Mies, muuttuiko elämänasenteesi isyyden myötä?

Ihan on arpapeliä. Jotkut muuttuu lapsen myötä, toiset ei. Etukäteen ei tiedä kuinka käy.

Tokihan jokainen on yksilö, mutta kokemuksia kaipaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan on arpapeliä. Jotkut muuttuu lapsen myötä, toiset ei. Etukäteen ei tiedä kuinka käy.

Samaa mieltä, mutta rohkenisin veikata, että suurempi osa ei muutu. Tämä ei kuitenkaan koske pelkästään niitä kaljoittelevia tietokonenörttejä. Esimerkiksi työnarkomaani on työnarkomaani isänäkin jne. Omaa kokemusta ei ole, mutta lähipiirissä näitä tapauksia on useampia. En riskeeraisi.

Mikset keskustele asiasta? Mitä mieltä mies itse on? Onko valmis luopumaan noista, onko valmis täydelliseen elämänmuutokseen ja vastuuseen? Kyllä se ihmisen oma tahtotila sen aika pitkälle määrää.

Höh. Älä valita. Sitä saat mitä valitset. Ellei miellytä, valitse toisin. Ei tämä ole mikään arabimaa. Ei sinua kukaan pakota lisääntymään juuri tietyn henkilön kanssa.

Sekin vaikuttaa miten isäksi tulee. Jos isyys tulee tahtomatta ja puun takaa, niin se voi olla huomattavasti vaikeampi hyväksyä, kuin haluttu ja "tekemällä tehty" lapsi.

Meillä mies on muuttunut, mutta sellaista etanan vauhtia. Työnarkomaani on työnarkomaani...

ei muuttunut. Edelleen pelaan, koskaan en kaljoitellut.

Pelaaja on varmaan ihan hyvä isä, ne tykkää viettää aikaa kotona.

Kyllä. Elämäni sai kokonaan uuden tarkoituksen. 

Opiskeluaikojen jälkeen viikonloppukaljoittelu ei ole ollut se tärkein asia, mutta päiväni kuluivat lähinnä töissä. Lapsen saannin myötä olen tavallaan oivaltanut, ettei elämän tarkoitus voi olla työnteko hautaan saakka. Tein esimerkiksi ensimmäisen vuoden pitkälti puolikasta työpäivää. Tämän tietenkin mahdollisti se, että olin jo 'sementoinut' asemani työelämässä, koska tulin isäksi melko kypsällä iällä, lähemmäs 40-vuotiaana. 

Mutta summa summarum: muutuin täysin. Tehtäväni ei ollut enää saada päiviäni kulumaan, vaan luoda parhaat mahdolliset edellytykset elämään uudelle, maailman tärkeimmälle ihmiselle. En olisi osannut edes kuvitella itseäni vauvajumppaan tai retkeilemään taaperon kanssa. 

Kaikki eivät kuitenkaan muutu. Kollegallani on kaksi pientä lasta ja hänen kesälomallaan niitä hoitaa hänen äitinsä. Kollega (34-v) voivottelee raihanaisuuttaan ja sitä kun ei jaksa enää ryypätä montaa päivää putkeen. 

Luin että "elämäntilanteesi" ja tulin ihmettelemään että kai sen isänkin elämä edes vähän muuttuu, vaikka nainen pääsääntöisesti lapsesta huolehtisikin :D

Miksi kaljasta ja tietokonepeleistä pitäisi luopua isäksi tullessaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikset keskustele asiasta? Mitä mieltä mies itse on? Onko valmis luopumaan noista, onko valmis täydelliseen elämänmuutokseen ja vastuuseen? Kyllä se ihmisen oma tahtotila sen aika pitkälle määrää.

Itse väittää ryhdistäytyvänsä siinä vaiheessa, mutta vaikea uskoa kun ei kotihommat ole tähänkään mennessä kiinnostaneet, pelkään että koko homma jäisi mun vastuulle. Kokemukset kiinnostaa tosiaan, tiedän kyllä ettei kukaan voi tietää miten HÄN toimisi.

Veikkaan että jos ei nytkään osallistu kotitöihin niin vielä vähemmän osallistuu kun esim vauva valvottaa yöt ja on väsynyt.

Yritä saada mies osallistumaan kotitöihin ennen vauvan hankintaa. Muuten saatat huomata olevasi jumissa kahden vauvan kanssa...

En ole pahemmin kaljotellut koskaan (lue: korkeintaan 1-2 kaljaa viikonloppuna), joten siihen ei tullut suuria muutoksia. Pelaaminen sen sijaan jäi vähemmälle. Luultavasti ikäkin vaikuttaa asiaan ettei se enää kiinnosta suuremmissa määrin. Muutamat kaverit ovat tulleet entistä tärkeämmiksi. He ovat niitä, jotka auttavat jaksamaan arkea. Vaimo on tietysti mustasukkainen, mutta ei uskalla asettua poikkiteloin. Lapset ovat minulle rakkaita ja kodin askareihin osallistun. Vielä kun vaimo lopettaisi nalkuttamisen, niin mikäs tässä olisi hätänä.

Taas joku nainen on hinkumassa lasta, ja luulee, että se rakkauspakkaus muuttaa miehen perusteellisesti.

Eikö suomalainen nainen oikeasti edelleenkään tajua, että ei se mies sillä pillulla tai lapsella mihinkään muutu. Mutta itkette sitten muiden jatkona palstalla paskoista miehistä. Onnea elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Taas joku nainen on hinkumassa lasta, ja luulee, että se rakkauspakkaus muuttaa miehen perusteellisesti.

Eikö suomalainen nainen oikeasti edelleenkään tajua, että ei se mies sillä pillulla tai lapsella mihinkään muutu. Mutta itkette sitten muiden jatkona palstalla paskoista miehistä. Onnea elämääsi.

Sanoin kyllä aiemmassa viestissäni että mies itse väittää muuttavansa tapojaan lapsensa vuoksi mutten itse usko siihen.

Ap

Tapasin mieheni kun oli juuri täyttämässä 30 ja vietti akateemisen opiskelu elämänsä viikonloput juuri noin. Valmistui tosin sinä vuonna.

Parisuhde ja työelämä muutti viikonloppuja ja lopulta lapset. Edelleen se menee mielellään jos kutsu jonnekin tulee ja mielellään päästän (koska vasta vuoroisesti saan itsekin sitten mennä kun haluan)

Pelaamista kutsuu harrastukseksi ja tekee sitä paljon. Silti on aivan mahtava isä lapsilleen ja meillä jakaantuu vastuu puoliksi :)

Muuttui kyllä. Vaimo käski lopettaa kaikki harrastukset jotka ennen toivat iloa elämään. Lahjoitin välineet nuorille ja keskityin itse työntekoon. Elämä on aika lailla perseestä, ei muuta sisältöä kuin työ ja huutavat vaimo ja lapsi. Luultavasti olen melko huono isäkin, olen varsin epäsosiaalinen ja masentunut. Noh, näillä mennään tällä kertaa ja ehkä seuraavassa elämässä paremmin. M36

Vierailija kirjoitti:

Mikset keskustele asiasta? Mitä mieltä mies itse on? Onko valmis luopumaan noista, onko valmis täydelliseen elämänmuutokseen ja vastuuseen? Kyllä se ihmisen oma tahtotila sen aika pitkälle määrää.

Kyllä maailmaan puhetta mahtuu.

Jos kuitenkin tälle tielle haluaa mennä, niin kannattaa:

1.) Keskustella miehen kanssa haluaako hän lapsia, ja onko valmis muuttamaan esimerkiksi alkoholinkäyttöään sen vuoksi.

2.) Ilmoittaa miehelle, että hankitte lapsia vasta kun ollut tällä muutoksen tiellä vuoden päivät.

3.) Päättä että katselee esim. sen vuoden ajan muuttuuko touhu. Jos sen jälkeen homma on samalla mallilla, niin sitten pitää päättää olisiko aika luopua tästä parisuhteesta ja etsiä parempi isäkandidaatti.

Nuoretkin voivat olla alkoholisteja. Ei todellakaan kannata pistää tolkutonta alkoholinkäyttöä vain nuoruuden piikkiin. Ymmärrettävää ehkä sen yliopiston fuksivuoden ajan, mutta esim. yli 25v ihminen jos vieläkin ördää menemään kuin mikäkin vasta 18v täyttänyt, niin ei se isolla todennäköisyydellä mikään vuoden isä tule olemaan.

Kuule ap kannattaisi ehdottaa että ryhdistäytyy nyt. Ja kun on puolivuotta elänyt "valmiina isäksi" tehden osuutensa kotitöistä jne niin sitten alatte yrittämään vauvaa.

Voi olla että mies oikeasti uskoo ryhdistäytyvänsä isänä. Mutta ei raskausaikana kun vaimo valittaa eikä jaksa miellyttää, kyllä ennen vauvan syntymää pitää juhlia kun vielä voi ja sitten tietty varpajaiset jne. Pieni vauva kun on äidissä kiinni ihmetyksen takia eikä vaimo anna kun on synnytyksestä kipeä niin baarissa kännääminen lohduttaa. Nalkuttava vaimo ja jatkuvasti jotain huomiota vaativa taapero antaa kyllä oikeuden kännäämis rentoutumiselle jne. Kyllä se keksii syitä miksi ei tarvisi muuttua.

Haluatko ottaa riskin? Kysymyksestäsi paistaa läpi että tiedät itsekin että on tosi iso riski hommata lapsi ja luottaa että kyllä mä sitten imuroin jne.