Lue keskustelun säännöt.
Olen psyykkisesti sairas, syrjäytynyt ja elämäni on hirveää...
15.04.2016 |
Mistä voimia selviytyä? Tunnen olevani pahasti persoonallisuushäiriöinen, lähinnä itseluottamukseni vuoksi. Olen kokoajan ahdistunut ja masentunut. Taustalta löytyy myös syömishäiriötä ja pakkohäiriöitä.
Ihmisten näkeminen ahdistaa minua, saan lähes päivittäin paniikkikohtauksia, eikä ole voimia tehdä juuri mitään, vaikka kuinka haluaisin ja toivoisinkin pystyväni elämään normaalia elämää. En vain enää tiedä, kuinka jaksan selviytyä päivästä toiseen. Haluaisin päästä pois koko maailmasta, mutta en haluaisi alentua itsemurhaan. Ennemmin toivon kohdalleni vakavaa sairautta tai onnettomuutta.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin voisit lopettaa ruikutuksen ja sitten alat tekemään elämästä sellaista mistä tykkäät.
Jos kerran olet syrjäytynyt, niin mikäs pakko sinun on ketään nähdä tai mitään tehdä? Syrjäytyneellä ei ole työtä, opintoja, perhettä, ystäviä vaan vain oma itsensä. T: oikeasti syrjäytynyt ja masentunut
Vierailija kirjoitti:
Ensin voisit lopettaa ruikutuksen ja sitten alat tekemään elämästä sellaista mistä tykkäät.
Ei hitto, noin sanoo ihminen joka ei ole oikeasti tietoinen mitä masennus voi pahimmillaan olla. Ei se lähde pois sormia napsauttamalla.Ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikilla ole samalla tavalla voimavaroja selviytyä vastoinkäymisistä. Onhan se helppoa viisastella, tietämättä toisten taustoja.
Muuta metsän keskelle ja ota seuraksesi eläimiä. Eläimien seura on paljon parempi vaihtoehto kaltaisellesi herkälle sielulle, kuin ihmisseura. Älä anna periksi muiden sanelemille paineille siitä, millaista ihmisen elämän pitäisi olla, ja mitä pitäisi tehdä. Toivon jaksamista ja parannusta elämääsi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko jokin lääkitys? Itselläni ei oo kokemusta, mutta toivottavasti jollain muulla oisi antaa vinkkejä.
Toistat itsellesi: "olen vain ihminen". Se tarkoittaa, että voit tehdä virheitä ja sinun ei tarvitse pelätä mitään.
Elä omaa elämääsi ja älä mieti mitä muut sinusta ajattelevat. Kohtaa ongelmasi, kohtaa ihmiset. Niistä saat myös itseluottamusta, kun onnistunut. Mikäli epäonnistut, ajattele se hyvänä oppina. Mikäli ihmisten näkeminen sinua ahdistaa, niin mene johonkin paikkaan jossa sinun on pakko kohdata ihmisiä. Se on vähän sama kuin hevosen selästä tippuminen: jos tiput hevosen selästä, ainoa tapa voittaa pelko on nousta uudelleen hevosen selkään. Rohkeuskin kasvaa kun itseluottamus kasvaa. Tarvitset vain sen ensimmäisen askeleen. Mikäli joku rakas sinua voisi ohjata, olisi se helpompaa. Mikäli rakas puuttuu, joudut tekemään kaiken tämän ihan itse. Onnea ja menestystä, kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jokin lääkitys? Itselläni ei oo kokemusta, mutta toivottavasti jollain muulla oisi antaa vinkkejä.
Hyvin on menneet pilleritehtaijoijoiden mainokset alitajuntaan :)
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran olet syrjäytynyt, niin mikäs pakko sinun on ketään nähdä tai mitään tehdä? Syrjäytyneellä ei ole työtä, opintoja, perhettä, ystäviä vaan vain oma itsensä. T: oikeasti syrjäytynyt ja masentunut
Näinhän se on, mutta muutos lähtee sinusta. Opiskella voi aina (vaikka etänä), sieltä voi löytyä ystäviä, tai ainakin harrastuksia, joissa ystävien saamisen todennäköisyys on suurempi kuin kotona ollessa. Toisaalta, mikäli tykkää olla kotona itsekseen, niin ei sekään ole paha asia. Mikäli haluaa muutosta, pitää uskaltaa ottaa ensimmäinen askel ja muistaa, että mitään uutta et saa luopumatta vanhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jokin lääkitys? Itselläni ei oo kokemusta, mutta toivottavasti jollain muulla oisi antaa vinkkejä.
Hyvin on menneet pilleritehtaijoijoiden mainokset alitajuntaan :)
No jos kokoajan ahdistaa ja toivoo kuolevansa, eikö lääkityksestä voisi olla apua vaikeimman hetken yli? Saisi käsiteltyä paremmin asioita, uskaltautuisi kenties herkemmin ihmisten ilmoille... Lääkityksen ohella oisi tietty tärkeää saada myös puhua jollekin tuntemuksistaan.
Minkä ikäinen olet? Milloin ja miten syrjäytyminen alkoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jokin lääkitys? Itselläni ei oo kokemusta, mutta toivottavasti jollain muulla oisi antaa vinkkejä.
Hyvin on menneet pilleritehtaijoijoiden mainokset alitajuntaan :)
Älä muuta virka. Iteltä kun löydettiin syfilis, niin yrittivät heti tyrkyttää setelinkuvat silmissä penisilliiniä! Kaikkihan tietää, ettei antibiooteista ole kuin haittaa. Ite hoidan syfilistä auringonhattu-uutteella ja d-vitamiinilla ja ei ne kovareunaiset haavaumat mihkään lähde, mutta jotenkin terveempi ja energisoituneempi fiilis.
Masennukseen en suosittele kyllä edes luonnontrooppeja, koska eihän se oo oikea sairaus vaan huono asenne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jokin lääkitys? Itselläni ei oo kokemusta, mutta toivottavasti jollain muulla oisi antaa vinkkejä.
Hyvin on menneet pilleritehtaijoijoiden mainokset alitajuntaan :)
Juu, kyllä tällä palstalla tuo lääkemyönteisyys on tullut varsin hyvin ilmi, voin kokemuksesta sanoa ettei mitkään napit auta, päinvastoin, tuovat van lisää ongelmia. Ei kannata käyttää mitään pillereitä, niitähän kun määrätään lähestulkoon jokaiselle vastaantulijalle nykyään. Ei tarvitse kuin tuntea normaalia tuntemuksia, jotka kuuluvat ihmisen tunneskaalaan niin johan on lääkärit kirjoittamassa reseptiä, todella sairasta ja vastuutonta touhua. Aloittajan kannattaa ehdottomasti mennä terapeutin pakeille puhumaan näistä asioista, ammattiauttajan apu on tässä vaikeassa tilanteessa tarpeen. Mielestäni terapiaan ei panosteta tarpeeksi mitä tulee mielenterveysongelmien hoitoon, ihmiset lähetetään vastaanotolta lääkeresepti kourassa kotiin kärvistelemään, ei näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jokin lääkitys? Itselläni ei oo kokemusta, mutta toivottavasti jollain muulla oisi antaa vinkkejä.
Hyvin on menneet pilleritehtaijoijoiden mainokset alitajuntaan :)
Älä muuta virka. Iteltä kun löydettiin syfilis, niin yrittivät heti tyrkyttää setelinkuvat silmissä penisilliiniä! Kaikkihan tietää, ettei antibiooteista ole kuin haittaa. Ite hoidan syfilistä auringonhattu-uutteella ja d-vitamiinilla ja ei ne kovareunaiset haavaumat mihkään lähde, mutta jotenkin terveempi ja energisoituneempi fiilis.
Masennukseen en suosittele kyllä edes luonnontrooppeja, koska eihän se oo oikea sairaus vaan huono asenne!
Hahhaa! Jollakin lääkefirman kävelevällä mainostaululla kiehahti vähän yli :D On kuule ihan eri asia esimerkiksi käyttään insuliiniä diabeteksen hoitoon, kuin syödä anti-depressantteja tai neuroleptejä, jotka ovat tutkimuksissa todettu olevan terveydelle hengenvaarallisia tai aiheuttavan lukuisia, jopa pysyviä haittavaikutuksia. Jos otat vähän särkylääkettä vaikkapa jalkasärkyyn, niin ei se aiheuta ihmiselle itsetuhoisia ajatuksia tai muuta pysyvästi aivotoimintaa, seksuaalisten toimintakykyjen häiriöistä puhumattakaan. Kaikkien lääkkeiden kanssa pitää olla varovainen mutta masennuslääkkeitä tai neuroleptejä ei kannattaisi käyttää kuin aivan ääritapauksissa ja niissäkin varoen ;)
Sama vika, en ole tän takia poistunut kotoani 14 vuoteen neljää hammaslääkärikäyntiä lukuunottamatta, olen jo luovuttanut.
(ja ei, en ole penniäkään sossun tai Kelan tukia ikinä nostanut, joten ei tarvi pelätä että veisin sun verorahat :)
Paniikkikohtauksiin tarvitset aika varmasti lääkityksen. Beetasalpaajaa voisit kokeilla ja ehkä sitten mietoa rauhoittavaa. Myös päivittäin käytettävistä lääkkeistä saattaa löytyä sopiva. Psykiatrin kanssa keskustelu olisi tosi tärkeää. Jostain matalan kynnyksen jutusta kannattaisi lähteä liikkeelle. Onnistumiset lisää rohkeutta ja asteittain voit lisätä kuormittavuutta. Esim. voisit jutella aluksi terapeutin kanssa, hakeutua johonkin helppoon harrastukseen, josta voit lähteä paniikin tullessa helposti kotiin jne. Olisiko koiran hankkiminen mahdollista? Se tuo liikuntaa ja koiraharrastuksissa tapaa ihmisiä, joiden kanssa löytyy helposti jutun juurta. Koita miettiä, mitkä asiat voisi tuoda iloa elämääsi.
niin, että siellä taas yksi elätettävä.
N32 kirjoitti:
Sama vika, en ole tän takia poistunut kotoani 14 vuoteen neljää hammaslääkärikäyntiä lukuunottamatta, olen jo luovuttanut.
(ja ei, en ole penniäkään sossun tai Kelan tukia ikinä nostanut, joten ei tarvi pelätä että veisin sun verorahat :)
Etkö käy edes kaupassa?
Koita jaksaa. Et ole ainut.