Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä

Vasta silloin kuin murhaaja soittaa kotiin ja kertoo nauraa käkättäen tappavansa uhrinsa poikaystävän/ kissan/ mummon/ kaverin/ kanin, alkaa uhri hirveässä paniikissa sulkemaan ovia talosta. Kaikki ovet, joita on talossa noin 350 kpl ovat tietenkin auki. Myös takakuistin ovi. Sulkekaa ne hel...veti.n ovet jo alkuillasta, prkle, niin ei pääsisi murhaaja sisään. Mutta vakavasti puhuen, olen kuullut että Amerikassa on oikeasti joitain pikkupaikkakuntia, joissa ovia ei suljeta.

Seksielokuvissa sänkyynsyöksytään kaikissa vaatteissa, kengät jalassa. Seuraavassa kohtauksessa onkin sitten naiselta vaatteet pois, mutta ne korkokengät on jalassa edelleen. Yritäppäs itse riisua sukkikset ym. sängyssä pitkällään, ja jättää kengät jalkaan.

Vaikka seksi alkaisi kuinka kiihkeästi, niin naisella pysyy rintaliivit tukevasti päällä loppuun saakka.

Sankari ei saa ovia helposti auki, mutta toiset pääsevät ovista läpi helposti vaikka sankari olisi tukinnut ovista pääsyn täysin.

Dagon elokuvassa ainaskin oli tällein.

Kaikki elokuvien päähenkilöt ovat yleensä erittäin hoikkia ja myös pysyvät hoikkina ilman minkäänlaista vaivannäköä, vaikka iltaisin vetäisivät (yleensä sydänsuruun) tonkallisen jäätelöä sohvalla istuen. 

Kenen tahansa läheisensä menettäneen suru väistyy, kun heille sanotaan vain "Oh, I´m so sorry" ja sen jälkeen voidaankin sitten mennä ihan muihin aiheisiin, niin kuin mitään ikävää ei olisi tapahtunutkaan. 

Kun tiputaan niin jostakin saadaan kummiskin käsillä kiinni. Itse atleettisena miehenäkään en pystyisi siihen.

Ihmisillä on muutenkin todella kovat puristusvoimat elokuvissa, kun jaksavat toisella kädellä roikkua ja toisella kädellä pitää toisesta tyypistä kiinni.

Naispäähenkilö on kaunis ja jossain vaiheessa sarjaa tai elokuvaa henkilö tai henkilöt kääntyy katsomaan häntä ja ovat sitten tosi lumoutuneita.

Vierailija kirjoitti:

Potkut saanut lähtee työpaikalta pahvilaatikko kädessä. Mitähän laatikossa edes on?

Onhan tuo tosi yleistä Suomessakin että työpaikalla on henkilökohtaisia tavaroita, esim. valokuvia, kahvikuppi jne.

Suomessa ne vaan kannetaan ulos Alepan muovikassissa, pahvilaatikon sijaan.

Tyhmä paljastuu kyvykkääksi ja pelastaa maailman.

Vastasyntyneet syntyvät vanhempana kuin vastasyntyneinä.

Vierailija kirjoitti:

Korostakseen tulevia vaikeuksia päähenkilöaviopari on aina niin rakastuneen oloinen, aamupusut ja darlingit ja sitten leffan edetessä toinen paljastuu psykopaatiksi :).

Mutta tämähän tapahtuu oikeasti. Yleensä mies osoittautuu vähintään narsistiksi.

Huoneisiin tulee omituisenvärinen valo oudosti jostain. Makkarikin yöllä omituisen valoisa.

Kenenkään meikit ei ole ikinä sutussa.

Kenenkään kylppäri ei ole hammastahna- ja vesiroiskeinen.

Lattiat kiiltää. Jääkaappi kiiltää. Hampaat kiiltää. Tukka kiiltää. Autot kiiltää.

Vierailija kirjoitti:

Kun tiputaan niin jostakin saadaan kummiskin käsillä kiinni. Itse atleettisena miehenäkään en pystyisi siihen.

Ihmisillä on muutenkin todella kovat puristusvoimat elokuvissa, kun jaksavat toisella kädellä roikkua ja toisella kädellä pitää toisesta tyypistä kiinni.

Kyllä minä ainakin jaksaisin.

t. Tuula, 58

Vierailija kirjoitti:

Seksielokuvissa sänkyynsyöksytään kaikissa vaatteissa, kengät jalassa. Seuraavassa kohtauksessa onkin sitten naiselta vaatteet pois, mutta ne korkokengät on jalassa edelleen. Yritäppäs itse riisua sukkikset ym. sängyssä pitkällään, ja jättää kengät jalkaan.

Ne on intohimossa revitty, rips! Jos katsot tarkkaan, huomaat sukkahousuriekaleet nilkoissa.

Pakkasessa hengitys ei huurua. Kaatosateessa kukaan ei kastu ihan läpmäräksi, takin harteilla on vaan vähän pisaraa.

Erityisesti romanttisissa komedioissa inhoan sitä, kun kaikki pyörii sen kauniin ja nuoren päähenkilön ympärillä siten, että sivuhenkilöt ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Heillä ei ole mitään omaa agendaa, heidät on laitettu vain pönkittämään päähenkilön tarpeita. Mikään ei ole uskottavaa eikä todellisen tuntuista. Päähenkilö on prinsessa, ja sadulle tehdään onnellinen loppu.

Saman genren leffoissa saattaa vielä olla sellainen loppuhuipennus, että sulhanen vaihtuu alttarilla, häät jatkuvat. Ketään ei haittaa, että alkuperäinen sulhanen jätetään, ei edes hänen sukulaisiaan  ja ystäviään. Kaikki vain ovat onnesta soikeina, kun päähenkilö saakin sen Oikean eikä sitä melkein oikeaa. Kaikki kun on olemassa vain häntä varten.

Inhoan näitä tällaisia tarinoita, jotka eivät edes ole kunnon tarinoita. 

Sankaria ei kylmä vaivaa eikä kangista vaikka on sukellettu jään alla ja sitten juoksennellaan paljasjaloin ilman hanskoja ja päähineitä pitkin pakkasmetsää. Ja vastaavasti, jollain ruuhella voidaan mennä pitkin laavavirtaa tai olla sulan teräksen yläpuolella roikkumassa eikä edes ihokarvat kärvähdä.

Ihmiset ovat tosi huoliteltuja kotona ollessaan. Ymmärrän, että on kyse on elokuvista, mutta olisi vähän realistisempaa, jos jollakin olisi vaikka vähän hiukset sekaisin, ei meikkiä ja päällä vaikka vanha kylpytakki. Aika harva kuitenkin on tosielämässä yksin kotona täydellisessä meikissä, hiukset kiharrettuna ja juhlavaatteet päällä.

Miksi kukaan ei koskaan katso ovisilmästä kuka oven takana on? Aukaistaan vaan heti ovi. En tiedä, miten nykyelokuvissa, mutta vanhemmissa ei ainakaan katsottu.