Te isovanhemmat jotka ette halua hoitaa lapsenlapsianne..
Miksi ette halua? Jos siis oletetaan että tämä on oma ratkaisunne .
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että perheen on ensijaisesti itse selviydyttävä lastensa kanssa. Suunniteltava elämänsä niin, että resurssit riittää. Toki hätatapauksessa olen käytettävissä. T. Mummo, joka ei ole lastenhoitoautomaatti, mutta tapaa lapsenlapsiaan säännöllisesti muissa merkeissä
Mitä on muissa merkeissä? Jos vanhemmilla ei koskaan tule hätätilannetta niin et pyydä saada viettää aikaa kahdestaan lapsenlapsen tai lapsien kanssa? Eli tapaat aina lapsenlapsiasi siten että lasten vanhemmat ovat mukana? Esim vierailet heidän luonaan tai he vierailevat luonasi?
Mutta miksi et halua viettää lastenlasten kanssa aikaa kahdestaan? Monille lapselle on iso juttu saada viettää kahdestaan aikaa mummonsa kanssa. Itse ainakin muistan lämmöllä yökyläilyjä oman mummoni luona.
No meillä on kahdet sellaiset isovanhemmat jotka ei periaatteesta auta ikinä ollenkaan, ei edes hätätilanteessa. Hätätilanne on ollut paha pari kertaa, ei saatu apua vaan saatiin lakoninen toteamus että ”mehän sanottiin että emme auta missään, jokainen hoitakoon omat ongelmansa” ja luuri korvaan tähän päälle vielä.
Kaikenlaisia ihmisiä sitä on.
En hoida lastenlapsia vaan ovat joskus luonani yötä. Tyttärelläni on oma elämä töineen ja lapset pvkodissa. Minä olen mummin roolissa ja autan tarvittaessa mutta en miellä sitä hoitamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidin syy jota ymmärrän täysin: on edelleen työelämässä 63-v ja yrittää raihnaisena selvitä fyysisesti raskaasta hoitoalan työstään kunnialla kunnes on virallisesti eläkeiässä. Ei siihen enää mahdu lastenlasten hoitoa kun harvat vapaapäivät kuluvat työstä toipumiseen. Monella tuttavapiirissä sama juttu eli isovanhemmat ovat työelämässä vielä täysillä eikä heillä ole aikaa eikä voimia hoitaa lastenlapsiaan vielä siihen päälle.
Kiitos vastauksesta. 63 on kyllä vielä aika nuori.
Ap
Olen 62 enkä tunne itseäni vanhaksi. Ei ole terveysongelmia. Kuitenkin energiataso on paljon matalampi kuin 10 tai 20 v sitten. Olen hoitoalalla työssä missä ollaan jaloillaan, tulossa ja menossa koko ajan. Työpäivän ja -viikon jälkeen tarvitsen aikaa palautumiseen. Hoidan lapsenlastani hätätilassa ja lomieni aikana. Odotan innolla eläkkeelle pääsyä että pystyn viettämään enemmän aikaa lapsenlapsen kanssa.
Riippuu paljon mummista, hänen työstään, tilanteestaan ja terveydestään kuinka paljon jaksaa tehdä työn ohessa. Ei pelkästään iästä.
Ehkä se ei ole halusta vaan jaksamisesta kiinni. Ei kyllä ole lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
En ole ite ikinä henkilökohtaisesti ymmärtänyt tätä että minkä takia isovanhempien pitäisi hoitaa lastenlapsiaan? Olen huomannut että helposti se sitten menee siihen että vanhemmat tuovat lapsensa aina vapaa-ajallaa n mummolaan että pääsevät itse rilluttelemaan/rentoutumaan. Totta kai se on silloin tällöin ihan ok, ja etenkin jos on joku hätätapaus. Mutta se että itse lähtevät bailaamaan ja saavat irtioton lapsistaan ei mene jakeluun. Milloin on isovanhempien aika rentoutua? Jos on vielä työelämässäkin. Monilla tuntuu olevan ajattelutapana se että isovanhemmilla on velvollisuus hoitaa lastenlapsiaan. Pyhpah.
Mä en oo kyllä koskaan nähnyt tuota. Mutta siis mun vanhemmat ainakin myös ihan haluaa hoitaa lapsenlapsiaan. Ja miehenkin äiti hoitaa, mutta me asutaan sen verran kaukana, että ollaan siellä aina koko perhe tai mies lasten kanssa. Miehen muut sisarukset asuvat äitiään lähellä, ja heidän lapsiaan hän hoitaa paljon.
Mikä himo sulla on nostella näitä vanhoja isovanhempien haukkumisketjuja?
Miksi minun pitäisi hoitaa muiden lapsia?
Kelpaan vain lapsenlikaksi ja rahan antajaksi jotenkin ei kiitos.
Mun vanhemmat ovat kuolleet, mutta olivat aktiivisesti lasten elämässä mukana. Miehen isästä ei ole kuulunut 16 vuoteen, miehen äiti käy tyyliin kerran vuodessa syntymäpäivillä. On työelämässä, mutta ei selvästikään kiinnpostunut lapsista. Isommat ovat kohta aikuisia, se juna meni jo, heihin ei suhdetta enää voi luoda. Mutta tämä nuorin jää ilman mitään isovanhempisuhdetta. Olen miettinyt varamummosysteemiä, ja nykyiselle voi sitten ilmoittaa , että kerran vuodessa tapaaminen on yhtä tyhjän kanssa, voi senkin unohtaa.
Tosin lapsi ei osaa kaivata sitä mitä ei ole. Itseä kyllä ihmetettyttää, kun tää nuorin olisi "ainoa" lapsenlapsi, että kuinka itsekäs ihminen voi olla. Mutta ehkä sitten kaduttaa myöhemmin, kun on vanha , että kukaan ei käy katsomassa, sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempien puolesta vastaan: he ovat tottuneet saamaan valtavasti aina apua, tukea, rahaa, mutta eivät ole koskaan oppineet antamaan sitä itse!
Omat lapsensa hoidattivat omilla vanhemmillaan. Sitten kun itse tulivat isovanhemmiksi, sanoivat että emme aio alkaa isovanhemmiksi vaan elämme omaa elämää itsellemme.
Eivät soittele, käy, pidä yhteyttä, välitä ollenkan.Ja näitä on nykyään paljon.
Meillä täysin sama tilanne! Olen isovanhempieni kasvattama, mutta omilla lapsillani ei ole minkäänlaisia suhteita vanhempiini ja se on ollut vanhempieni päätös/halu.
Monia syitä miksi en hoida. Tulee syytöksiä että jotain tehnyt väärin. Lapset on liian vilkkaita. Kiittämättömyys. Odotetaan liikaa. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että perheen on ensijaisesti itse selviydyttävä lastensa kanssa. Suunniteltava elämänsä niin, että resurssit riittää. Toki hätatapauksessa olen käytettävissä. T. Mummo, joka ei ole lastenhoitoautomaatti, mutta tapaa lapsenlapsiaan säännöllisesti muissa merkeissä
Mitä on muissa merkeissä? Jos vanhemmilla ei koskaan tule hätätilannetta niin et pyydä saada viettää aikaa kahdestaan lapsenlapsen tai lapsien kanssa? Eli tapaat aina lapsenlapsiasi siten että lasten vanhemmat ovat mukana? Esim vierailet heidän luonaan tai he vierailevat luonasi?
Mutta miksi et halua viettää lastenlasten kanssa aikaa kahdestaan? Monille lapselle on iso juttu saada viettää kahdestaan aikaa mummonsa kanssa. Itse ainakin muistan lämmöllä yökyläilyjä oman mummoni luona.
No meillä on kahdet sellaiset isovanhemmat jotka ei periaatteesta auta ikinä ollenkaan, ei edes hätätilanteessa. Hätätilanne on ollut paha pari kertaa, ei saatu apua vaan saatiin lakoninen toteamus että mehän sanottiin että emme auta missään, jokainen hoitakoon omat ongelmansa ja luuri korvaan tähän päälle vielä.
Kaikenlaisia ihmisiä sitä on.
Mutta oletko itse käyttäytynyt miten heitä kohtaan. Annatko mitään vai pyydät ja pyydät ja vaadit? Mieti sitä.
Emme todellakaan odota, että isovanhemmat hoitavat lapsemme ja rilluttelusimme. Rilluttelu loppui raskauteen. Itselläni oli hyvin itkuinen ja huonosti nukkuva lapsi, joten ei tullut mieleenkään sysätä häntä isovanhemmille.
Aina kyllä ollaan saatu apua lapsen hoitoon jos on tarvittu, mutta aina myöskin mietitty mitä anoppi jaksaa. On yli 70v.
Mun vanhemmat asuvat kauempana enkä äidilleni halua lastani edes antaa yöksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempien puolesta vastaan: he ovat tottuneet saamaan valtavasti aina apua, tukea, rahaa, mutta eivät ole koskaan oppineet antamaan sitä itse!
Omat lapsensa hoidattivat omilla vanhemmillaan. Sitten kun itse tulivat isovanhemmiksi, sanoivat että emme aio alkaa isovanhemmiksi vaan elämme omaa elämää itsellemme.
Eivät soittele, käy, pidä yhteyttä, välitä ollenkan.Ja näitä on nykyään paljon.
Kirjoituksesi on äärimmäisen surullista luettavaa 😢. Onneksi nykyään on olemassa näitä ns varamummoja ja pappoja. Voimia
Nuoret ennenkuin hankitte lapsia kysykää tuttavilta kummeilta, isovanhemmilta ym. valmiiksi kuka on valmis auttamaan lasten hoidossa niin ei tule pettymyksiä.. Mummona otan vain kun se minulle passaa.. Perheinä otan mieluusti kylään. Minulla on ihan oikeutettu ikioma elämä... Piste.
Meillä on hoidettu puolin ja toisin. Nytkin mummo pyysi lapseni (alakouluikäiset) kaverikseen mökille kun sillä alko kesäloma. Mä hoidan sit mummon kissat ja kukat sillä välin.
Ja mun paappa reilu 80v niin ei ole yksinäinen kun on aina ollut kiinnostunut muista ihmisistä niin siellä käy kaikki kylässä, iästä huolimatta musta hienoa kun parikymppisetkin käy siellä kahvilla ja limulla. Tosin paappa pakottaa ne kylään. Mutta siinähän se pysyy virkeänä kun käy kylässä, lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia jne.
Mun vanhempien puolesta vastaan: he ovat tottuneet saamaan valtavasti aina apua, tukea, rahaa, mutta eivät ole koskaan oppineet antamaan sitä itse!
Omat lapsensa hoidattivat omilla vanhemmillaan. Sitten kun itse tulivat isovanhemmiksi, sanoivat että emme aio alkaa isovanhemmiksi vaan elämme omaa elämää itsellemme.
Eivät soittele, käy, pidä yhteyttä, välitä ollenkan.
Ja näitä on nykyään paljon.