Onko sinulle ollut hyötyä koululiikunnasta?

Vierailija kirjoitti:

Onpas negatiivisia kokemuksia. Itse katson asiaa opettajan näkökulmasta koulussa, enkä voi kuin olla kiitollinen, että näitä nykylapsia liikutetaan edes sen verran. Ne jotka liikuntaa muutenkin harrastavat, tykkäävät tunneista ja ne jotka eivät liiku vapaa-ajallakaan, ovat pääsääntöisesti melkoisen huonossa kunnossa. On esim ihan tavallista, että neljäsluokkalainen ei osaa kuperkeikkaa tai sitoa lenkkarinnaruja, jaksa juosta liikuntasalia edes päästä päähän tai kykene sisäistämään yksinkertaisiakaan pelisääntöjä.

koululiikunta on monelle ainoa liikuntamuoto ja siksi elintärkeää. Parasta olisi, että sitä olisi päivittäin.

Minä olen myös samaa mieltä. Koululiikuntaa ei missään nimessä saa lopettaa, sillä sen ansiosta kaikki lapset liikkuvat edes sen kaksi tuntia viikossa, kun suositus olisi kaksi tuntia päivässä.

Oli hyötyä. Sai tutustua ja kokeilla eri liikunta muotoja ja lajeja.

Vihaan kaikkia talviliikuntalajeja(mmhiihtoluistelu) enkä pidä myöskään suunnistuksesta saati jalkapallosta. Mutta en syytä siitä koululiikuntaa

Ei

Minun aikaan sanottiin, että  koululiikunnan tarkoitus on opettaa mitä kaikkia lajeja voi aikuisena harrastaa. Minulle se opetti, mitä kaikkia lajeja voi aikuisena inhota.

Omien lasteni liikkaope  sanoi,että koululiikunnan tarkoitus on opettaa, että liikunta on tärkeä osa elämää. Menetelmät, joilla sitä opetetaan, johtavat päinvastaiseen tulokseen. Liikunnan opetus ei ole vuosikymmenien saatossa muuttunut miksikään. Edelleen samaa paskaa kuin 70-luvulla. Onneksi kuopuskin pääsee kohta piinasta (ysiluokka menossa). Lukiossa on vain 2 pakollista liikkakurssia ja erikoislukiossa siitäkin saa toisen korvata kuviksella/musiikilla/luonnontieteellä lukiosta riippuen.

Kouluaikoina päätin, että kun tämä paska jonain päivänä on ohi, en liiku enää ikinä. Päätös on pitänyt.

Oivoivoi näitä kommentteja.

Huomaa että nämä on kirjoittanut ihmiset ketkä olivat laiskoja sisähiirihissukoita.

Aina syyttämässä muita.

Jospa olisitte vain koittanut parantaa omaa käyttäytymistä ja kuntoa. Mutta ei. "En osaa nyt joten ei tarvitse osata jatkossakaan. Liikunta on paskaa, minun asenne ei"

Vierailija kirjoitti:

Onpas negatiivisia kokemuksia. Itse katson asiaa opettajan näkökulmasta koulussa, enkä voi kuin olla kiitollinen, että näitä nykylapsia liikutetaan edes sen verran. Ne jotka liikuntaa muutenkin harrastavat, tykkäävät tunneista ja ne jotka eivät liiku vapaa-ajallakaan, ovat pääsääntöisesti melkoisen huonossa kunnossa. On esim ihan tavallista, että neljäsluokkalainen ei osaa kuperkeikkaa tai sitoa lenkkarinnaruja, jaksa juosta liikuntasalia edes päästä päähän tai kykene sisäistämään yksinkertaisiakaan pelisääntöjä.

koululiikunta on monelle ainoa liikuntamuoto ja siksi elintärkeää. Parasta olisi, että sitä olisi päivittäin.

Tämä argumentti on nimenomaan se minkä järkevyyttä päässäni kelailin. Sitä liikunnanopetusta kumminkin on vain se yksi tai kaksi hassua tuntia viikossa ja se ei merkitse mitään terveyden kannalta. Sekin vähä yleensä vietetään vaihtopenkillä tai seisoskellen kentällä, koska palloon/kiekkoon/mikälie ei saa koskea, kun ei satu olemaan tähtipelaaja. Kaikki suoritukset ovat aina huonoja, ja yrittämisestäkin saa vain haukkuja. Nöyryyttäminen vie läskeiltä ja kyniksiltä viimeisenkin kiinnostuksen liikuntaa kohtaan.

Ne sen sijaan jotka liikkuvat vapaa-ajalla, liikkuisivat muutenkin joten siitä ei heille mitään suoranaista etua ole.

Ei. Kokemus oli kaiken kaikkiaan kamala. Tytöt tekivät kuntopiiriä ja telinevoimistelua, kun pojat pelasivat sählyä. Kesällä pelattiin yhdessä pesäpalloa. Inhoan edelleen syvästi liikuntaa ja juurikin tuon koululiikunnan vuoksi. Vasta nyt aikuisena olen löytänyt tippaakaan kiinnostavia lajeja, ei niitä meillä koulussa päässyt kokeilemaan. 

Kuten joku jo sanoi, ajatus hyvä, käytäntö ei toiminut ainakaan meidän koulussa.

No ei ollut. Päinvastoin paljon haittaa. Olin muutenkin koulukiusattu, niin enhän minä saanut koulia taitojani kun olin niin "huono" jo pelkässä olemassa olossa. Kukaan ei halunnut heitellä minulle palloja, tai halunnut että yritän maalia, tai halunnut ylipäätänsä ryhmään matkaan. Siinä tappelivat kumpi minut saa ryhmään. Muut sai retostella tuliksilla, minä en saanut. Muut sai epäonnistua, minä en saanut. Luojankiitos se on nyt ohi, monen vuoden takainen juttu. Nyt sitten "onnellisesti" löytyi kasvuvika, jonkatakia on pakko harrastaa salilla käymistä ja ihmekyllä, paljon hauskempaa kuin joku koululiikunta varsinkin kun ohjaajat, työntekijät ja asiakkaat ovat mukavia ja kannustavia ihmisiä minua kohtaan ( yleensä, toki jokasesta paikasta löytyy aina niitä arvostelijoita mutta oppiipahan jättämään nämä asiat omaan arvoonsa ).

On ollut hyötyä. Opin mm. uimataidon, joka olisi varmaan jäänyt oppimatta, mikäli olisi jäänyt vanhempieni opetuksesta kiinni. Lisäksi olen nyt aikuisiällä innostunut hiihdosta, eli hiihtotaidostakin on ollut hyötyä, kun ei tarvinnut enää näin aikuisena alkaa opettelemaan hiihtotyylejä, vaikka peruskoulun viimeisen hiihtotunnin jälkeen isoon ääneen julistinkin, etten varmasti hiihdä enää ikinä. Nuorempana tuli myös kesäisin käytyä silloin tällöin kaveriporukalla pelaamassa pesistä, korista, tai rantalentistä, joiden sääntöjä olisi tuskin koskaan tullut opeteltua ilman koululiikuntaa, kun kukaan kavereistakaan ei kyseisiä lajeja harrastanut.

Oli jonkin verran. Liikuntatunneilla oli usein ihan kivaa, liikunnasta tuli hyvä olo ja jaksoi paremmin, ja pääsi kokeilemaan lajeja joita en olisi muuten tullut kokeilleeksi. Liikuin paljon myös vapaa-ajalla, ja olin ihan hyväkuntoinen, mutta en kuitenkaan mikään "urheiluhullu". 

Olin joissakin lajeissa hyvä, joissakin huono. Joistakin pidin todella paljon, joistakin en yhtään. Joskus samassa ryhmässä oli tyttöjä, jotka olivat ikäviä muita kohtaan, ja tietyt tunnit tiettyjen oppilaiden kanssa inhotti jo etukäteen. Toisaalta joskus olikin kivaa ennakkoluuloista huolimatta. Opettaja myös vaikutti paljon siihen, miltä ne ikävimmät tunnit etukäteen tuntuivat, jotkut osasivat tehdä kaikista tunneista edes siedettäviä.

Lukiossa otti päähän, kun tuntien välillä oli 10 minuuttia ja pukuhuone niin pieni, etteivät kaikki sopineet sinne samaan aikaan, vaan melkein koko välkkä saattoi mennä pukuhuoneeseen jonottaessa. Ei paljon ehtinyt peseytymään.

Olen ihan tyytyväinen, että liikuntaa oli, vaikka mielipiteet siitä kouluaikana olivat vaihtelevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas negatiivisia kokemuksia. Itse katson asiaa opettajan näkökulmasta koulussa, enkä voi kuin olla kiitollinen, että näitä nykylapsia liikutetaan edes sen verran. Ne jotka liikuntaa muutenkin harrastavat, tykkäävät tunneista ja ne jotka eivät liiku vapaa-ajallakaan, ovat pääsääntöisesti melkoisen huonossa kunnossa. On esim ihan tavallista, että neljäsluokkalainen ei osaa kuperkeikkaa tai sitoa lenkkarinnaruja, jaksa juosta liikuntasalia edes päästä päähän tai kykene sisäistämään yksinkertaisiakaan pelisääntöjä.

koululiikunta on monelle ainoa liikuntamuoto ja siksi elintärkeää. Parasta olisi, että sitä olisi päivittäin.

Tämä argumentti on nimenomaan se minkä järkevyyttä päässäni kelailin. Sitä liikunnanopetusta kumminkin on vain se yksi tai kaksi hassua tuntia viikossa ja se ei merkitse mitään terveyden kannalta. Sekin vähä yleensä vietetään vaihtopenkillä tai seisoskellen kentällä, koska palloon/kiekkoon/mikälie ei saa koskea, kun ei satu olemaan tähtipelaaja. Kaikki suoritukset ovat aina huonoja, ja yrittämisestäkin saa vain haukkuja. Nöyryyttäminen vie läskeiltä ja kyniksiltä viimeisenkin kiinnostuksen liikuntaa kohtaan.

Ne sen sijaan jotka liikkuvat vapaa-ajalla, liikkuisivat muutenkin joten siitä ei heille mitään suoranaista etua ole.

Olen siinä mielessä eri mieltä, että joku voi oikeasti löytää koulun liikuntatunneilta itselleen mieleisen liikuntalajin, jonka pariin ei muuten olisi koskaan löytänyt. Harva vanhempi hoksaa ohjata lastaan esim. salibandyn, tai lentopallon pariin, mikäli ei itsellä ole taustaa näiden lajien parissa. On olemassa muitakin vaihtoehtoja liikuntaharrastukseksi kuin jalkapallo, jääkiekko, ratsastus ja tanssi, jotka tuntuvat olevan ne suosituimmat vaihtoehdot, kun lapselle yritetään jotain liikuntaharrastusta keksiä. Ja kaikkia vanhempia ei kiinnosta edes tarjota lapsilleen mahdollisuutta harrastaa.

Ainakin pidin koululiikunnasta :)

Vierailija kirjoitti:

Oivoivoi näitä kommentteja.

Huomaa että nämä on kirjoittanut ihmiset ketkä olivat laiskoja sisähiirihissukoita.

Aina syyttämässä muita.

Jospa olisitte vain koittanut parantaa omaa käyttäytymistä ja kuntoa. Mutta ei. "En osaa nyt joten ei tarvitse osata jatkossakaan. Liikunta on paskaa, minun asenne ei"

Ja sinun asenne on sitten oikein kultaa? Kun suurin osa kommentoijista on vihannut koululiikuntaa, niin se ei merkitse mitään. Tässä ei ole kysymys perusmatematiikasta tai ruotsista, joille on kunnon perusteet. Pari tuntia liikuntaa viikossa ei ratkaise sitä "pitää liikkua"-asiaa, joten senkään puolesta koululiikunnalla ei ole merkitystä.

Samoin kuin monella muulla, itselläni jäi syvä kammo kaikkea liikuntaa kohtaan. Nyt aikuisena olen oppinut pitämään juoksemisesta, ja tanssista on tullut todella tärkeä ja mielekäs harrastus.

Sen sijaan pallopelit eivät suju ollenkaan, inhoan palloja niin paljon, etten voi mennä edes keilaamaan.

> Lukiossa on vain 2 pakollista liikkakurssia ja erikoislukiossa siitäkin saa toisen korvata kuviksella/musiikilla/luonnontieteellä lukiosta riippuen.

On se hyvä, että edes lukio on tässä suhteessa muuttunut! Omana lukioaikana liikunta oli varmaan ainoa aine, jota oli koko ajan!

Haittoja. En liikkunut peruskoulun jälkeen vapaa-ajalla ulkona reiluun 10 vuoteen, koska pelkäsin kuollakseni muiden arvostelua. Minua kiusattiin tunneilla ja opettajaa ei kiinnostanut asia myöskään paskaakaan, mistä kiitoksena sain vielä 7 todistukseen. Hienoa.

Nykyisin onneksi uskallan käydä säännöllisesti salilla 3-5 krt viikossa, ryhmäliikunnoissa sekä muilla liikuntakursseilla :) Kaikille ei toki näin hyvin käy.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka liikuntaa muutenkin harrastavat, tykkäävät tunneista ja ne jotka eivät liiku vapaa-ajallakaan, ovat pääsääntöisesti melkoisen huonossa kunnossa.

Tämä nyt ei pidä paikkaansa. Kyllä se on aika pitkälti opettajasta kiinni, että minkälaiseksi liikuntatunnit muodostuu. Jos opettaja antaa oppilaille esim. vallan päättää joukkueista, niin siinä on jo tuhoon tuomittu useamman itsetunto. Lisäksi kun liikunnaopettaja oli kouluttamaton narsistinen nais-ihminen(mun lapsella), jota inhosi oma lapsensakin, niin voit kuvitella, ettei niistä tunneista kukaan pitänyt.

Meillä täällä monet lapset, jotka inhosivat koululiikuntaa, harrastivat sitä vapaa-ajallaan. Mm. hiihtoa, luistelua ja uintia. Lisäksi monella lapsella oli maksullisia liikuntaharrastuksia, kuten esim. omallani. Hänellä on ne vielä lukiolaisenakin. 

Mun lapsuudessa taas todella harvalla oli maksullinen harrastus, mutta myö käveltiin pitkät matkat lähiöiden ja kaupungin välillä. Ja uimarantakin löydettiin...

Asetit aika omituisen kysymyksen, ap. Miksi et kysynyt yleisemmin, mitä hyötyä liikunnasta sinulle on elämässäsi ollut. En osaa erotella koululiikuntaa ja vapaa-ajan liikuntaa, sillä molempia harrastin aktiivisesti, vaikka olen ollut korkeintaan keskinkertainen suorituksissani. Olen hiihtänyt jo ennen koulua, kouluaikana sekä sen jälkeen. Juoksu on aina ollut paha, sillä minulla on perintönä väljät nilkkanivelet eli nilkat nyrjähtävät mennen tullen. Perinteistä naisvoimistelua olen harrastanut nuoresta asti, nyt vanhemmiten pikemminkin kuntouttavaa jumppaa, jos selkä antaa myöten. Sauvakävelyllä pidän selkäni jonkinlaisessa kuosissa. Vastaa nyt sitten kysymykseesi, onko ollut hyötyä. No ihan varmasti. Edes epäpätevät ja puolueelliset opettajat eivät onnistuneet tukahduttamaan innostustani.

Joo, oli hyötyä. Vihaan kaikkea ryhmäliikuntaa ja joukkuelajeja, hiihto saa edelleen oksennusrefleksin heräämään. Kiitos sadistien, jotka hieroivat huonouttani koko ryhmän edessä.

Oma lapseni ei ole vielä koulussa, mutta lupaan pyhästi tekeväni sen opettajan elämästä täyttä helvettiä joka edes yrittää samaa tuubaa omalle lapselleni.

Olen ollut aina liikunnallinen ja motorisesti lahjakas, mutta koululiikuntaa vihasin yli kaiken. Lukiossa jätin yksinkertaisesti menemättä tunneille, korvasin kurssit muistaakseni jollain muulla.

Koulussa oli huono ilmapiiri, kaikki kiusasivat vuorollaan kaikkia, jonka lisäksi opettajilla oli omia lellikeitä, jotka saivat automaattisesti hyvät numerot.

Vaikka olin itse hyvä kaikissa lajeissa, tuntuu ettei arvostelu ja ohjaus ollut reilua, sillä luonnostaan vaikka hitaammat tai kankeammat saivat huonoja numeroita, vaikka olisivat yrittäneet eniten.

Vierailija kirjoitti:

Asetit aika omituisen kysymyksen, ap. Miksi et kysynyt yleisemmin, mitä hyötyä liikunnasta sinulle on elämässäsi ollut.

Olisin silloin idiootti.

Vierailija kirjoitti:

En osaa erotella koululiikuntaa ja vapaa-ajan liikuntaa

Ahaa