OLETKO IKINÄ VALVONNUT KOKO YÖTÄ NIIN ETTÄ OLET YRITTÄNYT NUKKUA MUTTA ET OLE SAANUT VAIN UNTA?

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä, useasti. Kolmivuorotyö (sh ea-polilla) vei aikoinaan unirytmini bärssiilleen ja se kamala valvominen, kun pääsi iltavuorosta kotiutumaan joskus 23 pintaan ja työt rullasi päässä vielä pari tuntia. Ja aamulla kellon tiraus odotettavissa klo 5.50 että ehtii seiskaan töihin. Usein toistuvina tuollaiset vuorot vei unet välillä joko kokonaan tai se yö meni tuskaisen torkun/valveillaolon rajalla.

Sittemmin homma paheni niin, että olen joutunut turvautumaan nappuloihin taatakseni katkeamattoman unen ja edelleen saattaa tulla joko valvon-koko-yön-öitä tai heräilyä puolen tunnin-kahden tunnin välein. Sanomattakin selvää, että tämä vaikutti muiden vammojen ohella paljon siihen, että työkyvyttömyyseläkkeelle laittoivat.

Tyhmintähän on että nuo ilta-aamut on työntekijöiden itsensä vaatimia. Tulee katsos pidemmät vapaat! Ai että kun edellisessä paikassa tuli poru kun aukioloaikoja muutettiin ja pyrittiin selventämään vuorolistoja. En kyllä tiedä mikä ilo niistä pitkistä vapaista on kun pitää nukkua univelkoja pois ja tuntuu pskalta.

En, koska menen hyvissä ajoin nuikumaan.

Olen. Synnytyksen jälkeen, joka kesti oli 40 tuntia. Jotain surullista tapahtui ja vain itkin seuraavan yön. Olinkin sitten jo aika sekaisin seuraavana aamuna :( Yli 50 tuntia valvomista lukuunottamatta torkahteluja.

Ellei uni taharo tulla simmuun niin laitan ikkunan auki ja menen jääkaapille ja otan maitoa mukiin ja lämmitän. Banaani jos on. Villasukat jalkaan. Kenties otan kalsiumia. Kamomilla tee.

En

Olen monesti ja mennyt aamulla raksalle töihin. Arvaa oliko heikko olo?

OLEN.

Mä usein viestitän kavereille kun rytmi on kääntynyt väärinpäin. Ja katson jotain netflixistä.

OLEN! Esim. esikoiseni syntymän jälkeisessä hormonimyrskyssä valvoin valehtelematta neljä yötä torkahtamatta sekuntiakaan. Antoivat sitten unilääkkeet jolla sain nukuttua neljä tuntia, ja jonka jälkeen tunsin itseni uudeksi ihmiseksi.

En ole saanut vain unta. Olen saanut niin paljon muutakin.

Ihan normi juttua, en tiedä johtuuko stressistä, kierrosta tai kuun ja tähtien asennosta, mutta välillä (ehkä kerran puoleen vuoteen) tulee viikko kun voi olla ettei uni tule koko yönä, yö menee puhelimella ja parin tunnin silmät kiinni makoilulla ja torkkumisella, eikä päivisin edes väsytä, hirveen hassu juttu. Itse en jaksa yrittää nukkua, jos ei väsytä niin ei väsytä, mielummin sitten teen jotain kun makaan ja turhaudun.

Seuraavan päivän selviää kyllä, en normiarkena juo kahvia tai muutenkaan kofeiinia niin kahvia naamariin ja valvon vaikka kolme päivä putkeen :D

Olen, vaikka kuinka monta kertaa. Tulee välillä stressistä tms. johtuen ylivireystila, joka saattaa valvottaa monta yötä. Kummasti sitä pysyy järjissään ja hoitaa työnsä vaikkei nuku pariin vikkoon silmän täyttä, muutaman tunnin tai ei mitään, ;uta heikkoon kuntoon se vetää psyykkisesti sekä fyysisesti lopulta. Viimeksi sain unilääkkeitä, niillä sain katkaistua unettomuuskierteen.

Kyllä.

Kamomillatee, kyllä. Ja sitten: luin vuosia sitten, että joku tutkija Keski-Euroopasta oli näitä nukkumisasioita selvitellyt. Hänen mukaansa esim. tyypillistä maatalousväestön keskuudessa oli kaksi univaihetta, first sleep ja second sleep. Näiden välissä tehtiin kotipuuhia, petipuuhia, naapurikyläilyä jne.

Ja sitten taas nukuttiin, kunnes varsinainen uusi päivä alkoi.

Teen itse osa-aikatöitäni etänä, ja kummasti tuo yllä kuvaamani vanha kuvio on alkanut tuntua tutulta.

Enää en hermostu yöheräämisestä, vaan nousen ylös, keittelen kamomillateen, katselen uutiset ympäri maailmaa, jonkun kivan videon jne. Olen vaikka pari tuntia hereillä, kyllä se uni sieltä aina tulee.

Olen valvonut tahtomattani joskus koko yönkin, mutta en ole käyttänyt koko yötä nukahtamisen yrittämiseen. Seuraavana yönä uni onkin tullut hyvin. En ole koskaan käyttänyt nukahtamis-tai unilääkkeitä. Mielestäni se vasta on unihäiriö, jos seuraavanakaan päivänä tai yönä ei nukuta.

Jossain vaiheessa minun tuli mahdottomaksi nukahtaa ilman lääkkeitä, jos olin valvonut yhden yön kokonaan. Elimistö menee sellaiseen tilaan. 2 kertaa siitä on seurannut viiden vuorokauden valvomisputki. En tiedä mitä tapahtuisi ilman lääkkeitä, kuolisinko valvomiseen? Tietääkseni  jossain 10 vuorokauden kohdalla lähtee henki. Sittemmin olen saanut järjestettyä niin että lääkkeitä on jatkuvasti. 

Kyllä sellaisia öitä joskus on. Onneksi ei kovin usein, ehkä pari yötä vuodessa.

Siis todellakin olen ! Monia kertoja.

Pahin unettomuus jakso ikinä oli joskus kun olin vähän päälle kolmekymppinen...

Se "kummittelee" pahana pelkona edelleen 😱.

Niin, VALVOIN 4 YÖTÄ PUTKEEN ❗❗❗

Se oli hirveää.

Aina jos valvon yhden yön, jossain takaraivossa on pelko "nukunkohan ensi yönä"....😢

Unettomuus on vakava sairaus.

Ei helppo.