Miksi vanhemmat eivät viitsi kasvattaa lapsiaan?
Olen pari vuotta työssäni ollut yläkoulun opettaja ja suht kauhuissani siitä, miten monet vanhemmat laiminlyövät kasvatustehtävänsä. Lasten koulunkäyntiä ei tueta, sosioemotionaaliset taidot ovat nolla, hyväksyttävän käytöksen rajat ovat hukassa, kengännauhoja ei osata sitoa eikä lapsille ei ole välttämättä koskaan (!) luettu kotona. Wilma-viesteinä tulee valituksia siitä, miten ihmeessä 13-vuotiaan saa tekemään läksynsä tai miten 15-vuotiasta häiritsee se, että opettaja oli kieltänyt kännykän näpräämisen ryhmätyön aikana.
Ystävällisenä muistutuksena: Niitä lapsia ei ole mikään pakko tehdä, jos kasvattaminen ei nappaa. On erittäin hyvä vaihtoehto jäädä lapsettomaksi. Mutta jos lapsia tehdään, on velvollisuutesi olla hyvä kasvattaja. Ei riitä, että olet sellainen viiden ja puolen, kutosen tai seiskamiikan vanhempi. Kanna vastuusi ja lakkaa sysäämästä kaikkea vastuuta koululle!
Kommentit (22)
Pakko myöntää sellainen tosiasia ettei kaikilla vanhemmilla ole kykyjä lapsenskasvatuksen suhteen. Lisääntyminen on nykyään helppoa ja sitä tuetaan mutta lastenkasvatustukea ei saa kuin äärimmäisessä hädässä.
Niin. Kaikki häiriökäyttäytyminen on aina vain ja ainoastaan huonon kasvatuksen tulosta.
Eikun...
Yleisesti ottaen näin varmaan on. Mutta lausahduksesi "Wilma-viesteinä tulee valituksia siitä, miten ihmeessä 13-vuotiaan saa tekemään läksynsä" ei sovi yhteen sen kanssa, ettei vanhemmat näkemyksesi mukaan pyri kasvattamaan lastaan.
Minä olen kyllä kasvattanut omiani, mutta silti pääsi murrosikä yllättämään. Kovaa väännettiin kättä, että sain lapsen taas hoitaman koululäksynsä. Olisin mieluusti juuri tuolloin kysynyt opettajalta, miten ihmeessä saan varhaisteinin tekemään läksynsä...
En tiedä miksi, mutta ainakin yläasteella kaikki vittumaisimmat opettajat olivat järjestäänsä naisia. Ja tuostakin avautumisesta huomaa, että taas joku vittuimainen naisopettaja inisee.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kaikki häiriökäyttäytyminen on aina vain ja ainoastaan huonon kasvatuksen tulosta.
Eikun...
Olen tässä vähän samaa mieltä. Luulin, että olin kasvattanut lapseni, mutta silti hän 5 luokalle siirryttyään häiriköi. Sitä kesti kaksi vuotta. Seiskalle mennessä luokka ja tyyli muuttui. Lapseni sanoi, että on onnellinen kun pääsi eroon luokasta ja opettajastaan. Hän väitti, että edellisellä luokalla ei pärjännyt kuin riehumalla?? En usko, että asia oli ihan noin, mutta tiedän lapseni yleensä muualla käytäytyvän ihan hyvin. Sekä lapsiryhmissä, että yksinää tai parin kaverin kanssa. Jotain perää siinä ympäristön vaikutuksessakin on.
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen näin varmaan on. Mutta lausahduksesi "Wilma-viesteinä tulee valituksia siitä, miten ihmeessä 13-vuotiaan saa tekemään läksynsä" ei sovi yhteen sen kanssa, ettei vanhemmat näkemyksesi mukaan pyri kasvattamaan lastaan.
Minä olen kyllä kasvattanut omiani, mutta silti pääsi murrosikä yllättämään. Kovaa väännettiin kättä, että sain lapsen taas hoitaman koululäksynsä. Olisin mieluusti juuri tuolloin kysynyt opettajalta, miten ihmeessä saan varhaisteinin tekemään läksynsä...
Tuo oli esimerkki siitä, miten kädettömiä jotkut vanhemmat ovat lastensa kanssa. Ehkä parempi esimerki olisivat nämä sankarit, jotka eivät saa lastaan kouluun aamulla, vääntelevät käsiään eivätkä ymmärrä, että lopulta tämä johtaa lastensuojeluilmoitukseen. -ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi, mutta ainakin yläasteella kaikki vittumaisimmat opettajat olivat järjestäänsä naisia. Ja tuostakin avautumisesta huomaa, että taas joku vittuimainen naisopettaja inisee.
Väärin meni. -ap
On muotia olla kasvattamatta lapsia ts. vapaa kasvatus on ymmärretty väärin. Kullanmurut saavat vailla rajoja tehdä mitä haluavat, ettei heille tule paha mieli.
Toisaalta, on varmasti niitä, jotka eivät yhteiskunnan kehittämältä oravanpyörältä lopulta ehdi panostaa lapseen niin paljon, kuin pitäisi/haluaisivat. Ja sitten lapsi kasvaa siinä sivussa vahingossa ilman rajoja, ja toisinaan ehkä lahjonnalla, kun vanhemmilla on syyllisyydentunto kiireisyydestään.
Sitten on ihan niitä sysijuntteja, joita ei vain kiinnosta.
Ei läksyjä kannatakaan tehdä. Kun jättää aina läksyt tekemättä, pääsee pian tarkkikselle ja siellä ei ikinä anneta läksyjä.
Vierailija kirjoitti:
Ei läksyjä kannatakaan tehdä. Kun jättää aina läksyt tekemättä, pääsee pian tarkkikselle ja siellä ei ikinä anneta läksyjä.
Vuoden äiti -tason neuvoja. :D -ap
Ap, kyllä, parhaamme teemme.
Mutta sinulle puolestaan vähän kritiikkiä myös. Varsinkin te yläkoulun opettajat tunnutte ajattelevan, että vanhemmat kykenevät töistä käsin hoitamaan ja valvomaan kaikki koulupäivän aikana tapahtuvat häslingitkin.
Emme me kykene, vaikka kuinka olisimme hyviä ja välittäviä vanhempia.
Siksi on jokseenkin turhaa viestitellä kotiin, että "Irma-Kyllikki tuli englannin tunnille viisi minuuttia myöhässä". Jos olet itse aloittanut tuntisi vähän etuajassa ja edellisen tunnin opettaja päättänyt myöhässä, niin mitä tällaiselle infosaasteelle pitäisi kotona tehdä?
Kannattaa myös huomata, että kouluken tehtävä EI ole pelkästään siirtää tietoa lasten kuuppaan. Kyllä, se on jopa ihan peruskoulun tehtäviin kirjattuna se kasvatustehtävä. Vaikka ilman muuta kasvatuksessa päävastuu ON kotona, sitä ON myös teillä, arvon opettajat.
Joten yhteistyössä mennään, toivon mukaan. Yhteistyön ilmapiiriä ei - huom, ap! - auteta syyttelyllä ja negatiivisilla yleistyksillä.
Ps. Lapsilla on synnynnäisiä sosioemotionaalisia ongelmia, joista ei kaikille aineopettajille kerrota. Kannattaa ainakin kysyä ensin luokanvalvojalta, mahtaako kyseisellä lapsella olla jokin ns. hyväkin syy käytökselleen. Esim. itselleni tuli melkoisena yllätyksenä, kun kuopukseni ollessa kahdeksannella luokalla kuulin yhdeltä aineenopettajalta kritiikkiä, ja vastasin, että lievä hitaus siirtymätilanteissa on lapselleni tyypillistä aspergerin syndroomaan liittyen - ja hän oli kovin äimistynyt lapseni diagnoosista! Itse olin kuvitellut, että kun lapsella on erityisopetuspäätös, tieto kulkee kaikille opettajille, mutta eipä vainenkaan. No, nyt tietävät, mutta sinunkin on hyvä ymmärtää, että et ehkä tiedä ihan kaikkea oppilaistasi, ja kaikesta ei kannata syyttää vanhempien huonoa kasvatusta.
Joka tapauksessa hyvää jatkoa ja pitkää pinnaa. Sitä tarvitaan teinien kanssa, osin vanhemmista riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen näin varmaan on. Mutta lausahduksesi "Wilma-viesteinä tulee valituksia siitä, miten ihmeessä 13-vuotiaan saa tekemään läksynsä" ei sovi yhteen sen kanssa, ettei vanhemmat näkemyksesi mukaan pyri kasvattamaan lastaan.
Minä olen kyllä kasvattanut omiani, mutta silti pääsi murrosikä yllättämään. Kovaa väännettiin kättä, että sain lapsen taas hoitaman koululäksynsä. Olisin mieluusti juuri tuolloin kysynyt opettajalta, miten ihmeessä saan varhaisteinin tekemään läksynsä...
Tuo oli esimerkki siitä, miten kädettömiä jotkut vanhemmat ovat lastensa kanssa. Ehkä parempi esimerki olisivat nämä sankarit, jotka eivät saa lastaan kouluun aamulla, vääntelevät käsiään eivätkä ymmärrä, että lopulta tämä johtaa lastensuojeluilmoitukseen. -ap
Ja taas käsittämätön yleistys. Mun lapsella on paljon poissaoloja, 1-2 viikossa. Ei ole tullut lasu-ilmoa. Arvaa miksi en suostu itse syyllistymään? Teinillä on masennus ja ahdistushäiriö, ja on oikein jopa psykiatrin neuvo siitä, että jos aamulla on oikein paha olo, niin pidetään kotikoulupäivä.
Näitä on teineillä paljon, ja kaltaisesi ope vain pahentaa asiaa ylimielisellä ja tuomitsevalla asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kaikki häiriökäyttäytyminen on aina vain ja ainoastaan huonon kasvatuksen tulosta.
Eikun...
Olen tässä vähän samaa mieltä. Luulin, että olin kasvattanut lapseni, mutta silti hän 5 luokalle siirryttyään häiriköi. Sitä kesti kaksi vuotta. Seiskalle mennessä luokka ja tyyli muuttui. Lapseni sanoi, että on onnellinen kun pääsi eroon luokasta ja opettajastaan. Hän väitti, että edellisellä luokalla ei pärjännyt kuin riehumalla?? En usko, että asia oli ihan noin, mutta tiedän lapseni yleensä muualla käytäytyvän ihan hyvin. Sekä lapsiryhmissä, että yksinää tai parin kaverin kanssa. Jotain perää siinä ympäristön vaikutuksessakin on.
Minulla on hyvin samansuuntaisia kokemuksia. Meidän poika sai uudessa koulussa vitosluokalla asiallisen aseman vasta sitten, kun muokkasi ulkonäkönsä ja käyttäytymisensä luokkaan sopivaksi. Läksyt nyt vähintään piti jättää minimiim eikä kokeista saanut saada kovin hyviä numeroita. Siinä luokassa joutui ö-sarjaan, jos ei toiminut näin. Seiskalla tilanne helpottui ja kaikki sai olla enemmän itsejään, kun väki vähän vaihtui. Ehkä opettajanvaihdoskin vaikutti asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen näin varmaan on. Mutta lausahduksesi "Wilma-viesteinä tulee valituksia siitä, miten ihmeessä 13-vuotiaan saa tekemään läksynsä" ei sovi yhteen sen kanssa, ettei vanhemmat näkemyksesi mukaan pyri kasvattamaan lastaan.
Minä olen kyllä kasvattanut omiani, mutta silti pääsi murrosikä yllättämään. Kovaa väännettiin kättä, että sain lapsen taas hoitaman koululäksynsä. Olisin mieluusti juuri tuolloin kysynyt opettajalta, miten ihmeessä saan varhaisteinin tekemään läksynsä...
Tuo oli esimerkki siitä, miten kädettömiä jotkut vanhemmat ovat lastensa kanssa. Ehkä parempi esimerki olisivat nämä sankarit, jotka eivät saa lastaan kouluun aamulla, vääntelevät käsiään eivätkä ymmärrä, että lopulta tämä johtaa lastensuojeluilmoitukseen. -ap
Ja taas käsittämätön yleistys. Mun lapsella on paljon poissaoloja, 1-2 viikossa. Ei ole tullut lasu-ilmoa. Arvaa miksi en suostu itse syyllistymään? Teinillä on masennus ja ahdistushäiriö, ja on oikein jopa psykiatrin neuvo siitä, että jos aamulla on oikein paha olo, niin pidetään kotikoulupäivä.
Näitä on teineillä paljon, ja kaltaisesi ope vain pahentaa asiaa ylimielisellä ja tuomitsevalla asenteella.
Luuletko, että poikasi diagnoosilla ja hoitosuhteella on jotakin tekemistä sen kanssa, ettei hänestä ole tehty lastensuojeluilmoitusta? -ap
Ap, onko sinulla omia lapsia? Kerrotko määrän ja ikähaitarin, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen näin varmaan on. Mutta lausahduksesi "Wilma-viesteinä tulee valituksia siitä, miten ihmeessä 13-vuotiaan saa tekemään läksynsä" ei sovi yhteen sen kanssa, ettei vanhemmat näkemyksesi mukaan pyri kasvattamaan lastaan.
Minä olen kyllä kasvattanut omiani, mutta silti pääsi murrosikä yllättämään. Kovaa väännettiin kättä, että sain lapsen taas hoitaman koululäksynsä. Olisin mieluusti juuri tuolloin kysynyt opettajalta, miten ihmeessä saan varhaisteinin tekemään läksynsä...
Tuo oli esimerkki siitä, miten kädettömiä jotkut vanhemmat ovat lastensa kanssa. Ehkä parempi esimerki olisivat nämä sankarit, jotka eivät saa lastaan kouluun aamulla, vääntelevät käsiään eivätkä ymmärrä, että lopulta tämä johtaa lastensuojeluilmoitukseen. -ap
Ja taas käsittämätön yleistys. Mun lapsella on paljon poissaoloja, 1-2 viikossa. Ei ole tullut lasu-ilmoa. Arvaa miksi en suostu itse syyllistymään? Teinillä on masennus ja ahdistushäiriö, ja on oikein jopa psykiatrin neuvo siitä, että jos aamulla on oikein paha olo, niin pidetään kotikoulupäivä.
Näitä on teineillä paljon, ja kaltaisesi ope vain pahentaa asiaa ylimielisellä ja tuomitsevalla asenteella.Luuletko, että poikasi diagnoosilla ja hoitosuhteella on jotakin tekemistä sen kanssa, ettei hänestä ole tehty lastensuojeluilmoitusta? -ap
Tyttären. Ei ole, poissaoloja on ollut yhdeksännen syksystä lähtien eli puoli vuotta, diagnoosi tuli viime viikolla.
Kouluun en ole edes vielä kertonut, aion kyllä.
Miksi opettajat eivät viitsi hoitaa työtään vaan yrittävät ulkoistaa sen wilmalla koteihin?
Ystävällisenä muistutuksena: opettajana ei ole pakko työskennellä, jollei kasvatustyö nappaa.
Niin kuin tossa joku sen sanoikin, myös kasvatus on kouluille kirjattu perustehtävä. Halusit tai et.
Lapsettoman kaksi vuotta alalla olleet opettajat onkin niitä parhaita vanhempien neuvojia ;))
No ei. Mutta innokkaimpia kyllä.
Koulusta minulla ei ole suuremmalti kokemusta viime vuosilta, mutta joskus olen hieman ihmetellyt erinäisiä kasvatusaiheisia kolumneja, blogeja ja haastatteluja, ml. Roosa Meriläinen ja täällä vauva-sivustollakin ollut erään miekkosen haastattelu. En tiedä, edustavatko ne millään tavalla keskivertokasvatusasennetta, mutta esimerkiksi jotkut näkyvät olevan sitä mieltä, että muiden huomioonottaminen on jotain todella vaarallista "ylikiltteyttä" josta pitää päästä eroon. Vaarallista ylikiltteyttä on se, ettei osaa pitää omia rajojaan vaan suostuu tekemään vahingollisia asioita joita ei haluaisi, tai esimerkisi harrastaa veren maku suussa miellyttääkseen vanhempiaan. Sen sijaan en todellakaan tajua miten kohteliaisuus (esim. siten, ettei tietyn iän saavutettuaan tolkuttomasti mekkaloi tilassa, jossa muut nukkuvat tai tekevät töitä) voi olla ylikiltteyttä. Ilman sitä ei aikuisena tule saamaan kovinkaan myönteistä vastaanottoa kanssakulkijoiltaan, ja ketään ei silloin kiinnosta, miten on lapsena kasvatettu.
Toinen omituinen trendi, jonka olen huomannut nuorten aikuisten kanssa matkustaessani, että osa heistä todellakin luulee, että muut huolehtivat aina heistä, vaikka joutuisivat vaikeuksiin omaa huolimattomuuttaan ja hölmöyttään. Esim. silkkaa huolimattomuutta hukattujen passien etsiskely koko matkaseurueen voimin (eikä siitä edes kiitetä), huolimattomuus rahan käsittelyssä ja käytössä ja ylipäänsä kaikessa on joillakin pääsääntöinen käyttäytymiskaava. Opiskelijajoukosta löytyy myös aina niitä, jotka vaativat itselleen järjestettän erillistä tenttiä kun ovat varanneet lomamatkan tenttipäiväksi (tietäen aivan hyvin, että ko päivä on vielä lukukautta), tai haluavat muita täysin kohtuuttomia työtä lisääviä myönnytyksiä. Voi olla tietysti etten enää muista itse millaista oli olla nuori, mutta Siperia joutuisi opettamaan heitä vähemmän (ja se todellakin opettaa, ennemmin tai myöhemmin), jos alusta asti asenne olisi toinen.
Luuletko, että huonot vanhemmat ottavat tästä nyt opikseen ja lakkaavat olemasta huonoja?