Introvertti avokonttorissa- ahdistaa työpaikan sosiaaliset odotukset

Vierailija kirjoitti:

Miten tutustutaan ihmiseen, joka vaikuttaa vetävän ranteet auki aina, kun jotain sanoo? Pelkkä tervehtiminenkin on välillä vaikeeta, teen sen kyllä siitä huolimatta että se näyttää ahdistavan tätä introverttia.

Ap, enkö enää saa keskustella ihmisten kanssa, jotka myös tykkäävät heittää läppää? Koska sulle tulee paha mieli kun et ole samanlainen? Vai miten toimin? Kun juttelen sulle, tuijotat ahdistuneena kahvikuppias, en viitsisi kiusata.

Vinkki: Se ei halua tutustua suhun.

Toinen vinkki: Työpaikalla tehdään töitä eikä juoruilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae työterveydestä lääkärintodistus jossa työnantaja velvoitetaan järjestämään sulle oma, suljettu työhuone. Niin minä tein. Koska tilat duunipaikalla oli tehty avokonttoriksi pomon huonetta lukuunottamatta, pomo joutui luovuttamaan mulle työhuoneensa sillä muuta tilaa ei vaan ollut. Ihmettelen kyllä minkä metelin siitä nosti, kun itse suitsutti jatkuvasti avokonttorin ihanuutta niin olisi luullut ilahtuvan kun sinne sitten pääsi.

Jos näin tekee, pitää olla todella hyvä työssään ja suorastaan harvinainen asiantuntija. Muuten seuraavissa yt:ssä tällainen spesiaali lumihiutale saa kenkää. Lisäksi oman huoneen saanutta inhoavat kaikki ne muut, jotka jäävät sinne avokonttorin hälinään.

Riippuu vähän esimiehistä..... Fiksu työnantaja ottaa huomioon jos on painavat perusteet omalle työtilalle, esim. selkeä neurologinen peruste. Tuollainen työntekijä on varmasti paljon tuottavampi siinä omassa työhuoneessaan. Mutta varmaan voi aiheuttaa muissa kateutta jotka joutuvat kärvistelemään siellä hälyisessä avokonttorissa päivästä toiseen. Parasta olisi jos erityisherkille annettaisiin aina mahdollisuuksien mukaan tehdä esim. välillä etätyöpäiviä.

Minä taas en työaikana halua jutella mistään muusta kuin työhön liittyvistä asioista. Tauot on sitä muuta juttelua varten, mutta en halua puhua omista asioistani silloinkaan. Eli me olemme kaikki erilaisia, eikä kukaan voi tietää, mitä toinen haluaa. Minusta näkee sen, etten halua jutella, siitä, että otan jonkun lehden eteeni, enkä jatka keskustelua innostuneesti. 

Minä olen kai aika poikkeuksellinen introvertti, että viihdyn mieluummin ekstroverttien seurassa. Silloin en itse joudu jutustelemaan, voin osallistua, jos huvittaa mutta mikään sosiaalinen pakko se ei ole. Muutaman introvertin kollegan kanssa on erittäin vaikea tehdä yhteistyötä, kun mitään ei ehdoteta, mihinkään ei kommentoida mutta seuraavassa palaverissa on sitten ihan omat suunnitelma, joista ei ole kenellekään sanaakaan sanonut. Tulee aina selkään puukotettu olo.

Introvertti ei ole sama asia kuin sosiaalisesti taitamaton. Pystyn tekemään yhteistyötä, kommentoimaan ja keskustelemaan työasioista. Osaan small talkinkin mutta olen siinä kuitenkin selvästi heikompi eli saatan töksäytellä asioita, puhua jäykästi tms. jos puhekumppani ei yhtään auta. Ekstroverttien kanssa small talk sujuu oikein hyvin. Toki on niitäkin ekstrovertteja, jotka päättävät kaiken, kun väliin ei saa suunvuoroa eli haittansa molemmissa, mutta itse koen helpotusta, jos teen töitä tai menen vaikkapa lounaalle ekstrovertin kanssa, koska minun ei tarvitse pinnistellä niin paljon sosiaalisten taitojen suhteen.

Työssäni on paljon yksinäisiä hetkiä, ja lounashetket ovat usein niitä päivän ainoita sosiaalisia kontakteja eli ihan mielelläni kuuntelen työkavereiden kotiongelmista, koiran käytöskoulusta, lapsen pianotunneista ja miehen tavasta siivota. Ehkä en niin mielelläni näitä kuuntelisi, jos koko päiviä olisi näitä täynnä, koska viihdyn yksin enkä suoranaisesti kaipaa sosiaalisia tilanteita. Aiemmin söin kuitenkin eväitä yksin ja nykyään lähden mielelläni syömään, joten jonkinlaista sosiaalisuutta kaipaan elämääni.

Jotenkin ei yllätä että tällaiset keskustelut menevät aina ekstroverttien pilkkaamiseen. "Ne ei ymmärrä, ne ei osaa ottaa huomioon, ne vaan pälpättää eivätkä tee töitä..." Ei ihme että teihin suhtaudutaan huonosti jos ajattelette näin. Se nimittäin näkyy, vaikka ehkä kuvittelettekin että ekstrovertit eivät osaa lukea ihmisiä. Itsekin aina vaistoan heti, jos joku ei pidä minusta. Samalla tavalla kuin ujous ja introverttiys eivät kulje käsi kädessä, ihan samalla tavalla ekstroverttiys ja ihmisten tulkinta eivät välttämättä kulje käsikädessä, mutta voivat mahdollisesti kuitenkin. Työpaikallani on yksi tosi introvertti joka mulkoilee hyvin pahasti, vaikka ihan työasioita kysyisi. Tiuskii jos sanoo edes huomenta. Ei koskaan tule minnekään. Kuitenkin sitten yksi palaveri päätti nostaa kissan pöydälle ja räjähti. Kukaan ei kutsu häntä minnekään, jätetään ulkopuolella ja hän tekee kaikki työt kun muut rupattelevat. Kun esimies siinä tarkasti työpanosta, ei tämän naisen työ ollut mitenkään sen parempaa kuin muiden eikä edes tehnyt niin paljon verrattuna muihin. Asiat kannattaa puhua läpi ennen kuin se sanko on täysi. Työpaikallani on myös muita ujoja, hiljaisia ja introvertteja, mutta se ei haittaa. He ovat perusystävällisiä ja näin ollen saavat halutessaan olla rauhassa, mutta seuraakin on aina lounaaksi tarjolla jos haluaa vain tulla mukaan.

Mitä aplle sanoisin, niin älä stressaa. Hyvin harva ihminen olettaa että kaikki ovat samanlaisia, ihmisten seuraa kaipaamattomia ovat jokainen nähneet tarhasta asti, ei ole mikään uusi juttu. Jotkut voivat ehkä murehtia hieman että koetko jääväsi ulkopuolelle, mutta jos vaikutat siltä ettei asia kiinnosta sinua, jättävät nämäkin monesti rauhaan. Osta konttorikuulokeet, ne hiljentävät melun ympäriltä. Lisäksi jokainen meistä joutuu töissä kohtamaan tilanteita joista ei pitäisi. Jos työpaikalla kiusaamista, niin sitten esimiehelle puhumaan tai työpaikan vaihtoon. Siihen ei intro, ambi, tai ekstroverttiys vaikuta.

Mitään kiusaamista en ole kokenut, nämä asiat ovat paljolti oman pääni sisällä. Aistiyliherkkä en ole myöskään ollenkaan. Mutta teen paljon tulkintoja muiden käytöksestä ja pyörittelen niitä sitten päässäni... Miksi se ja se työkaverini ei istunut viereeni palaverissa vaan meni toiseen tuoliin tms. Huoh. Ap

Mä olen ihan ääri-introvertti, käytännössä erakko (olen erakkoluonteeni takia valinnut elämän vanhanapiikana ja ilman ystäviä ja ihmissuhteita), mutta ei minua avokonttorissa ahdista. Minä kun en välitä niistä "sosiaalisista odotuksista" pätkääkään. Olen tosin onneksi it-alalla, jossa ei sellaisia odotuksia meitä nörttejä kohtaan kauheasti olekaan - koodari saa olla omituinen sulkeutunut örkki ihan vapaasti :D 

Mutta joo, ei minua ole koskaan kiinnostanut olla erilainen kuin olen, ja minulle on ihan sama mitä muut minusta ajattelee. Useimmat ei luultavasti ajattele yhtään mitään.