Tempperamenttiaan voi myös hallita.

Sillä tavalla ei ole yhdyssana.

Toki voi hallita. Joka asiasta ei pidä riehua ja meltota eli hetkellisiä reaktioitaan voi hillitä. Mutta toisaalta ihminen ei voi perustemperamentilleen mitään: nopea ja tulistuva ihminen on ja pysyy nopeana ja herkästi tulistuvana. Hänelle tuottaa koko elämänsä vaikeuksia hidastaa ja miedontaa reaktioitaan tasaisten tallukoiden tahtiin.

Reaktiot ovat nopean temperamentin ihmisillä myös hyvään suuntaan nopeita ja voimakkaita. Hän iloitsee ja innostuu myös herkästi, ja se on positiivinen asia.

Miksi lehmän hermot omaavan ihmisen pitää saada päättää, mikä on ok ja mikä ei?

Yhtä hyvin voisi vaatia, että sen rauhallisen pitäisi riehaantua ja iloita, surra ja suuttua yhtä herkästi kuin temperamentiltaan vilkkaan ja herkästi ärtyvän. Sopeutukoon se rauhallinen, ei se vilkas.

Jossakin Italiassa tai Espanjassa jokainen suomalainen on hidas, ylikontrolloitu ja rauhallinen möllöttelijä. Joten temperamenteissa on kulttuurierojakin. Kuka sen saa päättää, mikä on hyväksyttävää?

Kovasti tempperamenttinen kärsii luonteestaan itsekin, joten millainen narsisti syyllistää toista siitä.

Aivankuin se olisi oma valinta!

Mutta onneksi agreja voi purkaa hallitustikin, yksin..

Opetetaanhan tuota jo pienille lapsillekin, sekä joogassa.

Juu ei, kun jollain on vain tarve demonisoida mua ja olen siihen helppo kohde, kun tempperamentikas luonne..

Onneksi ikä hioo särmiä pyöreämmiksi..

Post scriptum: mä kirjoitan vain tällä palstalla, vaikka muitakin viihdemielessä lueskelen..

a.p_

Mulla on tulinen temperamentti ja olen harjoitellut mielen hallitsemista niin joogassa, meditaatiossa ja mindfullnesissakin. Auttaa. Jos meinaa pinna palaa, koitan kuulla järjen äänen, että nyt malttia...Ei räyhäämisellä kuitenkaan mitään hyvää saa aikaiseksi. Rikkoo vain asioita.

Se on temPeramentti.

Huoh. Suosittelisin aapeetä tsekkaamaan että mitä se temperamentti oikeasti on. Ei tarvitse sitten enää nolata itseään huutelemalla "tempperamentistä". Esim Keltikangas-Järvisen kirjallisuuteen kannattaa tutustua :)

Niin. Kyllä se on itsellekin rasite, mutta milläs sen itsestäsi poistat?

Sen kanssa nyt on vain elettävä ja parhaansa tehtävä. Nykyään tosin olen jo onneksi todella lauhkea verraten nuorempaan muhun.. :D

Mut jätettiin lapsena käytännössä täysin yksin tunteideni kanssa, eikä vihanhallintaa opetettu.

Täytyi tehdä kova työ, että opin, miten impulssejaan hallitaan.

a.p_

Vierailija kirjoitti:

Jossakin Italiassa tai Espanjassa jokainen suomalainen on hidas, ylikontrolloitu ja rauhallinen möllöttelijä. Joten temperamenteissa on kulttuurierojakin. Kuka sen saa päättää, mikä on hyväksyttävää?

Väärin. Eri kulttuureissa ihannoidaan erilaista käytöstä ja temperamentia. Suomessa ihannoidaan kontrolloidumpaa käytöstä kuin Etelä-Euroopassa, mutta Japanissa taas ollaan ihan toisessa ääripäässä. Siitä, minkälaisia ihmisten "syntymätemperamanetit" ovat eri maissa, on vaikempi sanoa mitään, koska ympäristö muokkaa.

P.S. Asuessani Italiassa tapasin monia jäyhiä/ujoja italialaisia. Joten...

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Suosittelisin aapeetä tsekkaamaan että mitä se temperamentti oikeasti on. Ei tarvitse sitten enää nolata itseään huutelemalla "tempperamentistä". Esim Keltikangas-Järvisen kirjallisuuteen kannattaa tutustua :)

Nolata anonyymina?

Kyllä mä uskon tietäväni, kun mä itse olen temperamentikas..

a.p_

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kyllä se on itsellekin rasite, mutta milläs sen itsestäsi poistat?

Sen kanssa nyt on vain elettävä ja parhaansa tehtävä. Nykyään tosin olen jo onneksi todella lauhkea verraten nuorempaan muhun.. :D

Mut jätettiin lapsena käytännössä täysin yksin tunteideni kanssa, eikä vihanhallintaa opetettu.

Täytyi tehdä kova työ, että opin, miten impulssejaan hallitaan.

a.p_

Nyt täytyy muistaa, etteivät temperamentit ole symmetrisiä. Jos on taipuvainen vihanleimahduksiin ja aggressioon, on tärkeä oppia hillitsemään itseään, koska tuosta taipumuksesta voi olla suoraa vahinkoa muille. Toisaalta hyvin rauhallinen, harkitseva ja vetäytyvä ihminen ei juuri koskaan aiheuta muille vahinoa elämällä temperamenttinsa mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kyllä se on itsellekin rasite, mutta milläs sen itsestäsi poistat?

Sen kanssa nyt on vain elettävä ja parhaansa tehtävä. Nykyään tosin olen jo onneksi todella lauhkea verraten nuorempaan muhun.. :D

Mut jätettiin lapsena käytännössä täysin yksin tunteideni kanssa, eikä vihanhallintaa opetettu.

Täytyi tehdä kova työ, että opin, miten impulssejaan hallitaan.

a.p_

Nyt täytyy muistaa, etteivät temperamentit ole symmetrisiä. Jos on taipuvainen vihanleimahduksiin ja aggressioon, on tärkeä oppia hillitsemään itseään, koska tuosta taipumuksesta voi olla suoraa vahinkoa muille. Toisaalta hyvin rauhallinen, harkitseva ja vetäytyvä ihminen ei juuri koskaan aiheuta muille vahinoa elämällä temperamenttinsa mukaisesti.

Niin? Juurihan mä sanoin, että olen oppinut impulssikontrollin.

Naurettavaa demonisointia taas! :D

a.p_

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kyllä se on itsellekin rasite, mutta milläs sen itsestäsi poistat?

Sen kanssa nyt on vain elettävä ja parhaansa tehtävä. Nykyään tosin olen jo onneksi todella lauhkea verraten nuorempaan muhun.. :D

Mut jätettiin lapsena käytännössä täysin yksin tunteideni kanssa, eikä vihanhallintaa opetettu.

Täytyi tehdä kova työ, että opin, miten impulssejaan hallitaan.

a.p_

Nyt täytyy muistaa, etteivät temperamentit ole symmetrisiä. Jos on taipuvainen vihanleimahduksiin ja aggressioon, on tärkeä oppia hillitsemään itseään, koska tuosta taipumuksesta voi olla suoraa vahinkoa muille. Toisaalta hyvin rauhallinen, harkitseva ja vetäytyvä ihminen ei juuri koskaan aiheuta muille vahinoa elämällä temperamenttinsa mukaisesti.

Niin? Juurihan mä sanoin, että olen oppinut impulssikontrollin.

Naurettavaa demonisointia taas! :D

a.p_

Mistä viestissäni olet eri mieltä?

Lähinnä mua ihmetyttää kommentti, jossa mua ikäänkuin soimataan itseni hillitsemisestä!! :D

Eli mun täytyisi ilmeisesti käyttäytyä huonosti, jotta mua saisi haukkua.. Narsistista musta..

a.p_

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kyllä se on itsellekin rasite, mutta milläs sen itsestäsi poistat?

Sen kanssa nyt on vain elettävä ja parhaansa tehtävä. Nykyään tosin olen jo onneksi todella lauhkea verraten nuorempaan muhun.. :D

Mut jätettiin lapsena käytännössä täysin yksin tunteideni kanssa, eikä vihanhallintaa opetettu.

Täytyi tehdä kova työ, että opin, miten impulssejaan hallitaan.

a.p_

Nyt täytyy muistaa, etteivät temperamentit ole symmetrisiä. Jos on taipuvainen vihanleimahduksiin ja aggressioon, on tärkeä oppia hillitsemään itseään, koska tuosta taipumuksesta voi olla suoraa vahinkoa muille. Toisaalta hyvin rauhallinen, harkitseva ja vetäytyvä ihminen ei juuri koskaan aiheuta muille vahinoa elämällä temperamenttinsa mukaisesti.

Niin? Juurihan mä sanoin, että olen oppinut impulssikontrollin.

Naurettavaa demonisointia taas! :D

a.p_

Mistä viestissäni olet eri mieltä?

Tapaa, jolla ilmaisit sen..

a.p_

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Se on tosin taito minkä pitää oppia. Mulla oli ennen todella paha tempperamentti. Olen oppinut hillitsemään itseni. Tunteiden tukahduttaminenkaan ei ole hyvä asia vaan pitää oppia päästämään höyryt pihalle hyväksyttävällä tavalla.

Niimpä. Ei se temperamentti vaan se, annatko sä sen vaikuttaa käytökseesi.

Mua on aivan turha koettaa saada häpeämään itseäni. En mä valinnut olla temperamenttinen.

Voisikin alkaa harrastaa taas joogaa. :)

a.p_

Kuulemma ei voi hallita, eikä hillitä. Näin ainakin entinen naisystäväni kertoi. Sai hirvittäviä raivokohtauksia, kun jokin asia ei mennyt hänen tahtonsa mukaan. "Mää vaan oon niin temperamenttinen", "sun syy ku joudun tappamaan itteni" ja veti kourallisen pillereitä naamaansa. Ei onneksi kuollut. Tällä viikolla vielä tuli itsensätappamisviesti tuolta naiselta, kun en ottanut häntä takaisin asumaan luokseni. Olemme eronneet noin vuosi sitten ja tuo nainen on jo kihloissa toisen miehen kanssa. On niin temperamenttinen, että minä en jaksa sellaista.

Aijjaa. No mä en kyllä ole tuollainen..

a.p_

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma ei voi hallita, eikä hillitä. Näin ainakin entinen naisystäväni kertoi. Sai hirvittäviä raivokohtauksia, kun jokin asia ei mennyt hänen tahtonsa mukaan. "Mää vaan oon niin temperamenttinen", "sun syy ku joudun tappamaan itteni" ja veti kourallisen pillereitä naamaansa. Ei onneksi kuollut. Tällä viikolla vielä tuli itsensätappamisviesti tuolta naiselta, kun en ottanut häntä takaisin asumaan luokseni. Olemme eronneet noin vuosi sitten ja tuo nainen on jo kihloissa toisen miehen kanssa. On niin temperamenttinen, että minä en jaksa sellaista.

Provosoitko sä sitä tieten? Omaa ilkeyttäsi?

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma ei voi hallita, eikä hillitä. Näin ainakin entinen naisystäväni kertoi. Sai hirvittäviä raivokohtauksia, kun jokin asia ei mennyt hänen tahtonsa mukaan. "Mää vaan oon niin temperamenttinen", "sun syy ku joudun tappamaan itteni" ja veti kourallisen pillereitä naamaansa. Ei onneksi kuollut. Tällä viikolla vielä tuli itsensätappamisviesti tuolta naiselta, kun en ottanut häntä takaisin asumaan luokseni. Olemme eronneet noin vuosi sitten ja tuo nainen on jo kihloissa toisen miehen kanssa. On niin temperamenttinen, että minä en jaksa sellaista.

Eli, koska sun exä ei voinut, kukaan muukaan ei voi. Ei mene noin.

Miksi se hyvät lääkkeet tuhlasi? Olisi vain syönyt ne niin kuin lääkäri määräsi, niin ei olisi tullut tuollaiset mieleen..