miten päästä eroon katkeruudesta omaa äitiä kohtaan?
Tänään se taas tapahtui, kun olin puhelimessa äitini kanssa. Kerroin jotain lapsestani, ei äitiä kiinnostanut. Sanoi vain jaa, no niin yms. Lastani ei suostu kutsumaan tämän nimellä, koska nimi on hänen mielestä niin ruma. Isompia lapsiani ja sisarusten lapsia kutsuu nimellä, tätä pienintä vain vauvaksi. Ja oma pienin on siis vauvoista se isoin ja kuitenkin muita alle vuoden ikäisiä kutsuu ihan nimellä. Minua usein kritisoi, kehuja on aika lailla turha edes odottaa.
Sisarusten lapsia hoitaa (joka vain hyvä asia ja meillä on välimatkaa joten ei nähdä niin usein) ja näistä lapsista kertoo asioita, mun lapsen juttuja ei sitten jaksa kuunnella. Keskimmäistä lastani kritisoi usein mulle, ihan turhista jutuista mm.hänen säärensä ihan pölkyt, vanhin lapseni on kauniimpi jne. Vanhinta lastani taas kehuu usein, mutta eipä hänestäkään ole erityisen kiinnostunut.
Äitini on mulle kuitenkin se ainut äiti, rakas ja tärkeä. Ja ehkä juuri siksi hänen käytöksensä satuttaakin. Olen yrittänyt olla välittämättä, mutta en siihen kykene. Kuinka pääsen tästä tunteesta eroon? Tämä tunne vie mun voimavaroja ja ajaa mut katkeruuteen ajan kanssa. Konkreettisia vinkkejä kaipaan. Kiitos
Kommentit (12)
Meillä oli vähän samantapainen tilanne aikoinaan..ja pelkkää kritiikkiä sai kuulla kaikesta.
Yhteydenpito puoleltani alkoi jäämään koko ajan vähempään ja sitten enää kaksi kertaa vuodessa oltiin yhteydessä.Oli ihan hyvä ratkaisu.
Eikö tuntunut pahalta lopettaa yhteydenpitoa äitiin? Eikö tunnu enää?
Kyllä olen aikuinen ihminen, oma perhe, omat lapset, oma elämä. Silti se satuttaa. Ehkä tosiaan olen liikaa kiinni hänessä, liikaa välitän hänen jutuista.? Esimerkiksi kun kerroin menemme kesällä pitkäksi aikaa anoppilaan, suuttui ja kärtti miksi sinne menen niin kauaksi aikaa, hänen luo vain viikonlopuksi. Kuin olisin tilivelvollinen hänelle. Ehkä ainut ratkaisu on olla vähemmän tekemisissä. ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuntunut pahalta lopettaa yhteydenpitoa äitiin? Eikö tunnu enää?
Kyllä olen aikuinen ihminen, oma perhe, omat lapset, oma elämä. Silti se satuttaa. Ehkä tosiaan olen liikaa kiinni hänessä, liikaa välitän hänen jutuista.? Esimerkiksi kun kerroin menemme kesällä pitkäksi aikaa anoppilaan, suuttui ja kärtti miksi sinne menen niin kauaksi aikaa, hänen luo vain viikonlopuksi. Kuin olisin tilivelvollinen hänelle. Ehkä ainut ratkaisu on olla vähemmän tekemisissä. ap
Oikeastaan siinä vaiheessa olin niin kyllästynyt kauan jatkuneeseen tilanteeseen,
että en olis jaksanut jatkuvaa yhteydenpitoa enää.Meillä on ollut aina aika etäiset välit muutenkin, niin ei ollut vaikeaa.Eikä äiti ollut kovinkaan kiinnostunut lapsistamme ja heidän kuulumisistaan, eikä halunnut hoitaa heitä tms.
Ajattelin jo kirjoittaa, että ehkä sinä ja lapsesi olette niin hankalia mutta jos kerran haukkuu lapsen ulkonäköä niin jo on mummossa jotain vikaa
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuntunut pahalta lopettaa yhteydenpitoa äitiin? Eikö tunnu enää?
Kyllä olen aikuinen ihminen, oma perhe, omat lapset, oma elämä. Silti se satuttaa. Ehkä tosiaan olen liikaa kiinni hänessä, liikaa välitän hänen jutuista.? Esimerkiksi kun kerroin menemme kesällä pitkäksi aikaa anoppilaan, suuttui ja kärtti miksi sinne menen niin kauaksi aikaa, hänen luo vain viikonlopuksi. Kuin olisin tilivelvollinen hänelle. Ehkä ainut ratkaisu on olla vähemmän tekemisissä. ap
Miten vanha sinä olet? Miksi te lomailette äitienne luona? Aivan käsittämätöntä. Ja ylipäätään tuo että yleensä kuuntelet kaikenlaisia kummallisia kommentteja lapsista?! Ja tuollaisessa sinä roikut?
Onko sinussa äitisi turva? Mulla oli samanlainen tilanne eli mua haukkui, lapsiani ei pitänyt juuri missään arvossa ja sitten selvisi, että tiesi minun aina olevan hänen tukena ja turvana ja näin sitten purki oman pahan olonsa ja omat pettymyksensä minuun. Vieraille ihmisille oli sitten mielin kielin ja helppohan olla kun kaikki paska kaatui mun niskaan. Esimerkiksi veljeni vaimolle ja heidän lapsille oli ihan erilainen, antoi aikaa ja huomiota lapsille jne. koska tiesi, että siellä hänen kiukkua ei katseltaisi vaan tapaamiset loppuis siihen. Koki siis olonsa turvalliseksi minun kanssani. Mutta sitten kyllästyin, otin etäisyyttä. Nyt käytös jo parempaa kun huomasi, etten suostu ovimatoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuntunut pahalta lopettaa yhteydenpitoa äitiin? Eikö tunnu enää?
Kyllä olen aikuinen ihminen, oma perhe, omat lapset, oma elämä. Silti se satuttaa. Ehkä tosiaan olen liikaa kiinni hänessä, liikaa välitän hänen jutuista.? Esimerkiksi kun kerroin menemme kesällä pitkäksi aikaa anoppilaan, suuttui ja kärtti miksi sinne menen niin kauaksi aikaa, hänen luo vain viikonlopuksi. Kuin olisin tilivelvollinen hänelle. Ehkä ainut ratkaisu on olla vähemmän tekemisissä. ap
Miten vanha sinä olet? Miksi te lomailette äitienne luona? Aivan käsittämätöntä. Ja ylipäätään tuo että yleensä kuuntelet kaikenlaisia kummallisia kommentteja lapsista?! Ja tuollaisessa sinä roikut?
Niin siis mieheni on muualta kotoisin ja vietämme hänen kotimaassaan kesälomamme. Asumme siis anoppilassa, jossa meillä on oma huone käytössä. Ja äitini taas loukkaantui kun emme hänen luona yövy vaan hotellissa. Olemme tosiaan 5henkinen perhe ja äitini asuu miehensä kanssa kaksiossa.
Ihan kolmikymppinen aikuinen olen. ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuntunut pahalta lopettaa yhteydenpitoa äitiin? Eikö tunnu enää?
Kyllä olen aikuinen ihminen, oma perhe, omat lapset, oma elämä. Silti se satuttaa. Ehkä tosiaan olen liikaa kiinni hänessä, liikaa välitän hänen jutuista.? Esimerkiksi kun kerroin menemme kesällä pitkäksi aikaa anoppilaan, suuttui ja kärtti miksi sinne menen niin kauaksi aikaa, hänen luo vain viikonlopuksi. Kuin olisin tilivelvollinen hänelle. Ehkä ainut ratkaisu on olla vähemmän tekemisissä. ap
Äiti voi olla sulle rakas, mutta oletko varma että olet hänelle rakas? Kuulosta suht. narsistiselta toi sun äitisi. Ei sulla ole mitään velvollisuutta olla läheisissä tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää sun elämää. Voit vaikka puhua säästä hänelle. Ja jos ei kutsu sun lasta oikealla nimellä, niin kutsu sä häntä vaikka tädiksi. Katso miten suu vääntyy.
Miksi sä kuvittelet että tuollainen ihminen ansaitsee sitä, että hänelle ollaan mielinkielin? Jos on pokkaa käyttäytyä noin, niin sitten hän varmaan aikuisena ihmisenä kestää vähän vittuilua takaisin.
Uskaltaisitko kertoa äidillesi miltä hänen käytös susta tuntuu? Ja kysyä tajuaako hän miten epäoikeudenmukainen hän on ja kysyä syitä siihen miksi hän toimii niin kuin toimii? On (häviävän pieni) mahdollisuus, että hän tajuaa erheensä ja muuttuu. Voisi olla hyvä sinunkin ymmärtää hänen näkökulmaansa. Mielestäni sitä kannattaisi yrittää ennen kuin tuuppaat hänet ulos elämästäsi, äiti on kuitenkin tärkeä.
Ja toinen käytännön neuvo vielä: ala treenata voimaa. Siinä myös psyyke vahvistuu, kestät mutsia paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuntunut pahalta lopettaa yhteydenpitoa äitiin? Eikö tunnu enää?
Kyllä olen aikuinen ihminen, oma perhe, omat lapset, oma elämä. Silti se satuttaa. Ehkä tosiaan olen liikaa kiinni hänessä, liikaa välitän hänen jutuista.? Esimerkiksi kun kerroin menemme kesällä pitkäksi aikaa anoppilaan, suuttui ja kärtti miksi sinne menen niin kauaksi aikaa, hänen luo vain viikonlopuksi. Kuin olisin tilivelvollinen hänelle. Ehkä ainut ratkaisu on olla vähemmän tekemisissä. ap
Miten vanha sinä olet? Miksi te lomailette äitienne luona? Aivan käsittämätöntä. Ja ylipäätään tuo että yleensä kuuntelet kaikenlaisia kummallisia kommentteja lapsista?! Ja tuollaisessa sinä roikut?
Niin siis mieheni on muualta kotoisin ja vietämme hänen kotimaassaan kesälomamme. Asumme siis anoppilassa, jossa meillä on oma huone käytössä. Ja äitini taas loukkaantui kun emme hänen luona yövy vaan hotellissa. Olemme tosiaan 5henkinen perhe ja äitini asuu miehensä kanssa kaksiossa.
Ihan kolmikymppinen aikuinen olen. ap
Minusta teidän pitäisi nyt kaikkinensa itsenäistyä sieltä anoppien nurkista. Selkeä pesäero kaikkeen tuohon kyhjäämiseen.
Anoppi antaa elää omaa elämää, eikä sekaannu meidän juttuihin. No, viime keväänä äitini itse otti puheeksi, että kohteleehan molempia lapsiani samalla tavalla (tuolloin siis odotin kolmatta) kerroin hänelle kuten asia on, eli esikoista pitää parempana, eikä ole tasa-arvoinen. No vesitti ton koko jutun sitten ja sanoi että minä vain kkuvittelen. Ja hän sentään itse otti asian puheeksi! Olen ajatellut, että on vain hyvä kun meillä on tätä välimatkaa toisiimme. Niin, olemme siis olleet paljon tekemisissä puhelimitse ja näimme usein kun asuimme samassa kaupungissa. Kyllä ymmärrän, että olen antanut äitini vähän liikaakiin kukkoilla ja hallita elämääni ja olen siihen tehnyt muutosta. Olen siis hyvin nuorena mennyt naimisiin ja saanut isommat lapset, joten se on ihan ymmärrettävääkin. Tuntuu välillä ja nyt varsinkin kun ajattelen asiaa enemmän, että äitini tukahduttaa mut ihan kokonaan. Ja tosiaan meidän väliset puhelut on olleet enemmän hänen juttujen käsittelyä ja aika pikaiseen lopettaa jos kerron omia asioitani.
Kyllä on haukkunut keskimmäisen lapseni ulkonäköä, mutta niin on haukkunut siskoni tytönkin ulkonäköä. Ihan hullua kyllä! Mutta se ei olekaan pointti mitä hän tekee vaan kysyin niitä neuvoja kuinka irtaantua ja henkisesti päästä eroon ap
Miksi roikut hänessä, aikuinen ihminen??? Joulukortti ja joitakin pakkovierailuja joskus. Niin muutkin toimii.