Oletko luopunut Facebookista? Kerro miten vaikutti elämääsi!

Jäin pois jonkinlaisen väsymisen seurauksena. Olen ajatellut liittyä takaisin mutta jotenkin en saa aikaiseksi, en kaipaa. Joskus käyn jonkun julkisen sivun lukaisemassa mutta silloinkaan en ole viitsinyt alkaa liittyä takaisin.

Minua ei yhtään kiinnosta mitä siitä ajattelevat muut, sanon vain ettei ole aikaa.

Ihmiset keihin en halunnut pitää yhteyttä tai keiden kaveri en halunnut olla jättivät minut rauhaan, kun poistin facebookin.

En ole koskaan varsinaisesti ollut facebookissa, mutta harrastussyistä oli pakko liittyä yhteen ryhmään, koska muuten en tietäisi harjoitusajoista jne. mitään. :/ On kuitenkin toiminut ihan hyvin, kaikille olen kertonut etten muuten käytä ko. sivustoa ja seuraan vain harrastukseen liittyviä asioita ja osallistun harvakseltaan keskusteluun. En siis ole mikään teknologiakyrmy, vaan olen mm. irkannut aktiivisesti moduaikaan. Facebookissa en tykkää siitä, että ihmiset vinkuvat ja vonkuvat, pitävät närkästynyttä mekkalaa tai postaavat kirkasotsaisia kuvia ja viestejä, vaikka todellisuus on ihan jotain muuta. Liikaa poseeraamista, liikaa älämölöä - miksi pitäisi sellaista jaksaa?

Olen luopunut noin 6 aktiivivuoden jälkeen. Uskomatonta, mutta unohdin paikan parissa päivässä. En kertakaikkiaan kaipaa elämääni sitä jatkuvaa ärsytyksen tunnetta jota facebook aiheutti. Lähtö toi kevyen olon.

Tästä on jo puoli vuotta eikä ole tehnyt vielä edes mieli takaisin.

Ainoa jota kaipaan, on tietyt ryhmät.

Poistuin vuosi sitten ja takaisin en mene. En jaksa niitä ruikuttavia ja ihanaaihaa päivityksiä, puhumattakaan niistä aforismeista.

Mä käytän facebookia vain erilaisiin kirppiksiin, harrastusyhteisöihin ja esim. verkkokauppojen asiakaspalvelu hoituu nykyään nopeammin facebookin kautta kuin sähköpostin. Mitään en itse päivitä (monta vuotta olin aktiivinen) ja vanhatkin päivitykset olen omalta sivultani estänyt muille kuin itselleni. Etusivulleni ei myöskään tule kenenkään päivityksiä eli en edes tiedä mitä muut siellä touhuavat. Elämääni se on muuttanut sen verran, että en ole enää koukussa siihen (ei tule vaan päiviteltyä etusivua aikansa kuluksi) eikä tarvitse ärsyyntyä muiden jutuista. Ja kyllä mua edelleen kutsutaan tapahtumiin, ei se ole muuttunut mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen luopunut noin 6 aktiivivuoden jälkeen. Uskomatonta, mutta unohdin paikan parissa päivässä. En kertakaikkiaan kaipaa elämääni sitä jatkuvaa ärsytyksen tunnetta jota facebook aiheutti. Lähtö toi kevyen olon.

Tästä on jo puoli vuotta eikä ole tehnyt vielä edes mieli takaisin.

Ainoa jota kaipaan, on tietyt ryhmät.

Minäkin epäilen, että lähtö toisi ihanan kevyen tunteen! Mutta ne ryhmät... Siksi vielä emmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä käytän facebookia vain erilaisiin kirppiksiin, harrastusyhteisöihin ja esim. verkkokauppojen asiakaspalvelu hoituu nykyään nopeammin facebookin kautta kuin sähköpostin. Mitään en itse päivitä (monta vuotta olin aktiivinen) ja vanhatkin päivitykset olen omalta sivultani estänyt muille kuin itselleni. Etusivulleni ei myöskään tule kenenkään päivityksiä eli en edes tiedä mitä muut siellä touhuavat. Elämääni se on muuttanut sen verran, että en ole enää koukussa siihen (ei tule vaan päiviteltyä etusivua aikansa kuluksi) eikä tarvitse ärsyyntyä muiden jutuista. Ja kyllä mua edelleen kutsutaan tapahtumiin, ei se ole muuttunut mihinkään.

Tämä kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Epäilen vain, että malttaisinkohan kuitenkaan olla lukematta muiden juttuja, jos en poistu kokonaan. Päivityshalu on kyllä jo vähentynyt: mitä harvemmin laittaa mitään, sitä harvempi asia tuntuu ylittävän päivityskynnystä. Jotenkin kiehtoo myös se "lähdimpäs kokonaan" -ajattelu, vaikka se onkin aika lapsellista.

Ap

Anteeks kun tulen koukkaan aiheen vierestä, mutta miksi teitä fb-jutut ärsyttää? Oletteko ikinä ajatelleet että vika olisikin teissä itsessänne; miksi ärsyynnyn, miksi olen kateellinen.

Minulla on muutama kaveri jotka puhuu fb:stä samaan tyyliin. Ovat katkeria, negatiivisia, eivät ymmärrä muiden tapaa elää ja olla, vain heidän tapansa on oikein. Eivät ole nähneet maailmaa että on muunlaisiakin tapoja tehdä asioita. Isommista kaupungeista tulevat ihmiset ärsyttävät heitä ja näitä kaupunkeja moititaan(liekö kateutta, yksi tällainen helsinginhaukkuja muutti itse helsinkiin). Kateellisiakin ovat jos jollakin on isompi asunto tms. ja eräs kaunis on katkera jos muut saavat kehuja ulkonäöstä kuin hän itse.

Jos itsellä ei mene hyvin, niin kannattaisiko muuttaa elämässään jotain niin ei tarvitsisi olla katkera muille.

Terveisin eräs joka käyttää fb:tä 30 min päivässä aamukahvilla ja josta on mukava lukea toisten kuulumisia. Kevyt olo on kun voin iloita toisten puolesta eikä tarvitse olla katkera heidän onnestaan. Olisi kauhean yksinäistä jos ei fb:tä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Anteeks kun tulen koukkaan aiheen vierestä, mutta miksi teitä fb-jutut ärsyttää? Oletteko ikinä ajatelleet että vika olisikin teissä itsessänne; miksi ärsyynnyn, miksi olen kateellinen.

Minulla on muutama kaveri jotka puhuu fb:stä samaan tyyliin. Ovat katkeria, negatiivisia, eivät ymmärrä muiden tapaa elää ja olla, vain heidän tapansa on oikein. Eivät ole nähneet maailmaa että on muunlaisiakin tapoja tehdä asioita. Isommista kaupungeista tulevat ihmiset ärsyttävät heitä ja näitä kaupunkeja moititaan(liekö kateutta, yksi tällainen helsinginhaukkuja muutti itse helsinkiin). Kateellisiakin ovat jos jollakin on isompi asunto tms. ja eräs kaunis on katkera jos muut saavat kehuja ulkonäöstä kuin hän itse.

Jos itsellä ei mene hyvin, niin kannattaisiko muuttaa elämässään jotain niin ei tarvitsisi olla katkera muille.

Terveisin eräs joka käyttää fb:tä 30 min päivässä aamukahvilla ja josta on mukava lukea toisten kuulumisia. Kevyt olo on kun voin iloita toisten puolesta eikä tarvitse olla katkera heidän onnestaan. Olisi kauhean yksinäistä jos ei fb:tä olisi.

Tässä(kään) ap:lla ja muilla ei varmasti ole mistään kateudesta kyse, miksi aina ensimmäisenä vedetään kateus syyksi? Ei välttämättä ärsytä muiden elämät ja asiat, minua ärsyttää se kun haluaisin nähdä etusivullani vain tiettyjä juttuja enkä pysty suodattamaan niitä siihen oikein. Sitten näkyy kaikkien tuntemattomienkin päivityksiä mitä en siihen haluaisi.

Lähdin pois enkä kadu. Pääsin eroon rasittavista työ- ja opiskelukavereista ym. yhdentekevistä tuttavista, joiden kanssa en sen lähemmin halua kaveerata, mutta joita oli pakko kohteliaisuussyistä roikottaa kaverilistalla. Olosuhteiden pakosta ollaan small talk -tasolla tekemisissä, mutta enempää en välitä heidän elämästään tietää enkä myöskään jakaa omaani. Ihanan helpottavaa, ettei tartte näitä enää somessa huomioida. 

Onpas mulla ihania ystäviä. FB:ssä ei ärsytä ikinä. On kiva pysyä yhteyksissä eri puolilla maailmaa olevien ystävien kanssa. Oikean yhteydenotot kynnyskin on esim. lomareissuilla matalampi, kun on fb-yhteys pohjilla. Mulla on jotain 60 ystävää FB:ssä. Jokaisen olen itse sinne halunnut. En halua ystäviksi esim. sellaisia työkavereilta, joiden kanssa mulla ei ole työn ulkopuolista yhteyttä. Joskus tulee kaveripyyntöjä vaikkapa yläastekavereilta. Ei kun ignore vaan. Jos ei olla oltu pariinkymmeneen vuoteen missään tekemisissä niin ei kuule kiinnosta nytkään.

Ei oo vaikuttanut mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen luopunut noin 6 aktiivivuoden jälkeen. Uskomatonta, mutta unohdin paikan parissa päivässä. En kertakaikkiaan kaipaa elämääni sitä jatkuvaa ärsytyksen tunnetta jota facebook aiheutti. Lähtö toi kevyen olon.

Tästä on jo puoli vuotta eikä ole tehnyt vielä edes mieli takaisin.

Ainoa jota kaipaan, on tietyt ryhmät.

nimenomaan tuo. En tiedä mistä se johtuukin (tai johtui) mutta itsekään en kaipaa tippaakaan takaisin. Tosiystävien ja läheisten kanssa tulee pidettyä yhteyttä muutenkin ja kommunikaatio on paljon henkilökohtaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeks kun tulen koukkaan aiheen vierestä, mutta miksi teitä fb-jutut ärsyttää? Oletteko ikinä ajatelleet että vika olisikin teissä itsessänne; miksi ärsyynnyn, miksi olen kateellinen.

Minulla on muutama kaveri jotka puhuu fb:stä samaan tyyliin. Ovat katkeria, negatiivisia, eivät ymmärrä muiden tapaa elää ja olla, vain heidän tapansa on oikein. Eivät ole nähneet maailmaa että on muunlaisiakin tapoja tehdä asioita. Isommista kaupungeista tulevat ihmiset ärsyttävät heitä ja näitä kaupunkeja moititaan(liekö kateutta, yksi tällainen helsinginhaukkuja muutti itse helsinkiin). Kateellisiakin ovat jos jollakin on isompi asunto tms. ja eräs kaunis on katkera jos muut saavat kehuja ulkonäöstä kuin hän itse.

Jos itsellä ei mene hyvin, niin kannattaisiko muuttaa elämässään jotain niin ei tarvitsisi olla katkera muille.

Terveisin eräs joka käyttää fb:tä 30 min päivässä aamukahvilla ja josta on mukava lukea toisten kuulumisia. Kevyt olo on kun voin iloita toisten puolesta eikä tarvitse olla katkera heidän onnestaan. Olisi kauhean yksinäistä jos ei fb:tä olisi.

Totta kai vika on nimenomaan minussa, kun ärsyynnyn facen jutuista! Juuri siksi haaveilen poistumisesta, sillä ongelma on ihan täysin omani.

En ole katkera tai kateellinen muiden onnesta, mistä ihmeestä sen keksit? Enkä todellakaan mollaa toisten elämiä tai valita omastani, sillä en osallistu facessa enää juuri mihinkään. Joskus ulkokultainen lässytys kyllä ärsyttää, varsinkin jos satun tietämään, ettei asiat oikeasti ole niin hyvin. Silloin yleensä piilotan julkaisun, etten törmää siihen uudestaan. Saatan tehdä niin myös jonkin yhteiskunnallisen aiheen kohdalla, jos mieli tekisi kommentoida, mutta kokemuksesta tiedän jutun menevän reisille kuitenkin. Pääsääntöisesti muiden päivitykset eivät kuitenkaan vain kerta kaikkiaan kiinnosta.

Tuo yksinäisyys ilman facea on kyllä ihan totta. Jos olen esim. kipeä, niin silloin tulee kyllä hengailtua facessa enemmän.

Ap

Haluaisin lähteä. En päivitä enää itse yhtään mitään. Mutta työni on sellaista, että somessa on pakko olla. Jos en seuraa Facebookkia, Twitteriä, Periscopea, viestittele Snapchatissä ja lue WhatsAppia, niin lennän pihalle alan asioista viikossa. Kaikki tapahtuu somessa ja se on todella rasittavaa. Niin ja LinkedIn-profiilia pitää päivittää usein.

Ennen oli niin helppoa, kun oli työpuhelin, johon voi laittaa tekstiviestin tai soittaa. Ja sitten oli sähköposti. Ne riittivät. Viikonlopuksi mökille aivoja nollaamaan. Ei enää. Mökilläkin pitää katsoa uutisia, ettei maanantaina ole ihan so last perjantai.

Itse olen facebookissa, mutta en päivitä itse enää mitään. Kirjaudun sisään ehkä kerran viikossa ja selaan ihmisten päivitykset. Jotenkin en viitsi itse päivitellä mitään, kun ei mulle tapahdu mitään sellaista, mikä olisi jonkun postauksen arvoinen. Musta on kuitenkin välillä kiva lukea, mitä muille kuuluu. Jos joku ajattelee, että ei ole reilua, että vaan lukee toisten päivityksiä eikä itse jaa mitään, niin sittenpä on niin. Mun elämä on yksinkertaisesti niin tylsää, että ei mulla ole mitään kerrottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeks kun tulen koukkaan aiheen vierestä, mutta miksi teitä fb-jutut ärsyttää? Oletteko ikinä ajatelleet että vika olisikin teissä itsessänne; miksi ärsyynnyn, miksi olen kateellinen.

Minulla on muutama kaveri jotka puhuu fb:stä samaan tyyliin. Ovat katkeria, negatiivisia, eivät ymmärrä muiden tapaa elää ja olla, vain heidän tapansa on oikein. Eivät ole nähneet maailmaa että on muunlaisiakin tapoja tehdä asioita. Isommista kaupungeista tulevat ihmiset ärsyttävät heitä ja näitä kaupunkeja moititaan(liekö kateutta, yksi tällainen helsinginhaukkuja muutti itse helsinkiin). Kateellisiakin ovat jos jollakin on isompi asunto tms. ja eräs kaunis on katkera jos muut saavat kehuja ulkonäöstä kuin hän itse.

Jos itsellä ei mene hyvin, niin kannattaisiko muuttaa elämässään jotain niin ei tarvitsisi olla katkera muille.

Terveisin eräs joka käyttää fb:tä 30 min päivässä aamukahvilla ja josta on mukava lukea toisten kuulumisia. Kevyt olo on kun voin iloita toisten puolesta eikä tarvitse olla katkera heidän onnestaan. Olisi kauhean yksinäistä jos ei fb:tä olisi.

En ymmärrä mistä tää kateuskortti aina vedetään esiin, mutta mulla on ennemminkin toisinpäin: olen asunut paljon ulkomailla, mutta en kuuteen vuoteen päivittänyt mitään statuksia tai lisännyt kuvia, koska musta se on vaan.. höpsöä. En ymmärrä miksi ihmiset tekee sitä? Just niiden kehujenko takia? Lähettelen parhaiden ystävieni kanssa omia matkakuvia ja hassuja meemejä yms. joten saan tämän tarpeen toteutettua muualla. Ja jos jokin ärsyttää niin nimenomaan ne yhdessä kylässä koko ikänsä asuneet ja "mamukriittisiä" päivityksiä jakavat hörhöt (jotka kyllä blokkasin, koska en voinut poistaa kavereista), mutta sitten eräänä päivänä mulla vaan napsahti ja päätin että nyt riittää. En jaksanut enää kuulua yhteisöön, josta en saanut mitään irti. Pidän yhteyttä mun parhaimpiin ystäviin muuta kautta (sekä suomalaisiin että niihin, joihin olen ulkomailla asuessani tutustunut), ja on ihanan helpottavaa kun ei tarvii roikkua kenenkään puolitutun tai sukulaisen kaverilistalla vaan koska on "pakko." En oo kaivannut päivääkään takaisin (fb:n poistamisesta on nyt kolmisen kuukautta).

Olen fb:ssä mutta en käy siellä koskaan. Toisinaan saan viestejä sitä kautta. Suurimman osan kanssa en ole missään tekemisissä normaalisti joten ei kiinnosta heidän fb-päivityksensäkään. Lisäilin kaikenmaailman vanhat koulukaverit yms silloin buumin aikaan mutta kukaan ei kirjoittanut mitään kiinnostavaa, joten en juurikaan jaksanut selata enää koko feediä. 

Niiden joiden kanssa olen tekemisissä, olen tekemisissä, joten en tarvitse heidän kanssaan tekemisissä olemiseen facebookkia. 

Parasta - tai pahinta - facebookittomuudessa on se, että esim. työpaikan vaihtuessa useimmat sitä kautta tavatut ihmiset poistuvat elämästä saman tien.