Lue keskustelun säännöt.
Tässä sivari fruittareille mallia.
Armeija ei ole turhaa
17.04.2016 |
Yhdysvaltalainen Robin tuli Suomeen lomalle – päätyikin armeijaan
Robin Durchman muutti Suomesta Yhdysvaltoihin nelivuotiaana. Yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin hän palasi Suomeen ja löysi itsensä armeijasta.
SE PIDÄTYS lentokentällä osui juuri oikeaan kohtaan. Yhdysvaltain Seattlessa asuva Robin Durchman ei tiennyt, mihin elämässään suuntaisi. College oli jäänyt kesken ensimmäisen vuoden jälkeen. Päivät kuluivat hanttihommissa kuten ravintoloissa, lähettinä, rekkakuskina ja rakennuksilla.
Kaikki muuttui kertaheitolla, kun Durchman pari vuotta sitten tuli vierailulle Suomeen vanhempiensa ja pikkuveljensä kanssa Tarkoituksena oli vain viettää kesä äidin kotimassa.
Äiti ja isä olivat aikanaan tavanneet Suomessa molempien työskennellessä Nokialla. Robin oli nelivuotias, kun perhe muutti Yhdysvaltoihin. Insinöörinä työskentelevä isä sai sieltä paremmin palkatun työn, ja äiti päätti opiskella lääkäriksi.
Käynti Suomessa oli ensimmäinen kerta sitten lapsuuden.
– Vielä 8-vuotiaana puhuin suomea. Sitten se vain katosi. Unohdin kielen kokonaan, kaksoiskansalaisuuden omaava Durchman kertoo.
Lapsuus ei ollut aivan tyypillisimmästä päästä. Uskonnolla ei ollut suurtakaan roolia perheen arjessa, päinvastoin kuin amerikkalaisperheissä yleensä.
Robin myös kävi koulua erityisopetuksessa, sillä testit osoittivat hänen olevan keskivertoa lahjakkaampi.
– Vanhempani viettivät pitkiä aikoja keskustellen kanssani intellektuelleista aiheista, oli kyseessä sitten lääketiede tai tekniikka.
TÄYSI-IKÄISYYDEN jälkeen jossain vaiheessa kotiin oli tullut Puolustusvoimilta kirje, mutta Durchmanin äiti oli sanonut, että sen voi unohtaa.
Niin Durchman tekikin, kunnes kesälomamatkan yhteydessä Helsinki–Vantaan lentokentällä asia nousi yllättäen esiin. Passintarkastuksen yhteydessä tulliviranomaiset ottivat silloin 25-vuotiaan Durchmanin kiinni.
Lentoasemalta matka jatkui suorinta tietä poliisiasemalle. Durchman arvasi, mistä oli kyse, mutta ei tiennyt, mitä kaikesta seuraisi.
Poliisiasemalla hänet kuulusteltiin. Durchman kertoi avoimesti syyt kutsuntojen laiminlyönnille. Kuulusteluiden jälkeen hänelle kerrottiin, että yksi mahdollisuus on hakea vapautus armeijasta. Se tuntuikin ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Mutta vain hetken.
Ajatukset muuttuivat, kun Durchman tutustui Suomeen. Liekö syy geeniperimässä, mutta vieras maa Pohjolassa alkoi tuntui kodilta heti.
– Oli kesä. Ihmiset olivat lomalla ja kaikki tavattoman ystävällisiä. Olin todella vaikuttunut, ja parissa viikossa tiesin, että haluan asua täällä, Durchman muistelee.
ARMEIJAN suorittaminen palasi mieleen. Mitä enemmän Durchman sitä pohti, sitä enemmän se houkutti.
Ennen paluuta Yhdysvaltoihin hän allekirjoitti paperit palvelukseen astumisesta. Osa ystävistä piti päätöstä täysin hulluna, mutta perhe ja suomalaissukulaiset kannustivat.
Vajaa vuosi sitten Durchman palasi Suomeen ja astui armeijan harmaisiin. Alkuun iski shokki.
– Oli vaikea hyväksyä se, että itseäni monta vuotta nuoremmat komensivat minua. Lisäksi yksityisyyden menetys kirpaisi ja säännöt ja rajoitukset hämmensivät, 27-vuotias Durchman muistelee.
Silti kaikki sujui hyvin. Pienessä hetkessä joukko toisilleen täysin ventovieraita ihmisiä hitsautui saumattomasti yhteen, Durchman ihmettelee. Hän palveli alkuajan Upinniemessä ja siirtyi sitten Santahaminaan.
– Minulla oli valtava halu kehittää IT-taitojani, ja oli todellinen onnenpotku, kun pääsin työskentelemään Tuusulassa sijaitsevaan puolustusvoimien palvelukeskuksen oppimis- ja kuvapalveluyksikköön.
Tehtäviin kuului muun muassa mobiilipelien suunnittelua. Durchmanin palvelusaikana mobiilipeliprojekti onkin edennyt aimo harppauksin, ja oppimiseen tarkoitettujen pelien kehittäminen on hiljattain hyväksytty viralliseksi osaksi puolustusvoimien oppimisohjelmaa.
Toinen shokki iski, kun aurinko katosi. Durchmanista tuntui, että hän kärsi jatkuvasta aikaerosta.
– Talvi oli todella vaikeaa aikaa. Valon vähyys sekoitti unirytmini kokoaan. Olin suunnattoman väsynyt. Tuntui, että en oikein saanut itseäni hereille ja tuottavuuteni romahti, Durchman muistelee.
Hän sinnitteli läpi talven. Armeijaystävät ja mielekkäät tehtävät pelien suunnittelun parissa pitivät pään kasassa. Lopulta lisääntyvä valo vei oireet mennessään aivan yhtäkkiä kuin ne olivat tulleetkin.
Nyt harteilla komeilevat Kaartin jääkärin tunnukset. Durchman haaveilee mobiilipeliprojektin jatkamisesta reservissä, mutta mitään virallista ei ole sovittu.
Paluu Yhdysvaltoihin tuntuu juuri nyt epätodennäköiseltä.
– Olen hakenut eri ammattikorkeakouluihin opiskelemaan. Vaihtoehtoina ovat muun muassa tietotekniikka, pelien kehittäminen ja kansainvälinen liiketalous. Kaikki vapaa-aikani menee nyt pääsykokeisiin valmistautumiseen, viimeisenä armeijapäivänään korpraaliksi ylennetty Durchman sanoo.
Yksi mahdollinen vaihtoehto on oppisopimus. Halu oppia suomen kieli on vahva.
– Kun tulin Suomeen, en ymmärtänyt kieltä sanaakaan. En edelleenkään puhu suomea, mutta välillä yllätyn itsekin siitä, mutta hyvin pystyn seuraamaan keskusteluita.
SUOMI asuinpaikkana houkuttaa. Iso tekijä on turvallisuus. Asumisen, joukkoliikenteen ja terveydenhuollon edullisuus hämmästyttää.
– Sitten taas monet arkipäivän asiat, kuten ruoka, ovat todella kalliita, Durchman toteaa.
Hän on saanut paljon hyviä ystäviä. Suomalaisten maine jurona ja hiljaisena kansana ei hämmästytä, mutta Durchman näkee sen taakse.
– Itse asiassa jatkuvat small talk voi olla hyvin uuvuttavaa. Arvostan sitä, miten suomalaiset antavat tilaa toisilleen ja kunnioittavat muiden yksityisyyttä.
Durchman sanoo suoraan, että tulo Suomeen ja astuminen armeijan harmaisiin oli hänelle alkuun vain suuri seikkailu. Vuoden aikana kokemuksen ainutlaatuisuus on auennut.
– Olen saanut työskennellä uskomattoman lahjakkaiden ihmisten kanssa ja oppia asioita, joihin minulla ei muuten olisi ollut mitään mahdollisuutta, korpraali toteaa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kovin, kun en halua opetella tappamaan, vaan tekemään jotain arvoilleni ja omalletunnolleni sopivaa. Armeija on (yleensä) vaan oman egonsa nostatusta. Ainakaan hyvin suuri osa tuntemistani inttiläisistä ei edes ajattele sitä minään muuna kuin sellaisena pakollisena väliaikana, kun ei tiedetä mitä muutakaan tekisi, tai sitten jonain miehisyyden tuojana. Ei ajatella, että se on oikeasti sitten mentävä tappamaan ihmisiä, jos paha paikka tulee.
Mikäs pakollinen väliaika tuo on? Vapaaehtoinen on suurimalle osalle suomalaisista. Miehisyyttä se ei minulle tuonut, vaikka ryhmänjohtaja olenkin. Ihmisiä tuskin pääsen tappamaan tulevissa konflikteissa, korkeintaan sotilaskarkureita ja sivareita, jotka yrittävät karkuun. En tule toimimaan rintaman lähelläkään, vaan toimitamme karkurit ja sivarit lukkojen taakse.
Sen tapainen on minun sodanajansijoitus, ei niin mielekästä työtä, mutta jonkunhan on näistä uuspekurisistakin huolehdittava. Varmasti ampuisin Pekurisen jos käskettäisiin sotatilanteessa, sotilaspoliisithan teloituksista viime sodissakin huolehtivat.
Hieman hätkähdyttävä oivallus on että korkeintaan jostain vakoilusta tuomituja vihollisia tai omia pettureita tulen koskaan ampumaan tai ammuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta vaan kaikki jos ei vielä ole kerennyt erota. Ei kannata sotia eliitin sotia, vaan kannattaa kieltäytyä kaikesta väkivaltakoneiston ylläpidosta.
Höpö höpö.
Isänmaa kuuluu kaikille ja siitä on pidettävä huolta -meidän kaikkien.Idealismi ei vaan toimi, aseet toimivat.
Katsopa vaikka Sveitsiä: siellä on oltu aina valmiina sotaan ja rauhassa ovat saaneet olla.Gandhi?
Viisas mies, ei sitä kukaan kiellä.
Mutta tosielämä on sen verran raadollista että maalla on oltava armeija. Jos ei ole niin siellä on hyvin äkkiä jonkun toisen maan armeija. Sotilaallinen tyhjiö täyttyy aina.
Näin on ollut läpi ihmiskunnan historian.
Käsittääkseni Gandhin lanseeraama passiivinen vastarinta sai aikaan brittiläisten siirtomaahallinon poistumisen Intiassa, eli väitteesi ei ole absoluuttisesti tosi noiden ideologioiden suhteen; kyllä silläkin voidaan saavuttaa suuriakin tavoitteita.
Gandhin kehujille tiedoksi, että opiskeli muistaakseni lakia Etelä-Afrikassa, jossa hän oli vankkumaton apartheidin kannattaja. Kannatti siis että valkoiset, värilliset ja mustat elävät toisistaan erillään, eivätkä saa sekoittua. Gandhi laskettiin intialaisena värilliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tosta vaan kaikki jos ei vielä ole kerennyt erota. Ei kannata sotia eliitin sotia, vaan kannattaa kieltäytyä kaikesta väkivaltakoneiston ylläpidosta.
Voisikin ryhtyä siviilin kieltäytyjäksi. Nykyisin armeijan käyneet ovat niin kunnottomia ja typeriä, että en halua enää edustaa heitä.
Ai johonkin puolustusvoimien mobiilipeliprojektiin suomea puhumaton ilman tutkintoa tai aiempaa työkokemusta oleva tyyppi? Kuulostaa siltä, että on taas annettu suklaata tyypille vaan sen vuoksi kun päätti jäädä inttiin vaikka asuu ulkomailla. Sattumalta sitten vuodettu tarina lehdille. Tai sitten kaveri on siivottu pois tumpeloimasta ja kuvittelee olevansa taivaan lahja Suomelle ja mennyt iltapäivälehtien puheille saadakseen töitä intin jälkeen.
Armeija soveltuu lähinnä vähä-älyisille amiksille, joiden taidot eivät riitä mihinkään muuhun ja jotka ovat riittävän tyhmiä alistuakseen simputtamiselle ja mielivaltaiselle käskyttämiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Armeija soveltuu lähinnä vähä-älyisille amiksille, joiden taidot eivät riitä mihinkään muuhun ja jotka ovat riittävän tyhmiä alistuakseen simputtamiselle ja mielivaltaiselle käskyttämiselle.
Soveltuu myös koulupudokkaille tai nuorisovankilan tai koulukodin kasvateille varmaan erinomaisesti.
Monien suomalaisten sokea armeijausko on niin naurettavaa. Muualla Euroopassa pidetään hölmöjen hommana ja ollaan liitytty Natoon jo aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä valitsin vapautuksen ja pääsin kehittämään IT-taitojani ensin koulussa ja sitten töissä, jossa vieläpä maksetaan ihan mukavasti. Ei harmita valinta
Nää ruununraakit latvalahot C-miehet, esiintyvät nykyään kuin olisi joku oma valinta, että lääkäri katsoo miehen soveltumattomaksi tervydellisistä syistä palvelukseen.
Älkää uskoko se eli ole oma valinta, siviilipalvelus on oma valinta vapautus ei ole.
Ei niin kovin kauan aikaa sitten se, että ei kelvannut inttiin oli iso häpeä. Enoni joka on toista kymmentä vuotta minua vanhempi ei diabeteksen takia päässyt inttiin ja ei todellakaan huutele ympäriinsä valinneensa vapautuksen.
Vähän jotenkin nolona oli eno, kun ensimmäisenä äitini suvun naisena kävin intin.
Vierailija kirjoitti:
Monien suomalaisten sokea armeijausko on niin naurettavaa. Muualla Euroopassa pidetään hölmöjen hommana ja ollaan liitytty Natoon jo aikoja sitten.
Missä päin Euroopassa tällaisia pohditaan?
Mitä olen tavannut eurooppalaisia yleensä, niin lähinnä vain Pohjoismaissa ja Baltiassa tavalliset ihmiset tietävät edes kuuluuko Suomi Natoon vai ei.
Itse asun Virossa ja Viro on puolustuksessa täysin Natosta riippuvainen. Tyytyväisiä ollaan kun amerikkalaiset sijoittavat joukkojaan ja panssareita Viroon. Kukaan ei edes yritä sanoa mitään vastaan. Virossa on suojeluskunnat ja ihmiset harjoittelevat vapaa-ajallaankin. Kalustoa ei ole juurikaan.
Suomen luottamusta Venäjään ja Natokielteisyyttä lähinnä Baltiassa ihmetellään, ei niinkään Suomen armeijaa se on kirkkaasti parempi kuin Baltian mailla yhteensä. Ruotsin vahva armeija on ajettu lähes kokonaan alas ja Ruotsi ei silti ole liittynyt Natoon. Sitä ihmetellään huomattavasti enemmän kuin Suomea, tosin Ruotsilla ei ole maarajaa Venäjän kanssa.
En muista noista jutuista kouluajoilta paljoakaan. Gandhilla oli siinä osuutensa mutta mureni brittien imperiumi joka puolella muutenkin.
Mutta nyt on eksytty jo kauas itse asiasta eli Suomen tilanteesta. Niin kauan kuin meillä on Venäjä naapurina on meillä oltava armeija.
Mieluiten näkisin Suomen Naton täysjäsenenä. Se ja asevelvollisuusarmeija takaisi sen että saisimme olla rauhassa.