Lue keskustelun säännöt.
Introvertti avokonttorissa- ahdistaa työpaikan sosiaaliset odotukset
16.04.2016 |
Olen sen aikuisiällä myöntänyt itselleni. Olen introvertti, hiljainen ja hieman ujokin. Käytökseltäni olen rauhallinen, vähän jäykkä ja vakava. Olen myös kova jännittämään. Eivät nämä piirteet läheisten ihmisten kanssa niinkään näy, mutta vieraammassa porukassa kyllä.
Olen yrittänyt löytää hyviä puolia luonteestani. Osaan kuunnella muita, olen harkitseva ja tunnollinen ja työntekijänä tarkka ja tehokas, en möläyttele sopimattomia tai loukkaa muita koska harkitsen sanojani.
Silti tunnen huonommuutta ja pidän itseäni tylsänä ja harmaana tyyppinä. En vaan ole supliikki ja hauska läpänheittäjä. Usein mietin näitä asioita töissä avokonttorissa.
Muut tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja juttelevat paljonkin työaikana. Aina keksivät puhuttavaa ja nauravat keskenään. Lähtevät syömään yhdessä. Itse istun hiljaa ja keskityn työntekoon. Välillä juttelen vierustoverin kanssa niitä näitä ja ruoka tauolla toki juttelen. Oma työhuone sopisi minulle paremmin siinä mielessä ettei tarvitsisi seurata muiden ilonpitoa ja ahdistus kun itse on niin hiljainen ja puhuu lähinnä vaan työasioista.
Tämä asia on ahdistunut minua aina. Toisaalta olen saanut kehuja tehokkuudestani. Eipä ihme kun työaika ja mene höpöttäessä. Joskus mietin että ymmärtävätkö nämä supliikit ihmiset ujomman tuntemuksia. Kyseessä on ihan hermostollinen asia, jännitys vaan nousee eri tilanteissa eikä siihen pysty itse vaikuttamaan.
En tiedä miten pääsisin tästä huonommuuden tunteesta eroon kun jään aina ulkopuoliseksi. Toisaalta introverttinä se ei niin haittaa mutta itsetuntoon vaikuttaa kyllä.
Kommentit (47)
Et sinä ole introvertti, vaan ujo. Introt eivät jännitä ja pelkää muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että introverttiuden sijaan se kehno itsetunto on apn ongelma. Itse joudun välillä työskentelemään avokonttorissa ja olen sisäisesti introvertti, kaipaan rauhaa. Mutta sitähän löytyy, oman pään sisältä, ja siellähän me introt olemme tottuneet olemaan. Keksityn hommaan enkä juuri huomaa muita. Kun on kahvihetki tms, silloin voi olla sosiaalinen sen hetken, ei se niin kauheasti rasita. Mitä sitä jaksaa ajatella mitä muut miettivät sinusta, teet hommasi, se kai pääasia on? Näin minä ajattelen ja ihan hyvin menee töissä.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole introvertti, vaan ujo. Introt eivät jännitä ja pelkää muita ihmisiä.
Voihan introverttikin olla ujo. Introverttius voi myös aiheuttaa ujoutta, kuten ehkä aloittajalle on käynyt, sillä hän ehkä huomaa joissakin tilanteissa olevansa erilainen ja normien mukaan vähemmän hyväksytty (nykyään ekstroverttia sosiaalisuutta arvostetaan todella paljon) ja siksi tuntee itsensä epävarmaksi ja huonommaksi. Tämä aiheuttaa ujoutta.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole introvertti, vaan ujo. Introt eivät jännitä ja pelkää muita ihmisiä.
Introverttikin voi olla ujo. Ne eivät ole toisiaan pois sulkevia ominaisuuksia.
Kyllä näinä lama-aikoina voi olla ihan tyytyväisenä introvertti kunhan sen verran ääntään käyttää, että saa työasiat hoidettua sujuvasti. Ei työnantaja niistä juoruiluista maksa. Töissä ollan ensisijaisesti töissä, tietenkin pitää osata ryhmätyö ja perussosiaaliset taidot, mutta jos työnantajan pitää valita kumpi irtisanotaan: se koko ajan höpöttävä ekstrovertti jolla hommat laahaa vai hiljaisempi, töihin keskittyvä intro niin kumpi lentää? Tulos on melkein joka työpaikalla se tiukasti syynätty juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole introvertti, vaan ujo. Introt eivät jännitä ja pelkää muita ihmisiä.
Introverttikin voi olla ujo. Ne eivät ole toisiaan pois sulkevia ominaisuuksia.
Juu juu, mutta ongelma onkin silloin ap:n ujous. Eikä introverttius.
Olet ImpoPertti, serkkupoikasi ovat mortti ja vertti.
Tää aloitus täällä sadannen kerran?
Seuraavaksi luvassa: Olen torimyyjä/asuntoesittelijä ja täysin introvertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ne ekstrovertimmat ymmärrä sinun tuntemuksia. Ne ei vaan käsitä.
Minua on aina häirinnyt tuo, että työaikaa on ookoo käyttää tuohon kälättämiseen melko paljonkin. Ymmärrän toki, että se on jossain määrin tarpeen yhteisöllisyyden luomisen ja tutustumisen vuoksi. Mutta joillakin sitten työteho ja työsaavutus on aika olematon, kun kaikki aika menee kälättämiseen. Vaan silloinkin, jos se kälättäminen on edes hyväntahtoista, niin ainakaan siitä ei ole niin kovasti haittaa toisille.
Hassua minusta on se, että moni sanoo hiljaisia työkavereita tylsiksi, mielenkiinnottomiksi, tuhahtavat, että ei sillä ole mielipidettä mihinkään. Miten he voivat sanoa noin, kun eivät ole ikinä tutustuneet koko ihmiseen! Eli jotkut vain päättävät tutustumata, että hiljainen introvertti ei ole tutustumisen arvoinen.
Olen EXTROvertti majakanvartija(eli siis päivät pitkät yksinäni) miten tilanteesta eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne ekstrovertimmat ymmärrä sinun tuntemuksia. Ne ei vaan käsitä.
Minua on aina häirinnyt tuo, että työaikaa on ookoo käyttää tuohon kälättämiseen melko paljonkin. Ymmärrän toki, että se on jossain määrin tarpeen yhteisöllisyyden luomisen ja tutustumisen vuoksi. Mutta joillakin sitten työteho ja työsaavutus on aika olematon, kun kaikki aika menee kälättämiseen. Vaan silloinkin, jos se kälättäminen on edes hyväntahtoista, niin ainakaan siitä ei ole niin kovasti haittaa toisille.
Hassua minusta on se, että moni sanoo hiljaisia työkavereita tylsiksi, mielenkiinnottomiksi, tuhahtavat, että ei sillä ole mielipidettä mihinkään. Miten he voivat sanoa noin, kun eivät ole ikinä tutustuneet koko ihmiseen! Eli jotkut vain päättävät tutustumata, että hiljainen introvertti ei ole tutustumisen arvoinen.
Ollaanko sitä töissä hakemassa ystäviä? Minä en ainakaan. Toiset kälättävät, ihan rauhassa saavat, kierrän välillä kaukaa kun on kiire. Joskus saatan istahtaa hetkeksi, yleensä kun on työasiaa jollekin keskustelijoisa, kysäisen jossain välissä. Enkä jaa mielipiteitäni asioista joista kouhkaavat, ainakin siinä itseäni hieman nuoremmassa naissakissa ne keskustelunaiheet eivät kiinnosta, parempi pitää suu kiinni ettei sano jotain liian kärkevää. Juttelen välillä jostain henkilökohtaisista jos sopiva tilanne ja sopiva mielentila mutta hyvin harvoin. Yksityiselämäni ja mielipiteeni eivät töihin kuulu, mutta puhun paljon työasioista eri ihmisten kanssa, tutustun, etsin uusia ihmisiä projekteihin. Introverttinä pystyy ihan hyvin hoitamaan työt ja olemaan ihan tykätty, hieman etäinen työtoveri. Ystävällinen voi olla introkin (tai ujo). ja omaa erityislaatuisuuttaan voi jäädä vatkaamaan, tai sitten hyväksyy: olen tällainen, ja tällaisena hyvä. Teen työni hyvin, käyttäydyn töissä hyvin ja olen yhteistyökykyinen. Eikö se riitä? Ainakin minulle kyllä. Ei se omaa erityisyyttä ja tilannetta surkuttelemalla ja toisten erityispiirteitä arvostelemalla parane.
Miten tutustutaan ihmiseen, joka vaikuttaa vetävän ranteet auki aina, kun jotain sanoo? Pelkkä tervehtiminenkin on välillä vaikeeta, teen sen kyllä siitä huolimatta että se näyttää ahdistavan tätä introverttia.
Ap, enkö enää saa keskustella ihmisten kanssa, jotka myös tykkäävät heittää läppää? Koska sulle tulee paha mieli kun et ole samanlainen? Vai miten toimin? Kun juttelen sulle, tuijotat ahdistuneena kahvikuppias, en viitsisi kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertti yläkoulun rehtorihenkilö on aika mielenkiintoinen tapaus. Koulussa kun pitäisi jaksaa tulla toimeen aikamonenlaisten tyyppien kanssa. T. Alainen
Vierailija kirjoitti:
Olen EXTROvertti majakanvartija(eli siis päivät pitkät yksinäni) miten tilanteesta eroon?
No oletpas sinä vitsikäs.
Ongelmahan tässä on se että nykyään lähes kaikki työpaikat ovat jotain avokonttoreita. Harvoin edes tutkijat saavat omaa rauhallista työhuonetta vaan joutuvat työskentelemään hälyisässä tilassa.
Noita majakanvartijan paikkoja ei hirveästi ole. Eikä niissä kovin moni introverttikaan viihtyisi sillä sehän on todella tylsää työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dance inna Babylon, until its throne a fall
I and I who see teachings of the Rastaman,
Back inna the yard living gets so hard,
Never play the game of a politician
Vierailija kirjoitti:
Introvertti yläkoulun rehtorihenkilö on aika mielenkiintoinen tapaus. Koulussa kun pitäisi jaksaa tulla toimeen aikamonenlaisten tyyppien kanssa. T. Alainen
Varmaan optimaalinen olisi jostain intro-ekstro akselin puolivälistä tuohon hommaan. Paljon työpöytäjuttua: lukujärjestykset, kaikki paperihommat ja suunnitelmat. Sitten henkilöstöhallinto, jossa itää jakssa kuunnella, mutta myös olla tarpeeksi tiukka. Ei mikään unelmajobi, kun on vierestä tuota opettajakaartia seurannut, kaikki tiedetään ja suu saadaan kyllä auki kiitettävästi - vielä kun ne aivotkin olisi mukana (joskus seurannut työyhteyksissä opettajataustaisia kansanedustajia, eikö se Korholakin ole, tuulimyllyt tappaa eläimiä, hui!).
Nykysuuntaus on monitilatoimistot joissa ei ole omaa työpistettä, työpiste vaihtuu tarpeen mukaan. Saman työpäivän aikana voi olla käytössä useammanlaista työtilaa. Hiljaisen työn tila, neuvottelutila, työpiste, puhelinkopit työpaikalla joissa käydään puhumassa työpuheluita.
http://www.martela.fi/parhaat-tyoymparistot
Ymmärrän aloittajaa täysin. Nykyaikana (minä, minä) pitäisi olla ulospäinsuuntautunut ja hiljaisemmat jää taka-alalle tai heitä pidetään kummajaisina. Kieltämättä on ärsyttävää jos työpaikalla pidetään jatkuvaa älämölöä ja töiden tekeminen häiriintyy. Jotkut on niin itsekkäitä etteivät ajattele muita.
Tällä hetkellä minulla on oma työhuone ja se on ihanaa, olen siellä kyllä pienen osan työajastani mutta silti pidän siitä yksityisyydestä. Joskus olen toimistopäivänän kokonaan työhuoneessa mutta 80 % työajastani olen muualla ja tuon ajan kokonaan ihmisten kanssa vuorovaikutteisessa tilanteessa.
Numero 12 kommentti oli hyvä esimerkki siitä miten huonosti äänekkäämmät ymmärtävät ujompia ihmisiä. En ole mitenkään täysin puhumaton ja tykkään siitä jos joku tulee minulle juttelemaan. Isoissa porukoissa läpän heitti vaan ei onnistu, kahden kesken voin kyllä jutella. Harmittavan usein vaan kukaan tulee juttelemaan kun aina kuluu niiden omien parhaiden työkavereiden kanssa jutellessa. Itse tosin olen työssä aikaansaavampi kuin nämä höpöttäjät.
Huono itsetunto on kyllä osa tätä ongelmaa. Tunnen huonommuutta koska en tutustu ihmisiin niin helposti ja jään syrjään. En ole niin pidetty. Välitän siitä mitä muut minusta ajattelevat. Tiedän että moni introvertti ei ole kiinnostunut muiden mielipiteistä mutta itse olen ja se tekee tästä ongelman. En osaa olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee etenkin näin melko uudessa työpaikassa.
Ap
Extrovertit pälpättäjät on se ongelma, et sä.
Olen täsmälleen kuin sinä, ainakin kuvauksesi perusteella. Työskentelen myös avokonttorissa jossa muut ovat selkeästi ekstroverttityyppejä. Olen myös tarkka, järjestelmällinen ja tehokas ja välillä ihmettelen miten muut pystyvät keskittymään kunnolla työhönsä kun juttelevat jatkuvasti toistensa kanssa. Juttelen kyllä itsekin satunnaisesti muiden kanssa, tosin lähinnä ruokatunneilla jotka nekin haluaisin viettää omissa oloissani vastapainoksi hälyiselle avokonttorille. Kaipaisin kuitenkin rauhallisempaa ympäristöä eli omaa työhuonetta, ja minua kiusaa se kun muut höpöttelevät ja kertovat elämästään kun taas minä aika pitkälti keskityn työntekoon ja siksi puhuminen häiritsee. Kuuntelenkin usein kuulokkeista musiikkia tai radiota samalla kun teen töitä.