Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Vierailija kirjoitti:
Keskiaikaan sijoittuvissa elokuvissa ihmiset keskustelevat samoista asioista ja samalla tavalla kuin eläisivät nykysivistyksessä. Romanttinen rakkaus kukoistaa vaikka tuohon aikaan lähes kaikki avioliitot olivat "järkiavioliittoja" ja esiaviollisista ja aviolitton ulkoisista suhteista saattoi tulla yhteiskunnan hylkäämäksi.
Toisaalta sydänkeskiajalla (n. 1200-l) Ranskassa syntyi ritariromantiikka, joka nosti nykyisenkaltaisen rakkauden ihanteeksi. On sanottu, että keskiajalla naisten asema tästä syystä parani, vaikka se olikin nyt vastavuoroisesti palvovaa jalustalle nostamista eikä ihmisenä näkemistä vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Viruspandemia iskee globaalisti. Virus leviää ja tietoa salataan. Kuolemantapauksia on kaikkialla ja havahdutaan vasta kun tartunnalta ei voi välttyä.
Maailmanloppu tulee eikä kukaan kuuntele.
Köyhät voivat tehdä kaiken saman, minkä rikkaatkin.
Käydä shoppailemassa, syödä/juoda kahvia jatkuvasti ulkona, käydä keikoilla/leffassa paljon, matkustella.
Ehkä vaatteet on vähän nuutuneemmat ja talo vähemmän hieno, mutta rahahuolet eivät vaivaa koskaan silloin, kun pitää käyttää rahaa.
Yleinen piirre vanhemmassa lastenviihteessä, joka on ennemminkin kirjoista tuttu, mutta näkyy kyllä elokuvissakin:
Toisilleen sukua olemattomat, jopa 13-14-vuotiaat tytöt ja pojat eivät tunne minkäänlaista romanttista vetovoimaa, tai edes pientä viehätystä toisiaan kohtaan, vaikka hengaavat samassa porukassa ja välillä tapaavat uusia ikätovereita. Poikien ja tyttöjen suhde toisiinsa on sisarellisen platoninen, pienintäkään taka-ajatusta ei synny edes silloin, kun ollaan vain uikkarit päällä, tai porukalla yötä jossain, kaukana aikuisista.
Ymmärrän tietenkin sen, että esim alle 10-vuotiaille suunnattu materiaali ei tarvitse hormonihuuruja yhtään, mutta eikö ne hahmotkin kannattaisi sitten suunnitella vähän (esi)teiniä nuoremmiksi?
Pahikset on aina tosi huonoja ampujia/miekkamiehiä/nyrkkitappelijoita/ninjoja tai miten ne nyt ikinä hyviksiä vastaan taistelevatkin. Hyviksiä voi olla kolme, pahiksia monta kertaa enemmän, mutta hyvikset selviävät parilla naarmulla ja teurastavat pahikset.
pa pummeilekaan matkojen ja hotellien hinnoilla ei ole mitään merkitysytä. Niitä ei kysellä eikä vertailla, rahat riittävät aina.
Sellainen kuvio amerikkalaisissa komedioissa. Alkaa hauskana, läppää lentää ja henkilöt ovat hassuja ja höpsöjä. Jossain puolenvälin paikkilla juonen ongelma/ratkaisu alkaa hahmottua ja seuraava 40% elokuvasta on tämän kuivaa käsittelyä täysin ilman vitsejä ja huumoria, kuin katsoisi vakavaa draamaa tai trilleriä. Ongelman ratkettua elokuva muistaa taas olevansa komedia ja viimeisiin minuutteihin heitetään joku hulvaton loppuvitsi.
Lapselle ei anneta muodikasta nimeä, vaan jonkun tutun (yleensä kuolleen) ihmisen nimi. Vaikka se nimi olisi vanhanaikainen (esim. Frank).
Toki näitä tapahtuu oikeastikin, mutta suurin osa ihmisistä antaa lapselle muotinimen, kuten Jaden tai Emily.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle ei anneta muodikasta nimeä, vaan jonkun tutun (yleensä kuolleen) ihmisen nimi. Vaikka se nimi olisi vanhanaikainen (esim. Frank).
Toki näitä tapahtuu oikeastikin, mutta suurin osa ihmisistä antaa lapselle muotinimen, kuten Jaden tai Emily.
Ja jos antaakin muotinimen, sen pitää liittyä johonkin tuttuun tai julkisuuden henkilöön. Ei riitä että nimi kuulostaa kivalta.
Leffateatteriin ei mennä katsomaan hittielokuvaa, vaan jotain 50-luvun mustavalkoista klassikkoa. Samoin leffailtana kotona katsotaan Casablanca tai Citizen Kane. Nuoretkin ihmiset katsovat paljon vanhoja elokuvia.
Pikkukaupungin sheriffin toimistossa on:
-vanha sheriffiäijä joka viettää suurimman osan ajasta torkkuen tai käy ongella, ja on täysin epäpätevä jos jotain oikeasti sattuu
-tyhmä blondi sihteerinä
-nuori fiksu kaveri, joka haluaa jotain tekemistä ja innostuu kun tulee oikea rikos tutkittavaksi
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungin sheriffin toimistossa on:
-vanha sheriffiäijä joka viettää suurimman osan ajasta torkkuen tai käy ongella, ja on täysin epäpätevä jos jotain oikeasti sattuu
-tyhmä blondi sihteerinä
-nuori fiksu kaveri, joka haluaa jotain tekemistä ja innostuu kun tulee oikea rikos tutkittavaksi
Nämä pikkukaupungin sheriffit ovat v..maisia ukkoja, jotka ovat epäluuloisia ja yhteistyöhaluttomia kaikkia muukalaisia, jopa FBIn ja CIAn tyyppejä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Keskiaikaan sijoittuvissa elokuvissa ihmiset keskustelevat samoista asioista ja samalla tavalla kuin eläisivät nykysivistyksessä. Romanttinen rakkaus kukoistaa vaikka tuohon aikaan lähes kaikki avioliitot olivat "järkiavioliittoja" ja esiaviollisista ja aviolitton ulkoisista suhteista saattoi tulla yhteiskunnan hylkäämäksi.
Mutta sitten jos noissa(kin) leffoissa se suuri rakkaus halutaan pitää visusti salassa niin mennään nurkan taakse suuteloimaan kiihkeästi :D
Tartuntataudeista tuli mieleen että sankarin puoliso(ehdokas)/lapsi/joku muu hyvä kaveri sairastuu tautiin ja sitten on kilpajuoksu sen yllätävän täsmällisen taudinkulun kanssa, esim. jos leffan alussa mitataan 48 tuntia tartunnasta kuolemaan niin siinä tosiaan ollaan 47 tunnilla kun sankari saa lopulta toimitettua rokotteen tai lääkkeen viime hetkellä tälle tärkeälle ihmiselleen. Nää rokotteet tai lääkkeet myös toimii yllättävän nopeasti eli kuolemankielistä ollaan takaisin kohtalaisen pirteänä toipilaana hetkessä ja kiittelemässä sankaria.
Valmistuneita lääkeampulleja tuntuu olevan aika usein 6.
Onnettomuus armeijan/valtion salaisessa virus/bakteeri/ihmiskoelabrassa johtaa joko zombie-epidemiaan tai supersankarin syntyyn.
Exä tulee aina naisen häihin ja tanssii hänen kanssaan, niin että kaikki näkevät että hän hyväksyy tilanteen.
Kaikki salasanat hakkeroidaan alle minuutissa, vaikka käsipelin.
Kapinallisella nörttipojalla on aina mukanaan erilaisia elektroniikkakomponentteja, johtoja ja liittimiä joista saa rakennettua pakomatkalla vauhdissa esim. satelliitinhakkeroimislaitteen, avattua minkä tahansa elektronisen lukon tai ohjattua modernia hissijärjestelmää hissin nappulataulun kautta.
Jos sankari taas on vanhemmanmallinen "brute force" tyyppinen niin lukot ja elektroniset laitteet saa ojennukseen joko ampumalla niitä tai potkaisemalla tai vetämällä paneeli auki ja pistämällä paljastuneesta johtonipusta kaksi johtoa yhteen.
Koko maailman pelastuminen riippuu vain yhdestä korvaamattomasta henkilöstä. Kaikki vastustavat hänen järkeviä ideoitaan ja teorioitaan.
Coolit ja edgyt agentit seikkailevat ympäri maailmaa eksoottisissa kohteissa. Niistä näytetään ensin arkistosta otettua ulkokuvaa, jossa näkyvät tietysti kaikki tunnistettavat maamerkit (pyramidit, Eiffel-torni, Kreml jne). Tai sitten jotain tyystin tuulesta temmattua, kuten Helsingin hienot pilvenpiirtäjät Alias-sarjassa. Varsinaiset kohtaukset tapahtuvat sitten studioon lavastetuissa hotellihuoneissa, täysin samanlaisilla kujilla ja käytävillä, ehkä jopa pikku aukioilla.