Lue keskustelun säännöt.
Introvertti avokonttorissa- ahdistaa työpaikan sosiaaliset odotukset
16.04.2016 |
Olen sen aikuisiällä myöntänyt itselleni. Olen introvertti, hiljainen ja hieman ujokin. Käytökseltäni olen rauhallinen, vähän jäykkä ja vakava. Olen myös kova jännittämään. Eivät nämä piirteet läheisten ihmisten kanssa niinkään näy, mutta vieraammassa porukassa kyllä.
Olen yrittänyt löytää hyviä puolia luonteestani. Osaan kuunnella muita, olen harkitseva ja tunnollinen ja työntekijänä tarkka ja tehokas, en möläyttele sopimattomia tai loukkaa muita koska harkitsen sanojani.
Silti tunnen huonommuutta ja pidän itseäni tylsänä ja harmaana tyyppinä. En vaan ole supliikki ja hauska läpänheittäjä. Usein mietin näitä asioita töissä avokonttorissa.
Muut tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja juttelevat paljonkin työaikana. Aina keksivät puhuttavaa ja nauravat keskenään. Lähtevät syömään yhdessä. Itse istun hiljaa ja keskityn työntekoon. Välillä juttelen vierustoverin kanssa niitä näitä ja ruoka tauolla toki juttelen. Oma työhuone sopisi minulle paremmin siinä mielessä ettei tarvitsisi seurata muiden ilonpitoa ja ahdistus kun itse on niin hiljainen ja puhuu lähinnä vaan työasioista.
Tämä asia on ahdistunut minua aina. Toisaalta olen saanut kehuja tehokkuudestani. Eipä ihme kun työaika ja mene höpöttäessä. Joskus mietin että ymmärtävätkö nämä supliikit ihmiset ujomman tuntemuksia. Kyseessä on ihan hermostollinen asia, jännitys vaan nousee eri tilanteissa eikä siihen pysty itse vaikuttamaan.
En tiedä miten pääsisin tästä huonommuuden tunteesta eroon kun jään aina ulkopuoliseksi. Toisaalta introverttinä se ei niin haittaa mutta itsetuntoon vaikuttaa kyllä.
Kommentit (47)
Introvertti voi olla ujo tai hyvinkin itsevarma henkilö. Ujo taas voi olla introvertti tai ekstrovertti. Ujon henkilön ekstrovertti puoli tulee ilmi kun hän on ensin oppinut tuntemaan ihmisiä.
Mutta nuo avonkonttorit ovat omasta mielestäni syvältä. En pidä hälyäänistä enkä myöskään kauheasti sosiaalisesta kanssakäymisestä työpaikalla, haluan keskittyä rauhassa työn tekemiseen. Onneksi omalla työpaikallani (it-ala) on nykyisin siirrytty täysin mobiiliin työn tekemiseen, joten vain harvoin on pakko mennä toimistolle. Palavereita pidetään paljon tietokoneella mikä sopii minulle mainiosti, palaverit ovat myös pajon tehokkaampia tietokoneiden välityksellä, silloin ei ole tapana jaaritella vaan keskitytään itse asiaan eikä toisten kehonkieli tai ilmeet häiritse asioiden hoitoa. Toisin on niissä face-to-face - palavereissa. En ymmärrä miksi jotkut väittävät että ilmeiden puuttuminen olisi huono asia, mielestäni se on pelkästään hyvä asia! Ehkä olen vähän asperger....
Kävin tässä yhtenä päivän toimistolla ja siellä ne jotkin "sosiaaliset" tyypit taas tuntuivat puhuvan kaiken maailman ulkomaanmatkoistaan ja muista asioista, jotka eivät mitenkään liity työasioihin. Jotkut selvästi haluavat mennä toimistolle vaikkei ole pakko, joku ihmeellinen sosiaalinen liima ilmeisesti pakottaa heidät menemään sinne joka päivä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti se aloite on enempikin sillä uudella työntekijällä. Hyviintapoihin kuuluu esittäytyä niille ihmisille, joiden kanssa on samassa työtilassa tai tekee heidän kanssa töitä. Itse olen ollut pitkään ja jos uusi työntekijä ei itse tee aloitetta, niin jätän suosiolla rauhaan. Mieluummin juttelen sellaisten ihmisten kanssa, jotka itsekin aloittavat keskustelun. Sellaiset ihmiset ovat rasittava, joiden kanssa kommunikointi on kiinni siitä, että aloittaa itse aina keskustelun.
Muutaman henkilön olen tunnistanut ujoksi, mutta mielenkiintoiseksi tapaukseksi ja heidän osalta olen kärsivällinen.
Hae työterveydestä lääkärintodistus jossa työnantaja velvoitetaan järjestämään sulle oma, suljettu työhuone. Niin minä tein. Koska tilat duunipaikalla oli tehty avokonttoriksi pomon huonetta lukuunottamatta, pomo joutui luovuttamaan mulle työhuoneensa sillä muuta tilaa ei vaan ollut. Ihmettelen kyllä minkä metelin siitä nosti, kun itse suitsutti jatkuvasti avokonttorin ihanuutta niin olisi luullut ilahtuvan kun sinne sitten pääsi.
Palstalla vallitsee kummallinen ekstroverttien lynkkausasenne. Ihan niin kuin se unohtuisi, että sekin on yhtälailla luonteenpiirre kuin introverttius. Ei se sisäänpäinvetäisyneisyys ole yhtään sen hienompi asia, vaikka täällä kaikkia ekstroverttejä teilataankin kälättäjiksi.
Minä olen supliikki introvertti. Tulen erittäin hyvin toimeen ihmisten kanssa ja en ole ujo, mutta viihdyn mielummin yksikseni/pienessä seurassa ja olen se sosiaalinen perhonen vain jos on pakko. Ystäväpiirini muodostuu ekstroverteistä, ja pidän puheliaista ihmisistä. Sen jälkeen on kiva vetäytyä taas omaan rauhaan. Työskentelen omassa työhuoneessani ja rakastan sitä rauhassa oloa. Työpaikalla muut syö porukassa ja minä yksin, tuskin se ketään häiritsee. Kuitenkin itse uskon ja tiedän, että kyllä ns normaali aikuinen osaa tunnistaa jos toista jännittää/on jäykkä tai vakava. Itse ainakin huomaan tämän samantien. Ja kyllä mulle ainakin aina osataan tilaa antaa. Saatan jäädä niistä nauruporukoista ulkopuolelle, mutta itsehän sen valinnan teen.
Joku voi olla ns. erityisherkkä ja kärsiä esim. suoranaisesta aistiyliherkkyydestä, tällöin oma huone täysin perusteltu juttu ja tuo mainittu lääkärintodistus silloin ihan asiallinen homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä mt-ongelma pitää olla että saa sairaustodistuksen joka oikeuttaa omaan työhuoneeseen? Voiko silloin olla ollenkaan työssä jos ei voi tehdä töitä normaalissa ympäristössä?
Vierailija kirjoitti:
Mikä mt-ongelma pitää olla että saa sairaustodistuksen joka oikeuttaa omaan työhuoneeseen? Voiko silloin olla ollenkaan työssä jos ei voi tehdä töitä normaalissa ympäristössä?
Tää tais olla rankemman puoleinen kuittailuviesti, vai onko joku oikeasti sitä mieltä, että avokonttorit on normaali työympäristö. Tutkimuksissa on todettu, että avokonttori on kaikille huono työympäristö. Introvertit ei saa siellä työrauhaa ja ekstrovertit ei saa siellä mitään aikaiseksi. S**tanan keksintö on koko avokonttori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän itseänikin hyvänä kuuntelijana, mutta esim. ruokaseurana hiljainen kuuntelija, jonka kanssa on vain työasiat yhdistävänä tekijänä (kun ei muuta kerro) ei kiinnosta. Ennemmin syön yksin, tai heidän kanssaan, joiden kanssa voi puhua esim. ajankohtaisista asioista. Töitäkin on mukavampi tehdä niiden kanssa, joiden kanssa on samalla aaltopituudella.
Vierailija kirjoitti:
Palstalla vallitsee kummallinen ekstroverttien lynkkausasenne. Ihan niin kuin se unohtuisi, että sekin on yhtälailla luonteenpiirre kuin introverttius. Ei se sisäänpäinvetäisyneisyys ole yhtään sen hienompi asia, vaikka täällä kaikkia ekstroverttejä teilataankin kälättäjiksi.
.
En usko, että on. Ekstrovertteja on 3/4 ihmisistä eli valtaosa. Introvertit taas viihtyy keskustelupalstoilla sen sijaan, että tapaisivat oikeita ihmisiä oikeassa elämässä, siksi täällä on meitä introja enemmän kuin voimakkaan ulospäinsuuntautuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten työpaikassa kukin voi olla sellainen kuin on. Etköhän itse aseta niitä odotuksia, eikä muut tai sitten olet tutustunut vääriin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelen mielelläni, jos joku juttelee minulle... minkä takia sen toisen pitää aloittaa se juttelu???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla vallitsee kummallinen ekstroverttien lynkkausasenne. Ihan niin kuin se unohtuisi, että sekin on yhtälailla luonteenpiirre kuin introverttius. Ei se sisäänpäinvetäisyneisyys ole yhtään sen hienompi asia, vaikka täällä kaikkia ekstroverttejä teilataankin kälättäjiksi.
.
En usko, että on. Ekstrovertteja on 3/4 ihmisistä eli valtaosa. Introvertit taas viihtyy keskustelupalstoilla sen sijaan, että tapaisivat oikeita ihmisiä oikeassa elämässä, siksi täällä on meitä introja enemmän kuin voimakkaan ulospäinsuuntautuneita.
Ja introvertit voivat usein olla erinomaisia ilmaisemaan itseään kirjallisesti toisin kuin monet ekstrovertit, joidnen kirjallinen ilmaisukyky usein surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae työterveydestä lääkärintodistus jossa työnantaja velvoitetaan järjestämään sulle oma, suljettu työhuone. Niin minä tein. Koska tilat duunipaikalla oli tehty avokonttoriksi pomon huonetta lukuunottamatta, pomo joutui luovuttamaan mulle työhuoneensa sillä muuta tilaa ei vaan ollut. Ihmettelen kyllä minkä metelin siitä nosti, kun itse suitsutti jatkuvasti avokonttorin ihanuutta niin olisi luullut ilahtuvan kun sinne sitten pääsi.
Tähän ei kukaan ole vastannut ja minua alkoi kiinnostaa, miten tällaisen todistuksen voi saada tai tietysti lähinnä millä perusteella? Mikä sairaus pitää olla, jos työterveyslääkäri kirjoittaa tuollaisen todistuksen? Riittääkö ihan joku yliherkkyys tai stressitila?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae työterveydestä lääkärintodistus jossa työnantaja velvoitetaan järjestämään sulle oma, suljettu työhuone. Niin minä tein. Koska tilat duunipaikalla oli tehty avokonttoriksi pomon huonetta lukuunottamatta, pomo joutui luovuttamaan mulle työhuoneensa sillä muuta tilaa ei vaan ollut. Ihmettelen kyllä minkä metelin siitä nosti, kun itse suitsutti jatkuvasti avokonttorin ihanuutta niin olisi luullut ilahtuvan kun sinne sitten pääsi.
Tähän ei kukaan ole vastannut ja minua alkoi kiinnostaa, miten tällaisen todistuksen voi saada tai tietysti lähinnä millä perusteella? Mikä sairaus pitää olla, jos työterveyslääkäri kirjoittaa tuollaisen todistuksen? Riittääkö ihan joku yliherkkyys tai stressitila?
Neuropsykiatriset tutkimukset ja niiden perusteella lääkärintodistus. Eli esim. aistiyliherkkyys jolloin kaikki hälyäänet muodostavat merkittävän stressitekijän. Yleensä aistiyliherkkyys voi olla nuorena vähäistä mutta sitten pahenee iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Hae työterveydestä lääkärintodistus jossa työnantaja velvoitetaan järjestämään sulle oma, suljettu työhuone. Niin minä tein. Koska tilat duunipaikalla oli tehty avokonttoriksi pomon huonetta lukuunottamatta, pomo joutui luovuttamaan mulle työhuoneensa sillä muuta tilaa ei vaan ollut. Ihmettelen kyllä minkä metelin siitä nosti, kun itse suitsutti jatkuvasti avokonttorin ihanuutta niin olisi luullut ilahtuvan kun sinne sitten pääsi.
Jos näin tekee, pitää olla todella hyvä työssään ja suorastaan harvinainen asiantuntija. Muuten seuraavissa yt:ssä tällainen spesiaali lumihiutale saa kenkää. Lisäksi oman huoneen saanutta inhoavat kaikki ne muut, jotka jäävät sinne avokonttorin hälinään.
kommenttivaan kirjoitti:
Pidän itseänikin hyvänä kuuntelijana, mutta esim. ruokaseurana hiljainen kuuntelija, jonka kanssa on vain työasiat yhdistävänä tekijänä (kun ei muuta kerro) ei kiinnosta. Ennemmin syön yksin, tai heidän kanssaan, joiden kanssa voi puhua esim. ajankohtaisista asioista. Töitäkin on mukavampi tehdä niiden kanssa, joiden kanssa on samalla aaltopituudella.
Minä taas en ymmärrä, miksi syödessä pitäisi puhua. En voi keskittyä syömiseen jos pitää seurustella, se on epämiellyttävää ja vatsa menee sekaisin.
Keskustelu on kiinnostava, koska nuorilla naisilla on jokin sisäsyntyinen tai opittu tapa, että muiden on oltava aloitteellisia ja itselle riittää, että ilmestyy paikalle ja muut ikäänkuin hoitavat viihdyttämispuolen. Ei siinä mitään jos on ujo, mutta jonkinlaista oma-aloitteisuutta vois olla. En yhtään ihmettele, että miehille tarjoutuu enemmän mahdollisuuksia työelämässä, kun osa naisista on niin riippuvaisia muista.
Joissain kommenteissa huomaa sellaisen tietyn syyllistyvän asenteen tyyliin mitäs olet hiljainen hissukka, oma vikas. Hissukka on muuten eniten inhoamani sana, siinä mitätöidään ihmisen persoona ihan täysin.
Ap:n teksti voisi olla omalta näppikseltäni parin vuoden takaa. Olen myös introvertti ja aina saanut kuulla negatiivista palautetta siitä. Koulussa, opiskeluaikana, työpaikallakin epäsuorasti on annettu ymmärtää että olen vääränlainen ja pitäisi muuttua. Minulla on kyllä ystäviä ja sosiaalisia taitoja, tulen yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa paitsi jos on joku todella haastava tapaus, mutta ryhmätilanteissa on vaikea saada ääntäni kuuluviin ja tuntuu vaikealta huutaa omia mielipiteitäni muiden ylitse. En myöskään osaa heittää nasevaa läppää isossa porukassa vaan kuuntelen mieluummin muiden juttuja, ja töissä keskityn mieluusti töiden tekemiseen seurustelun sijaan. Tämä ei ilmeisesti ole kaikille ok.
Olenkin ratkaissut ongelman niin, että perustin oman yrityksen. Meitä on kolme introverttiä toimistolla ja hyvin menee. Tulot jää kyllä paljon pienemmiksi kuin palkkatöissä, mutta henkinen hyvinvointi on parantunut 100%.