Miten suostutella narsistimies avioeroon?
Mun mieheni kohtelee mua kuin roskaa sekä on väkivaltainen, mutta ei suostu eroamaan. Hänen sanojensa mukaan emme me eroa, vaan olemme yhdessä kuolemaan saakka. Ja kuulemma siihen hautaan on enää lyhyempi aika kuin mitä olemme olleet yhdessä (n. 6 vuotta). Hän on pelottava ja jotenkin ällöttävä varsinkin, kun mun pyynnöt ja anelemiset kaikuvat kuin kuuroille korville. Ja jos ilmoittaisin siitä käytöksestä viranomaisille, henkeni olisi vaarassa, ja sama juttu, jos veisin lapset mukanani tai jos erossa tapaamissopimus menisi muuten kuin hänen tahtonsa mukaisesti. Myös osituksen pyytäminen olisi jälleen uhka hengelleni.
Ja siis mies ei päästä mua edes kyläilemään viikonloppuna päiväseltään lasten kanssa, "kun ei voi olla heistä erossa", vaikka hän pelaa suurimman osan ajasta konsolilla, eikä anna edes lasten katsoa siis sitä jättitelevisiotaan (ja se on siis asunnon ainoa tv ja toimii myös tietokoneen näyttönä).
Me siis vain lasten kanssa istuskellaan, jutellaan, leikitään ja syödään jne. ja odotellaan miehen armopaloja, milloin päästäisiin autolla mukaan kauppaan tai katsomaan lastenohjelmia, kun suurimman osan ajasta mies on täysin uppoutunut pelaamiseen ja on erittäin aggressiivinen muita kohtaan, sillä me muut häiritsemme hänen peliään pienessä kaksiossamme, jos vaikka menemme samaan huoneeseen (asunnon ainoaan makuuhuoneeseen). Tämä tilanne on kyllä ihan shakki matti, kun teki niin tai näin, niin ei voi kuin mennä pieleen. :(
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni vaan melkein hysteerisesti jauhaa, että häntähän ei ämmät jymäytä ja että mä huijaisin jotain kiltimpää miestä ja veisin rahat. Mies siis etupäässä pelkää hysteerisesti rahojensa puolesta. Kunpa mies olisikin luotettava ja reilu, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun hänelle ei ole juuri mikään pyhää, ts. hän pystyy ihan kammottaviin tekoihin ilman pienintäkään omantunnon kolkutusta. Siksi hän on niin pelottava, kun en vieläkään tajua, miten toimisin hänen kanssaan. Normaali puhe ja keskustelu eivät auta, vaan hän saa niistä lisäpontta kiristää ja uhkailla minua, sillä itse olen avoin ja rehellinen.
Mitä sä niistä rahoista välität, kunhan pääset miehestä eroon. Hankalasta ihmisestä on hankala erota, mukavan ihmisen kanssa voi erota sovussa.
Vali vali...kasva aikuiseksi ja lakkaa keksimästä tekosyitä ja lähde sinne turvakotiin NYT!
Hullun kanssa on turha neuvotella ja keskustella.
Mutta en usko että olet oikeasti missään hädässä vaan saat kiksit kun saat huomiohuorata täällä vakavasta aiheesta pilaa tehden :(
Jep. Jos oikea narsku kyseessä niin laita nyt ne _rajat_ hänelle. Eli menet turvakotiin ja teet ilmoituksen poliisille. Sitten hän ehkä uhkaa itsemurhalla ja rupeaa mahdollisesti hurmaavaksikin, mutta sinä pidät pään kylmänä etkä enää hoida yhtään mitään paitsi pakolliset asiat hänen kanssaan. Ja varmaan hän haukkuu sinua ja kertoo sinusta juttuja, mutta sille nyt ei voi mitään (koska niinhän hän tekee jo nyt, ja muutaman vuoden päästä tämä kaikki on ohi. Mitään neuvotteluratkaisua jossa hän "antaa" sinun erota et tule koskaan saamaan.
Minä ymmärrän sinua. Mieheni ei ollut puoliksikaan noin paha ja silti omat ajatukseni menevät ihan raiteiltaan ja sekaisin hänen vaikutuspiirissään. Alan jostain kumman syystä pitää itseäni syyllisenä ja epäonnistuneena ja ties minä. Ja tämä tapahtuu vieläkin, vuosia tapahtumien jälkeen, jos olen keskustellut hänen kanssa vartinkin, mieleni on sekaisin viikon, pari. (Näitä yhteyksiä on ollut muutama vuosien varrella.)
Tarvitset siis sitä turvakotia, jotta aivosi pääsevät normaalille raiteelle ja sieltä saat ammattilaisten neuvot ja avun tilanteen ratkaisemiseksi. Muuten sulla ei tosiaan ole kuin kaksi odotettavissa olevaa asiaa: hauta (omasi tai miehen) ja siihen asti kitumista.
Kumpa sinä ymmärtäisit pelastaa lastesi elämän ja lähtisit heidän kanssaan turvakotiin.
Miehesi saa puhua mitä tahtoo. Turvakodissa sinua osataan neuvoa ja hänenlaiset alistavat miehet ovat heille tuttuja, joten turvakodissa tiedetään mitä sinun kannattaa tehdä. Mies on saanu sinut sekaisin, mutta nyt sinun on aika toimia.
Taidat olla läheisriipuvainen tai aivopesty. Järkipuheella tai keskustelulla ei tämä tilanne ratkea.
Mies muutenkin oikein kaivamalla kaivaa kaikki mahdolliset heikkouteni (jopa positiiviset asiat kuten empaattisuus tai herkkyys - olen kuulemma liian heikko ja lempeä/pehmo huolehtimaan yksin perheestä). Hän on myös haukkunut mua molemmille mummoilleni, kun mies kävi kanssani ekan kerran heidän luonaan kylässä. Siis olen ihan fiksu ja asiallinen normaali ihminen ja mies alkoi naureskella kuinka olen "laiska vaimo" ja "kerään liikaa tavaraa" ja "aina myöhässä", jolloin hän raa'asti liioitteli joitain juttuja.
Oikeasti hoidan kaikki asiat normaalisti ja kokkaan useimmiten, mutta ihanteena olisi, että mieskin voisi välillä tehdä kotitöitä -> ko. toiveenikin tekee musta laiskan ja kelvottoman vaimon, josta voi naureskella mun sukulaisille, kun näkee heidät ensimmäistä kertaa. Mies itse ei suostunut laittamaan edes siistejä vaatteita, vaikka itse olisin halunnut mennä siistin näköisenä sinne. Muu perhe olikin ihan siisteissä vaatteissa, mutta mies laittoi reikäiset lenkkarit ja likaiset verkkarit päälleen kyseisille vierailuille. Yksin en sitten saakaan mennä minnekään lasten kanssa, vaan miehen pitää päästä päällepäsmäröimään ja haukkumaan mua sekä määräilemään ja komentelemaan mua sinne mukaan. Ois kivaa jutella ihan rauhassa vaikkapa mummoni kanssa, mutta mies ei päästä mua kulkemaan itsekseni. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni vaan melkein hysteerisesti jauhaa, että häntähän ei ämmät jymäytä ja että mä huijaisin jotain kiltimpää miestä ja veisin rahat. Mies siis etupäässä pelkää hysteerisesti rahojensa puolesta. Kunpa mies olisikin luotettava ja reilu, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun hänelle ei ole juuri mikään pyhää, ts. hän pystyy ihan kammottaviin tekoihin ilman pienintäkään omantunnon kolkutusta. Siksi hän on niin pelottava, kun en vieläkään tajua, miten toimisin hänen kanssaan. Normaali puhe ja keskustelu eivät auta, vaan hän saa niistä lisäpontta kiristää ja uhkailla minua, sillä itse olen avoin ja rehellinen.
Mitä sä niistä rahoista välität, kunhan pääset miehestä eroon. Hankalasta ihmisestä on hankala erota, mukavan ihmisen kanssa voi erota sovussa.
Ei mua ne rahat kiinnostakaan yhtään. Mutta ilmeisesti mies ei halua erota osittain sen pelkonsa vuoksi. Välillä hän on sanonut, että toivoo, että kuolisin, niin pääsisi musta eroon ilman uhkaa rahojensa menetyksestä. Mutta mies ei usko millään, että mulle turvalline ympäristö ja ihmiset ovat tärkeimpiä ja rahat ei kiinnosta yhtään tietenkään.
No mitä hittoa sä mehustelet sitä miehesi hirvittävyyttä tänne, ollaan todellakin ymmärretty jo. Ärsyttää vaan entistä enemmän, kun sitten kuitenkaan et tee asian eteen mitään. Jos sua jotenkin tyydyttää kun saat edes valittaa ja saat siitä jotain voimaa jaksaa tota paskaa, niin ok sitten, mutta mun empatiahanat menee kyllä pikkuhiljaa kii.
Tiedätkö, sillä ei ole yhtään mitään väliä, mitä mies ajattelee sinusta, kertoo sinusta muille, valehtee sinusta itsellesi tai muille. Sillä on ainoastaan väliä, että saat tuon elämääsi saastuttavan pökäleen mahdollisimman kauas itsestäsi. Sitten voit alkaa toipua pikku hiljaa ja löydät itsesikin uudelleen. Siinä menee oma minuuskin kadoksiin, kun on tuollaisessa suhteessa.
25
Vierailija kirjoitti:
Vali vali...kasva aikuiseksi ja lakkaa keksimästä tekosyitä ja lähde sinne turvakotiin NYT!
Hullun kanssa on turha neuvotella ja keskustella.
Mutta en usko että olet oikeasti missään hädässä vaan saat kiksit kun saat huomiohuorata täällä vakavasta aiheesta pilaa tehden :(
Olen ihan tosissani. Enkä kaikkia kamalia juttuja edes viitsi mainita tässä. Mies rupesi tänään vieläpä just "hurmaavaksi" ja sanoi että voisi ostaa mulle asunnon (hah hah) sekä sanoi pusipusi puhelun lopuksi. Mulla oli lähinnä inhonsekainen olo eilisten juttujensa jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vali vali...kasva aikuiseksi ja lakkaa keksimästä tekosyitä ja lähde sinne turvakotiin NYT!
Hullun kanssa on turha neuvotella ja keskustella.
Mutta en usko että olet oikeasti missään hädässä vaan saat kiksit kun saat huomiohuorata täällä vakavasta aiheesta pilaa tehden :(
Olen ihan tosissani. Enkä kaikkia kamalia juttuja edes viitsi mainita tässä. Mies rupesi tänään vieläpä just "hurmaavaksi" ja sanoi että voisi ostaa mulle asunnon (hah hah) sekä sanoi pusipusi puhelun lopuksi. Mulla oli lähinnä inhonsekainen olo eilisten juttujensa jäljiltä.
Ilmeisesti et ole valmis eroon, surullista sinänsä. Ehkä se valmius tulee vasta siinä vaiheessa, kun mikään hurmaus ei mene läpi eikä tunnu missään ja vallitseva tunne toista kohtaan on inho ja pelko ja ahdistus ja halveksunta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, sillä ei ole yhtään mitään väliä, mitä mies ajattelee sinusta, kertoo sinusta muille, valehtee sinusta itsellesi tai muille. Sillä on ainoastaan väliä, että saat tuon elämääsi saastuttavan pökäleen mahdollisimman kauas itsestäsi. Sitten voit alkaa toipua pikku hiljaa ja löydät itsesikin uudelleen. Siinä menee oma minuuskin kadoksiin, kun on tuollaisessa suhteessa.
25
Ihan samaa meinasin sanoa. Ap pyörittelee nyt päässään miehen sanomisia itsestään ja antaa niiden määritellä itsensä, kun oikeasti on aivan sama mitä tuollainen sairas ja vastenmielinen ihminen nyt kenestäkään ajattelee, ei mitään hyvää kuitenkaan... Lopeta se miehen sanomisten ajattelu nyt ainakin ekaksi, ja jos se ei siellä kotona onnistu niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa lähteä.
Nyt kun se on poissa, on hyvä tilaisuus lähteä. Ei tule tätä parempia hetkiä. Joskus on vain otettava oma ja etenkin lasten tulevaisuus omaan käteen ja lähdettävä. Jos rakastat lapsia, lähdet. Jos rakastat miestäsi enemmän kuin itseäasi ja lapsiasi, jäät. Älä mieti liikaa. Helpottaa kun pääset ulko-ovesta ulos ja hengität ilmaa vapaana naisena, äitinä ja ihmisenä.
Et millään, koska mitään muuta keinoa ei ole, kuin ottaa vastuu omista tekemisistä, tai tekemättä jättämisistä ja koska kyselet tätä samaa asiaa täällä toistuvasti, niin tuskinpa aiot tehdä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
No mitä hittoa sä mehustelet sitä miehesi hirvittävyyttä tänne, ollaan todellakin ymmärretty jo. Ärsyttää vaan entistä enemmän, kun sitten kuitenkaan et tee asian eteen mitään. Jos sua jotenkin tyydyttää kun saat edes valittaa ja saat siitä jotain voimaa jaksaa tota paskaa, niin ok sitten, mutta mun empatiahanat menee kyllä pikkuhiljaa kii.
Mulla on niin hirveä olo, että mun on pakko saada puhua asiasta. Mies ehdotti tänään, että ostaisi lähistöltä toisen asunnon. Mutta hän sanoi samaa pari viikkoa sitten, eikä mitään tapahtunutkaan. Hän on jutellut viimeisimmän vuoden ajan sitä samaa useinkin, joten en enää luota häneen. Mutta siinä kuviossa emme ottaisi virallista eroa. Mies ei tajua, että mä todellakin haluan sen eron ja asap. Haluaisin olla vapaa ja elää normaalisti ilman jatkuvaa kontrollointia, häpeää ja pelkoa. Näyttää vähän siltä, että mun on mentävä virallista kautta, sillä mies haluaa kuulemma taistella oikeudessa loppuun saakka, jos laitan eron vireille. Mutta siihen voi mennä monta kuukautta, ennen kuin pystyn muuttamaan lasten kanssa (elleivät nyt sitten miehen selitykset mun "hulluudesta" menekin läpi, jolloin lapset jäävät miehelleni).
Kyllä on paska provo.
Oikeasti olisit ottanut lapset ja mennyt turvakotiin tms. ja ottanut avioeron ajat sitten.
Avioeron saa vaikka sitä hakisi vain toinen osapuoli ja hengen uhkaaminen on rikos.
Mitä apua sä haluat? Sano missä sä asut niin joku tulee ja taluttaa sut sinne turvakotiin. Soititko sinne naisten linjalle tai minne aiotkin soittaa silloin yksi päivä?
En voi sille mitään, mutta jotenkin odotan, että mies myöntäisikin olleensa väärässä sekä pahaksi muulle perheelle, jolloin homma lähtisi ratkeamaan. Enkä mä edes haluaisi jäädä miehen omistamaan asuntoon asumaan. Hän toki pitäisi avaimen ja jättäisi itselleen sängyn, jotta voisi tulla koska tahansa. Miestä kuulemma ärsyttäisi, jos maksaisin vieraalle vuokraa - hän haluaisi itselleen ne mun vuokrarahani. Mutta se tarkoittaa sitä, että mies päättäisi kaupunginosan sekä sen, että asuisin hyvin lähellä häntä. En haluaisi sellaista.
Mieheni vaan melkein hysteerisesti jauhaa, että häntähän ei ämmät jymäytä ja että mä huijaisin jotain kiltimpää miestä ja veisin rahat. Mies siis etupäässä pelkää hysteerisesti rahojensa puolesta. Kunpa mies olisikin luotettava ja reilu, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun hänelle ei ole juuri mikään pyhää, ts. hän pystyy ihan kammottaviin tekoihin ilman pienintäkään omantunnon kolkutusta. Siksi hän on niin pelottava, kun en vieläkään tajua, miten toimisin hänen kanssaan. Normaali puhe ja keskustelu eivät auta, vaan hän saa niistä lisäpontta kiristää ja uhkailla minua, sillä itse olen avoin ja rehellinen.