Lue keskustelun säännöt.
Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Vierailija kirjoitti:
Jonkun katkaistessa puhelun ennen aikaisesti huudetaan luuriin minuutti "haloo, haloo, oletko siellä!?" Vaikka lankapuhelimissa puhelun katkeamisesta ei voinut erehtyä sen tuuuuuuuuut äänen takia.
Sitten taotaan sormilla sitä luurin pidikettä, ihan kuin se palauttaisi linjan auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miljoona kertaa varmaan ollut, mutta pakko laittaa, kun aina ärsyttää. Kun pääpoliisi ja tietokonetta käyttävä apuri tutkivat joko jotain kameravalvontakuvaa tai kaikki rikollisen tiedot sijaintia, pankkitilin saldoa ja high schoolin luokkakuvia myöten piipityksen säestämänä antavaa ohjelmaa, pitää sen takana olevan poliisin aina pyytää jotain typerää itsestäänselvyyttä, tyyliin "zoomaa rekisterikilpeen", ja sitten koneella oleva näpyttää noin 5 painallusta näppäimistöllä ja -edelleen vienosti piipittäen- kamera tarkentaa rekkariin, joka näkyy tarkasti.
Niin miksi se koneella istuja ei koskaan itse oma-aloitteisesti tarkenna eikä tee mitään rikoksen selviämisen kannalta järkevää itsestäänselvää asiaa? Miksi sitä aina pitää pyytää, niinkuin se koneella olija olisi joku idioottirobotti? Ja ne hemmetin piipitykset ja numerosarjojen kelaukset, jotka on elokuvien tietokoneohjelmissa olleet 70-luvulta saakka eikä näköjään käyttöliittymä muutu... varmaan toimintaelokuvien yleisin klisee.
Pakko sanoa, että Sillassa oli mielestäni hyvin kuvattu nämä tietojen kerääjät, vai miksi niitä sanotaan? No juurikin nämä, jotka katsovat nuo kuvat ja selvittelevät kaikki ns. perustiedot epäillystä ja hänen yhteytensä. Ne eivät noin vain tipahtaneet taivaalta, vaan selkeästi tekivät sitä työtä sen eteen saadakseen nuo tiedot.
Sillassa sitten taas oli oma kliseensä, että kaikki nuo hurjat keissit joita selviteltiin taisivat liittyä lopulta jännästi juuri niihin keskushenkilöihin, jotka juttua selvittelivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään näyttää olevan jo kliseemäisyyksistä aikakauteen ja paikkaan kuulumattomien etnisten ihmisten esiintyminen luonnollisena osan yhteisöä. Nämä ihmiset olisivat oikeasti olleet aikanaan olleet joko orjina, sirkuksessa ihmisten töllisteltävänä tai kuninkaiden hovinarreja. Nykyelokuvissa he ovat kartanoissa ja hoveissa ja ihan tavallisissa kyläyhteisöissä.
Britannia oli monikansallinen yhteisö jo ajat sitten. Tämä on selvinnyt esim. hukkuneen laivan merimiesten luita tutkiessa.
Eihän sen ollut ihme sen kokoisessa imperiumissa.
Orjuudesta myös noustiin tavallisen kansan pariin.Mutta olisiko otettu 1820-luvulla pikimusta tyttö seurapiireihin, joissa myös aateliset parveilivat? Eilen loppuneessa Jane Austenin tekstiin hatarasti pohjautuneessa Sanditon-sarjassa näin kävi. Olkoonkin, että tytöllä ilmeisesti oli rahaa kuin roskaa, epäilen kuitenkin vahvasti, että kyseinen skenario oli 2010-luvun lopulla kirjoittaneen televisiokäsikirjoittajan omaa käsitystä siitä, mitä nyky-tv-sarjoissa tulee olla, jotta kuuluisalta somemyrskyltä vältytään, vaikka se sitten sotisikin rankasti kuvatun aikakauden tapa- ja ajatuskulttuuria vastaan. Sarjassa oli paljon muitakin puutteita ja nykyajan suhdekiemuroita kahdensadan vuoden takaisiin vaatteisiin puettuna, mutta ei siitä nyt sen enempää. Kahlasin sarjan läpi, mutta en jää sitä kaipaamaan. Enkä osta DVD:nä ja katso sitä vähintään kerran vuodessa, kuten saman käsikirjoittajan 90-luvun sarjaa Ylpeys ja ennakkoluulo.
Eniten harmitti että siinä ratsastettiin Austenin nimellä ja maineella. Olisivat sitten luoneet tuon fiktion itse. Ja siirtäneet tarinan vaikka Arubaan tai Martiniquelle tai mistä tyttö nyt olikin.
Ja kun elokuviin laitetaan näitä aikaan ja paikkaan kuulumattomia hahmoja Ja jopa ihan väärää tietoa, niin jotkut historiaa tuntemattomat, jopa arvostelijat väittävät asian olleen näin. Esimerkkinä elokuva Castrato, joskus viime vuosituhannen puolella. Arvostelija kirjoitti kastraatin, vastoin yleisiä luuloja, voivan vehkeellään tyydyttää naisen. Millä vehkeellä? Juuri nämä kirjoitukset esim. Britannian kansainvälisyydestä ja rotujen moninaisuudesta esim. hovissa, täyttä puppua.
No nyt kyllä ovat omat tietosi puutteelliset. Kastraatilta on poistettu toki kivekset mutta ei siinä poisteta penistä.
Jos kuohinta tapahtuu lapsena ennen murrosikää, kuten hyvinkin usein oli, niin silloin ei nouse. Peniskin tosin saatettiin ottaa pois.
Niin putsattiin kaikki, mitä alapäässä roikkui ja vaikkei olisi kikulia leikattukaan, se olisi mieshormonien puuttuessa jäänyt sellaiseksi 6-7- vuotiaan pippeliksi.
Monesti on mainittu, että elokuvan ihmiset eivät koskaan käy vessassa. Kyllä käyvät, jos näyttelijä on naisnäyttelijä espanjalaisessa elokuvassa.
Pääosan esittäjien välille tulee jokin väärinkäsitys. Toinen suuttuu eikä suostu edes kuuntelemaan toisen selityksiä, ei anna mitään mahdollisuutta. Painaa luuria, jos toinen yrittää soittaa. Vasta loppupuolella selviää, että kyseessä olikin väärinkäsitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pettää ja nainen lähtee lopullisesti eikä anna edes mahdollisuutta miehelle korjata suhdetta, kuten mennä pariterapiaan tms. Ihan oikeasti, kannattaako koko elämän parisuhdetta heittää menemään vain yhden inhimillisen hairahduksen vuoksi?!
Kaikissa elokuvissa, joissa naispääosan esittäjä on kovistappelijamuija kuuluu pakollinen eteerinen suihkukohtaus muistuttamaan tämän feminiinisyydestä.
Elokuvissa joissa on mies on sankaripääosassa naiset eivät koskaan osaa tappaa pahiksia kunnolla ja heti kerralla, vaikka hänellä on ase ja pahis on aseeton. Joka kerta on pakko vääntää vähintään paniikki-itkut liipasimen painamisen aikana/jälkeen, jonka senkin on tajunnut tehdä vasta, kun sankari itse haavoittuneena on kehottanut tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusatut ovat aina nörtin näköisiä teinileffoissa. Kauniita ihmisiä ei koskaan syrjitä. Jos teininörtti muuttaa tyylinsä hienoksi, hänet otetaankin kiusaajien ystäväporukkaan mukaan. Voin sanoa, että oikeassa elämässä ei mene niin. Ei auta, vaikka olisi miten vimpan päälle laittautunut, niin kiusaaminen ja syrjiminen vain jatkuu.
Kauhuelokuvissa aina illalla lentää lauma piipittäviä lepakoita jostain, vaikka lähiseudulla ei olisi metsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naispoliiseilla, etsivillä ja agenteilla on aina älyttömän korkeat korot jalassa ja silti he pystyvät sujuvasti juoksemaan parin kilsan matkan murhaajan perässä. Reitin varrella on tietenkin portaita, aitoja ylitettävänä ja ehkä katolta toisellekin tulee hypättyä.
Vierailija kirjoitti:
Miljoona kertaa varmaan ollut, mutta pakko laittaa, kun aina ärsyttää. Kun pääpoliisi ja tietokonetta käyttävä apuri tutkivat joko jotain kameravalvontakuvaa tai kaikki rikollisen tiedot sijaintia, pankkitilin saldoa ja high schoolin luokkakuvia myöten piipityksen säestämänä antavaa ohjelmaa, pitää sen takana olevan poliisin aina pyytää jotain typerää itsestäänselvyyttä, tyyliin "zoomaa rekisterikilpeen", ja sitten koneella oleva näpyttää noin 5 painallusta näppäimistöllä ja -edelleen vienosti piipittäen- kamera tarkentaa rekkariin, joka näkyy tarkasti.
Niin miksi se koneella istuja ei koskaan itse oma-aloitteisesti tarkenna eikä tee mitään rikoksen selviämisen kannalta järkevää itsestäänselvää asiaa? Miksi sitä aina pitää pyytää, niinkuin se koneella olija olisi joku idioottirobotti? Ja ne hemmetin piipitykset ja numerosarjojen kelaukset, jotka on elokuvien tietokoneohjelmissa olleet 70-luvulta saakka eikä näköjään käyttöliittymä muutu... varmaan toimintaelokuvien yleisin klisee.
Tähän liittyy olennaisesti myös toinenkin klisee eli puuttuva informaatio valvontakameran kuvasta voidaan interpoloida jollain erikoisohjelmalla ja supertietokoneella näkyviin. Rekisterikilvet on tyypillinen kohde, joihin halutaan tarkentaa. Livekuvassa voidaan toki zoomata mutta tallennettuun digikuvaan ei uutta informaatiota voi enää tuoda. Paitsi elokuvissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kylpyhuoneessa on suihkuverho kiinni, niin verhon takana on aina joku piilossa.
Aukaistun jääkaapin oven takana on murhaaja tai demonin vallassa oleva nuori. Tämä sitten paljastuu katsojille ja pääosan esittäjälle kun ovi suljetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein porukka syö pelkkää pastaa. Kannetaan iso kulhollinen leveää spaghettia pöytään ja lapset mättävät sitä. Kai se on sit maustettu tai jotain. Varmaan juustomakaronia. Joskus on bolognese-kastike myös.
Aina jos on tiedossa että tiettyjä ihmisiä vainoaa joku murhaaja, niin silti jäädään yksin myöhään toimistolle asiaa tutkimaan ja yhtäkkiä kuuluu kolahdus. Viimeistään parkkihallissa se murhaaja hyökkää.
Ammutaan kerran helikopteria pistoolilla, niin se putoaa alas ja räjähtää. En tiedä käykö näin oikeasti? Toki jos osuu johonkin moottoriin oikeaan kohtaan se luoti, mutta ovatko oikeasti niin heikkoja?
Tappava ase elokuvassa Mel Gibson ampui käsiaseella kaksi lippaallista kohti pakenevaa helikopteria. Ei minkäänlaista vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään näyttää olevan jo kliseemäisyyksistä aikakauteen ja paikkaan kuulumattomien etnisten ihmisten esiintyminen luonnollisena osan yhteisöä. Nämä ihmiset olisivat oikeasti olleet aikanaan olleet joko orjina, sirkuksessa ihmisten töllisteltävänä tai kuninkaiden hovinarreja. Nykyelokuvissa he ovat kartanoissa ja hoveissa ja ihan tavallisissa kyläyhteisöissä.
Britannia oli monikansallinen yhteisö jo ajat sitten. Tämä on selvinnyt esim. hukkuneen laivan merimiesten luita tutkiessa.
Eihän sen ollut ihme sen kokoisessa imperiumissa.
Orjuudesta myös noustiin tavallisen kansan pariin.Mutta olisiko otettu 1820-luvulla pikimusta tyttö seurapiireihin, joissa myös aateliset parveilivat? Eilen loppuneessa Jane Austenin tekstiin hatarasti pohjautuneessa Sanditon-sarjassa näin kävi. Olkoonkin, että tytöllä ilmeisesti oli rahaa kuin roskaa, epäilen kuitenkin vahvasti, että kyseinen skenario oli 2010-luvun lopulla kirjoittaneen televisiokäsikirjoittajan omaa käsitystä siitä, mitä nyky-tv-sarjoissa tulee olla, jotta kuuluisalta somemyrskyltä vältytään, vaikka se sitten sotisikin rankasti kuvatun aikakauden tapa- ja ajatuskulttuuria vastaan. Sarjassa oli paljon muitakin puutteita ja nykyajan suhdekiemuroita kahdensadan vuoden takaisiin vaatteisiin puettuna, mutta ei siitä nyt sen enempää. Kahlasin sarjan läpi, mutta en jää sitä kaipaamaan. Enkä osta DVD:nä ja katso sitä vähintään kerran vuodessa, kuten saman käsikirjoittajan 90-luvun sarjaa Ylpeys ja ennakkoluulo.
Eniten harmitti että siinä ratsastettiin Austenin nimellä ja maineella. Olisivat sitten luoneet tuon fiktion itse. Ja siirtäneet tarinan vaikka Arubaan tai Martiniquelle tai mistä tyttö nyt olikin.
Mutta eikös tämän Georgianan isä ollut kuitenkin ehta britti (ehkä jopa aatelinen, en muista) ja tytön holhooja oli myös brittiläinen? Ja kyllähän häntä pidettiin seurapiireissä eksoottisena kummajaisena, jolle nyrpisteltiin avoimesti nenää sekä kutsuttiin illalliselle vähän niinkuin sirkuseläin näytteille? Seurapiireissä oli kuitenkin monia, joille Georgianan rahat mahdolliset naimakaupan kautta olisi kelvanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miljoona kertaa varmaan ollut, mutta pakko laittaa, kun aina ärsyttää. Kun pääpoliisi ja tietokonetta käyttävä apuri tutkivat joko jotain kameravalvontakuvaa tai kaikki rikollisen tiedot sijaintia, pankkitilin saldoa ja high schoolin luokkakuvia myöten piipityksen säestämänä antavaa ohjelmaa, pitää sen takana olevan poliisin aina pyytää jotain typerää itsestäänselvyyttä, tyyliin "zoomaa rekisterikilpeen", ja sitten koneella oleva näpyttää noin 5 painallusta näppäimistöllä ja -edelleen vienosti piipittäen- kamera tarkentaa rekkariin, joka näkyy tarkasti.
Niin miksi se koneella istuja ei koskaan itse oma-aloitteisesti tarkenna eikä tee mitään rikoksen selviämisen kannalta järkevää itsestäänselvää asiaa? Miksi sitä aina pitää pyytää, niinkuin se koneella olija olisi joku idioottirobotti? Ja ne hemmetin piipitykset ja numerosarjojen kelaukset, jotka on elokuvien tietokoneohjelmissa olleet 70-luvulta saakka eikä näköjään käyttöliittymä muutu... varmaan toimintaelokuvien yleisin klisee.
Tähän liittyy olennaisesti myös toinenkin klisee eli puuttuva informaatio valvontakameran kuvasta voidaan interpoloida jollain erikoisohjelmalla ja supertietokoneella näkyviin. Rekisterikilvet on tyypillinen kohde, joihin halutaan tarkentaa. Livekuvassa voidaan toki zoomata mutta tallennettuun digikuvaan ei uutta informaatiota voi enää tuoda. Paitsi elokuvissa :)
On tuotakin oikeasti tutkittu mutta tuskin se niin hienosti toimii kuin leffoissa.
Hauskin aiheeseen liittyvä vitsi taisi olla yhdessä poliisikomediassa ollut "naamantunnistus takaraivokuvasta" softa. Tosin en yllättyisi jos nyt/lähivuosina ihmisen voi tunnistaa muustakin kuin naamakuvasta.
Eniten ärsyttää se, että kun ohjelma/elokuva sijoittuu tiettyyn aikakauteen, vaikkapa vuoteen 1952, niin kaikki sisustus on juuri tuon ajan muodin mukaista. Kaikki kalusteet ovat uusinta uutta, eikä aikakerrostumia näy. Kyllä meillä ainakin on sisustuksessa esineitä aiemmiltakin vuosikymmeniltä.
En katso (enää) Kauniita ja Rohkeita, mutta muistelen että kun Ridgellä oli parta kasvanut niin siitä tiesi heti että asiat ovat huonosti.
Naiset juovat viiniä, miehet viskiä tai muuta väkevää. Työpöydän jälkeen voidaan hyvin lähteä ”lasilliselle”, vetäistä pari viskiä ja lähteä muina miehinä kotiin autolla. Tai vaihtoehtoisesti tulla kotiin töistä ja marssia ensimmäisenä baarikaapille niin kuin se olisi merkki siitä, että on vapaalla ja voi rentoutua.
Merimiehiä kyllä, mutta ei hoveissa eikä kartanoissa. On toki poikkeuksiakin, esim. Aleksandr Pushkinin isä Venäjällä ja Aleksander Dumasin isä Ranskassa.