Lue keskustelun säännöt.
Saatiinpa Putoushahmot Tuntemattomaan sotilaaseen
17.04.2016 |
Vatanen Koskelana ja Hirviniemi Hietasena. Mitä yllätyksiä vielä tuleekaan?
Kommentit (73)
Eero Aho Rokkana on todella huono valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja Jaajo Linnonmaallekin löytyy varmasti joku rooli.
Hänhän voisi esittää pääosaa vaikka sen kuuluisan Marja-Siskon elämästä kertovassa saippuaoopperassa...
Vierailija kirjoitti:
Vatanen Koskelana ja Hirviniemi Hietasena. Mitä yllätyksiä vielä tuleekaan?
Kai sinne Sami heelpperi enpuske hjallis ja huutokauppakeisarikin tunkee.
Olisin toivonut hieman vähemmän tunnettuja naamoja. Koskelaa en pysty mieltämään Vatasen näköiseksi sitten millään. Koskelan pitäisi olla vaalea! Missä on Lauri Tilkanen? Se sopisi johonkin rooliin hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Olisin toivonut hieman vähemmän tunnettuja naamoja. Koskelaa en pysty mieltämään Vatasen näköiseksi sitten millään. Koskelan pitäisi olla vaalea! Missä on Lauri Tilkanen? Se sopisi johonkin rooliin hyvin?
Tilkanen olisi mainio Lammio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin toivonut hieman vähemmän tunnettuja naamoja. Koskelaa en pysty mieltämään Vatasen näköiseksi sitten millään. Koskelan pitäisi olla vaalea! Missä on Lauri Tilkanen? Se sopisi johonkin rooliin hyvin?
Tilkanen olisi mainio Lammio.
Ääh, veit viestini sisällön, olin kirjoittamassa samaa.
Tässä olisi raikas poikkeus kotimaiseen tuotantoon, jossa se komistus on aina hyvis ja pahis on joku ruma renttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun saadaan Roope Salminen johonkin osaan niin leffa on lopullisesi pilalla.
Kyllähän Sami Hedberg pitää myös saada mukaan.
Ja Veikkaukselta mielettömästi massii - vetävät siellä punakynällä niitä turhempia avustuskohteita pois.
Joo, mutta saadaanko yleisö katsomaan sitä niin että sijoitukset siihen tulisivat takaisin (ja mieluiten vähän voittoakin vielä tietenkin) onkin jo eri asia.
Vanhempi yleisö on nähnyt jo monen monta kertaa ko. tarinasta tehdyt leffat,kuunnellut kuunnelmat,katsonut näytelmät jne. Eli on jo puhkikyllästynyt suurin osa siihen.
Nuoremmalle yleisölle taas, ei tarinassa enää mitään kosketuskohtaa omaan kotiin ja perheeseen (eikä ehkä heidän perheidensä vanhemmillakaan ole) joten ymmärrettävää,että aihe alkaa jo olla nykysukupolvelle verraten kaukaista historiaa. Jos se tästä kaavasta poiketen kuitenkin kiinnostaa joitakin,niin heillehän on myös tarjolla ne,sekä Linnan,että Molbergin ohjaukset, joista nyt ainakin ensinmainittu johdattaa ainakin hiukan siihen 'ajan henkeen' jos siitä kerran on kiinnostunut ja jotkuthan aina ovat kiinnostuneet historiasta ja ehkä haluavat myöhemmin suuntautua opiskeluissaankin siihen.
Muu kansa pitäisi jo vapauttaa 'Tuntemattoman sotilaan' arvuuttelu- & siihen liittyvän (fiktiivisen) 'yleissivistyksen' suomalaiskansallisesta pakkopullapiiristä .
En kuulu 29-vuotiaana nuorimpaan yleisöön, mutta ei varmasti pidä paikkaansa etteikö edes nuorison vanhemmilla olisi enää mitään kosketuspintaa aiheeseen, kun kerran minullakin tämän ikäisenä on. Toinen ukkini oli rintamalla ja mummoni evakko.
Se on kuitenkin jo paljon etäisempi kosketuspinta omasta elämästäsi ja arkipäivästäsi, kuin se jos isäsi olisi ollut mukana jo Talvisodassakin ja äitisi ollut sotasairaanhoitajana niinikään molemmissa sodissa ja kaikki heidän sisarensa lottia ja veljensä kaatuneet jossain rintamilla ja kaikki vanhempiesi ikätoverit ja ystävät myös omalla tahollaan samaan tapaan sota-ajan kokeneita ja eläneitä ihmisiä,samoin kuin melkein kaikki vanhemmat opettajasi koulussa jne.
En sano tätä lainkaan vähätellen,vaan paremminkin sinua melkein kadehtien.
Ei se sotaveteraanien lapsena kasvaminen kuule välttämättä ole nimittäin mitään 'erikoisherkkua'.Vuonna -57 syntyneenä voin tämän sinulle omasta kokemuksestani vakuuttaa.
Silloin isovanhemmat puolestaan olivat niitä ,joilla oli nuoruudenkokemuksenaan vuoden -18 sisällissota ja siitä eivät kyllä monetkaan isovanhemmat puhuneet kotona lapsenlapsilleen yhtään mitään.
(Historiaa lukeneena on näin jälkeenpäin kyllä helppokin tajuta miksi eivät puhuneet.)
En voi kuitenkaan sanoa,että minulla olisi silloin teininä ollut mitään kosketuspintaa niihin 1918-vuoden aikoihin,mutta toisaalta kaikki ne ajat kokeneet isovanhempani olivat jo kuolleet-viimeinen mummokin kuoli 68-vuotiaana.Silloin kun itse olin 4-vuotias.
Jos sotaa,(siis heidän kohdallaan sitä jatkosotaa ) ei olisi ollut,olisivat vanhempani ehkä menneet nuorempina naimisiin kumpikin tahoillaan, eikä minua (ainakaan siis heidän yhteisenä,myöhemmin seuraavalla vuosikymmenellä syntyneenä lapsenaan ) tietysti olisi olemassakaan,koska ilman sitä he eivät olisi mitä todennäköisimmin kohdanneetkaan.
Ikäluokassani kaikkien vanhemmat eivät kuitenkaan olleet olleet itse sodassa mitenkään muuten, kuin että olivat vain lapsena tai varhaisnuorina kokeneet ne ajat .
He olivat varmasti siinä suhteessa minua onnellisemmassa asemassa. Mitään "kiitospaitoja" en muuten kotiini kelpuuttaisi edes lattiaräteiksi. Niillä nettoajilla kun ei mitä todennäköisimmin ole mitään kosketuspintaa mihinkään sodan todellisiin inhimillisiin,vielä seuraavaankin sukupolveen ulottuviin vaikutuksiin.
Minusta on erittäin hienoa ,että se sota on jo ajallisesti kaukainen asia.
En tiedä mistä tuo ojennus ettei "sotaveteraanin lapsena kasvaminen ole kuule mitään herkkua" tuli, kun en niin missään sanonutkaan. En tarvitse tuollaista "kasvatusta" enkä mielestäni mitenkään romantisoi asiaa. Totesin vain, ettei pidä paikkaansa etteikö nuorissakin ihmisissä olisi edelleen heitä, joille suvun kokemukset sodasta eivät ole vielä kokonaan pois unohdettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun saadaan Roope Salminen johonkin osaan niin leffa on lopullisesi pilalla.
Kyllähän Sami Hedberg pitää myös saada mukaan.
Ja Veikkaukselta mielettömästi massii - vetävät siellä punakynällä niitä turhempia avustuskohteita pois.
Joo, mutta saadaanko yleisö katsomaan sitä niin että sijoitukset siihen tulisivat takaisin (ja mieluiten vähän voittoakin vielä tietenkin) onkin jo eri asia.
Vanhempi yleisö on nähnyt jo monen monta kertaa ko. tarinasta tehdyt leffat,kuunnellut kuunnelmat,katsonut näytelmät jne. Eli on jo puhkikyllästynyt suurin osa siihen.
Nuoremmalle yleisölle taas, ei tarinassa enää mitään kosketuskohtaa omaan kotiin ja perheeseen (eikä ehkä heidän perheidensä vanhemmillakaan ole) joten ymmärrettävää,että aihe alkaa jo olla nykysukupolvelle verraten kaukaista historiaa. Jos se tästä kaavasta poiketen kuitenkin kiinnostaa joitakin,niin heillehän on myös tarjolla ne,sekä Linnan,että Molbergin ohjaukset, joista nyt ainakin ensinmainittu johdattaa ainakin hiukan siihen 'ajan henkeen' jos siitä kerran on kiinnostunut ja jotkuthan aina ovat kiinnostuneet historiasta ja ehkä haluavat myöhemmin suuntautua opiskeluissaankin siihen.
Muu kansa pitäisi jo vapauttaa 'Tuntemattoman sotilaan' arvuuttelu- & siihen liittyvän (fiktiivisen) 'yleissivistyksen' suomalaiskansallisesta pakkopullapiiristä .
En kuulu 29-vuotiaana nuorimpaan yleisöön, mutta ei varmasti pidä paikkaansa etteikö edes nuorison vanhemmilla olisi enää mitään kosketuspintaa aiheeseen, kun kerran minullakin tämän ikäisenä on. Toinen ukkini oli rintamalla ja mummoni evakko.
Se on kuitenkin jo paljon etäisempi kosketuspinta omasta elämästäsi ja arkipäivästäsi, kuin se jos isäsi olisi ollut mukana jo Talvisodassakin ja äitisi ollut sotasairaanhoitajana niinikään molemmissa sodissa ja kaikki heidän sisarensa lottia ja veljensä kaatuneet jossain rintamilla ja kaikki vanhempiesi ikätoverit ja ystävät myös omalla tahollaan samaan tapaan sota-ajan kokeneita ja eläneitä ihmisiä,samoin kuin melkein kaikki vanhemmat opettajasi koulussa jne.
En sano tätä lainkaan vähätellen,vaan paremminkin sinua melkein kadehtien.
Ei se sotaveteraanien lapsena kasvaminen kuule välttämättä ole nimittäin mitään 'erikoisherkkua'.Vuonna -57 syntyneenä voin tämän sinulle omasta kokemuksestani vakuuttaa.
Silloin isovanhemmat puolestaan olivat niitä ,joilla oli nuoruudenkokemuksenaan vuoden -18 sisällissota ja siitä eivät kyllä monetkaan isovanhemmat puhuneet kotona lapsenlapsilleen yhtään mitään.
(Historiaa lukeneena on näin jälkeenpäin kyllä helppokin tajuta miksi eivät puhuneet.)
En voi kuitenkaan sanoa,että minulla olisi silloin teininä ollut mitään kosketuspintaa niihin 1918-vuoden aikoihin,mutta toisaalta kaikki ne ajat kokeneet isovanhempani olivat jo kuolleet-viimeinen mummokin kuoli 68-vuotiaana.Silloin kun itse olin 4-vuotias.
Jos sotaa,(siis heidän kohdallaan sitä jatkosotaa ) ei olisi ollut,olisivat vanhempani ehkä menneet nuorempina naimisiin kumpikin tahoillaan, eikä minua (ainakaan siis heidän yhteisenä,myöhemmin seuraavalla vuosikymmenellä syntyneenä lapsenaan ) tietysti olisi olemassakaan,koska ilman sitä he eivät olisi mitä todennäköisimmin kohdanneetkaan.
Ikäluokassani kaikkien vanhemmat eivät kuitenkaan olleet olleet itse sodassa mitenkään muuten, kuin että olivat vain lapsena tai varhaisnuorina kokeneet ne ajat .
He olivat varmasti siinä suhteessa minua onnellisemmassa asemassa. Mitään "kiitospaitoja" en muuten kotiini kelpuuttaisi edes lattiaräteiksi. Niillä nettoajilla kun ei mitä todennäköisimmin ole mitään kosketuspintaa mihinkään sodan todellisiin inhimillisiin,vielä seuraavaankin sukupolveen ulottuviin vaikutuksiin.
Minusta on erittäin hienoa ,että se sota on jo ajallisesti kaukainen asia.
En tiedä mistä tuo ojennus ettei "sotaveteraanin lapsena kasvaminen ole kuule mitään herkkua" tuli, kun en niin missään sanonutkaan. En tarvitse tuollaista "kasvatusta" enkä mielestäni mitenkään romantisoi asiaa. Totesin vain, ettei pidä paikkaansa etteikö nuorissakin ihmisissä olisi edelleen heitä, joille suvun kokemukset sodasta eivät ole vielä kokonaan pois unohdettuja.
En sanonutkaan ,että sukusi kokemukset olisivat mitään 'kokonaan pois unohdettuja' ,vaan että isovanhempien kokemukset ovat kaikille väistämättä etäisempiä (sanoinhan , että ne olivat minulle vielä etäisempiä kuin omasi sinulle) kuin omien vanhempien,jotka kuitenkin ihmisillä yleensä pääsääntöisesti ovat ne ensisijaiset kasvattajat.
Lapsena esim. isän henkiset ,vielä vuosienkin jälkeen (esim. unissa esiintulevat) sotatraumat yms. eivät saata olla helppoja ymmärtää. Jos on kyseessä poikalapsi,saattaa isä puhua aivan toisella tavalla esim. tulevasta armeijasta ja asevelvollisuusta isänmaallisuudesta yms.,kuin sellaiset isät jotka eivät itse ole sodassa olleet.
Puhumattakaan jos tulee jotain vieraita,niin sen ikäluokan miehet kyllä hyvin usein puhuivat siitä suuresta yhteisestä kokemuksesta keskenään.
Jos isällä sitten oli vielä joku fyysinenkin sotavamma muistutuksena tuosta ankarien koettelemusten ajasta,(niinkuin itseasiassa hyvinkin monilla oli joku vamma) niin sehän tuntui ja vaikutti esim. jonain särkyinä ja sirpaleiden liikkeinä kehossa jatkuvasti. Ja vaikutti tietenkin myös mielialaan -isää ei silloin saanut hermostuttaa silloin turhilla.
Isällä saattoivat silloin olla aggressiot pinnassaan ja herkkänä kuin nitroglyseriini.Remmiä tuli herkästi ja se oli vain ymmärrettävä. Ruuasta jos milloin valitit yhtään niin arvaapa mistä ajoista silloin sai kuulla pitkät saarnat jne.
Tätä vain tarkoitin ja pahoittelen, jos ymmärsit väärin.
Vertauksen vuoksi mainitsemaani vuoden 1918 sotaan oli paljon helpompi suhtautua 1960-luvun lapsena ja 70-luvun nuorena vaikka kuinka neutraalisti tai kunnioittavasti tai ihan miten vain halusi suhtautua , mutta kyllä ne sen sukupolven (ehkä vieläkin traumaattisemmat) kokemukset vaikuttivat varmastikin aivan toisella tavalla heidän kasvattamiinsa 1930-luvun lapsiin.
Olihan tuosta sodasta silloin kulunut vasta hädintuskin parikymmentä vuotta.
Enkä todellakaan pyrkinyt sinua(tai ketään tästä omasta kasvukokemuksestani kertomalla) millään lailla "kasvattamaan" . (Aikaihminenhän sinä sitäpaitsi olet jo itsekin.)
Ehkä tässä keskustelussa nyt kuitenkin voivat olla monen ikäiset ihmiset mukana ja rikastaa sitä omilla ajatuksillaan aiheesta josta tässä nyt keskustelemme. En halua halveksia enkä vähätellä sen enempää itseäni vanhempia,kuin nuorempiakaan ikäluokkia ja niiden ihmisiä.
En kyllä toisaalta oikein ymmärrä sitä,mitä ihan uutta ja ennennäkemätöntä tuosta keskustelun aiheena (taas) olevasta (taas yhdestä)Tuntematon sotilas produktiosta vielä saisi irti ja miksi siihen vielä kinuttaisiin jotain valtion tms.yleisistä varoista anottavaa rahoitusta...
Ihmisiltä leikataan jo vaikka mistä peruselämisestä, mutta tuohon 'pyhään teokseen' pitäisi vaan löytyä varat.(Eihän ole kauaakaan esim. siitä Kristian Smedsin näytelmätulkinnan esityksestä.)
Voi herranjumala ,sitä sukupolvea jonka ensisijaista kollektiivisen sotatrauman hoitoa tuo koko Linnan kirja oli tuskin enää kohta onkaan ja kaikki heistäkin, jotka vain ovat halunneet tutustua, ovat siihen jo taatusti kaikki myös tutustuneet.
Mutta kun ovat päättäneet että tehdään, niin ovat päättäneet. Minkäs sille voi.
Minä ainakin olen päättänyt siitä päätöksestä kuullessani sulkea jo etukäteen silmäni ja korvani enää siltä esitykseltä.
Pitääköhän Hirvisammiolla pokka, pelkään että se rupeaa tirskumaan, jossain Rokan repliikeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luutnanti Sammio kirjoitti:
Pitääköhän Hirvisammiolla pokka, pelkään että se rupeaa tirskumaan, jossain Rokan repliikeissä.
Ai niin se onkin Hietanen, aivan sama.
49: vastauksena tuohon kysymykseesi, että mitä uutta ja ennennäkemätöntä tästä aiheesta vielä saisi irti. Omasta mielestäni olisi mielenkiintoista nähdä itsenäistymisen aika ja sotavuodet kuvattuna punakaartilaisten näkökulmasta. Nythän kaikki sotaleffat ovat olleet todella kansallisromanttisia ja kuvauksia siitä, miten pientä kansaa alistetaan ja kansa selviää lopulta sodan ja sorron jälkeen voittajana ja pääsee jaloilleen. Tapahtumat kuvataan lottien, sotilaiden ja evakkojen näkökulmasta. Ihan ymmärrettävästi näin, koska sota on ollut traumaattinen kokemus ja näiden kulttuurillisten tuotosten avulla on osaltaan käsitelty näitä traumoja ja kansan historiaa. Mutta myös punakaarti on osa Suomen historiaa, joten olisi mielenkiintoista nähdä kerrottavan samaa historiaa sen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni Musta Barbaari olisi sopinut Rokan rooliin.
Juu kyllä sinne joku musta mannerheim pitää saada nykypävänä. Rokka voisi oikeastaan myös olla transsukupuolinen homoseksuaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä sinne joku musta mannerheim pitää saada nykypävänä. Rokka voisi oikeastaan myös olla transsukupuolinen homoseksuaali.
No ei muuta sitten kuin toimeksi vaan ja rahoitusanomus vetämään !
Jussi Jurkan ylittänyttä ei ole Lammiona millään, mutta siihen kävisi kyllä Rundis aika hyvin. Vittumaista ylvää kylmyyttä löytyisi varmaan tarvittaessa.
En mene katsomaan. Idea on hyvä jos tulee figuurit myyntiin. Ehkä kannattaisi muuttaa koko elokuva animaatioksi, niin voisi kiinnostaa.
Putoushahmoja? Onko jollakin mennyt hahmot ja näyttelijät sekaisin?
Myönnän, että hetken olin kohtuullisen innoissani uudesta tuntemattomasta, mutta samalla pelkäsin aivan saatanasti. No kuten arvata saattaa se pelkoni kävi sitten toteen. Noiden muiden kanssa pystyn vielä jotenkin elämään, mutta Hirviniemi ja Vatanen ei uppoa enää millään. Ehkä nekin olisi menneet jossain pienessä sivuosassa vaikka haavoittuneina, mutta jumalauta jos joutuu noita putousvenkuloita katsomaan sen kolmen tunnin ajan niin henkihän siinä lähtee, ja mitä luultavammin oman käden kautta. Eikö sitä perkele saa tehtyä vakavaa elokuvaa vakavilla näyttelijöillä? Lehto on ihan varmasti Riku Nieminen, mikä sen osuvampaa kuin laittaa Lehdon rooliin joku piipittävä munamies. Toivottavasti säästävät kustannuksissa ja laittavat pojille pyöräilykypärät päähän, vesipyssytkin menee ihan täysin Suomi-konepistoolista. Varmaan repliikitkin voisi olla enemmän Hirviniemelle suunnattuja, esimerkiksi tyyliin paska, perse, pillu, pornolehti.
Tiivistettynä: Jää katsomatta, valitettavasti.
Terveisin Naispelko22
Alapeukutitko kokemustani omasta elämästäni?