En enää ikinä tee sitä virhettä, että menisin perheyritykseen töihin, jos täältä joskus pääsen pois!

Ihan kuin meidän työpaikalla.

itse olen ollut perheyrityksessä töissä. tosin se oli minu omaa sukua. vanhemmille ihmisille me nuoremmat päivitimme miten asiat nykyään tehdään ja hyvn ottivat neuvosta vaarin. eikä kukaan perheen ulkopuolinen työntekijä ainakaan koskaa suoraan meille sanonut että asiat ois huonosti ja heitäkin kuunneltiin.

kaikkialla ei ole ihan saman kaavan mukaan ;)

onha tuo toki ikävää ku ei voi opettaa ihmisille et mite asiat pitäis mennä ja kukaan ei kuuntele. sitten kun kaikki muut on niin läheisiä toisilleen ja riitoja tulee herkemmin koska uskaltaa sanoa sukulaiselle kun tutulle paremmin

Mikä firma? Tai missä päin?

Miksi et sano mielipidettäsi?  Mitä sinä siinä häviät?  Kuuntele toki sitten perustelut miksi näin on päädytty tekemään.

Perheyrityksessä työskentelevä tytär jota perheen ulkopuolelta palkatut halveksivat kunnes näkevät etten ole lobotomioitu lellipentu

Kuulostaa ihan s:llä alkavalta firmalta

Aika omituista.jos ei töihin mennessä ole tiennyt kyseessä oleva perheyritys.

Vierailija kirjoitti:

Aika omituista.jos ei töihin mennessä ole tiennyt kyseessä oleva perheyritys.

Miten niin? Ei tullut mieleen kysyä eikä asia käynyt ilmi mistään yrityksen tiedoista, vaikka selvitin niitä etukäteen.

Ja miksi ei voi sanoa mielipidettään? Siksi että ei meidän palkattujen työntekijöiden sana paina mitään. Olen toki yrittänyt, mutta mitään hyötyä siitä ei ole. Kyse on niin perustavanlaatuisista asioista, ettei niitä voi parin työntekijän voimin muuttaa.

En halua tarkentaa paikkaa sen enempää, Etelä-Suomessa on. Voi olla, ettei kaikissa paikoissa ole tällaista, mutta en aio enää ottaa riskiä.

Ap

Ei ne firmat aina vaihtamalla parane.

Juuri kun pääset uuteen reilun tuntuiseen paikkaan, siellä pomo alkaakin pian viihtyä kummallisen hyvin sen toimiston kaikkein vähiten osaavan ja hankalimman naistyöntekijän kanssa, joka muuttuukin yhtäkkiä, omasta mielestään lähes varajohtajaksi ja alkaa simputtamaan muita.

Niinpä! Olin vuoden töissä tällaisessa pienessä yrityksessä, jossa toinen omistajista oli palkannut vaimonsa ja veljensä ja veljensä tyttöystävän töihin. Lisäksi oli meitä "ulkopuolisia". Vaimo ei puhunut minulle koko aikana koskaan sanaakaan, nyrpisteli vain nenäänsä. Veljen tyttöystävä oli oikein mukava ihmisenä, mutta valitettavasti ei osannut yhtään mitään. Veli yritti koko ajan saada delegoitua tyttöystävälleen kaikenlaisia töitä, joita tämä ei sitten osannutkaan tehdä. Alkuun yritin opettaa häntä, mutta sitten totesin, että siihen ei riitä aika kun työtkin on jonkun hoidettava.

Olin kuvitellut, että pienessä yrityksessä olisi tehtäisiin töitä kovasti eikä sellaisessa olisi sijaa ajanviettäjille, mutta tuolla se ei koskenut kuin "ulkopuolisia" työntekijöitä. Hermo meni ja lähdin pois. 

Minä olin joskus perheyrityksessä töissä ainoana ulkopuolisena. Siinä sai kyllä olla ihan kusi sukassa, kun välillä siellä käytiin perheriitoja kesken työpäivän. Ärsyttävintä oli, kun vävy jäi työttömäksi ja palkattiin myös firmaan. Hän sai heti lähes kolminkertaisen palkan omaani verrattuna, vaikka ei pystynyt edes samaan työpanokseen. Toki ymmärrän, että se on yksi keino jakaa firman tulosta perheelle ja ihan oikein, mutta ärsytti silti, kun ärsytti jo muutenkin koko mesta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin joskus perheyrityksessä töissä ainoana ulkopuolisena. Siinä sai kyllä olla ihan kusi sukassa, kun välillä siellä käytiin perheriitoja kesken työpäivän. Ärsyttävintä oli, kun vävy jäi työttömäksi ja palkattiin myös firmaan. Hän sai heti lähes kolminkertaisen palkan omaani verrattuna, vaikka ei pystynyt edes samaan työpanokseen. Toki ymmärrän, että se on yksi keino jakaa firman tulosta perheelle ja ihan oikein, mutta ärsytti silti, kun ärsytti jo muutenkin koko mesta. 

Tämäpä juuri. Mieluummin olen töissä sellaisessa paikassa, jossa työyhteisössä kaikki ovat samalla viivalla. Toki isoissakin firmoissa on aina se (mahdollisilla) voitoilla juhliva korkeampi porras, mutta ainakaan jokapäiväisessä työskentelyssä ei tarvitse katsella tällaista. Ymmärrän sen, että yrityksen eteen oikeasti työtä tekevät perheenjäsenet saavat tietenkin rahallista hyötyä, mutta sitä en että otetaan näitä vaimoja ja tyttöystäviä kipsuttelemaan korkkareilla työpaikan käytäville ja siitä sitten maksetaan niille palkkaa, kun toiset tekevät hiki hatussa oikeita töitä.

Mellä on pienehkö (perhe)yritys, jonka johtoon pomppasin aivan pystymetsästä ja täysin yllättäen. Oli varmasti ihmeteltävää ja marmateltavaa monella, mutta tilanne oli, mitä oli ja muutoin olisi työpaikka lähtenyt jokaiselta alta. Olin joskus tehnyt pieniä tuurauksia firmassa, mutta muutoin työllistynyt aivan muissa hommissa, alaa myöden. 

Moni varmasti ajattelee, että olen paikkani saanut pelkästään sukulaissuhtein. Hemmoteltu kakara, joka on päässyt "korkealle pallille", vain, koska on syntynyt oikeaan sukuun. No, tavallaan se on niinkin. Eihän mulla oo koulutusta, eikä edes kokemusta kyseiseltä alalta. Sisäisesti firmassa ei enää vuosien jälkeen vastaavaa ajattelua tapahdu (paitsi kai jokaisen uuden työntekijän kohdalla, joka ei tiedä tarinaa), toivottavasti. Olen kai tavallani ansainnut työntekijöiden kunnioituksen. Tai sitten ne vain nauravat selkäni takana... Sekin on mahdollista.

Työntekijöitä yritetään kohdella tasapuolisesti. Tottakai huomaan sen, että ns. suvun tyypeistä ei kukaan helpolla pahaa sanaa sano. Ei uskalleta, vaikka välillä pitäisi. Virheitä hekin tekevät ja vastuunsa heidänkin tulisi kantaa. Jokainen uskaltaa kyllä tehdä parannusehdotuksia ja muita huomautuksia ja tulee aina mahdollisuuksien mukaan kuulluksi. 

Itse en ehkä lähtisi perheyritykseen töihin, ellei se olisi todella suuri sellainen ja johtoportaassa muitakin, kuin sukulaisia. Mutta, onhan sitä jokaisella paikalla omat ongelmansa.

Nostetaanpa tätä. Onko muita tähän ansaan joutuneita?