Tuleeko kenellekään ihmeellisiä vitutuskohtauksia?

On mulla aina ollut tuollaisia mutta en välitä niistä mitään. Totean vaan, että ai, nyt tuli tuollainen olo, menee taas pian ohi. En pidä noita minään sairautena tai ongelmana. Onpahan vaan luonteenpiirre, jonka kanssa oppii tulemaan toimeen kun sen tiedostaa eikä ota liian vakavasti.

Eipä ole tuollaisia koskaan tullut.

Mahtaa elämä olla vittumaista noiden vitutuskohtausten kanssa.

Vain silloin kun yritän ymmärtää teitin naisten aivoituksia.

t. mies

No kyllähän noita kaikille varmasti tulee.. Sä et vaan osaa käsitellä noita tuntemuksia.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän noita kaikille varmasti tulee.. Sä et vaan osaa käsitellä noita tuntemuksia.

Niinpä. Ap ei osaa ottaa etäisyyttä siihen ja todeta että tämä nyt on taas vain tätä, ja jatkaa sitä mitä oli tekemässä, vaikka niitä kyykkyjä, vitutuksesta huolimatta. Sen sijaan hän antaa mielen ailahduksen hallita käytöstään, ja lähtee pois kun kerran vituttaa. Tämä on varsin huono strategia varsinkin jos näitä oloja tulee usein.

Voivat liittyä paljon PMS-vaivoihinkin, koska ap kertoi että menkat on tulossa. Mutta yhtä lailla pMS:stä johtuvia kiukkuiluja ja ailahduksia voi oppia hallitsemaan kuin muitakin.

Kysy vaan kuinka usein vituttaa..

Onhan toi normaalia. Sun pitää vaan löytää ne omat keinot näiden tunteiden käsittelyyn. Se, että keskeyttää toiminnan on kuitenkin jo hyvä alku. Pieni breikki, ihan muutaman kymmenen sekuntia ja hengittely syvään, yleensä auttaa tasoittamaan sen pahimman kiehahtelun. Asiaa ei kannata jatkaa, ennen kuin on rauhoittunut, koska silloin keskittymiskyky on huono ja taatusti menee perseelleen.

Opin työkaverilta erinomaisen tavan käsitellä näitä pieniä kilareita, jotka tosiaan tulee niin, että kerta kaikkiaan palaa pinna parissa sekunnissa. Se menee näin. Käännä katse vitutuksen kohteesta. Sano joko ääneen tai pääsi sisällä (jos et voi sanoa ääneen) hartaasti ja tyhjentävästi, syvältä pallean pohjasta hengittäen, että S***TANA. Se on hyvä sana, siinä on riittävän pitkiä vokaaleja, että ehtii puhaltaa keuhkot tyhjäksi ja harvemmin käytetty sana kivasti virkistää.

Tietty voit harrastaa joogaa ja meditaatitota ja lähteä lenkille ja kuunnella mielimusiikkiasi, mut useinhan ei vaan voi, ja se kilari syntyy juuri siitä tunteesta että tässä ollaan vähän kuin jumissa, pitää odotella ja hillitä itseään, vaikka sisäinen tarve olisi pistä töpinäksi nyt ja heti.

Kokeile. Toimii. Kun sitä esmes työssä on kyynärpäitä myöten potilaan ripulissa, potilas yrittää paukuttaa sua nyrkillä poskeen ja siinä hötäkässä kompastut rollaattoriin ja lyöt pääsi naulakkoon ja puhelin soi, niin on aivan paljon helpompaa kiinnittää katse kaakeliin, makustella yhtä suomen kielen hienoimmista ja voimakkaimmista sanoista, kuin yrittääkään tehdä mitään korkeamman tason itsehillintäharjoituksia. Sitten taas, elämä jatkuu.

No eipä sun elämässä paljon vaikeuksia ole, jos noin pienestä alkaa vituttaa.

Anger management...

Sulla on ehkä ongelma tunteiden tunnistamisen ja käsittelyn kanssa. Onko sulle helppoa negatiivisten tunteiden ilmaiseminen ja niistä puhuminen, miten lapsuudenkodissa niiden kanssa? Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja tunnistan itseni tuosta kuvauksestasi. Ongelmani on juurikin tuo tunteiden tunnistaminen, käsittely ja ilmaiseminen, syyllistyn voimakkaasti negatiivisista tunteista ja se taas lisää ahdistusta. Kotona ei saanut negatiivisia tunteita olla, ei saanut olla vihainen tai pahalla päällä ja siitä suututtiin, ainoa sallittu oli iloinen ja reipas. Nyt aikuisena on pitänyt opetella tunnetaitoja kokonaan alusta. Minulla mindfulness on auttanut, siis tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Otetaan tunteet sellaisina kuin ne tulevat, pannaan ne merkille mutta ei syyllistytä niistä tai yritetä tukahduttaa niitä.

Minulle tärkeä oivallus on ollut, että ahdistus, viha, vitutus eivät ole vaarallisia, vaan ne ovat tunteita jotka menevät ohi. Ei tarvitse tuntua tietynlaiselta voidakseen tehdä jotain: vaikkapa nuo kyykyt voi tehdä loppuun siitä huolimatta, että vituttaa armottomasti. Noissa tilanteissa voi kokeilla myös syvähengitystä: jos lähteekin tilanteesta sinne pukkariin, niin siellä hengittelee pari minuuttia kunnes pahin ahdistus menee ohi, ja sitten palaa takaisin tekemään treenin loppuun. Tärkeintä on, ettei ala vältellä noita tilanteita, joissa ahdistusta / vitutusta tulee.

Suosittelen mindfulness-kursseja, niitä on nykyään joka paikassa ja ne ovat tosi suosittuja. Tai jos ei tahdo sellaiselle mennä niin Mielekkäästi irti ahdistuksesta -kirja on erittäin hyvä. Siinä on todella hyvin selitetty myös tuota tunteiden tunnistamista ja käsittelyä, ja ainakin itselleni siitä on ollut valtavasti apua.

Kyllä. Aina kun näen etenkin taaperoikäisiä lapsia, jotka puhuvat sössöttämällä ja vittuilevat vanhemmilleen ja huutavat. Tekee mieli antaa niille lapsille lujasti risua tai heittää järveen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Aina kun näen etenkin taaperoikäisiä lapsia, jotka puhuvat sössöttämällä ja vittuilevat vanhemmilleen ja huutavat. Tekee mieli antaa niille lapsille lujasti risua tai heittää järveen.

Jus tommosille ihmisille kuten sinä, joille ei lapsena ole annettu mitään oikeutta ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan ja olla pieni ja tarvitseva lapsi, kehittyy mielenterveysongelmia ja ongelmia aggression hallinnassa. Tunteiden tunnistaminen ja hallinta on asia, joka on opittava lapsena, ja vanhemman tehtävänä on opettaa sitä. Vanhempi, joka kieltää lapselstaan negatiiviset tunteet, ei opeta mitään, pakottaa lapsen vain olemaan muita varten ja unohtamaan itsensä ja oman olemuksensa. Siitä maksetaan sitten aikuisiällä kovaa hintaa.

Mulla oli noihin hyvin yksinkertainen, mutta uskomattomalta kuulostava syy: vehnä. Jätin vehnän pois ruokavaliostani ja noi ärsytyshetket loppu samalla. Nyt huomaan selkeästi, että jos erehdyn syömään vehnää, olen seuraavana päivänä taas yksi hermokimppu.

Mua nauratti tää alotus jotenkin ihan liikaa, ihan kun olis omasta elämästä lukenu :D et tosiaan oo ainut vitutuskohtauksien kanssa, mut ei niitä pidä ottaa niin vakavasti, ne tulee ja menee ja elämä jatkuu. Yritin ite tehdä pari päivää sitten hiuksiini sellasta rennon tyylikästä nutturaa, ja about neljän yrittämisen jälkeen rupes korvista nousemaan sen verran savua ja raivostuttamaan että koin parhaaksi mennä noin kymmeneksi minuutiksi sohvalle makaamaan ja rauhottumaan :D en ymmärrä miten voi näin pienet asiat hermostuttaa joskus niin mahdottoman pahasti, mut välillä niin käy ja myöhemmin lähinnä huvittaa koko juttu.

Pms-kiukkuja tulee, mutta osaan hallita niitä. Pelottaa hormoniensa vietävissä olevat naiset, näitä on saanut mm. työpaikalla todistaa.

Kyllä minua vituttaa hetkittäin melko runsaasti. Onko sekin nyt joku vitun ongelma, vai?

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti tää alotus jotenkin ihan liikaa, ihan kun olis omasta elämästä lukenu :D et tosiaan oo ainut vitutuskohtauksien kanssa, mut ei niitä pidä ottaa niin vakavasti, ne tulee ja menee ja elämä jatkuu. Yritin ite tehdä pari päivää sitten hiuksiini sellasta rennon tyylikästä nutturaa, ja about neljän yrittämisen jälkeen rupes korvista nousemaan sen verran savua ja raivostuttamaan että koin parhaaksi mennä noin kymmeneksi minuutiksi sohvalle makaamaan ja rauhottumaan :D en ymmärrä miten voi näin pienet asiat hermostuttaa joskus niin mahdottoman pahasti, mut välillä niin käy ja myöhemmin lähinnä huvittaa koko juttu.

Ihana kuulla, että muillekin käy tätä kun yrittää laittautua :D En olekaan ainoa! Tämän vuoksi varaan aina vähintään sen kaksi tuntia laittautumiseen ennen kuin pitää lähteä jonnekin, koska pakko olla myös sitä rauhoittumisaikaa kun menee hermot tottelemattomiin hiuksiin ja meikkeihin :D