Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko psykopaatti?
19.04.2016 |
Otsikko hieman kärjistetty, mutta oon vähän huolissani siitä, kuinka tunnekylmä ihminen oon. Pitkästä parisuhteesta lähtö ei aiheuttanut mussa mitään reaktiota, samoin ei sukulaisten kuolemat tms. Tiedän, että pitäisi olla surullinen, mutta kohautan olkiani vaan. En näytä tätä tietenkään muille. Katkenneet ystävyyssuhteet ei myöskään jää painamaan mua, vaikka takana olis monta vuotta ystävyyttä. Kaikki ihmiset on mulle jollain tasolla "korvattavia".
Mulla on paljon ystäviä ja oon ainakin tietääkseni ihan pidettykin. Oon "sosiaalinen kameleontti" ja nauran porukan mukana, vaikka oikeasti mikään ei herätä mussa oikeita tunteita. En sen puoleen ärsyynykään mistään, mun tunne-elämä on suoraa viivaa vaan. Peilaan seurassa muiden tunteita ja yritän elää tilanteissa mukana, mutta oikeasti mulla on vaan tosi tyhjä olo. Osaan puhua ihmisille ja ymmärtää muiden tunteita, mutta itsessä ei syty lopulta mitään reaktiota.
En osaa yhtään kirjottaa näitä ajatuksia auki, mutta onko kellään samanlaista? Oletteko oppineet tuntemaan? Mä haluan tuntea rakkautta ja kiintymystä, iloa ja surua, mutta kaikki on vaan samaa merkityksetöntä mössöä vuodesta toiseen. Onko tästä mahdollista parantua?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko mitään tunteita: iloa, surua, pelkoa, vihaa? Vai puuttuuko sinulta vain empatia muihin ihmisiin?
Kuten tässä tullut ilmi, ongelma on nimenomaan siinä, etten kykene tuntemaan. En millään tavalla. Muiden seurassa peilaan reaktioitani (kuten tullut myös ilmi, mutta sanotaan vielä kerran) heistä ja heidän tunteistaan, itsellä lyö sisällä tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse reagoin aiemmin liiankin voimakkaasti nyt burn outin ja masennuksen seurauksena tunne-elämä tuntuu aika lattealta.
Vierailija kirjoitti:
Entä jonkinasteinen autismi, tai Asperger? Lievänä ne voi ilmetä tunnekylmyytenä
Eikö autismin kirjoon kuuluvissa tiloissa yhdistävänä tekijänä ole kyvyttömyys ymmärtää, miksi toiset tuntevat kuin tuntevat ja vaikeus tunnistaa tunnetiloja muissa tai itsessä? Toki tämä nyt on puhdasta itseanalyysia, ei objektiivista, mutta oman käsitykseni mukaan kuitenkin olen etevähkö näkemään ja ymmärtämään muiden tunteita, vaikken itse tunne asioita. Mulla ei ole siis tunteita, joita tunnistaa. Tosi yksinkertaistettu selitys, mutta kuten todettua, vaikea pukea sanoiksi näitä ajatuksia.
Ammattiapu käynyt mielessä, mutta pelottaa, että saan sieltä vain entistä vahvemman leiman polttelemaan niskaan. Tai sanotaan, ettei mulle voi tehdä mitään. Viimeinenkin toivo tunteista heitetty hukkaan sitten. Ap
Vierailija kirjoitti:
Psykopatia on synnynnäistä, sitä ei voi hoitaa. Jos sinusta on hauska katsella Avaran luonnon kohtauksia, jossa leijona tappaa antiloopin etkä tunne myötätuntoa antiloopia kohtaan, saatat olla psykopaatti. Oletko ollut aina yhtä tunnekylmä? Jos et, kyse on muusta kuin psykopatiasta.
Höpö höpö. Mina rakastan omaa koiraani ja itkisin sen kuolemaa, mutta en kyllä tunne mitään jos näen afrikan savannilla antiloopin repeytyvän kappaleiksi. Se on osa luontoa ja antilooppi on minulle neutraali kohde, koska en tuntenut sitä henkilökohtaisesti. Kyllähän se tietysti ikävää on antiloopin näkökulmasta, mutta liha on hyvää ja leijona ihq.
Suosittelen ammattiapua. Tunnistan itseni kuvauksestasi. Muistan jo lapsena ajatelleeni, että olen todella erilainen kuin muut, kun en tunne mitään ja etten surisi jos vanhempani kuolisivat.
Oireiluuni löytyi lopulta syy lapsuudesta. En vain itse osannut nähdä asioita ulkopuolisen silmin, vaikka ne nyt loogisilta vaikuttavatkin. Kuvittelin aina lapsuuteni olleen hyvä ja normaali. :)
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää katson Avaraa luontoa päivittäin ja olen psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopatia on synnynnäistä, sitä ei voi hoitaa. Jos sinusta on hauska katsella Avaran luonnon kohtauksia, jossa leijona tappaa antiloopin etkä tunne myötätuntoa antiloopia kohtaan, saatat olla psykopaatti. Oletko ollut aina yhtä tunnekylmä? Jos et, kyse on muusta kuin psykopatiasta.
Höpö höpö. Mina rakastan omaa koiraani ja itkisin sen kuolemaa, mutta en kyllä tunne mitään jos näen afrikan savannilla antiloopin repeytyvän kappaleiksi. Se on osa luontoa ja antilooppi on minulle neutraali kohde, koska en tuntenut sitä henkilökohtaisesti. Kyllähän se tietysti ikävää on antiloopin näkökulmasta, mutta liha on hyvää ja leijona ihq.
Juurikin näin, jos normaalista luonnon kiertokulusta ja nimettömän saaliseläimen kohtalosta vetää kovia kierroksia niin sitten on kyllä pikemminkin erityisherkkä.
Vierailija kirjoitti:
Aleksitymia?
Lue vastaukseni autismiepäilyyn. Aleksitymia kuuluu autismin kirjoon myös? En löydä tuosta kuvauksesta siinä itseäni, etten mielestäni ole kyvytön tunnistamaan muiden tunteita, mikä on tässäkin melko kova tunnuspiirre. Toki, taas, itseään vaikea arvioida objektiivisesti... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua osittain. Mä tunnen tosi vähän mitään. Esim. Mun miehen kanssa mulla on tosi hyvä ja luonnollinen olla ja se on mulle ihan täydellinen mies, en vaan ole ikinä kokenut mitään hirveän suurta huumaa. Kaverisuhteuta en jää kaipaamaan jos joku elämästäni katoaa. Lapsiani kuitenkin rakastan ja kuolisin heidän vuokseen.
Olen täydellinen vastakohtasi. Tunnen kaiken niin syvästi etten kestä tätä elämää välillä. En esim pysty katsomaan lainkaan jotain kotivideo-ohjelmia kun esim ihmisen kaatuminen saa minussa aikaan voimakkaan ahdistusreaktion ja itkukohtauksen. Tämä siis jostain tv ohjelmasta. Voit kuvitella miten reagoin elämän todellisten ongelmien edessä. Olen itsetuhoinen, olen ollut aggressiivinen, nyt vanhempana oppinut enemmänkin kävelemään pois, kun on tullut kalliiksi ym. Mulla on diagnooseina krooninen toistuva masennus, foobinen ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, epävakaa personaallisuus. Ja kaikki pohjimmiltaan siksi kun tunnereaktioni ovat ylivoimakkaat. Ei oo helppoo näinkään. Jospa vaidettais vähän päittäin? 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet epävakaan vastakohta eli tunne-elämäsi on latteaa, voi olla että hermostosi reagoi hyvin laiskasti ärsykkeisiin. Sopisit työhön, jossa tunteet eivät saa sumentaa logiikkaa. Esim. Lentäjä, kirurgi, ensihoidon hoitaja jne...tunnetko pelkoa tai jännitystä?
Alue: Aihe vapaa
Entä jonkinasteinen autismi, tai Asperger? Lievänä ne voi ilmetä tunnekylmyytenä