Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä

Kukaan ei mentäessä epäilyttävään huoneistoon tai taloon laita katkaisijasta valoja päälle tai edes kokeile, toimisivatko normaalit kattovalot. Sen sijaan otetaan esiin taskulamppu, jonka paristot loppuvat ehkä kesken, ja sen valossa yritetään selvittää, mitä on tapahtunut, ja onko huoneistossa tai talossa tappaja.

Elokuvissa puhallus-paineluelvytyksessä saadaan pysähtynyt sydän sykkimään uudestaan. Todellisuudessa sihen tarvitaan defibrillaattori.

Mielestäni jopa vastuuton, että tuollaista esitetään.

Elokuvan tai tv-sarjan sankarin ei tarvitse juoda tai syödä mitään eikä käydä WC:ssä.

Kun katsoin aikoinaan 24-sarjaa, jonka jokaisella kaudella Jack Bauerin touhuja seurattiin 24 tunnin ajan, olin huolissani Kiefer Suthelandista, joka ei saanut yhtään hengähdystaukoa tai edes kahvikupillista piristävistä nokkaunista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan tai tv-sarjan sankarin ei tarvitse juoda tai syödä mitään eikä käydä WC:ssä.

Kun katsoin aikoinaan 24-sarjaa, jonka jokaisella kaudella Jack Bauerin touhuja seurattiin 24 tunnin ajan, olin huolissani Kiefer Suthelandista, joka ei saanut yhtään hengähdystaukoa tai edes kahvikupillista piristävistä nokkaunista puhumattakaan.

Jokaisella kaudella on kuvattu kohtaus jossa Jack syö jotain, mutta ne on aina leikattu pois jaksojen lopullisista versioista. 

Yhteen paluu exan kanssa, eli ensin ero ja pettämistä paljon, sitten asia unohtuu täysin ja vain onnellista elämää yhdessä. 

Päästään huippuyliopistoon opiskelemaan tai muuta kallista rahanmenoa ilmaantuu. Mennään viimeisillä rahoilla kasinolle ja voitetaan tarvittu summa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvissa puhallus-paineluelvytyksessä saadaan pysähtynyt sydän sykkimään uudestaan. Todellisuudessa sihen tarvitaan defibrillaattori.

Mielestäni jopa vastuuton, että tuollaista esitetään.

Paras oli Ally McBeal joka pelasti ylipainoisen miehen hengen pomppimalla pepullaan tämän vatsan päällä. Ei tarvinnut elvyttää kuin pomppimalla. 

Vierailija kirjoitti:

- Koomapotilailla/tajuttomilla ei ole minkäänlaisia tutkinta/ruokintalaitteita kiinni kropassaan, ne vaan makaa silmät kiinni ja jotenkin pysyy hengissä.

- Herätään koomasta ja heti ollaan tietoisia ympäristöstään.

 

. Kellään ei ole aamuhönkää, suudellaan heti herättyään. (myös niitä koomapotilaita)

Muutenkin kaikki epärealistiset kohtaukset on näin lääkärinä joutunut jättämään katsomatta.

 

+ Varsinkin suomalaisten sarjojen tönköt vuorosanat ja epäluonteva puhetyyli. 

Varsinkin nuortensarjoissa näytellään tönkösti.

Vierailija kirjoitti:

Sarjoissa häiritsee, jollei ole luontevasti ulkona filmattuja osia. 

Rillit huurussa. Ovat välillä muka ulkona, mutta sisälavasteita ne on. 

Miehenpuolikkaat sama juttu. Ovat muka ulkona, mutta aina vaan on sisälavasteissa. 

Kauniita ja rohkeat matkustavat sille big bearin mökilleen autossa sisälavasteissa. Lunta muka tuiskuaa jne. (Oli siinä sarjassa sentään ainakin kerran oikeita ulkotapahtumia venetsiassa) Se on nuukasti tehty sarja. Uima-allaskin minikokoinen, mutta kuvakulma valitaan. Dallas-sarja oli hyvä. Kunnon ulkokuvauksia myös. 

Laiskuutta ja liikaa voitontavoittelua. 

Dallas ei ollut komedia, jota oltaisiin kuvattu elävän yleisön edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakoilija tai stalkkaaja voi paljastua tupakan hehkun vuoksi, ei koskaan tupakan hajun. Tupakan haju ei ikinä paljasta mitään, vaikka nykyään se ulkonakin haisee kauas. Vai onko niin, että tupakointi oli ennen niin yleistä, ettei kukaan kiinnittänyt hajuun huomiota?

Tai sitten kaikki käsikirjoittaajat ja ohjaajat on niin ketjupolttajia ettei nuo tajua miten herkästi tupakoimaton haistaa tupakan pitkänkin matkan päästä. 

Joko se on eri laatua kuin ennen, ja haisee väkevämmin ja pahemmalle, tai ilma on puhtaampaa ja haju erottuu. Mutta se todella on pahentunut. 

Ruoka paistuu kuumalla pannulla. Sitten aletaan puhua ja unohdetaan se kuuma pannu itsekseen. Jos juoni ei erikseen vaadi, mikään ei pala pilalle.

Jos jonkun pitää lähteä kesken iloisen illan tekemään jotain tärkeää, esim. pelastamaan maailmaa, rankastakin humalatilasta selviää heti, kun saa vain kupposellisen mustaa kahvia.

Romanttisissa komedioissa päähenkilöillä on aina joku paras ystävä, jolle päähenkilö kertoo kaiken romanttisista suhteistaan, deittailukokemuksistaan jne. (Yleensä tosiaan vain päähenkilön asioista, sen parhaan ystävän elämästä harvemmin kuullaan mitään.) Ja nämä keskustelut käydään aina julkisilla paikoilla tai paikoissa, joissa on muutakin yleisöä läheisyydessä, usein muun tekemisen lomassa (esim. kaupat ja kuntosalit ovat suosittuja keskustelupaikkoja). En tiedä amerikkalaisista, ehkä he tosiaan tekevät näin, mutta tätä kliseetä olen nähnyt siirrettävän myös suomalaisiin elokuviin.