Lue keskustelun säännöt.
Voinko kieltää nettipelailun miehen lapselta
paha äitipuoli
17.04.2016 |
Olenko ilkeä äitipuoli, kun haluan rajoittaa miehen lapsen nettipelailua? Mielestäni 9-veen ei kuulu saada pelata puhelimella tauotta ja siksi olen laittanut kiellon, että meillä ei pelata (max. puoli tuntia päivässä). Tämä tietenkin ärsyttää lasta suunnattomasta, eikä hän koskaan halua tulla luokseni vapaa-ehtoisesti. Ei asuta virallisesti yhdessä, vaikka paljon aikaa vietämmekin ns. perheenä. Lapsi saa kaikkialla muualla, jopa miehen luona, pelailla kännykällä ja tietokoneella melkein miten haluaa (tästä puhuttu myös miehen kanssa) ja siksi välillä koen, että teen väärin, kun puutun asiaan. Kieltäminen tuntuu myös osittain turhauttavalta, koska muualla tätä sääntöä ei ole. Itselläni kuitenkin nuorempi lapsi, jolla ei vielä pienintäkään aavistusta nettipeleistä ja tietokoneista, enkä halua hänen ottavan oppia vanhemmasta. Monella kun tuntuu jo hänen iässään olevan tablettia sun muuta, joten on vain ajan kysymys.
Lapsella tuntuu kuitenkin olevan useimmiten hauskaa, kun hän on luonani. Alun kiukuttelun jälkeen ja jos ei tule mistään muusta sanomista. Itselläni ei kuitenkaan ole kokemusta tuon ikäisistä, enkä oikein tiedä, miten saisin lapsen paremmin viihtymään. Selkeästi välillä tylsistyy, koska täällä ei ole paljon ns. ikätasoista tekemistä. Lautapelejä kyllä olisi ja niistä tykkää, mutta välillä niiden pelailu on mahdotonta, jos oma lapseni on paikalla (liian pieni, eikä jaksa keskittyä/osaa vaikeampia pelejä). Yhteiset leikit taas yltyvät usein liian rajuiksi ja vanhempi yllyttää pienempää tekemään ties mitä. Tavaroita rikkoutuu ja kiellettyja asioita tehdään, joita ei muutoin tehtäisi. Ja sitten kun komennetaan alkaa taas sama "en ikinä tule tänne". Välillä tuntuisi vaan helpommalta lykätä se puhelin käteen ja sanoa, että menee omaan huoneeseen pelamaan.
Eli kaikki vinkit, mitä tuon ikäiset tykkäävät tehdä, muuta kuin pelata, otetaan mielihyvin vastaan. Olisi kiva saada toinen jollain tavoin helposti unohtamaan se pelaaminen ilman jatkuvaa riitaa. Välillä olen lapsen kanssa kahdestaan ja silloin laittaa puhelimen heti kiltisti pois, mutta silloin voidaankin rauhassa pelailla jotain. Aina vain ei voi olla keksimässä tekemistä tai edes koko ajan tekemässä yhdessä. Piirtelyt, legot ym. ei tunnu kiinnostavan. Ei oikein omatoimisesti leiki itse yksin. EIkö tuon ikäisen jo kuuluisi hetken viihtyä itsekseen tekemässä jotain (sallittua).
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin ihmettelen kuinka paljon lapsi sinun luonasi oikein on jos ongelmaa tulee pelaamisen suhteen. Jos lapsi on vaikka muutaman kerran viikossa pari tuntia niin minä antaisin pelata vaikka koko sen ajan.
Toiseksi tunnut syyttelevän kaikesta isompaa lasta. Lapset on erilaisia yksin kuin yhdessä, joten on ihan normaalia, että "sisarpuolien" kanssa se menee enemmän riehumiseksi. Meillä pojat leikkivät yksin ihan nätisti, mutta keskenään se on aina jotain taistelua tai painimista.
Kolmanneksi, pienemmälle voi sanoa, että me pelataan nyt tätä lautapeliä, tahdotko tulla mukaan vai et. Jos pienempi ei halua mukaan, hän leikkii omia leikkejään sen ajan. Meillä 4v ei usein halua tulla mukaan mutta ei haluaisi leikkiä yksinkään. Silloin yrittää häiritä ja kiukuttelee, mutta vien yleensä omaan huoneeseensa rauhoittumaan ja ulos voi tulla kun osaa olla asiallisesti ja antaa muille pelirauhan.
9-vuotiaan kanssa voi vaikka leipoa, askarrella, ulkoilla, tehdä ruokaa, tutkia mikroskoopilla, hankkia skeittilaudan, tehdä palapeliä, lukea jne. Voit myös mielestäni sopia, että menette ensin yhdessä kaikki ulos ja sen jälkeen voi pelata kännykällään. Oletko kysynyt, mikä kiinnostaa lasta itseään? Voit ehdottaa miehelle, että hankkii luoksesi jotain tekemistä hänelle jos itse et halua ostaa. Jos lapsi on vain toisinaan luonasi, voit hyvin pyhittää ne muutamat tunnit hänelle ja teette asioita hänen ehdoillaan sopivassa suhteessa.
Joka toinen viikonloppu ja välillä viikollakin (silloin yleensä joskus kahdestaan, jos molemmat vanhemmista iltavuorossa ja oma lapsi isällään). Ja lähes poikkeuksetta tuo peliongelma. Jos on tiedossa jotain oikein hauskaa, niin sitten ei. Mutta ei elämä voi pelkkää hoploppia olla, eikä se ihan reiluakaan olisi, että isällä olessa olisi koko ajan elämä pelkkää juhlaa.
Voi tietenkin olla, että olen vain liiaksi tottunut pienempien lasten leikkeihin. Lapseni leikkii lähes päivittäin serkkujensa kanssa (+-1v) ja leikit aivan erilaisia. Tottakai joutuu komentamaan ja kieltämään, mutta mitään ei rikota, eikä koko ajan kehenkään satu. Omassa lapsessani on kyllä vikoja, ei ole enkeli. Osaa tehdä pahojaan, mutta harvemmin kuitenkin mitään ihan älytöntä. Näillä kahdella vaan leikit yltyy jostain syystä ihan äärirajoilleen. Kai se on sitten se ikäero. En haluaisi syyllistää vain vanhempaa, mutta lähes poikkeuksetta on ollut niin, että vanhempi on vähintään yllyttänyt nuorempaa tekemään jotain tyhmää. Ikinä en kuitenkaan rankaise vanhempaa yksin. Jos jotain yhdessä tekevät, niin sitten molemmat istuvat jäähyllä. Nuorempi yleensä kauemmin, koska ei osaa istua paikoillaan. Jäähy käytössä vain ääritilanteissa.
En oikein osaa sitäkään, että komennan nuoremman omiin leikkeihinsä. Ei sekään oikein mukavalta tunnu. Yleensä olen sitten koittanut niin, että tehdään vanhemman kanssa jotain yhdessä, kun pienempi on nukahtanut. Jos vanhempi haluaisi tehdä nuoremman hereillä ollessa jotain omaa juttuaan, niin silloin tietenkin saisi sitä tehdä. En tietenkään antaisi nuoremman häiritä. Mutta kun ei halua. Ja nuorempikaan ei oikein jaksa silloin mihinkään pitkään keskittyä. Jos joskus keksitään joku kiva askartelu, niin silloin tietenkin tehdään se vanhemman kanssa loppuun, vaikka nuorempi ennen kyllästyisikin. Näin kivaa hommaa harvoin kuitenkaan keksin. Yleensä tavaroiden paiskominen alkaa jo ennen, kuin olen ehtinyt kaivaa askartelu vehkeet valmiiksi.
Joskus olen yrittänyt kysellä lapselta, mikä kiinnostaisi. Ei vain ikinä kerro mitään. Ei se tavaroiden hankkiminen ole ollut ongelma, vaikka rahat tiukilla onkin. On tänne hankittukin suurimmat vehkeet (pyörät, sukset, vaatteita...). En vain tiedä, mitä hankkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi luonani muutaman tunnin silloin silloin tällöin, kun ollaan kahdestaan. Muutoin enemmän. Enkä nyt varsin vieras täti ole, kun lapsen elämässä viimeiset 2,5 vuotta ollut.