Miten suostutella narsistimies avioeroon?

Mitä ihmeen virallista tietä?

Otat lapset ja menet turvakotiin?

Onko sulla se vuokraamasi asunto edelleen

En jaksa lukea ketjua läpi. Mutta sen sanon että sinä ap syyllistyt lastesi pahoinpitelyyn jos et lähde tuollaisesta helvetistä. Mun puolesta aikuinen nainen voi riutua rauhassa miehen pahoinpideltävänä jos on niin idiootti. Mutta jos ei lapsiaan suojele niin on ihan samanlainen pska kuin miehensä! Ja tässä en anna armoa yhtään!!! Tee valintasi! Voi lapsiraukat.... :(

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on paska provo.

Oikeasti olisit ottanut lapset ja mennyt turvakotiin tms. ja ottanut avioeron ajat sitten.

Avioeron saa vaikka sitä hakisi vain toinen osapuoli ja hengen uhkaaminen on rikos.

Mutta pelkään miestäni. Hän voisi oikeasti toteuttaakin ne uhkauksensa. Jos teen rikosilmoituksen, niin hän kostaa minulle aivan varmasti. Hän on tehnyt niin kamalia tekoja aiemminkin, että pelkään häntä. Mies sanoi, että mua ei usko kukaan, koska olen niin hullu, ettei hulluja kukaan usko ja että se on sana sanaa vastaan, kun ei ole todisteita tai todistajaa.

Vierailija kirjoitti:

En voi sille mitään, mutta jotenkin odotan, että mies myöntäisikin olleensa väärässä sekä pahaksi muulle perheelle, jolloin homma lähtisi ratkeamaan. Enkä mä edes haluaisi jäädä miehen omistamaan asuntoon asumaan. Hän toki pitäisi avaimen ja jättäisi itselleen sängyn, jotta voisi tulla koska tahansa. Miestä kuulemma ärsyttäisi, jos maksaisin vieraalle vuokraa - hän haluaisi itselleen ne mun vuokrarahani. Mutta se tarkoittaa sitä, että mies päättäisi kaupunginosan sekä sen, että asuisin hyvin lähellä häntä. En haluaisi sellaista.

No eihän narsisti tuota voi myöntää, jos siis kyseessä on aito tapaus. Sehän veisi pohjan häneltä. Saman tien voisi tappaa itsensä. Kyllä tämä on sinun ratkaistava, ei mies siihen pysty. Eikä halua.

Mä olen yrittänyt ruinata ja pyytää mieheltä, että voisimme edes pariksi päiväksi mennä muualle, mutta mies ei suostu. Hän on järkähtämätön kuin kallio mielipiteensä osalta. Mä vain haluaisin pois tällaisesta kuviosta, mutta vaikeaa on. En jotenkin edes kenellekään kehtaa kertoa. Häpeän samalla itseänikin. Tämä on kiusallinen tilanne kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

En voi sille mitään, mutta jotenkin odotan, että mies myöntäisikin olleensa väärässä sekä pahaksi muulle perheelle, jolloin homma lähtisi ratkeamaan. Enkä mä edes haluaisi jäädä miehen omistamaan asuntoon asumaan. Hän toki pitäisi avaimen ja jättäisi itselleen sängyn, jotta voisi tulla koska tahansa. Miestä kuulemma ärsyttäisi, jos maksaisin vieraalle vuokraa - hän haluaisi itselleen ne mun vuokrarahani. Mutta se tarkoittaa sitä, että mies päättäisi kaupunginosan sekä sen, että asuisin hyvin lähellä häntä. En haluaisi sellaista.

Tuopa se ydinongelma onkin. Ei tul etapahtumaan, saat odotaa elämäsi loppuun saakka (ja kertomasi perusteella se voi olla lähempänä kuin arvaatkaan).

Vierailija kirjoitti:

En voi sille mitään, mutta jotenkin odotan, että mies myöntäisikin olleensa väärässä sekä pahaksi muulle perheelle, jolloin homma lähtisi ratkeamaan. Enkä mä edes haluaisi jäädä miehen omistamaan asuntoon asumaan. Hän toki pitäisi avaimen ja jättäisi itselleen sängyn, jotta voisi tulla koska tahansa. Miestä kuulemma ärsyttäisi, jos maksaisin vieraalle vuokraa - hän haluaisi itselleen ne mun vuokrarahani. Mutta se tarkoittaa sitä, että mies päättäisi kaupunginosan sekä sen, että asuisin hyvin lähellä häntä. En haluaisi sellaista.

Mä en usko että se mies myöntää mitään, eikä se suostu mihinkään eroon, eikä se anna sulle lupaa muuttaa mihinkään. Sä oot alistuvin ihminen mitä oon missän nettipalstalla koskaan tavannut. Susta on narsistille loputtomasti huvia.

Muuta pois ja pidä yhteydet poikki vähän aikaa. Lisämotivaatiota: siksi, että minäkin saisin edes joskus lukea täältä jonkun hyvän uutisen.

Ei kai se mies millään voi tajuta, että haluat eron, kun emme mekään sitä tajuta. Etkä taida tajuta itsekään. Haluat sen eron, mutta et ole valmis tekemään mitään uhrauksia sen eteen. Uhrauksitta voi aina vaan jatkaa ajopuuna vallitsevassa olotilassa. Olosuhteiden muutos vaatii aina eforttia. 

Turvakoti = perhekriisikeskus/-koti, sen suojaa ja hoivaa tarvitset nyt lastesi kanssa. Olet tilanteen vankina ja vatvot erilaisia vaihtoehtoja uskaltamatta lähteä.

Sinua autetaan ja tuetaan, jos uskallat irrottautua ja lähteä kohti parempaa elämää ja tulevaisuutta.

Kassi selkään ja menoksi.

Tsemppiä ja voimia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä hittoa sä mehustelet sitä miehesi hirvittävyyttä tänne, ollaan todellakin ymmärretty jo. Ärsyttää vaan entistä enemmän, kun sitten kuitenkaan et tee asian eteen mitään. Jos sua jotenkin tyydyttää kun saat edes valittaa ja saat siitä jotain voimaa jaksaa tota paskaa, niin ok sitten, mutta mun empatiahanat menee kyllä pikkuhiljaa kii.

Mulla on niin hirveä olo, että mun on pakko saada puhua asiasta. Mies ehdotti tänään, että ostaisi lähistöltä toisen asunnon. Mutta hän sanoi samaa pari viikkoa sitten, eikä mitään tapahtunutkaan. Hän on jutellut viimeisimmän vuoden ajan sitä samaa useinkin, joten en enää luota häneen. Mutta siinä kuviossa emme ottaisi virallista eroa. Mies ei tajua, että mä todellakin haluan sen eron ja asap. Haluaisin olla vapaa ja elää normaalisti ilman jatkuvaa kontrollointia, häpeää ja pelkoa. Näyttää vähän siltä, että mun on mentävä virallista kautta, sillä mies haluaa kuulemma taistella oikeudessa loppuun saakka, jos laitan eron vireille. Mutta siihen voi mennä monta kuukautta, ennen kuin pystyn muuttamaan lasten kanssa (elleivät nyt sitten miehen selitykset mun "hulluudesta" menekin läpi, jolloin lapset jäävät miehelleni).

Miten sä oot näin pihalla, vaikka kirjoitat kuin normaalijärkinen? Ei sun tarvi odottaa mitään virallista eroa. Sen kun lähdet. Otat lapset mukaan ja laitat eron vireille. Sun ei todellakaan tarvi odotella eron valmistumista yhdessä miehen kanssa. Ihan kuin sä oisit tehny jonku aika hypyn jostain 1900-luvun alkupuoliskolta? Oletko? Sun käsitykset avioliitosta on jotain tosi historiallista. Ootko sä suomalainen, vai jostain muualta muuttanut Suomeen?

Jaahas. Taas sinä.

Taidat nauttia huomiosta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni kohtelee mua kuin roskaa sekä on väkivaltainen, mutta ei suostu eroamaan. Hänen sanojensa mukaan emme me eroa, vaan olemme yhdessä kuolemaan saakka. Ja kuulemma siihen hautaan on enää lyhyempi aika kuin mitä olemme olleet yhdessä (n. 6 vuotta). Hän on pelottava ja jotenkin ällöttävä varsinkin, kun mun pyynnöt ja anelemiset kaikuvat kuin kuuroille korville. Ja jos ilmoittaisin siitä käytöksestä viranomaisille, henkeni olisi vaarassa, ja sama juttu, jos veisin lapset mukanani tai jos erossa tapaamissopimus menisi muuten kuin hänen tahtonsa mukaisesti. Myös osituksen pyytäminen olisi jälleen uhka hengelleni.

Ja siis mies ei päästä mua edes kyläilemään viikonloppuna päiväseltään lasten kanssa, "kun ei voi olla heistä erossa", vaikka hän pelaa suurimman osan ajasta konsolilla, eikä anna edes lasten katsoa siis sitä jättitelevisiotaan (ja se on siis asunnon ainoa tv ja toimii myös tietokoneen näyttönä).

Me siis vain lasten kanssa istuskellaan, jutellaan, leikitään ja syödään jne. ja odotellaan miehen armopaloja, milloin päästäisiin autolla mukaan kauppaan tai katsomaan lastenohjelmia, kun suurimman osan ajasta mies on täysin uppoutunut pelaamiseen ja on erittäin aggressiivinen muita kohtaan, sillä me muut häiritsemme hänen peliään pienessä kaksiossamme, jos vaikka menemme samaan huoneeseen (asunnon ainoaan makuuhuoneeseen). Tämä tilanne on kyllä ihan shakki matti, kun teki niin tai näin, niin ei voi kuin mennä pieleen. :(

Eti sille uusi uhri, niin ero on varma

Kerää ensin todisteita miehesi vallankäytöstä, uhkailusta ja väkivallasta. Siis kuvia, tekstiviestejä, sähköposteja jne. kirjoita päiväkirjaa. Sitten lähdet lastesi kanssa pois.

Kuulostaa ihan omalta isältäni. Pitkään äiti katsoi sitä, lopulta masentui ja mureni niin siitä vähättelystä ja väkivallasta ettei enää pystynyt muuta kuin makaamaan sohvalla. Jossain vaiheessa viimein sai koottua itseään sen verran, että hetken isän ollessa muualla äiti päätti että pakkaa reppuunsa vähän tavaraa ja juoksujalkaa lähdettiin bussille ja sieltä sitten turvakotiin. Pahin virhe minkä äiti tämän jälkeen teki, oli että lähestymiskiellon loppumisen jälkeen antoi taas isän ottaa yhteyttä ja piti itsekin, jopa näkivät ja kertoi uuden osoitteensa. Jatkuvasti oli sitten oven takana jyskyttämässä tappouhkauksia, lähetti jatkuvasti uhkausviestejä ja soitteli. Itse itkin pelosta sängyn alla.

Pidän siis ihmisiä jotka jäävät väkivaltaisen puolison alle lapsien kanssa todella itsekkäinä. Lapsesi kärsivät tilanteesta huomattavasti enemmän kuin sä. Mitä aikaisemmin lähdet, niin sitä todennäköisempää että lapset eivät tule tulevaisuudessa kärsimään yhtä pahoista mielenterveysongelmista. Jos lähdet, heille voi jopa tulla hyvä elämä. Turvakoti on todella hyvä paikka, sinne jos tulee räyhäämään oven taakse, käytännössä ei edes tarvitse mennä oikeuteen kun saat samantien lähestymiskiellot koko perheelle. Kannattaa myös säästää jokainen viesti, äänittää jokainen puhelu ym oikeutta varten ja pysyä vahvana. Äläkä lipsu missään vaiheessa ja älä todellakaan usko niitä miehen "olen muuttunut mies" -puheita.

55 jatkaa, tosiaan voit myös soittaa poliisit, heidän on pakko tulla. Voit soittaa hätänumeroon että yrität erota ja lähteä, mutta mies estää ja uhkaa tappaa. Poliisit tulevat paikalle ja vievät miehen ainakin yhdeksi yöksi säilöön, jolloin voit rauhassa pakata ja ottaa kaiken tarpeellisen, sekä viedä omat asiasi pois jos pelkäät miehen niitä hajottavan ym.

Luin kerran lehdestä jutun yhdestä naisesta.

Hänellä myös oli vaikea parisuhde pahoinpitelyä ym.

Poliisitkin tankkasivat hänelle moneen kertaan, että jätä se mies. Tämä naispoloinen palasi yhä uudestaan ukkonsa luo. Aina vaan.

Kerran sitten sairaalassa pahoinpitelyn jälkeen taas lääkäreitä ja hoitajia kokoontui tämän naisen sängyn ympärille ja porukalla puhuivat naiselle ja kehottivat jättämään mies.

Joskus on vaikea irrottautua ja sivusta nähdään, että on jo aika jättää entinen taakse.

Täältäkin av:lta saat tukea uuden alun haasteisiin. Sinua kannustetaan uuteen alkuun. Oletko huomannut sen?

Voimia rohkeaan hyppyyn ;)

Kiinnostaako sua yhtään ne neuvot mitä saat täältä? Sä vaan jankutat sinnikkäästi tuota samaa huolimatta siitä mitä sulle sanotaan. Mä ymmärrän, että tuossa sun tilanteessa ei pysty ajatella selkeästi, mutta jotenkin musta tuntuu että sua ei edes kiinnosta mitä sulle yritetään sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on paska provo.

Oikeasti olisit ottanut lapset ja mennyt turvakotiin tms. ja ottanut avioeron ajat sitten.

Avioeron saa vaikka sitä hakisi vain toinen osapuoli ja hengen uhkaaminen on rikos.

Jep...äijä kaltoinkohtelee ja tämä vässykkä kirjoittelee siinä sivussa apua-viestejä tänne? Ei ihan uskottavaa.

Marssit jonnekin turvakotiin tai vaikka poliisilaitokselle kertomaan että tarvitset apua että pääset eroon väkivaltaisesta miehestäsi joka on uhannut mm. tappamisella. Et kysele mieheltä vaan lähdet ulos lasten kanssa, et sinä tarvitse häneltä lupaa mihinkään! Uskon että pelottaa kamalasti mutta sinun on vaan ihan pakko. Eikö sinulla ole yhtään mitään paikkaa minne mennä hetkeksi että saat hengähtää?

Jos et kertakaikkiaan pääse pois kotoasi miehen vahtimisen takia ja väkivallan uhan takia niin soita hätänumeroon, tuo on oikea hätätilanne. Poliisit tulee paikalle auttamaan poislähtemisessä, vievät miehen vaikka putkaan jos alkaa riehumaan niin saat rauhassa ottaa tärkeimmät esineet ja lähteä lasten kanssa pois tuosta "kodista".