En mene lasten jälkeen töihin - puolet palkasta menee hoitomaksuihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla nuo kodinhoidontuet liian korkeita kun ihmisillä vara noin päin ajatella. Yhteiskunnan kannalta aika raskasta jos lähes puolet aikuisista heittäytyisi työelämän ulkopuolelle. Kun lapset hoitaa kotona yli kymmenvuotiaiksi niin varmaan on todella haluttu työntekijä töitä hakiessaan? Ja taloudellinen tilanne erinomainen jos sattuisi se ero tulemaan niinkuin puolella pareista?

Kotihoidontuki tuli joskus sillä, että se on yhteiskunnalle halvempi systeemi kuin hoitaa lapset päiväkodissa. Mielestäni järkevää koska siinä voittaa lapsi ja yhteiskunta.

Voittaako siinä lapsi? Alle kolmevuotias toki, mutta isommista en ole enää ihan varma. Nykyään eskareiltakin odotetaan jo niin paljon, että ummikkona sinne menevällä on aika työ kiriä ikätoverit. Oma esikoiseni oli neljävuotiaaksi kotona, ja selvästi enemmän on ollut vaikeuksia kuin nuoremmalla, joka aloitti hoidossa 2,5-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, miten hoitomaksut aina haukataan kokonaan siitä naisen (pienemmästä) palkasta, kun kaikki muut kulut kuitenkin jaetaan puolisoiden kesken, ja yleensä vielä niin että se isompipalkkainen osallistuu enemmän.

Vai onko lastenhoito jotenkin naisten oma kuluerä, vähän kuin terveyssiteet?

Eihän tästä ole kysymys vaan siitä, kuinka paljon perheen tulot ja menot kasvavat yhteensä. Toisin päin ajatellenhan se tarkoittaisi sitä, että mies maksaisi hoitomaksut ja nainen tekisi palkkatuloillaan mitä lystää. 

Jos äidin töihin meneminen ei nosta perheen tuloja, ei ne nouse silläkään, että lasten isä maksaa töihin menosta aiheutuvat kulut. Tällöin palkkatuloista toki jää äidille enemmän, mutta perheelle ne maksaa edeleen tasan niin paljon kuin maksaa. 

Kannattaisi muistaa,että jossain vaiheessa ne lapset kasvaa ja menee kouluun eikä hoitomaksuja ole mutta muuten on kuluja. Ei sinne töihin sitten yhtäkkiä vaan mennä,jos on ollut poissa vuosikausia. Ei ole tuloja ei kerry eläkettä ja kotona olo alkaa tympäsemään.Ja huolestuttavaa on tosiaankin se,että näillä,esimerkeillä kasvatetaan lapsia ja näytetään mallia,että töitä ei kannata tehdä kyllä yhteiskunta elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla nuo kodinhoidontuet liian korkeita kun ihmisillä vara noin päin ajatella. Yhteiskunnan kannalta aika raskasta jos lähes puolet aikuisista heittäytyisi työelämän ulkopuolelle. Kun lapset hoitaa kotona yli kymmenvuotiaiksi niin varmaan on todella haluttu työntekijä töitä hakiessaan? Ja taloudellinen tilanne erinomainen jos sattuisi se ero tulemaan niinkuin puolella pareista?

Kotihoidontuki tuli joskus sillä, että se on yhteiskunnalle halvempi systeemi kuin hoitaa lapset päiväkodissa. Mielestäni järkevää koska siinä voittaa lapsi ja yhteiskunta.

Voittaako siinä lapsi? Alle kolmevuotias toki, mutta isommista en ole enää ihan varma. Nykyään eskareiltakin odotetaan jo niin paljon, että ummikkona sinne menevällä on aika työ kiriä ikätoverit. Oma esikoiseni oli neljävuotiaaksi kotona, ja selvästi enemmän on ollut vaikeuksia kuin nuoremmalla, joka aloitti hoidossa 2,5-vuotiaana.

Totta kai lapsi siinä voittaa. Varsinkin jos äiti on tuolla tavalla aktiivinen kuin tämän jutun äiti. Lapselle on kaikkein tärkeinstä sosiaalistua ikäryhmänsä leikkeihin ja leikkikulttuuriin, ja se sosiaalistuminen käy aivan yhtä hyvin kaverin olkkarissa kuin päiväkodin leikkitilassa. Ei lasta tietenkään saa kotiin umpioida, kuten ei ketään ihmistä ikinä missään iässä, mutta hyvin harva kotiäiti niin tekeekään. Yleensä pitkän linjan kotiäideillä on vakiintuneet sosiaaliset piirit ja menot. Itse olin pitkään kotiäitinä, meillä oli kerhojen lisäksi kerta viikkoon itse vedetty muskari, kahvila ja sählyvuoro. Lapsilla oli taatusti enemmän virikkeitä kuin mitä päiväkodissa sen jälkeen kun sinne menivät. Iso osa päiväkotipäivästä kun kuluu muuhun kuin siihen virikkeelliseen ja kehittävään ohjattuun toimintaan. Lapseni olivat hoitoon mennessään aivan ikätasollaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi muistaa,että jossain vaiheessa ne lapset kasvaa ja menee kouluun eikä hoitomaksuja ole mutta muuten on kuluja. Ei sinne töihin sitten yhtäkkiä vaan mennä,jos on ollut poissa vuosikausia. Ei ole tuloja ei kerry eläkettä ja kotona olo alkaa tympäsemään.Ja huolestuttavaa on tosiaankin se,että näillä,esimerkeillä kasvatetaan lapsia ja näytetään mallia,että töitä ei kannata tehdä kyllä yhteiskunta elättää.

Ei sinne töihin mennä enää niin vain vaikka hyppäisi kortistoon suoraan synnytyspöydältä. Kun määräaikaisesta työsuhteesta (mitä suuri osa synnytysikäisten naisten työsuhteista on) tippuu työttömäksi, on vaikea saada töitä pienen lapsen äitinä. Juuri siitä syystä että työnantajakin osaa laskea tulevien perhevapaiden ja sijaisten palkkaamisen kulut + siihen pahimmillaan vuosikausien jatkuvat poissaolot lapsen sairastaessa.

Ei Suomessa kannata töitä tehdä. Monilapsisen (enemmän kuin 3) perheen molempien vanhempien tulisi tienata bruttona vähintään 4500 euroa työstään, jotta jäisivät nettotuloissa voitolle. Missä tavisammateissa, joissa suurin osa meistä on, tienaa tuon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, miten hoitomaksut aina haukataan kokonaan siitä naisen (pienemmästä) palkasta, kun kaikki muut kulut kuitenkin jaetaan puolisoiden kesken, ja yleensä vielä niin että se isompipalkkainen osallistuu enemmän.

Vai onko lastenhoito jotenkin naisten oma kuluerä, vähän kuin terveyssiteet?

Eihän tästä ole kysymys vaan siitä, kuinka paljon perheen tulot ja menot kasvavat yhteensä. Toisin päin ajatellenhan se tarkoittaisi sitä, että mies maksaisi hoitomaksut ja nainen tekisi palkkatuloillaan mitä lystää. 

Jos äidin töihin meneminen ei nosta perheen tuloja, ei ne nouse silläkään, että lasten isä maksaa töihin menosta aiheutuvat kulut. Tällöin palkkatuloista toki jää äidille enemmän, mutta perheelle ne maksaa edeleen tasan niin paljon kuin maksaa. 

Jotenkin tosi outoa, miten moni haluaa palata viiskytlukulaiseen kotirouvakulttuuriin, jossa nainen luopuu omista jutuistaan perheen "kokonaisuuden" kannalta. Pienipalkkaisilta miehiltä sitä ei kukaan tunnu odottavan.

Töissä käymisestä on paljon muutakin hyötyä kuin se raha. Eläkekertymä, sosiaaliset suhteet. Palkka nousee useimmilla aloilla töitä tekemällä. Ja kyllä äidilläkin on oikeus olla aikuinen aikuisten joukossa siellä työpaikallaan.

Vierailija kirjoitti:

No jos on neljä lasta, niin eiköhän se ole yhteiskunnan kannalta taloudellisesti järkevää, että ne hoidetaan kotona. Naisen palkasta saatavat verot ei lähellekään kata yhteiskunnan osuutta noin monen lapsen päivähoidosta. 1-2 lapsen äitien kannattaa kyllä käydä töissä, mutta jos lapsia on 3 tai enemmän, mielestäni kotihoito on hyvä ratkaisu esim. siihen asti, että päivähoitoikäisiä on vain 1-2.

Riippuu siitä, minkälaisena päivähoito nähdään. Onko se työssäkäyvien lasten säilytyspaikka vai laadukasta oppimista ja kasvatusta antava paikka, samalla tapaa kuin koulu? Jos vaan mennään säästöt ja kustannuspuoli edellä, niin voidaan sanoa, että yhteiskunta säästää jos eka- ja tokaluokkalaiset saisivat kotiopetusta kotona olevalta vanhemmaltaan ja kävisivät koulussa vain tenttimässä tietyt kokeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla nuo kodinhoidontuet liian korkeita kun ihmisillä vara noin päin ajatella. Yhteiskunnan kannalta aika raskasta jos lähes puolet aikuisista heittäytyisi työelämän ulkopuolelle. Kun lapset hoitaa kotona yli kymmenvuotiaiksi niin varmaan on todella haluttu työntekijä töitä hakiessaan? Ja taloudellinen tilanne erinomainen jos sattuisi se ero tulemaan niinkuin puolella pareista?

Ei kotihoidon tukea saa yli 3-vuotiaasta eli jos silloin kotiin jää, niin ei kyllä saa mitään mistään (lapsilisät nyt toki, mutta ei siis mitään muuta).

Neljä lasta, varmaan väli tuo kolme vuotta - kyllä mammat osaa laskea. Turha täällä kitistä sitten kun mies jättää tai on ihan paska eikä nyt millään kykene taloudellisesti...

Ymmärrän kyllä tuon valinnan ja uskon, että se on lasten etu, mutta silti kannattaa ajatella vähän pidemmälle. Voisiko oikeasti tehdä jotain ilta- tai viikonlopputyötä edes vähän tai kehitellä jotain bisnestä kotona, kun lapset ovat koulussa ja ehkä jossain kerhossa. Usein puhutaan siitä, kuinka kallista päivähoito on veronmaksajille, mutta kallista se on sekin, jos kymmenen vuotta kotona ollut äiti ns. palaa työelämään eli jää työttömäksi ja alkaa hankkia työelämävalmiuksia, siinä palaa pitkä penni. Siis en vastusta sinänsä pitkää kotiäitiyttä, olen itsekin ollut tosi pitkään kotiäiti, enkä sitä kadu, mutta sen jälkeiseen aikaan kannattaa myös jotenkin varautua. Aika usein käy myös niin, että kotonaolo alkaa syödä itsetuntoa, kun lapset kasvavat, ja se hankaloittaa entisestään työelämään lähtöä. Ja onhan sekin totta, että lasten on hyvä nähdä, että äidillä on muutakin elämää kuin lapset ja kotityöt. Siis vaikkei yhteiskunnan tukia nostettaisikaan eli elettäisiin miehen palkalla, niin kyllä se jotenkin nostaa lasten kunnioitusta äitiä kohtaan, kunhan lapset ovat yhtään isompia. Ei niin, että äidin pitäisi vähätellä kotona tehtävää työtä ja alkaa joksikin uraohjukseksi, mutta edes jotain pientä muuta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, miten hoitomaksut aina haukataan kokonaan siitä naisen (pienemmästä) palkasta, kun kaikki muut kulut kuitenkin jaetaan puolisoiden kesken, ja yleensä vielä niin että se isompipalkkainen osallistuu enemmän.

Vai onko lastenhoito jotenkin naisten oma kuluerä, vähän kuin terveyssiteet?

Eihän tästä ole kysymys vaan siitä, kuinka paljon perheen tulot ja menot kasvavat yhteensä. Toisin päin ajatellenhan se tarkoittaisi sitä, että mies maksaisi hoitomaksut ja nainen tekisi palkkatuloillaan mitä lystää. 

Jos äidin töihin meneminen ei nosta perheen tuloja, ei ne nouse silläkään, että lasten isä maksaa töihin menosta aiheutuvat kulut. Tällöin palkkatuloista toki jää äidille enemmän, mutta perheelle ne maksaa edeleen tasan niin paljon kuin maksaa. 

Jotenkin tosi outoa, miten moni haluaa palata viiskytlukulaiseen kotirouvakulttuuriin, jossa nainen luopuu omista jutuistaan perheen "kokonaisuuden" kannalta. Pienipalkkaisilta miehiltä sitä ei kukaan tunnu odottavan.

Töissä käymisestä on paljon muutakin hyötyä kuin se raha. Eläkekertymä, sosiaaliset suhteet. Palkka nousee useimmilla aloilla töitä tekemällä. Ja kyllä äidilläkin on oikeus olla aikuinen aikuisten joukossa siellä työpaikallaan.

Juuri näin, En ymmärrä kuinka naiset suostuvat luopumaan itsenäisyydestään ihan omasta halustaan.

Tuo eläkkeen kerryttäminen on huuhaata pieni- ja keskipalkkaiselle naiselle. Sellainen joka ei ole tehnyt päivääkään töitä saa saman verran yhteiskunnan tukia (asumistuki, takuueläke) kuin ikänsä pienipalkkaisesta työtä tehnyt eläkeläinen. Siihen ei ainakaan kannat vedota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla nuo kodinhoidontuet liian korkeita kun ihmisillä vara noin päin ajatella. Yhteiskunnan kannalta aika raskasta jos lähes puolet aikuisista heittäytyisi työelämän ulkopuolelle. Kun lapset hoitaa kotona yli kymmenvuotiaiksi niin varmaan on todella haluttu työntekijä töitä hakiessaan? Ja taloudellinen tilanne erinomainen jos sattuisi se ero tulemaan niinkuin puolella pareista?

Kotihoidontuki tuli joskus sillä, että se on yhteiskunnalle halvempi systeemi kuin hoitaa lapset päiväkodissa. Mielestäni järkevää koska siinä voittaa lapsi ja yhteiskunta.

Voittaako siinä lapsi? Alle kolmevuotias toki, mutta isommista en ole enää ihan varma. Nykyään eskareiltakin odotetaan jo niin paljon, että ummikkona sinne menevällä on aika työ kiriä ikätoverit. Oma esikoiseni oli neljävuotiaaksi kotona, ja selvästi enemmän on ollut vaikeuksia kuin nuoremmalla, joka aloitti hoidossa 2,5-vuotiaana.

Totta kai lapsi siinä voittaa. Varsinkin jos äiti on tuolla tavalla aktiivinen kuin tämän jutun äiti. Lapselle on kaikkein tärkeinstä sosiaalistua ikäryhmänsä leikkeihin ja leikkikulttuuriin, ja se sosiaalistuminen käy aivan yhtä hyvin kaverin olkkarissa kuin päiväkodin leikkitilassa. Ei lasta tietenkään saa kotiin umpioida, kuten ei ketään ihmistä ikinä missään iässä, mutta hyvin harva kotiäiti niin tekeekään. Yleensä pitkän linjan kotiäideillä on vakiintuneet sosiaaliset piirit ja menot. Itse olin pitkään kotiäitinä, meillä oli kerhojen lisäksi kerta viikkoon itse vedetty muskari, kahvila ja sählyvuoro. Lapsilla oli taatusti enemmän virikkeitä kuin mitä päiväkodissa sen jälkeen kun sinne menivät. Iso osa päiväkotipäivästä kun kuluu muuhun kuin siihen virikkeelliseen ja kehittävään ohjattuun toimintaan. Lapseni olivat hoitoon mennessään aivan ikätasollaan.

Kyllä on ravattu kaikissa mainitsemissasi harrastuksissa, muskaria olen vetänyt ja niin edelleen. Mutta silti vain lapsi kehittyi valtavalla harppauksella ekana hoitovuonnaan. Arvaas missä? Itsenäisyydessä.

Jep. Hyväpalkkainen mies taitaa olla, kun maksut tapissa. Onko tällä pikkurouvalla takeita siitä, että miehellä on hyvä palkka vielä parin vuoden päästäkin, ja pysyvätkö edes yhdessä? Lyhytnäköistä, typerää  ja vastuutonta touhua. Lisäksi työpaikkaa on muutoinkin nykysuomessa äärimmäisen vaikeaa saada, olisi onnellinen jos on työpaikka johon tuosta vain palata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla nuo kodinhoidontuet liian korkeita kun ihmisillä vara noin päin ajatella. Yhteiskunnan kannalta aika raskasta jos lähes puolet aikuisista heittäytyisi työelämän ulkopuolelle. Kun lapset hoitaa kotona yli kymmenvuotiaiksi niin varmaan on todella haluttu työntekijä töitä hakiessaan? Ja taloudellinen tilanne erinomainen jos sattuisi se ero tulemaan niinkuin puolella pareista?

Kotihoidontuki tuli joskus sillä, että se on yhteiskunnalle halvempi systeemi kuin hoitaa lapset päiväkodissa. Mielestäni järkevää koska siinä voittaa lapsi ja yhteiskunta.

Voittaako siinä lapsi? Alle kolmevuotias toki, mutta isommista en ole enää ihan varma. Nykyään eskareiltakin odotetaan jo niin paljon, että ummikkona sinne menevällä on aika työ kiriä ikätoverit. Oma esikoiseni oli neljävuotiaaksi kotona, ja selvästi enemmän on ollut vaikeuksia kuin nuoremmalla, joka aloitti hoidossa 2,5-vuotiaana.

Saako kotihoidontukea niistä vanhemmista lapsistakin? Jos niistä saa ja ne taantuu kotona, niin miksei niitö viedä kerhoihin tai puolipäiväiseksi hoitoon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla nuo kodinhoidontuet liian korkeita kun ihmisillä vara noin päin ajatella. Yhteiskunnan kannalta aika raskasta jos lähes puolet aikuisista heittäytyisi työelämän ulkopuolelle. Kun lapset hoitaa kotona yli kymmenvuotiaiksi niin varmaan on todella haluttu työntekijä töitä hakiessaan? Ja taloudellinen tilanne erinomainen jos sattuisi se ero tulemaan niinkuin puolella pareista?

Kotihoidontuki tuli joskus sillä, että se on yhteiskunnalle halvempi systeemi kuin hoitaa lapset päiväkodissa. Mielestäni järkevää koska siinä voittaa lapsi ja yhteiskunta.

Voittaako siinä lapsi? Alle kolmevuotias toki, mutta isommista en ole enää ihan varma. Nykyään eskareiltakin odotetaan jo niin paljon, että ummikkona sinne menevällä on aika työ kiriä ikätoverit. Oma esikoiseni oli neljävuotiaaksi kotona, ja selvästi enemmän on ollut vaikeuksia kuin nuoremmalla, joka aloitti hoidossa 2,5-vuotiaana.

Saako kotihoidontukea niistä vanhemmista lapsistakin? Jos niistä saa ja ne taantuu kotona, niin miksei niitö viedä kerhoihin tai puolipäiväiseksi hoitoon? 

Mutta mistäs ne hoitomaksut sitten maksetaan tämän ketjun laskuopilla?

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa kannata töitä tehdä. Monilapsisen (enemmän kuin 3) perheen molempien vanhempien tulisi tienata bruttona vähintään 4500 euroa työstään, jotta jäisivät nettotuloissa voitolle. Missä tavisammateissa, joissa suurin osa meistä on, tienaa tuon?

Hieman oikeilla jäljillä olet mutta kuitenkin aika hakoteillä. Ei ne kannustinloukut onneksi ihan noin hirveät ole mitä esität että molempien pitäisi tienata 4500€ bruttona, jotta jäisi voitolle verrattuna esim. mihin, työttömyyteen vai?

Jos molemmat tienaavat 2000€ bruttona eli yht. 4000€ niin tällöin perhe on kannustiloukussa eli työttömänä saisi loppujen lopuksi saman (vaikka lapsia olisi vain 2) mutta kyllä n. 5000€ yhteisten bruttotulojen jälkeen alkaa tulla selvää eroa työttömänä olemiseen. Kyllä jo 6000€ bruttona tienaava perhe (siis yhteenlasketut tulot) saavuttavat jo huomattavasti paremman elintason kun jos olisivat työttömänä (ellei lapsia ole sitten hirveä määrä tyyliin 6 tai enemmän)

Ja aina kannattaa sitten verrata myös siihen tilanteeseen kun perheessä ei ole enää päivähoitomaksuja. Ei jokaisella lapsiperheellä ole kaikki lapset päivähoitoiässä ja aina tulee se tilanne kun kukaan lapsista ei ole enää eli vuodet seitsemästä eteenpäin. Tällöin tulot lisääntyvät sen päivähoitomaksun säästön verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, miten hoitomaksut aina haukataan kokonaan siitä naisen (pienemmästä) palkasta, kun kaikki muut kulut kuitenkin jaetaan puolisoiden kesken, ja yleensä vielä niin että se isompipalkkainen osallistuu enemmän.

Vai onko lastenhoito jotenkin naisten oma kuluerä, vähän kuin terveyssiteet?

Eihän tästä ole kysymys vaan siitä, kuinka paljon perheen tulot ja menot kasvavat yhteensä. Toisin päin ajatellenhan se tarkoittaisi sitä, että mies maksaisi hoitomaksut ja nainen tekisi palkkatuloillaan mitä lystää. 

Jos äidin töihin meneminen ei nosta perheen tuloja, ei ne nouse silläkään, että lasten isä maksaa töihin menosta aiheutuvat kulut. Tällöin palkkatuloista toki jää äidille enemmän, mutta perheelle ne maksaa edeleen tasan niin paljon kuin maksaa. 

Jotenkin tosi outoa, miten moni haluaa palata viiskytlukulaiseen kotirouvakulttuuriin, jossa nainen luopuu omista jutuistaan perheen "kokonaisuuden" kannalta. Pienipalkkaisilta miehiltä sitä ei kukaan tunnu odottavan.

Töissä käymisestä on paljon muutakin hyötyä kuin se raha. Eläkekertymä, sosiaaliset suhteet. Palkka nousee useimmilla aloilla töitä tekemällä. Ja kyllä äidilläkin on oikeus olla aikuinen aikuisten joukossa siellä työpaikallaan.

Juuri näin, En ymmärrä kuinka naiset suostuvat luopumaan itsenäisyydestään ihan omasta halustaan.

Naulan kantaan. Paluu menneisyyteen. Tosin menneisyydessä vaimon asema turvattiin myötäjäisillä, eli silloinkin oltiin fiksumpia, eikä otettu taloudellisia riskejä.

Sinäkö voit sanella toiselle miten pitää elää tämä pieni elämä?

Useimmilla ihmisillä on kummallinen suhtautuminen toiseen ihmiseen. Kauhea viha ja katkeruus. Ihmettelen suuresti, missä on kunnioitus ja ymmärrys?

Sinä saat tehä elämässä just sitä mikä sun psyylle on hyväksi eikä kukaan ole sanomaan yhtään mitään.

Minusta on jo lähtökohtaisesti outoa lähteä laskemaan sitä kannattaako elättää itsensä ja yrittää elämässä myös taloudellisesti eteenpäin. Minusta yhteiskunnan tuet on tarkoitettu heille, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään ja perheistään ja tähän tilanteeseen joutumisen kokisin epäonnistumisena.

Pankkia kyllä kiinnostaa lainanhakijan työpaikka ja tulot . Tuilla ei myöskään makseta 17 v täyttäneiden opiskelijoiden kasvavia menoja tai olla takaamassa aikuistuvien lasten asuntolainoja.