Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suostutella narsistimies avioeroon?
18.04.2016 |
Mun mieheni kohtelee mua kuin roskaa sekä on väkivaltainen, mutta ei suostu eroamaan. Hänen sanojensa mukaan emme me eroa, vaan olemme yhdessä kuolemaan saakka. Ja kuulemma siihen hautaan on enää lyhyempi aika kuin mitä olemme olleet yhdessä (n. 6 vuotta). Hän on pelottava ja jotenkin ällöttävä varsinkin, kun mun pyynnöt ja anelemiset kaikuvat kuin kuuroille korville. Ja jos ilmoittaisin siitä käytöksestä viranomaisille, henkeni olisi vaarassa, ja sama juttu, jos veisin lapset mukanani tai jos erossa tapaamissopimus menisi muuten kuin hänen tahtonsa mukaisesti. Myös osituksen pyytäminen olisi jälleen uhka hengelleni.
Ja siis mies ei päästä mua edes kyläilemään viikonloppuna päiväseltään lasten kanssa, "kun ei voi olla heistä erossa", vaikka hän pelaa suurimman osan ajasta konsolilla, eikä anna edes lasten katsoa siis sitä jättitelevisiotaan (ja se on siis asunnon ainoa tv ja toimii myös tietokoneen näyttönä).
Me siis vain lasten kanssa istuskellaan, jutellaan, leikitään ja syödään jne. ja odotellaan miehen armopaloja, milloin päästäisiin autolla mukaan kauppaan tai katsomaan lastenohjelmia, kun suurimman osan ajasta mies on täysin uppoutunut pelaamiseen ja on erittäin aggressiivinen muita kohtaan, sillä me muut häiritsemme hänen peliään pienessä kaksiossamme, jos vaikka menemme samaan huoneeseen (asunnon ainoaan makuuhuoneeseen). Tämä tilanne on kyllä ihan shakki matti, kun teki niin tai näin, niin ei voi kuin mennä pieleen. :(
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hittoa sä mehustelet sitä miehesi hirvittävyyttä tänne, ollaan todellakin ymmärretty jo. Ärsyttää vaan entistä enemmän, kun sitten kuitenkaan et tee asian eteen mitään. Jos sua jotenkin tyydyttää kun saat edes valittaa ja saat siitä jotain voimaa jaksaa tota paskaa, niin ok sitten, mutta mun empatiahanat menee kyllä pikkuhiljaa kii.
Mulla on niin hirveä olo, että mun on pakko saada puhua asiasta. Mies ehdotti tänään, että ostaisi lähistöltä toisen asunnon. Mutta hän sanoi samaa pari viikkoa sitten, eikä mitään tapahtunutkaan. Hän on jutellut viimeisimmän vuoden ajan sitä samaa useinkin, joten en enää luota häneen. Mutta siinä kuviossa emme ottaisi virallista eroa. Mies ei tajua, että mä todellakin haluan sen eron ja asap. Haluaisin olla vapaa ja elää normaalisti ilman jatkuvaa kontrollointia, häpeää ja pelkoa. Näyttää vähän siltä, että mun on mentävä virallista kautta, sillä mies haluaa kuulemma taistella oikeudessa loppuun saakka, jos laitan eron vireille. Mutta siihen voi mennä monta kuukautta, ennen kuin pystyn muuttamaan lasten kanssa (elleivät nyt sitten miehen selitykset mun "hulluudesta" menekin läpi, jolloin lapset jäävät miehelleni).
Miten sä oot näin pihalla, vaikka kirjoitat kuin normaalijärkinen? Ei sun tarvi odottaa mitään virallista eroa. Sen kun lähdet. Otat lapset mukaan ja laitat eron vireille. Sun ei todellakaan tarvi odotella eron valmistumista yhdessä miehen kanssa. Ihan kuin sä oisit tehny jonku aika hypyn jostain 1900-luvun alkupuoliskolta? Oletko? Sun käsitykset avioliitosta on jotain tosi historiallista. Ootko sä suomalainen, vai jostain muualta muuttanut Suomeen?
Voisitko ap vastata tähän? Oletko jostain muualta kotoisin kuin Suomesta? Näkökulmasi on todella erikoinen sellaiselle ihmiselle joka on kasvanut Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hittoa sä mehustelet sitä miehesi hirvittävyyttä tänne, ollaan todellakin ymmärretty jo. Ärsyttää vaan entistä enemmän, kun sitten kuitenkaan et tee asian eteen mitään. Jos sua jotenkin tyydyttää kun saat edes valittaa ja saat siitä jotain voimaa jaksaa tota paskaa, niin ok sitten, mutta mun empatiahanat menee kyllä pikkuhiljaa kii.
Mulla on niin hirveä olo, että mun on pakko saada puhua asiasta. Mies ehdotti tänään, että ostaisi lähistöltä toisen asunnon. Mutta hän sanoi samaa pari viikkoa sitten, eikä mitään tapahtunutkaan. Hän on jutellut viimeisimmän vuoden ajan sitä samaa useinkin, joten en enää luota häneen. Mutta siinä kuviossa emme ottaisi virallista eroa. Mies ei tajua, että mä todellakin haluan sen eron ja asap. Haluaisin olla vapaa ja elää normaalisti ilman jatkuvaa kontrollointia, häpeää ja pelkoa. Näyttää vähän siltä, että mun on mentävä virallista kautta, sillä mies haluaa kuulemma taistella oikeudessa loppuun saakka, jos laitan eron vireille. Mutta siihen voi mennä monta kuukautta, ennen kuin pystyn muuttamaan lasten kanssa (elleivät nyt sitten miehen selitykset mun "hulluudesta" menekin läpi, jolloin lapset jäävät miehelleni).
Miten sä oot näin pihalla, vaikka kirjoitat kuin normaalijärkinen? Ei sun tarvi odottaa mitään virallista eroa. Sen kun lähdet. Otat lapset mukaan ja laitat eron vireille. Sun ei todellakaan tarvi odotella eron valmistumista yhdessä miehen kanssa. Ihan kuin sä oisit tehny jonku aika hypyn jostain 1900-luvun alkupuoliskolta? Oletko? Sun käsitykset avioliitosta on jotain tosi historiallista. Ootko sä suomalainen, vai jostain muualta muuttanut Suomeen?
Voisitko ap vastata tähän? Oletko jostain muualta kotoisin kuin Suomesta? Näkökulmasi on todella erikoinen sellaiselle ihmiselle joka on kasvanut Suomessa.
Ja ihan sillä kysyn, että silloin ehkä paremmin ymmärtäisi miksi sinulle täytyy kertoa sinun oikeuksistasi ihan a:sta lähtien. Asioita jotka on muille aivan itsestäänselvyyksiä.
Alue: Aihe vapaa
Nyt meni hermot. Ap on vaan joku perkeleen provo pukumiehineen. Alan jo melkein toivoa, että se saa joltain soomen psykolta pataan niin että herää ja lakkaa tuottamasta näitä tyhjänpäiväisiä aloituksia.