Mitä ajattelet avoimesta suhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Olen teini-ikäisestä saakka miettinyt, että miksi ihmisellä voi olla useita läheisiä ystäviä ilman mustasukkaisuusdraamoja ja kilpailuasetelmia, mutta rakkauselämässä pitäisi sitoutua vain yhteen ihmiseen ja tuntea olonsa hirveän uhatuksi ja loukatuksi, jos joku ulkopuolinen herättää myös välillä kiinnostuksen. (En nyt yritä sanoa, etteikö ystävienkin kesken voisi tulla riitoja, mutta tajuatte varmaan, mitä ajan takaa.)

En ole koskaan kokeillut, mutta luulen pystyväni varsin helposti lähtemään mukaan avoimeen suhteeseen. Kunhan vain yhteiset pelisäännöt ovat selvillä esim. ehkäisytapojen suhteen, eikä pyritä loukkaamaan tai manipuloimaan ketään, niin miksei muka sellainen olisi myös hyvää elämää.

Aika harvoinhan pariskunnan seksuaalinen aktiivisuus on täsmälleen samaa mittaluokkaa, niin sittenhän toinen saisi tarpeensa tyydytettyä eikä toisen tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei huvita.

Eikö tämä ole taantumusta bonono-apinoiden tasolle, jossa riidat ratkaistaan naimalla? Miksi seksuaalinen aktviivisuus pitäisi olla samanlainen, jos kaikki muukin on erilaista? Eikö samalla periaattella pitäisi sitten olla kaikessa muussakin asiassa samanmielisten kanssa? Esimerkki: miksi pitää olla naisen kanssa leikkimässä kotia, jos voi mennä kamujen kanssa kaljalle? Tai miksi hoitaa jotain pentua, kun voi ihan yhtä hyvin mennä vaikka pelaamaan pleikkaa?

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi, mielestäni se on itsekkään ja vastuuttoman henkilön hommaa, sellaisen joka haluaa sekä syödä että säästää kakun. N26

Jos tämä tapahtuu luvan kanssa ja kaikkien osapuolien vapaasta tahdosta, niin mitä itsekästä tai vastuutonta tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi, mielestäni se on itsekkään ja vastuuttoman henkilön hommaa, sellaisen joka haluaa sekä syödä että säästää kakun. N26

Jos tämä tapahtuu luvan kanssa ja kaikkien osapuolien vapaasta tahdosta, niin mitä itsekästä tai vastuutonta tässä on?

Jos on kuvitteellista. Avoimissa suhteissa joita minä tiedän, on jompi kumpi sellainen reppana, ettei uskalla sanoa mitään toiselle vastaan! Tai sitten on esimerkiksi pieniä lapsia, jolloin ei haluta lähteä eri teille siksi, että pelätään jäädä yksin jne. Sellainen ei ole vapaata tahtoa, vaan alistamista.

Jokainen parisuhde on sellainen kuin kummallekin osapuolelle sopii. Ei mua kiinnosta kavereideni tai kenenkään muun parin suhdetilanne enkä avaudu omastani kellekään

En pysty ja muiden vapaat suhteet ovat ihan heidän oma asiansa, ei koske tai kiinnosta minua millään lailla, kuten mikään muukaan muiden henkilökohtainen asia. Sitten vasta alkaa kiinnostaa ja ennen kaikkea vituttaa, jos minulle aletaan tuputtaa omia näkemyksiä ainoina oikeina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi, mielestäni se on itsekkään ja vastuuttoman henkilön hommaa, sellaisen joka haluaa sekä syödä että säästää kakun. N26

Jos tämä tapahtuu luvan kanssa ja kaikkien osapuolien vapaasta tahdosta, niin mitä itsekästä tai vastuutonta tässä on?

Jos on kuvitteellista. Avoimissa suhteissa joita minä tiedän, on jompi kumpi sellainen reppana, ettei uskalla sanoa mitään toiselle vastaan! Tai sitten on esimerkiksi pieniä lapsia, jolloin ei haluta lähteä eri teille siksi, että pelätään jäädä yksin jne. Sellainen ei ole vapaata tahtoa, vaan alistamista.

Tästä olen samaa mieltä, mutta ymmärsin, että nyt puhuttiin vapaaehtoisesta avoimesta suhteesta eikä sellaisesta, johon toinen on painostettu vastoin tahtoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi, mielestäni se on itsekkään ja vastuuttoman henkilön hommaa, sellaisen joka haluaa sekä syödä että säästää kakun. N26

Jos tämä tapahtuu luvan kanssa ja kaikkien osapuolien vapaasta tahdosta, niin mitä itsekästä tai vastuutonta tässä on?

Jos on kuvitteellista. Avoimissa suhteissa joita minä tiedän, on jompi kumpi sellainen reppana, ettei uskalla sanoa mitään toiselle vastaan! Tai sitten on esimerkiksi pieniä lapsia, jolloin ei haluta lähteä eri teille siksi, että pelätään jäädä yksin jne. Sellainen ei ole vapaata tahtoa, vaan alistamista.

Tästä olen samaa mieltä, mutta ymmärsin, että nyt puhuttiin vapaaehtoisesta avoimesta suhteesta eikä sellaisesta, johon toinen on painostettu vastoin tahtoaan.

Onko sellaista oikeasti olemassakaan? Vai onko avoin suhde vain toisen osapuolen keino perustella itselleen sitä, että asiat eivät ole hyvin kumppanin kanssa? Täysjärkisen ihmisen luulisi olevan tyytyväinen kumppaniinsa, myös seksissä.

Näin miehenä minua kiihottaisi panna vapaassa suhteessa olevaa naista, kun siinä olisi mukavasti kielletyn hedelmän makua, mutta kirves kourassa ovesta paukkaava linnakundipoikaystävä puuttuisi kokonaan.

Itse en voisi olla vapaassa suhteessa. Kokisin sen puolin ja toisin pettämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi, mielestäni se on itsekkään ja vastuuttoman henkilön hommaa, sellaisen joka haluaa sekä syödä että säästää kakun. N26

Jos tämä tapahtuu luvan kanssa ja kaikkien osapuolien vapaasta tahdosta, niin mitä itsekästä tai vastuutonta tässä on?

Jos on kuvitteellista. Avoimissa suhteissa joita minä tiedän, on jompi kumpi sellainen reppana, ettei uskalla sanoa mitään toiselle vastaan! Tai sitten on esimerkiksi pieniä lapsia, jolloin ei haluta lähteä eri teille siksi, että pelätään jäädä yksin jne. Sellainen ei ole vapaata tahtoa, vaan alistamista.

Tästä olen samaa mieltä, mutta ymmärsin, että nyt puhuttiin vapaaehtoisesta avoimesta suhteesta eikä sellaisesta, johon toinen on painostettu vastoin tahtoaan.

Onko sellaista oikeasti olemassakaan? Vai onko avoin suhde vain toisen osapuolen keino perustella itselleen sitä, että asiat eivät ole hyvin kumppanin kanssa? Täysjärkisen ihmisen luulisi olevan tyytyväinen kumppaniinsa, myös seksissä.

Täällä ainakin yksi pariskunta! Meillä on oikein hyvä suhde ja olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta, joista suurimman osa avoimessa suhteessa. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä seksielämäämme, mutta se ei sulje pois sitä, että seksi voi olla hyvää (vaikkakin erilaista) muidenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen teini-ikäisestä saakka miettinyt, että miksi ihmisellä voi olla useita läheisiä ystäviä ilman mustasukkaisuusdraamoja ja kilpailuasetelmia, mutta rakkauselämässä pitäisi sitoutua vain yhteen ihmiseen ja tuntea olonsa hirveän uhatuksi ja loukatuksi, jos joku ulkopuolinen herättää myös välillä kiinnostuksen. (En nyt yritä sanoa, etteikö ystävienkin kesken voisi tulla riitoja, mutta tajuatte varmaan, mitä ajan takaa.)

En ole koskaan kokeillut, mutta luulen pystyväni varsin helposti lähtemään mukaan avoimeen suhteeseen. Kunhan vain yhteiset pelisäännöt ovat selvillä esim. ehkäisytapojen suhteen, eikä pyritä loukkaamaan tai manipuloimaan ketään, niin miksei muka sellainen olisi myös hyvää elämää.

Aika harvoinhan pariskunnan seksuaalinen aktiivisuus on täsmälleen samaa mittaluokkaa, niin sittenhän toinen saisi tarpeensa tyydytettyä eikä toisen tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei huvita.

Eikö tämä ole taantumusta bonono-apinoiden tasolle, jossa riidat ratkaistaan naimalla? Miksi seksuaalinen aktviivisuus pitäisi olla samanlainen, jos kaikki muukin on erilaista? Eikö samalla periaattella pitäisi sitten olla kaikessa muussakin asiassa samanmielisten kanssa? Esimerkki: miksi pitää olla naisen kanssa leikkimässä kotia, jos voi mennä kamujen kanssa kaljalle? Tai miksi hoitaa jotain pentua, kun voi ihan yhtä hyvin mennä vaikka pelaamaan pleikkaa?

No, en tiedä onko se taantumista, ehkä bononot ovat oivaltaneet hyvästä elämästä jotain sellaista, mitä me emme :D Täytyy tosin tunnustaa, etten aivan tajunnut, miksi vedit mukaan tuon riitojen ratkaisemisen naimalla? Miten se liittyy mihinkään?

Mun mielestä onnellisessa suhteessa haluaakin olla naisen (tai miehen) kanssa leikkimässä kotia, mutta aika ahdistavaahan se olisi, jos se olisi jokailtainen pakollinen ohjelmanumero. Sama juttu kavereiden kanssa kaljoittelussa. Mikäli toinen on taas niin ikävää seuraa, ettei kertakaikkiaan viihdy hänen kanssaan kovinkaan monena iltana, niin miksi ihmeessä jatkaa suhdetta?

Ja jos järjestää omilla toimillaan itselleen pennun tähän maailmaan, niin toki siitä on huolehdittava. Niin ikään lapsen ja vanhemman välinen suhde on aivan erilainen kuin kahden aikuisen. Ja kyllä sinä sen tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Vai oletko sinä niitä ihmisiä, joilla on vivahteiden tajua yhtä paljon kuin Harry Potterilla?

Siinä pitäisi varmaankin olla seksuaalisesti aktiivinen pari. Kyllä mua ainakin ottaisi päähän jos kerrat harvenisi vielä nykyisestä (2/kk).

Mitä jos tulisi raskaaksi? Ei ehkäisy kuitenkaan ole 100 % toimiva.

Tuntuu, että nämä "vapaasuhteilijat" pitävät itseään jotenkin hirveän siisteinä, avarakatseisina ja kypsinä ihmisinä, vaikka todellisuudessa suurin osa varmaan säälii heitä...

Sanotte mitä sanottu, jos haluaa muitakin kuin puolisoaan, niin silloin ei puoliso ole itselle se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nämä "vapaasuhteilijat" pitävät itseään jotenkin hirveän siisteinä, avarakatseisina ja kypsinä ihmisinä, vaikka todellisuudessa suurin osa varmaan säälii heitä...

Heh, no en pidä siistinä tai kypsänä, mielestäni seksuaalisuus ei oikeastaan liity kumpaankaan noihin ominaisuuksiin mitenkään olennaisesti. Ja miksi ihmeessä joku säälisi toisen hyvää suhdetta? Siksi, että se on erilainen kuin oma suhde? Ymmärrätkö, että ihmiset ovat erilaisia ja pitävät erilaisista asioista? Se, että sinulle yksiavioisuus on ainoa oikea tapa olla suhteessa, ei tarkoita sitä että toisin ajattelevat olisivat jotenkin väärässä.

En itse halua omistaa ketään, enkä rajoittaa kenenkään toimia. Minulle ja ammoiselle "avoimelle" avopuolisolleni oli tärkeää, että olimme toisillemme elämään rikaste eikä rajoite. Meillä oli tosi hyvä suhde, harvoin riitelimme tai draamailimme. Seksielämämme oli hyvä ja tunnepitoinen. Rakastimme toisiamme suuresti. Jos joskus tunsi vetoa johonkuhun toiseen, se vain lisäsi arvostusta omaa suhdetta kohtaan koska tiesi, että tilanteen sai käyttää jos niin halusi.

Olimme yhdessä melkein viisi vuotta. Erosimme, koska minä haluan lapsia ja mies ei halunnut. Olemme edelleenkin hyviä ystäviä, eksälläni on nyt uusi nainen ja itse olen sinkku.

Itse pidän täysin hulluna sitä ajatusta, että parisuhteessa aivan kaikki pyörii seksin ympärillä. Monet perheetkin rikotaan vain siksi, että jompikumpi puolisko harrastaa seksiä jonkun ulkopuolisen kanssa. Vuosien väkivaltaakaan ei pidetä niin pahana kuin ns. aviorikosta. Mitä ihmettä? On miljoonia paljon pahempia asioita kuin suhteen ulkopuolinen seksi, joka ei edes (sopimuksesta riippuen) ole paha asia. En ymmärrä tätä ylikorostettua asemaa, en mitenkään.