Lue keskustelun säännöt.
Voinko kieltää nettipelailun miehen lapselta
paha äitipuoli
17.04.2016 |
Olenko ilkeä äitipuoli, kun haluan rajoittaa miehen lapsen nettipelailua? Mielestäni 9-veen ei kuulu saada pelata puhelimella tauotta ja siksi olen laittanut kiellon, että meillä ei pelata (max. puoli tuntia päivässä). Tämä tietenkin ärsyttää lasta suunnattomasta, eikä hän koskaan halua tulla luokseni vapaa-ehtoisesti. Ei asuta virallisesti yhdessä, vaikka paljon aikaa vietämmekin ns. perheenä. Lapsi saa kaikkialla muualla, jopa miehen luona, pelailla kännykällä ja tietokoneella melkein miten haluaa (tästä puhuttu myös miehen kanssa) ja siksi välillä koen, että teen väärin, kun puutun asiaan. Kieltäminen tuntuu myös osittain turhauttavalta, koska muualla tätä sääntöä ei ole. Itselläni kuitenkin nuorempi lapsi, jolla ei vielä pienintäkään aavistusta nettipeleistä ja tietokoneista, enkä halua hänen ottavan oppia vanhemmasta. Monella kun tuntuu jo hänen iässään olevan tablettia sun muuta, joten on vain ajan kysymys.
Lapsella tuntuu kuitenkin olevan useimmiten hauskaa, kun hän on luonani. Alun kiukuttelun jälkeen ja jos ei tule mistään muusta sanomista. Itselläni ei kuitenkaan ole kokemusta tuon ikäisistä, enkä oikein tiedä, miten saisin lapsen paremmin viihtymään. Selkeästi välillä tylsistyy, koska täällä ei ole paljon ns. ikätasoista tekemistä. Lautapelejä kyllä olisi ja niistä tykkää, mutta välillä niiden pelailu on mahdotonta, jos oma lapseni on paikalla (liian pieni, eikä jaksa keskittyä/osaa vaikeampia pelejä). Yhteiset leikit taas yltyvät usein liian rajuiksi ja vanhempi yllyttää pienempää tekemään ties mitä. Tavaroita rikkoutuu ja kiellettyja asioita tehdään, joita ei muutoin tehtäisi. Ja sitten kun komennetaan alkaa taas sama "en ikinä tule tänne". Välillä tuntuisi vaan helpommalta lykätä se puhelin käteen ja sanoa, että menee omaan huoneeseen pelamaan.
Eli kaikki vinkit, mitä tuon ikäiset tykkäävät tehdä, muuta kuin pelata, otetaan mielihyvin vastaan. Olisi kiva saada toinen jollain tavoin helposti unohtamaan se pelaaminen ilman jatkuvaa riitaa. Välillä olen lapsen kanssa kahdestaan ja silloin laittaa puhelimen heti kiltisti pois, mutta silloin voidaankin rauhassa pelailla jotain. Aina vain ei voi olla keksimässä tekemistä tai edes koko ajan tekemässä yhdessä. Piirtelyt, legot ym. ei tunnu kiinnostavan. Ei oikein omatoimisesti leiki itse yksin. EIkö tuon ikäisen jo kuuluisi hetken viihtyä itsekseen tekemässä jotain (sallittua).
Kommentit (42)
aloittaja kirjoitti:
No täälläpä on rakantavaa keskustelua :)
Äitipuoli-nimekettä nyt käytin, koska en keksinyt muutakaan. Pahoittelut virheellisestä käytöstä. Olen siis kai puoliäitipuoli tai jotain...
Laspi on välillä luonani, koska vanhemmillaan on vuorotyö ja näin ei joudu olemaan yksin pitkiä aikoja. Kyse muutamasta tunnista silloin tällöin. Ei ole luonani yksin, mutta joudun välillä laittamaan esim. ruokaa ja vastaavia askareita, jolloin pitäisi kyetä viihdyttämään itseään. Nettipelailu häiritsee, koska en halua oman lapseni ottavan vaikutteita. Mielestäni nettipelailu ei kuulu yhdenkään lapsen ajanvietteeksi, vaikka nykyaikana näin näyttää olevan. Olen kai hieman vanhanaikainen ja haluan pitkittää pelailua mahdollisimman kauan oman lapseni kohdalla (olemme isänsä kanssa samoilla linjoilla).
Ja vielä selvennykseksi, vanhempansa eronneet jo monta vuotta ennen kuin tulin kuvioihin. Lapsen äidin kanssa hyvissä väleissä. En halua astua varpaille. Siksikin osittain epäröin sitä, saanko kieltää asian. Olen yrittänyt keksiä keinoja, että ei tavallaan tarvitsisi koko ajan kieltää. Että olisi jotain muuta puuhaa, mutta kun en keksi mitään yhtä kiinnostavaa.
sinä oot siis miesystävän lapsenvahti, keksipä sitten ajankulua, palapelien tekemistä, koululäksyjen tarkkailua jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis leikit ja pelit pitää mennä taaperon ehdoilla? Tiedätkö edes, mitä ne kamalat nettipelit ovat? Kyllä, meillä saa aika vapaasti pelata puhelimella, yleensä katsovat myös videoita (englanniksi aiheina mm. fysiikka, kemia), siitä hyvästä enkku molemmilla koulussa 10 ja erinomainen sanavarasto. Osaavat myös mennä ulos, leikkiä legoilla jne. ilman pakottamista. Veikkaan että aiheutat itse kapinoimista,lapsi ei ehkä liiasta kieltämisestä johtuen halua tehdä juttuja kanssasi. Mitäpä jos annat tietyn peliajan ja olisit kiinnostunut siitä, mitä lapsi tekee netissä? Ei digitalisaatio ole pelkästään negatiivinen asia, jos säännöt ovat reilut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa omituista kommentointia! Oikeasti, annatteko te vanhempina tai puolivanhempina lasten pelata vaan ihan vapaasti, että pysyvät hiljaa ja tyytyväisinä? Mun mielestä ap on ihan oikeilla linjoilla, ei ole hyväksi 9-vuotiaan pelata koko ajan tai räpeltää kännykkää! Leikkiä, piirtää, pelata lautapelejä, askarrella, ihan vaan jutellakin voi, ja onhan legoja isommillekin. ilmeisesti oon pudonnut jostain kelkasta, kun mun mielestä lapsen kuuluu leikkiä ja tehdä lapsillisia juttuja, eikä vaan viihdyttää itseään kännykän tai tietokoneen äärellä, tuollaisesta lapsesta tulee vaan sellainen tyytymätön, mielikuvitukseton olmi, joka ei osaa luontevasti olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, aina pitää olla ruutu jota tuijotella.
Se on sun asunto, sinä päätät säännöt, ei lapsi.Kysy lapselta vinkkejä, jutelkaa että mitä kivaa voisitte tehdä yhdessä, voisitteko käydä vaikka yhdessä ostoksilla että lapsen isäkin lähtisi, ja hankkia jotain uutta peliä tai puuhaa, jonka parissa lapsi viihtyisi. Mites palapelit tai joku pienoismalli?Ap lähinnä luetteli mitä kaikkea poika ei saa tehdä, koska on liian äänekästä tai rajua ap:n omalle lapselle. Tai sitten huonoa esimerkkiä.
Lähinnä 9 v. saisi piirtää, mutta yllättäen ei poikaa kiinnosta 😈
En kyllä nyt ymmärtänyt, että mitä kaikkea olen kieltänyt? Pelaamisen olen kieltänyt. Lautapelit ei ole kiellettyjä, ne vaan harvoin onnistuu, jos pienempi paikalla. Ja ne harmikseen on ainoa, joka isompaa kunnolla kiinnostaa. Muistipelit nyt käy pienemmällekin, mutta niitä ei kauhean kauan jaksa pelata. Leikkiminen olisi sallittua, mutta kun se menee järjestäen siihen, että tavaroita paiskotaan/hajoitetaan, toista löydään (ensin leikillä, lopulta niin, että sattuu) jne. Eivät siis osaa leikkiä kahdestaan kunnolla. En tiedä miksi eivät. Olen mieltänyt sen siihen, että nuoremman leikit on liian lapsellisia vanhemmalle ja vanhempi haluaa vähän "lisätä jännitystä", mutta sitten ei enää nuorempi oikein pysy perässä. Nuorempi kun hyppää vaikka kaivoon, jos isompi käskee. Kaikki legoleikitkin loppuu heti, kun jompikumpi (varmaan vuoron perään) alkaa tehdä heti toiselle kiusaa. Saisivat kyllä tehdä ja vaikka mitä, mutta kun ne leikit aina loppuu lyhyeen... Ääntä saa olla ja leikkiä kyllä, mutta raja menee siinä, ettei ketään satuteta, eikä mitään rikota. Vai onko sellainen kaikilla muilla sallittua???
Eli voisitko listata, mitä kaikkea olen kieltänyt lapselta?
Mulla on itselläni kotona just ton ikänen lapsi. Ja meillä maksimiaika tämän ikäiselle lapselle pelata päivässä on 1 tunti. Tämä on tutkittujen suositusten mukainen. Ruutuaikaa saisi suositusten mukaan olla:
0-3v. --> ei yhtään
3-6v. --> max. puoli tuntia per päivä
7-12 --> max. tunti per päivä
12 --> max. kaksi tuntia per päivä
Nämä ajat siis perustuvat ihan tutkimustuloksiin. Tuo ruutuaika oli ehkä vähän harhaanjohtava sana, sillä varsinaisen tutkimuksen mukaan tutkittiin eritoten interaktiivisten ohjelmien ja laitteiden käyttöä, joita ovat mm. pelit, sekä tietsikalla tehtävät jutut. Eli kaikki, missä itse on jotenkin vuorovaikutuksessa, eikä pelkkänä katsojana. Siitä, jos ei esim. pelaa lainkaan, ei ole haittaa, joten turha tuntea syyllisyyttä sen kieltämisestä. Liiallisesta pelaamisesta siis on haittaa, minkä maalaisjärkikin jo kertoo.
Sitten vähän omaa näkemystä: talossa talon tavalla. Ja vielä lisäksi: aikuinen asettaa rajat. Jos olet tekemisissä lapsen kanssa usein, sinä olet aikuinen, joka määrittää rajat. Meillä 9 v. poika tykkää eniten juosta ulkona: onko tämä mahdollista? Voit lähteä tämän ikäisen kanssa vielä leikkipuistoonkin, jos löytyy tarpeeksi monipuolinen, jossa on eri-ikäisille lapsille tekemistä. Sitten Aku Ankat on melkein kaikille tuonikäisille pojille tosi mieleisiä: menisi tuntikausia niitä lukiessa. Kirjastoreissut käyvät myös kaikenikäisille (ja sieltähän niitä esim. aku ankan taskareita voi lainata). Monet tämänikäiset pitävät myös mm. majan rakentamisesta, eli onko omaa pihaa ja välineitä, jossa olis mahdollisuus tähän? Kun kesä tulee, niin uimaan. Menee kaikenikäisten kanssa. Ja sit just vaikka pyöräilemään. Ton ikäiset pojat voi myös innostua ruuanlaitosta tai leipomisesta. Näin saat itse leivottua/tehtyä ruokaa ja samalla aktivoitua lasta.
Pojan mutinoita ei paljon kannata kuunnella, voi vaan napakasti todeta, että meillä on tällaiset säännöt. Varmasti narisee, jos huomaa, että sillä on jotain merkitystä. Niin meidänkin muksu tekee. Jos tietää, että olis jonkinlaiset mahdollisuudet pelata, varmasti koittaa inttää niin pitkään kun vaan ikinä, että sais tahtonsa läpi. Se on ihan normaalia käytöstä. Pitää vaan itse nätisti mutta napakasti tuoda esiin, että täällä se ei käy, vaan täällä mennään talon emännän ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Siis leikit ja pelit pitää mennä taaperon ehdoilla? Tiedätkö edes, mitä ne kamalat nettipelit ovat? Kyllä, meillä saa aika vapaasti pelata puhelimella, yleensä katsovat myös videoita (englanniksi aiheina mm. fysiikka, kemia), siitä hyvästä enkku molemmilla koulussa 10 ja erinomainen sanavarasto. Osaavat myös mennä ulos, leikkiä legoilla jne. ilman pakottamista. Veikkaan että aiheutat itse kapinoimista,lapsi ei ehkä liiasta kieltämisestä johtuen halua tehdä juttuja kanssasi. Mitäpä jos annat tietyn peliajan ja olisit kiinnostunut siitä, mitä lapsi tekee netissä? Ei digitalisaatio ole pelkästään negatiivinen asia, jos säännöt ovat reilut.
Leikkien ja pelejen ei tarvitse mennä nuoremman ehdoilla. Sitä täällä lähinnä yritin kysellä, että mikä tuon ikäistä voisi kiinnostaa, kun taitaa olla liian lapselliset leikit täällä. En vain voi jättää pienempää täysin huomitta ja alkaa pelata isomman kanssa afrikan tähteä, se kyllä isompaa kiinnostaisi. Ihan sama juttu se olisi, jos omani olisi vanhempi ja miehen lapsi nuorempi. Tietenkin, jos nuoremmalla olisi jotain kiinnostavaa puhaa, mutta yleensä nyt tietenkin haluaa mukaan. Välillä yritetään pelailla niin, että nuorempi pelaa tavallaan mun kanssa, mutta hän taas hermostuu, kun ei täysin ymmärrä sääntöjä.
Teillä lapset osaavat ja saavat käyttää konetta miten haluavat, se on teidän päätöksenne. On siinä varmasti hyviäkin puolia. Omasta mielestäni puolituntia riittää tuossa iässä aivan mainiosti. En nyt kellolla vahdi vieressä, mutta suunnilleen. Joskus voi mennä tuntikin.
Taidan kirjoittaa jotenkin todella epäselvästi asiani tai sitten täällä ei saa vieras nainen millään tavoin asettaa lapselle rajoja edes omassa kodissaa. Itse olen kyllä enemmän kuin iloinen siitä, että oman lapseni "äitipuoli" on kiinnostunut lapseni elämästä ja tekee tämän kanssa muutakin, kuin istuttaa koko ajan telkkarin edessä. Ja kyllä, hekin ovat välillä lapsen kanssa kaksin, jos isällään menoja. Ja kyllä, silloin tämä nainen on se, jota lapseni kuuluu totella ja kuunnella. Hänenkin luonaan on varmasti sääntöjä, joita itse en niin täysin noudata, mutta ne ovat hänen sääntöjään. Jos omassa kodissani on seinä, johon lapset saavat piirtää, en voi vaatia sitä hänen luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki voi laittaa rajoja kirjoitti:
Mulla on itselläni kotona just ton ikänen lapsi. Ja meillä maksimiaika tämän ikäiselle lapselle pelata päivässä on 1 tunti. Tämä on tutkittujen suositusten mukainen. Ruutuaikaa saisi suositusten mukaan olla:
0-3v. --> ei yhtään
3-6v. --> max. puoli tuntia per päivä
7-12 --> max. tunti per päivä
12 --> max. kaksi tuntia per päivä
Nämä ajat siis perustuvat ihan tutkimustuloksiin. Tuo ruutuaika oli ehkä vähän harhaanjohtava sana, sillä varsinaisen tutkimuksen mukaan tutkittiin eritoten interaktiivisten ohjelmien ja laitteiden käyttöä, joita ovat mm. pelit, sekä tietsikalla tehtävät jutut. Eli kaikki, missä itse on jotenkin vuorovaikutuksessa, eikä pelkkänä katsojana. Siitä, jos ei esim. pelaa lainkaan, ei ole haittaa, joten turha tuntea syyllisyyttä sen kieltämisestä. Liiallisesta pelaamisesta siis on haittaa, minkä maalaisjärkikin jo kertoo.
Sitten vähän omaa näkemystä: talossa talon tavalla. Ja vielä lisäksi: aikuinen asettaa rajat. Jos olet tekemisissä lapsen kanssa usein, sinä olet aikuinen, joka määrittää rajat. Meillä 9 v. poika tykkää eniten juosta ulkona: onko tämä mahdollista? Voit lähteä tämän ikäisen kanssa vielä leikkipuistoonkin, jos löytyy tarpeeksi monipuolinen, jossa on eri-ikäisille lapsille tekemistä. Sitten Aku Ankat on melkein kaikille tuonikäisille pojille tosi mieleisiä: menisi tuntikausia niitä lukiessa. Kirjastoreissut käyvät myös kaikenikäisille (ja sieltähän niitä esim. aku ankan taskareita voi lainata). Monet tämänikäiset pitävät myös mm. majan rakentamisesta, eli onko omaa pihaa ja välineitä, jossa olis mahdollisuus tähän? Kun kesä tulee, niin uimaan. Menee kaikenikäisten kanssa. Ja sit just vaikka pyöräilemään. Ton ikäiset pojat voi myös innostua ruuanlaitosta tai leipomisesta. Näin saat itse leivottua/tehtyä ruokaa ja samalla aktivoitua lasta.
Pojan mutinoita ei paljon kannata kuunnella, voi vaan napakasti todeta, että meillä on tällaiset säännöt. Varmasti narisee, jos huomaa, että sillä on jotain merkitystä. Niin meidänkin muksu tekee. Jos tietää, että olis jonkinlaiset mahdollisuudet pelata, varmasti koittaa inttää niin pitkään kun vaan ikinä, että sais tahtonsa läpi. Se on ihan normaalia käytöstä. Pitää vaan itse nätisti mutta napakasti tuoda esiin, että täällä se ei käy, vaan täällä mennään talon emännän ehdoilla.
Ehkä voisin sitten nostaa peliaikaa tuntiin.
Lapsella on oikeus mennä pelailemaan palloa tai pyöreilemään tms. Todella harvoin lähtee ja silloinkin yleensä sitten palaa kymmenessä minuutissa takaisin. On kai tylsää, kun täällä ei ole kavereita, ei voi syyttää. Aika usein yritetään valita ulkoilukohteet niin, että oli isommalle enemmän jännää. Pienempi ikäisekseen todella ketterä, joten menee kyllä siinä mukana ihan hyvin. Aina ei vaan onnistu, kun ihan lähellä ei ole. Ja kun ihan koko ajan ei voida olla keksimässä tekemistä. Se kai se suurin ongelma onkin. Kun kyllä noi järjestetyt jutut, uimiset, puistoretket ym., menee ihana kivasti, mutta heti, kun pitäisi itse keksiä puuhaa, niin ei kiinnosta mikään muu kuin puhelin tai mieletön riehuminen (kai se sitten vaan on, että ton ikäset pojat riehuu?).
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa omituista kommentointia! Oikeasti, annatteko te vanhempina tai puolivanhempina lasten pelata vaan ihan vapaasti, että pysyvät hiljaa ja tyytyväisinä? Mun mielestä ap on ihan oikeilla linjoilla, ei ole hyväksi 9-vuotiaan pelata koko ajan tai räpeltää kännykkää! Leikkiä, piirtää, pelata lautapelejä, askarrella, ihan vaan jutellakin voi, ja onhan legoja isommillekin. ilmeisesti oon pudonnut jostain kelkasta, kun mun mielestä lapsen kuuluu leikkiä ja tehdä lapsillisia juttuja, eikä vaan viihdyttää itseään kännykän tai tietokoneen äärellä, tuollaisesta lapsesta tulee vaan sellainen tyytymätön, mielikuvitukseton olmi, joka ei osaa luontevasti olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, aina pitää olla ruutu jota tuijotella.
Se on sun asunto, sinä päätät säännöt, ei lapsi.Kysy lapselta vinkkejä, jutelkaa että mitä kivaa voisitte tehdä yhdessä, voisitteko käydä vaikka yhdessä ostoksilla että lapsen isäkin lähtisi, ja hankkia jotain uutta peliä tai puuhaa, jonka parissa lapsi viihtyisi. Mites palapelit tai joku pienoismalli?Ap lähinnä luetteli mitä kaikkea poika ei saa tehdä, koska on liian äänekästä tai rajua ap:n omalle lapselle. Tai sitten huonoa esimerkkiä.
Lähinnä 9 v. saisi piirtää, mutta yllättäen ei poikaa kiinnosta 😈En kyllä nyt ymmärtänyt, että mitä kaikkea olen kieltänyt? Pelaamisen olen kieltänyt. Lautapelit ei ole kiellettyjä, ne vaan harvoin onnistuu, jos pienempi paikalla. Ja ne harmikseen on ainoa, joka isompaa kunnolla kiinnostaa. Muistipelit nyt käy pienemmällekin, mutta niitä ei kauhean kauan jaksa pelata. Leikkiminen olisi sallittua, mutta kun se menee järjestäen siihen, että tavaroita paiskotaan/hajoitetaan, toista löydään (ensin leikillä, lopulta niin, että sattuu) jne. Eivät siis osaa leikkiä kahdestaan kunnolla. En tiedä miksi eivät. Olen mieltänyt sen siihen, että nuoremman leikit on liian lapsellisia vanhemmalle ja vanhempi haluaa vähän "lisätä jännitystä", mutta sitten ei enää nuorempi oikein pysy perässä. Nuorempi kun hyppää vaikka kaivoon, jos isompi käskee. Kaikki legoleikitkin loppuu heti, kun jompikumpi (varmaan vuoron perään) alkaa tehdä heti toiselle kiusaa. Saisivat kyllä tehdä ja vaikka mitä, mutta kun ne leikit aina loppuu lyhyeen... Ääntä saa olla ja leikkiä kyllä, mutta raja menee siinä, ettei ketään satuteta, eikä mitään rikota. Vai onko sellainen kaikilla muilla sallittua???
Eli voisitko listata, mitä kaikkea olen kieltänyt lapselta?
Muokkaan sen verran, että ne muistipelit vanhemmalle hieman tylsiä. Nuorempi kyllä jaksaisi niitä ja osaisi. Vanhempi tykkää tietty vähän haastavammista peleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli kiellät häneltä pelailun, sinulla on velvollisuus keksiä jotain muuta tekemistä. Pahinta lapselle on jättää hänet toimettomaksi.
Kanna vastuu päätöksistäsi kirjoitti:
Mikäli kiellät häneltä pelailun, sinulla on velvollisuus keksiä jotain muuta tekemistä. Pahinta lapselle on jättää hänet toimettomaksi.
Eikö lasten kuuluisi itsekin keksiä tekemistä? Ilman, että joku koko ajan on ohjaistamassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kanna vastuu päätöksistäsi kirjoitti:
Mikäli kiellät häneltä pelailun, sinulla on velvollisuus keksiä jotain muuta tekemistä. Pahinta lapselle on jättää hänet toimettomaksi.
Eikö lasten kuuluisi itsekin keksiä tekemistä? Ilman, että joku koko ajan on ohjaistamassa...
9 v. ei voi tehdä mitään, mikä ei sovi ap:n lapselle. Eli ap ohjeistaa.
Kannattaa muistuttaa sitä lastakin, että keksii itse tekemistä, kyllä tuossa iässä piti itsellä jo vähän luovuutta olla, usein piti olla koulupäivien jälkeen useampi tuntikin yksin eikä silloin ollut edes mitään älypuhelimia eikä nettiä. Hiton hyvä kyllä niin, eipä ollut usein tekemisestäkään puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistetäänpä pieni tiivistelmä. Täällä on piirustusvehkeet, vesivärit, legoja (niitä isompien), rakennuspalikoita, hamohelmiä, muovailuvahaa, kirjoja (ei valitettavasti paljon isompien, yhden sarjakuvan olen ostanut, muttei kiinnosta), isojen tehtäväkirjoja ja ties mitä. Luulin ensin, että nuo ovat liian lapsellisia, mutta niitä nyt on yritetty tarjota (ne, jotka eivät ole sitä mieltä, että antaa pelata vaan). Eli luulisi siis löytyvän jotain, mutta kun ainoastaan puhelin kiinnostaa. Näillä saa vapaasti leikkiä. Ei ole kielletty.
Kiellettyä on tavaroiden rikkominen/paiskominen ja toisten satuttaminen. Sekä se jatkuva pelaaminen.
Tämä nuorempikaan ei ihan taapero enää ole (5v), joten kaiken järjen mukaan pitäisi jotain edes yhdessä pystyä tekemään. En käsitä, miksi eivät kykene. Nuoremmankaan leikit eivät mitään hiljaisia ole, ääntä en pelkää. Ja tekee kyllä kiellettyjä juttuja, mutta joka hemmetin sekuntti en joudu vahtimaan perässä. Yhdessä kun ovat, rikkovat pääsääntöisesti kaiken. En edes tiedä, kumpi oikeasti rikkoo. Nuorempi kai rikkoo, mutta mikä on vanhemman osuus asiaan, en tiedä? Ja sitten on monta kertaa tunnissa nuorempi saanut jostain osumaa niin, että itkee (ja yleensä ihan on jäljetkin näkyvillä, eli oikeasti sattunut). Ei kai tahallaan tälläistä tapahdu, mutta kun kokoeroa on ja leikit sen verran rajut... Että joo, jos tää nyt tarkottaa, että kaiken kiellän ja vaan mennään nuoremman ehdoilla, niin sitten joo.
Ja olen ollut lapsen elämässä jo 2,5 vuotta, joten ehkä kai siksi virheellisesti miellän itseni jollain tavalla äitipuolen rooliin. Tilanne on viimeisen puolen vuoden-vuoden sisällä pahentunut. Aiemmin löytyi kiinnostusta muuhunkin, mutta kännykän myötä ei enää mihinkään. Ajattelin lapsen jotenkin kasvaneen näistä leikeistä yli, mutta kaipa se on vain pelaaminen sen verran kivaa. Ensin alkuun ei kai osannut kännykällä edes pelata, joten ei tarvinnut asiasta tapella. Hetken uskoi "joka kodissa omat sääntönsä"-juttua, mutta nykyään ei sitten millään.
aloittaja kirjoitti:
No täälläpä on rakantavaa keskustelua :)
Äitipuoli-nimekettä nyt käytin, koska en keksinyt muutakaan. Pahoittelut virheellisestä käytöstä. Olen siis kai puoliäitipuoli tai jotain...
Laspi on välillä luonani, koska vanhemmillaan on vuorotyö ja näin ei joudu olemaan yksin pitkiä aikoja. Kyse muutamasta tunnista silloin tällöin. Ei ole luonani yksin, mutta joudun välillä laittamaan esim. ruokaa ja vastaavia askareita, jolloin pitäisi kyetä viihdyttämään itseään. Nettipelailu häiritsee, koska en halua oman lapseni ottavan vaikutteita. Mielestäni nettipelailu ei kuulu yhdenkään lapsen ajanvietteeksi, vaikka nykyaikana näin näyttää olevan. Olen kai hieman vanhanaikainen ja haluan pitkittää pelailua mahdollisimman kauan oman lapseni kohdalla (olemme isänsä kanssa samoilla linjoilla).
Ja vielä selvennykseksi, vanhempansa eronneet jo monta vuotta ennen kuin tulin kuvioihin. Lapsen äidin kanssa hyvissä väleissä. En halua astua varpaille. Siksikin osittain epäröin sitä, saanko kieltää asian. Olen yrittänyt keksiä keinoja, että ei tavallaan tarvitsisi koko ajan kieltää. Että olisi jotain muuta puuhaa, mutta kun en keksi mitään yhtä kiinnostavaa.
Sinun kotisi, sinun sääntösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Pistetäänpä pieni tiivistelmä. Täällä on piirustusvehkeet, vesivärit, legoja (niitä isompien), rakennuspalikoita, hamohelmiä, muovailuvahaa, kirjoja (ei valitettavasti paljon isompien, yhden sarjakuvan olen ostanut, muttei kiinnosta), isojen tehtäväkirjoja ja ties mitä. Luulin ensin, että nuo ovat liian lapsellisia, mutta niitä nyt on yritetty tarjota (ne, jotka eivät ole sitä mieltä, että antaa pelata vaan). Eli luulisi siis löytyvän jotain, mutta kun ainoastaan puhelin kiinnostaa. Näillä saa vapaasti leikkiä. Ei ole kielletty.
Kiellettyä on tavaroiden rikkominen/paiskominen ja toisten satuttaminen. Sekä se jatkuva pelaaminen.
Tämä nuorempikaan ei ihan taapero enää ole (5v), joten kaiken järjen mukaan pitäisi jotain edes yhdessä pystyä tekemään. En käsitä, miksi eivät kykene. Nuoremmankaan leikit eivät mitään hiljaisia ole, ääntä en pelkää. Ja tekee kyllä kiellettyjä juttuja, mutta joka hemmetin sekuntti en joudu vahtimaan perässä. Yhdessä kun ovat, rikkovat pääsääntöisesti kaiken. En edes tiedä, kumpi oikeasti rikkoo. Nuorempi kai rikkoo, mutta mikä on vanhemman osuus asiaan, en tiedä? Ja sitten on monta kertaa tunnissa nuorempi saanut jostain osumaa niin, että itkee (ja yleensä ihan on jäljetkin näkyvillä, eli oikeasti sattunut). Ei kai tahallaan tälläistä tapahdu, mutta kun kokoeroa on ja leikit sen verran rajut... Että joo, jos tää nyt tarkottaa, että kaiken kiellän ja vaan mennään nuoremman ehdoilla, niin sitten joo.
Ja olen ollut lapsen elämässä jo 2,5 vuotta, joten ehkä kai siksi virheellisesti miellän itseni jollain tavalla äitipuolen rooliin. Tilanne on viimeisen puolen vuoden-vuoden sisällä pahentunut. Aiemmin löytyi kiinnostusta muuhunkin, mutta kännykän myötä ei enää mihinkään. Ajattelin lapsen jotenkin kasvaneen näistä leikeistä yli, mutta kaipa se on vain pelaaminen sen verran kivaa. Ensin alkuun ei kai osannut kännykällä edes pelata, joten ei tarvinnut asiasta tapella. Hetken uskoi "joka kodissa omat sääntönsä"-juttua, mutta nykyään ei sitten millään.
Nuo tekemisesi on liian lapsellisia ja lapsilla liian iso ikäero, eikä poika taida pitää sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistuttaa sitä lastakin, että keksii itse tekemistä, kyllä tuossa iässä piti itsellä jo vähän luovuutta olla, usein piti olla koulupäivien jälkeen useampi tuntikin yksin eikä silloin ollut edes mitään älypuhelimia eikä nettiä. Hiton hyvä kyllä niin, eipä ollut usein tekemisestäkään puute.
Ei ollut hyvä. Minä luin aina tietosanakirjoja läksyjen jälkeen. Olisipa ollut älypuhelin, jolla pitää yhteyttä kavereihin. Olisin voinut saada normaalit sosiaaliset taidot
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Pistetäänpä pieni tiivistelmä. Täällä on piirustusvehkeet, vesivärit, legoja (niitä isompien), rakennuspalikoita, hamohelmiä, muovailuvahaa, kirjoja (ei valitettavasti paljon isompien, yhden sarjakuvan olen ostanut, muttei kiinnosta), isojen tehtäväkirjoja ja ties mitä. Luulin ensin, että nuo ovat liian lapsellisia, mutta niitä nyt on yritetty tarjota (ne, jotka eivät ole sitä mieltä, että antaa pelata vaan). Eli luulisi siis löytyvän jotain, mutta kun ainoastaan puhelin kiinnostaa. Näillä saa vapaasti leikkiä. Ei ole kielletty.
Kiellettyä on tavaroiden rikkominen/paiskominen ja toisten satuttaminen. Sekä se jatkuva pelaaminen.
Tämä nuorempikaan ei ihan taapero enää ole (5v), joten kaiken järjen mukaan pitäisi jotain edes yhdessä pystyä tekemään. En käsitä, miksi eivät kykene. Nuoremmankaan leikit eivät mitään hiljaisia ole, ääntä en pelkää. Ja tekee kyllä kiellettyjä juttuja, mutta joka hemmetin sekuntti en joudu vahtimaan perässä. Yhdessä kun ovat, rikkovat pääsääntöisesti kaiken. En edes tiedä, kumpi oikeasti rikkoo. Nuorempi kai rikkoo, mutta mikä on vanhemman osuus asiaan, en tiedä? Ja sitten on monta kertaa tunnissa nuorempi saanut jostain osumaa niin, että itkee (ja yleensä ihan on jäljetkin näkyvillä, eli oikeasti sattunut). Ei kai tahallaan tälläistä tapahdu, mutta kun kokoeroa on ja leikit sen verran rajut... Että joo, jos tää nyt tarkottaa, että kaiken kiellän ja vaan mennään nuoremman ehdoilla, niin sitten joo.
Ja olen ollut lapsen elämässä jo 2,5 vuotta, joten ehkä kai siksi virheellisesti miellän itseni jollain tavalla äitipuolen rooliin. Tilanne on viimeisen puolen vuoden-vuoden sisällä pahentunut. Aiemmin löytyi kiinnostusta muuhunkin, mutta kännykän myötä ei enää mihinkään. Ajattelin lapsen jotenkin kasvaneen näistä leikeistä yli, mutta kaipa se on vain pelaaminen sen verran kivaa. Ensin alkuun ei kai osannut kännykällä edes pelata, joten ei tarvinnut asiasta tapella. Hetken uskoi "joka kodissa omat sääntönsä"-juttua, mutta nykyään ei sitten millään.
Nuo tekemisesi on liian lapsellisia ja lapsilla liian iso ikäero, eikä poika taida pitää sinusta.
Hetken epäilin itsekin sitä, että lapsi ei vain pidä musta... Sitten aloin kuitenkin miettä sitä, että tuskin tulisi niin usein syliin ym., jos mua vihaisi.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Pistetäänpä pieni tiivistelmä. Täällä on piirustusvehkeet, vesivärit, legoja (niitä isompien), rakennuspalikoita, hamohelmiä, muovailuvahaa, kirjoja (ei valitettavasti paljon isompien, yhden sarjakuvan olen ostanut, muttei kiinnosta), isojen tehtäväkirjoja ja ties mitä. Luulin ensin, että nuo ovat liian lapsellisia, mutta niitä nyt on yritetty tarjota (ne, jotka eivät ole sitä mieltä, että antaa pelata vaan). Eli luulisi siis löytyvän jotain, mutta kun ainoastaan puhelin kiinnostaa. Näillä saa vapaasti leikkiä. Ei ole kielletty.
Kiellettyä on tavaroiden rikkominen/paiskominen ja toisten satuttaminen. Sekä se jatkuva pelaaminen.
Tämä nuorempikaan ei ihan taapero enää ole (5v), joten kaiken järjen mukaan pitäisi jotain edes yhdessä pystyä tekemään. En käsitä, miksi eivät kykene. Nuoremmankaan leikit eivät mitään hiljaisia ole, ääntä en pelkää. Ja tekee kyllä kiellettyjä juttuja, mutta joka hemmetin sekuntti en joudu vahtimaan perässä. Yhdessä kun ovat, rikkovat pääsääntöisesti kaiken. En edes tiedä, kumpi oikeasti rikkoo. Nuorempi kai rikkoo, mutta mikä on vanhemman osuus asiaan, en tiedä? Ja sitten on monta kertaa tunnissa nuorempi saanut jostain osumaa niin, että itkee (ja yleensä ihan on jäljetkin näkyvillä, eli oikeasti sattunut). Ei kai tahallaan tälläistä tapahdu, mutta kun kokoeroa on ja leikit sen verran rajut... Että joo, jos tää nyt tarkottaa, että kaiken kiellän ja vaan mennään nuoremman ehdoilla, niin sitten joo.
Ja olen ollut lapsen elämässä jo 2,5 vuotta, joten ehkä kai siksi virheellisesti miellän itseni jollain tavalla äitipuolen rooliin. Tilanne on viimeisen puolen vuoden-vuoden sisällä pahentunut. Aiemmin löytyi kiinnostusta muuhunkin, mutta kännykän myötä ei enää mihinkään. Ajattelin lapsen jotenkin kasvaneen näistä leikeistä yli, mutta kaipa se on vain pelaaminen sen verran kivaa. Ensin alkuun ei kai osannut kännykällä edes pelata, joten ei tarvinnut asiasta tapella. Hetken uskoi "joka kodissa omat sääntönsä"-juttua, mutta nykyään ei sitten millään.
Nuo tekemisesi on liian lapsellisia ja lapsilla liian iso ikäero, eikä poika taida pitää sinusta.
Hetken epäilin itsekin sitä, että lapsi ei vain pidä musta... Sitten aloin kuitenkin miettä sitä, että tuskin tulisi niin usein syliin ym., jos mua vihaisi.
Niin mitä muuta lapsi tuossa tilanteessa voi muuta kuin yrittäö miellyttää?
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Pistetäänpä pieni tiivistelmä. Täällä on piirustusvehkeet, vesivärit, legoja (niitä isompien), rakennuspalikoita, hamohelmiä, muovailuvahaa, kirjoja (ei valitettavasti paljon isompien, yhden sarjakuvan olen ostanut, muttei kiinnosta), isojen tehtäväkirjoja ja ties mitä. Luulin ensin, että nuo ovat liian lapsellisia, mutta niitä nyt on yritetty tarjota (ne, jotka eivät ole sitä mieltä, että antaa pelata vaan). Eli luulisi siis löytyvän jotain, mutta kun ainoastaan puhelin kiinnostaa. Näillä saa vapaasti leikkiä. Ei ole kielletty.
Kiellettyä on tavaroiden rikkominen/paiskominen ja toisten satuttaminen. Sekä se jatkuva pelaaminen.
Tämä nuorempikaan ei ihan taapero enää ole (5v), joten kaiken järjen mukaan pitäisi jotain edes yhdessä pystyä tekemään. En käsitä, miksi eivät kykene. Nuoremmankaan leikit eivät mitään hiljaisia ole, ääntä en pelkää. Ja tekee kyllä kiellettyjä juttuja, mutta joka hemmetin sekuntti en joudu vahtimaan perässä. Yhdessä kun ovat, rikkovat pääsääntöisesti kaiken. En edes tiedä, kumpi oikeasti rikkoo. Nuorempi kai rikkoo, mutta mikä on vanhemman osuus asiaan, en tiedä? Ja sitten on monta kertaa tunnissa nuorempi saanut jostain osumaa niin, että itkee (ja yleensä ihan on jäljetkin näkyvillä, eli oikeasti sattunut). Ei kai tahallaan tälläistä tapahdu, mutta kun kokoeroa on ja leikit sen verran rajut... Että joo, jos tää nyt tarkottaa, että kaiken kiellän ja vaan mennään nuoremman ehdoilla, niin sitten joo.
Ja olen ollut lapsen elämässä jo 2,5 vuotta, joten ehkä kai siksi virheellisesti miellän itseni jollain tavalla äitipuolen rooliin. Tilanne on viimeisen puolen vuoden-vuoden sisällä pahentunut. Aiemmin löytyi kiinnostusta muuhunkin, mutta kännykän myötä ei enää mihinkään. Ajattelin lapsen jotenkin kasvaneen näistä leikeistä yli, mutta kaipa se on vain pelaaminen sen verran kivaa. Ensin alkuun ei kai osannut kännykällä edes pelata, joten ei tarvinnut asiasta tapella. Hetken uskoi "joka kodissa omat sääntönsä"-juttua, mutta nykyään ei sitten millään.
Nuo tekemisesi on liian lapsellisia ja lapsilla liian iso ikäero, eikä poika taida pitää sinusta.
Hetken epäilin itsekin sitä, että lapsi ei vain pidä musta... Sitten aloin kuitenkin miettä sitä, että tuskin tulisi niin usein syliin ym., jos mua vihaisi.
Niin mitä muuta lapsi tuossa tilanteessa voi muuta kuin yrittäö miellyttää?
En kyllä ole kokenut tota miellyttämisenä... Mutta ihan miten vaan :D
Ensinnäkin ihmettelen kuinka paljon lapsi sinun luonasi oikein on jos ongelmaa tulee pelaamisen suhteen. Jos lapsi on vaikka muutaman kerran viikossa pari tuntia niin minä antaisin pelata vaikka koko sen ajan.
Toiseksi tunnut syyttelevän kaikesta isompaa lasta. Lapset on erilaisia yksin kuin yhdessä, joten on ihan normaalia, että "sisarpuolien" kanssa se menee enemmän riehumiseksi. Meillä pojat leikkivät yksin ihan nätisti, mutta keskenään se on aina jotain taistelua tai painimista.
Kolmanneksi, pienemmälle voi sanoa, että me pelataan nyt tätä lautapeliä, tahdotko tulla mukaan vai et. Jos pienempi ei halua mukaan, hän leikkii omia leikkejään sen ajan. Meillä 4v ei usein halua tulla mukaan mutta ei haluaisi leikkiä yksinkään. Silloin yrittää häiritä ja kiukuttelee, mutta vien yleensä omaan huoneeseensa rauhoittumaan ja ulos voi tulla kun osaa olla asiallisesti ja antaa muille pelirauhan.
9-vuotiaan kanssa voi vaikka leipoa, askarrella, ulkoilla, tehdä ruokaa, tutkia mikroskoopilla, hankkia skeittilaudan, tehdä palapeliä, lukea jne. Voit myös mielestäni sopia, että menette ensin yhdessä kaikki ulos ja sen jälkeen voi pelata kännykällään. Oletko kysynyt, mikä kiinnostaa lasta itseään? Voit ehdottaa miehelle, että hankkii luoksesi jotain tekemistä hänelle jos itse et halua ostaa. Jos lapsi on vain toisinaan luonasi, voit hyvin pyhittää ne muutamat tunnit hänelle ja teette asioita hänen ehdoillaan sopivassa suhteessa.
Ap lähinnä luetteli mitä kaikkea poika ei saa tehdä, koska on liian äänekästä tai rajua ap:n omalle lapselle. Tai sitten huonoa esimerkkiä.
Lähinnä 9 v. saisi piirtää, mutta yllättäen ei poikaa kiinnosta 😈