Sotkuinen koti=elämänhallinta hukassa!

Vierailija kirjoitti:

Näin se vaan menee. Koti kertoo paljon asukkaistaan ja siisteys on asia mihin minä ensimmäisenä kiinnitän huomiota kun käyn jossain vieraana. Jos ei kykene pitämään edes oman kotinsa siistinä niin on varmaan samaa kaikkien muiden asioiden kanssa (lastenhoito, työ, raha-asiat, oma hygienia jne jne)

Minulla sotkuinen koti kertoo kylläkin vain siitä, että elämänhallintani on siivouksen suhteen hukassa. Käyn töissä ihan normaalisti, maksan laskut, koska rahaa on ja otan vastaan vuokratuloja vuokralla olevasta asunnostani, pidän normallaisti huolta hygieniastani ja haluankin itse asiassa olla melkein sitä paremmassa kunnossa itse mitä vähemmän uhraan aikaa kotitöihin. Ehkä sun pääsi sisällä on henkistä epävarmuutta, jota kompensoit suhtautumalla rajoittuneesti ihmisten kodin siisteyteen?

t. Kivikissaäiti

Höpö, höpö! Tunnen pari lääkäriä joiden koti on kaaoksessa. Ovat älykkäitä ja hyviä työssään sekä pidettyjä persoonia. Paukut ja aika ei vain riitä siihen, että koti olisi aina tiptop.

Toisella heistä käy viikoittain siivooja, mutta kun on yh ja lapsia on neljä, niin koti on hetkessä sekaisin.

Kaikki eivät vain priorisoi kodin siisteyttä kärkipäähän.

Mä taas olen niin vähän kotona että tiskit voivat kasaantua tai pyykit kertyä eikä imurointi saati pölyjenkään pyyhintä ole ensimmäisenä mielessä kun kotiin tulen. Onko se elämänhallinnan puutosta sitten tai ei ettei viitsi muiden jälkiä siivoskella...

Jos ihminen käyttää ilmausta "näin se vaan menee" niin keskustelunhaluni lopahtavat siihen.

Minun kotonani on sotkuista mutta elämänhallinnassani ei ole mitään vikaa. On ns. hallittu kaaos. Vieraita en kyllä päästä sotkuiseen kotiin vaan siivoan aina ensin, tosin läheisten ystävien kanssa ei ole niin tarkkaa.

Mulla menee toisinpäin. Nyt kun asiat on aivan perseellään: ei ole töitä, ei rahaa, joutuu puutteessa kärvistelemään kun ei ole miestäkään niin kämppä kiiltelee puhtauttaan.

Hmm, itseni tapauksessa pitää paikkansa jotenkin. Meillä on usein sotkuista, laskut maksamatta ja hommat roikkuu. Työssä olen tosi säntillinen ja hygieniastani tarkka.

Vierailija kirjoitti:

Näin se vaan menee. Koti kertoo paljon asukkaistaan ja siisteys on asia mihin minä ensimmäisenä kiinnitän huomiota kun käyn jossain vieraana. Jos ei kykene pitämään edes oman kotinsa siistinä niin on varmaan samaa kaikkien muiden asioiden kanssa (lastenhoito, työ, raha-asiat, oma hygienia jne jne)

Sotkuinen koti ei aina tarkoita elämänhallinnan ongelmia, mutta elämänhallinnan ongelmat näkyvät usein myös sotkuisena kotina. Tiedän montakin samankalaista tapausta, josta on pakko vetää tällainen johtopäätös.

Jaa. No minä olen asiantuntija-ammatissa, talous kunnossa, lapset tasapainoisia, aina sään- ja tilanteenmukaisesti pukeutuneita ja aktiivisesti harrastavia. Sosiaalinen elämä normaalia. Mutta kämppä kaaoksessa. :) Meillä kotona relataan - ei niuhoteta. 

Tuntemistani ihmisistä kodin siisteys on tärkeintä matalammin koulutetuille naisille, tyyliin vanha opistokoulutus, tai nykyinen AMK. Akateemisissa kulttuurikodeissa siisteys ei ole ykkösasia, vaikka raha-ja muut asiat ovatkin ihan kunnossa. Ja toki puhtaudesta noin pääsääntöisesti huolehditaan, mutta kirja-ja paperipinoja saa syntyä.

Silloin, kun meillä oli pahimmat ongelmat, oli koti kaikkein siistein ikinä elämässäni. Oli sentään jokin asia, jonka pystyin täydellisesti hallitsemaan.

Mulla olisi siisti koti ilman miestä ja lapsia. Teen siis paljon kotitöitä, mutta koska pieniä lapsia on kolme, asunto ahdas ja miehestä ei mitään apua (ts.aina töissä, käy vaan kotona sotkemassa), on meillä aina sekaista, nykyään jopa vähän likaista, koska näemmä kerran viikossa imurointi ei meidän huushollissa meinaa enää riittää. Eläimiä ei onneksi ole. Muuten elämäni on tasapainossa, paitsi syömisen suhteen, eli olen ylipainoinen ja syömiseni on yhtä kaaosta, eli herkkuja ja annoskoot liian isoja.

Tiedä tuosta elämänhallinnasta. Nuoresta asti olen ollut vähän kait boheemi. Sinkkuna kotini oli sekainen. Kirjoja lojui lattialla, koska tapanani on lukea useampaa kirjaa yhtä aikaa. Muutenkin tavaroita oli vähän siellä sun täällä. En ole koskaan oppinut maton hapsuja suoristamaan, kuten työkaverini.

Eipä koira karvoistaan pääse. Edelleen huushollin jynssääminen on minusta se viimeinen homma, mikä kiinnostaa. Koko ajan on niin monta muuta hommaa, mitä teen mieluummin. Mitä ajantuhlausta jynssätä listoja vapaapäivänä, kun voi lähteä pitkälle lenkille ja nautiskella omasta ajasta ja hyvistä kirjoista.

En tiedä, mitä tuolla elämänhallinnalla tarkoitetaan. Olen opiskellut hyvän ammatin ja edennyt työpaikassani hyvin. Lapset on kasvatettu kohta maailmalle ja hyvin pärjäävät ja parisuhdekin on kukoistanut koko sen ajan, mitä olemme olleet yhdessä. Tilillekin on kertynyt kelpoiset säästöt tässä elämisen sivussa.

Mutta koska se näin on ap.n mielestä, niin sitten elämänhallintani on hukassa, koska vietän vapaata aikaani mieluummin muuten, kuin jynssäämällä paikkoja. Eipä noin voimakkaaseen mielipiteeseen oikein voi muuta sanoa.

Kauhea sotku aina ja se kuvastaa sitä mitä pidän sisälläni.

Tai sitten asia menee niin, että aloittajalla on siisteysneuroosi. Onhan sinulla valkoiset sormikkaat, joilla pyyhkäiset ovenkarmit aina kylään mennessäsi?

Meidän kodissamme on elämänsotkuista. Täällä harrastetaan, eletään ja vietetään vapaa-aikaa niin, että kaikki viihtyvät. Kukaan ei kulje toisensa perässä nalkuttamassa elämän jäljistä. Sitten siivotaan porukalla, kun on siivouksen aika. Kodissa, jossa eletään, ei voi olla koko aikaa tilanne kuin sisustuslehdessä. Kuka sellaista edes haluaa? - paitsi tietysti joku neurootikko.

Eikä pidä. Joillakin on vain eri standardit ja eri prioriteetit elämässä. Minulla on ystävä, jolla on kaikki asiat hienosti hallinnassa ja kotona jättää vaatteet siihen mihin ne putoavat ja pyykkää vasta kun kaapista ei enää puhdasta löydy. Silloin yleensä imuroi samalla. Ei siellä nyt mikään home kasva, mutta ei nyt ole siistiäkään. 

Rehellisesti, olisin enemmän huolissani niistä todella siisteistä asunnoista. Niissä asuu yleensä aika anaaleja ihmisiä. Kuten meillä. Ja siisteystkään ei kerro kaikkea, siellä voi käydä siivooja esim. kerran päivässä...

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten asia menee niin, että aloittajalla on siisteysneuroosi. Onhan sinulla valkoiset sormikkaat, joilla pyyhkäiset ovenkarmit aina kylään mennessäsi?

Meidän kodissamme on elämänsotkuista. Täällä harrastetaan, eletään ja vietetään vapaa-aikaa niin, että kaikki viihtyvät. Kukaan ei kulje toisensa perässä nalkuttamassa elämän jäljistä. Sitten siivotaan porukalla, kun on siivouksen aika. Kodissa, jossa eletään, ei voi olla koko aikaa tilanne kuin sisustuslehdessä. Kuka sellaista edes haluaa? - paitsi tietysti joku neurootikko.

Ai, tuli noista hansikkaista ja ovenkarmeista heti mieleen Anthea Turner - the perfect housewife! Ihan oma lempparini :D

Meillä se siivoaminen on tehtävälistalla viimeisenä. Siivotaan jos jaksetaan (tosin joskus on pakko jos tulee esim. vieraita).

Vierailija kirjoitti:

Tuntemistani ihmisistä kodin siisteys on tärkeintä matalammin koulutetuille naisille, tyyliin vanha opistokoulutus, tai nykyinen AMK. Akateemisissa kulttuurikodeissa siisteys ei ole ykkösasia, vaikka raha-ja muut asiat ovatkin ihan kunnossa. Ja toki puhtaudesta noin pääsääntöisesti huolehditaan, mutta kirja-ja paperipinoja saa syntyä.

Saman olen huomannut. Sanoisinko jopa että ehkä hieman tyhmillä naisilla koti kiiltää, koska se on joku mitta heille, että pärjäävät. Lisäksi moni, kenellä on alkoholiongelmaa, siivoaa jatkuvasti. Kun keskustelee koulutason naisten kanssa, keskustellaan vain siivouksesta ja lakanoiden silityksestä. Vähän enemmän kouluttautuneiden kanssa voi keskustella jo muistakin asioista

Meidän koti on sotkuinen, koska olen mieluummin lasten kanssa pihalla puhaltamassa saippuakuplia kuin sisällä siivoamassa. Tosin kylläkin keittiö pestään joka päivä, imuroidaan kaksi kertaa viikossa ym, sitä vain ei huomaa mistään kun kuopus syö laajalla kaarella ja esikoinen levittelee lelujaan.

Pieni on aloittajan elämä, jos siivous on yhtä kuin sen hallinta. 😊