuli kaksi yt:tä parin vuoden välein.

Ei monellakaan silti ole varaa tuossa iässä jäädä työttömäksi eikä eläkkeelle pääse. Vaikka omakotitalo olisi maksettuna niin kyllä sen ylläpitäminen olisi vaikeaa jos liiton päivärahan jälkeen tippuu työmarkkinatuelle. Saati sitten, että pitäisi muu eläminen maksaa. Pitäisikö ap:n mieliksi yli 50-vuotiaiden jäädä työttömäksi ja elää loppuelämä kituuttaen? Voisit ap miettiä asioita omaa nenääsi pidemmälle.

Eikö sitä taloa voi myydä ja muuttaa edullisempaan asuntoon tai jopa vuokralle niin saa tukea siihen. Suu säkkiä myöten on kaikkien muidenkin elettävä.

Siis häh? Jäätävä työttömäksi sun mieliksi, muutettava vuokralle ja haettava tukia? Oliko muuta? Onko joku laki, että 50 v ei saa käydä töissä?

Vierailija kirjoitti:

On omaa tyhmyyttä jos ei ole kymmenien työvuosien aikana saanut talouttaan siihen kuntoon että velat on maksettu ja rahaa on säästössä.

Tästä kyllä vähän samaa mieltä. Tuntuu, että monella on tänä päivänä kieroutunut suhde ansaitsemiseen ja elintasoon. Kulutetaan jatkuvasti kaikki mitä tulee, ja oletetaan että sama ansaintataso ilman muuta säilyy loputtomasti.

Olen nyt läheltä seurannut suuria yt-neuvotteluja, joissa lähti muun muassa kokonainen yksikkö. Mukana oli tekijöitä joka ikäluokasta, vakituisia ja määräaikaisia. Yli 50-vuotiaat irtisanotut nostivat suurimman metelin siitä, miten hirveää on joutua työttömäksi 30 vuoden vakituisen työsuhteen jälkeen. Vähättelivät nuorempien irtisanottujen tilannetta ja huutelivat, että helppohan teillä kun olette nuoria, mutta meihin tämä koskee enemmän. Nuoret eivät vastanneet huuteluun, en ainakaan koskaan kuullut.

Mutta ihanko totta? Jos mietitään, mitä eri ikäluokilla on pelissä, ainakin minä päädyn toisenlaiseen johtopäätökseen. Reiluilla 50-vuotiailla on perhe perustettuna jos sellaista on tulossa, asuntolainaa tosiaan maksettu pitkälle jos asuntoon on ollut tarvetta, ja ollut tosiaan se 30 vuotta aikaa kasvattaa säästöjä pahan päivän varalle. 50-vuotias joutuu ehkä muuttamaan pienempään asuntoon tulojen tippuessa ja vaihtamaan auton halvempaan ja/tai myymään kesämökin, mutta kyllä hän elämästä selviää ja pitkän elämän muistot seuraavat mukana. Lapset säilyvät.

Pahimmassa asemassa ovat n. 30-vuotiaat. Monella ei ole koskaan ollut vakituista työsuhdetta nykyisen lama-ajan takia. Säästöön ei ole useinkaan ole ollut mahdollista laittaa mitään, koska työttömyys syö aina työssä kertyneet säästöt. On lähes mahdotonta löytää puolison kanssa edes kohtalaisen pysyvät työpaikat niin läheltä toisiaan, että perheen perustaminen olisi mahdollista. Omaa kotia ei voi hankkia ilman tulevaisuutta. Matkusteluun ei ole varaa. Elämä on yhtä välivaihetta, jonka aikana mahdollisuus perusasioihin kuten puolisoon, perheeseen ja kotiin menee jossain vaiheessa lopullisesti ohi.

Myönnän, että 30-40-vuotias voi saada töitä helpommin sitten kun niitä jostain ilmestyy, mutta kyllä hänellä on sitä ennen enemmän menetettävää. Loppuelämä voi täysin ulkopuolisista syistä kulua yksinäisenä ilman omaa perheen täyttämää kotia.

Loppuun vielä, sympatiani on kyllä kaikkien irtisanottujen puolella. Ainoa, joka näitä mietteitä kirvoittaa on vanhemman ikäluokan vähättely, että helppohan teillä nuorilla on.

Eihän 50+ pääse enää mihinkään töihin ja vaikka työuraa olisi 30-vuotta takana, heidän eläkkeensä tulee olemaan pieni, koska Suomen palkkataso läksi nousuun vasta 2000-luvulla ja sitä ennen palkkataso oli maltillinen.

Esim. olin 90-luvulla esimiestehtävissä ja jo 10.000mk=n 1900€ oli huippupalkka, kun työntekijät saivat n.3000-5000 mk=500-900€/kk.

Voit ap. laskea, miten muhkea eläke on, kun se lasketaan koko työurasta. Ei siinä juuri matkustella.

Läheinen jäi juuri työttömäksi oltuaan samassa työpaikassa kolmisenkymmentä vuotta. Ikää päälle 50, lapset teinejä, asuntovelkaa, eikä ole puolisoa jakamassa kustannuksia.

Omalla alalla ei ole töitä.

Ei naurata, kyllä tulee melkoinen pudotus elämään sitä pientä eläkettä odotellessa.

Vaikea kuvitella mitä alaa joku 55-vuotias mieskin opiskelisi jotta löytäisi töitä, kaikilla sitä päätä ei vaan kovin paljon ole, vaikka ahkera ja tunnollinen työntekijä olisikin.

Ei mulla ainakaan ole mitään ap:nk uvaamista. Ei ole omistusasuntoa josta velat maksettu -vuokralla olen aina asunut. Lapsia ei ole eikä puolisoa. Matkusteluun tms ylellisyyksiin ei ole koskaan ollut rahaa. Tällaista se on pienituloisen akateemisen sinkun elämä, kun pitää asua kalliilla pk-seudulla sinkkuna. Asumiseen ja peruselämiseen menee se  mitä tienaa.

50+ irtisanomisille on olemassa selkeä valtiovallan ohjaus: eläkerahat ei riitä,nyt pienennetään eläkkeitä millä tahansa keinolla. 50-55v henkilön irtisanomisesta aiheutuu valtiolle noin 200 000 euron säästöt eläkekuluissa (oletus: henkilö ei työllisty uudestaan).

Harva muuten edes muistaa sitä ikävää tosiasiaa, että jos työntekijä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle ennen eläkeikää, niin yritys on se, joka maksaa eläkekulut. Siksi pyritään poistamaan porukka työpaikoilta ajoissa, jotta ei synny kuluja