Voisitko muuttaa vanhempiesi luo jos tarve tulisi?

Muutin kerran nuorempana. Nyt ei enää ole vanhempia.

Olen muuttanutkin lapsen kanssa väkivaltaisen exän vuoksi kunnes saatiin oma asunto. Kotiin voi aina mennä 😊

En! En todellakaan.

Olin silloin aikanaan 16 kun lähdin kotoa maailmalle, nyt 40 vuotias. Eikä sen jälkeen ole apua tai tukea herunut. Pelkkää haukkua kaikesta. Joten riemuhan siitä repeis, jos apua joutuisin joskus pyytämään. Mielummin heittäydyn sillalta alas, kun antaisin heille mahdollisuuden riemuita epäonnistumistani. Ikävää että asiat ovat meillä näin, mutta sille en mitään mahda, vanhempiaan ei voi valita.

Voisin ja olenkin nyt kesällä opiskeluihini liittyvän harjoittelun takia väliaikaisesti muuttamassa. Vanhemmat itse tätä vielä ensimmäisenä ehdottivat ja empä itsekään näe järkeä vuokrata asuntoa vain muutamaksi kuukaudeksi. Meillä onneksi läheiset ja hyvät välit joten en usko ongelmia syntyvän, olen yhden aiemmankin kesän siellä kesätöiden takia ollut.

Voisin. Isä asuu yksin omakotitalossa, joten sinne mahtuisimme lasten kanssa hyvin joksikin aikaa, jos olisi tarve.

Äidillekin olisimme tervetulleita, mutta kaksio kävisi ahtaaksi.

Äiti on sanonut että kotiin saa aina tulla :) 💜

Voisin tietenkin, mun talohan se on. Ostin sen heiltä 4 v sitten, mutta hallintaoikeus jätettiin heille loppuiäksi, niin saatiin hinta sopivaksi. Ihan hyvin mahduttais sinne kaikki.

En. Äidin luo ei mahdu ja isä on alkoholisti, joka polttaa kuin korsteeni.

Voisin, ja ilmsn mitään selityksiä..

Vinttikamari tyhjillään .. Sinne vaan

Joo voisin.

Ja tulenkin muuttamaan jopa lähiaikoina.

Sukuhautapaikka.

Varmasti olisin hetkellisesti tervetullut pakon edessä, mutta ei, en menisi. Kummankaan luona ei oikeasti olisi tilaa ja sukulaisten kanssa enemmän kuin yksi yö on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti olisin hetkellisesti tervetullut pakon edessä, mutta ei, en menisi. Kummankaan luona ei oikeasti olisi tilaa ja sukulaisten kanssa enemmän kuin yksi yö on liikaa.

Lisään vielä että olisi käytännössä muutenkin aika mahdotonta kulkea joka päivä töihin satoja kilometrejä suuntaansa, jos jomman kumman luo muuttaisin. Ja vaikka työt menisi, niin sinne metsään en palaa.

Meille on sanottu, että hädässä autetaan ja kotiin pääsee aina. 

Saisi kyllä olla melkoinen hätä, että kummankaan luokse menisin. En viitsi olla vaivoiksi, jos ei ole aivan pakko. Vanhempani ovat vasta hieman yli 50-vuotiaita, ja juuri päässeet kiinni omaan elämään. Meitä sisaruksia on 4 ja nuorimmainen täytti juuri 15... Lisäksi minä raahaisin mukanani kaksi lasta ja miehen, eli alkaisi olla taas meluisaa ja ahdasta.

Kadulle tuskin meitä potkisivat, mutta eivät kyllä pitkäaikaisesti, esim. kuukausia, kumpikaan jaksaisi enää majoittaa koko laumaa.

Isäni luokse en ikipäivinä pystyisi muuttamaan. Hänen vaimollansa suoni pullistuisi liikaakin ja sanoisi "poks."

Äitini luokse voisin hätätilanteessa majoittua perheeni kanssa, mutta silloin puhutaan korkeintaan viikoista. Mulla myös hermot menisi siihen, kuinka estää lapsia koskemasta tai rikkomasta mitään, kun koko iso talo on täynnä koriste-esineitä ja asioita, joihin "ei saa koskea."

Mieheni äiti on leski ja asuu yksin kerrostaloneliössä. Siellä on hyvin nukkumapaikkoja. Hän on lämminsydäminen tapaus ja ystäviä ja sukulaisia lappaa ns. ovista ja ikkunoista sisään. Tiedän, että sinne mekin olisimme tervetulleita ja lapsetkin saisivat olla vapaammin.

Itse asiassa tuo ajatus anopin kodista turvapaikkana tuo mulle rauhaa. Jos asiat menee pieleen täällä ulkomailla, työ menee alta tai mies sairastuu vakavasti (yksi sairauskohtaus jo takana), voimme aina muuttaa anopin luokse ja olla siellä tervetulleina, kunnes pääsemme takaisin jaloillemme.

Anoppi on myös asunut meidän luona yht. 5 kk, kun on halunnut viettää aikaa meidän kanssa ja tutustua tähän maailmankolkkaan.

En oikein tiedä mikä se tilanne olisi, että olisi tarve majoittua vanhempieni luokse yhtä yötä (normaali kyläily) pidemmäksi aikaa? Tällä hetkellä pystyn järjestämään kaiken parin viikon varoitusajalla uusiksi, jos on pakko. Jos joutuisin äkillisesti pysyvästi työkyvyttömäksi tarvitsisin apua elämäni uudelleen järjestelyyn, mutta tällöin olisin ensin todennäköisesti pitkään sairaalassa/hoitolaitoksessa (onneksi Suomessa vielä saa hoitoa varallisuudesta riippumatta). Harvoin kai kukaan joutuu asunnottomaksi hetkessä vaan takana on pitkä alamäki sitä ennen. En ole kuitenkaan niitä ihmisiä, jotka katkeroituvat kaupungin asuntojonossa 15 vuotta odottaen ihmettä tapahtuvaksi.

Voisin. Kaikille lapsilleen ovat usein sanoneet että kotiin voi aina tulla. Muutama vuosi sitten eron jälkeen kesän asuinkin. Ja nyt kun rakennetaan niin asutaan vanhempieni luona, he tosin muualla sen aikaa. Meidän ei tarvitse maksaa vuokraa, ja heillä on vihdoin käyttöäkin kaupunkiasunnolleen

Molemmat lapseni ovat puolisoineen, lapsineen, kissoineen ja koirineen asuneet luonani useita viikkoja, kun heidän omissa asunnoissan on tehty isoja remontteja.

Ja ihan hyvissä väleissä ollaan edelleen :)

Vanhempani ovat eronneet mutta ehdottomasti voisin muuttaa äitini luo. Ihan koko perheenkin kanssa.

Voisin varmasti, mutta omalta puoleltani se olisi aivan viimeinen ratkaisu. Isä on ollut alkoholisti aina, ja äitini on alkanut tissuttelemaan yhä pahenevissa määrin viime vuosina. (On puhuttu ja tarjottu apua, mutta ei itse sitä koe tarvitsevansa...) Mulla ei hermot kestäisi. Itse asun kaava-alueen ulkopuolella, vanhemmat keskustassa. Aina sanovat, että jos oot iltaa viettämässä nii tuu nukkumaan kotiisi, ei tarvii taksia. Mutta ei. Jo yksi yö siellä on ajatuksena aivan liian ahdistava. Jos nyt aivan pakkopakko olisi, niin hyvin pieni hetki siellä menettelisi. Tyyliin jos oma koti palaisi tai jotain.

En voisi, isän kanssa tullaan hyvin toimeen, mutta en jaksa olla äidin kanssa saman katon alla tuntiakaan. Muutenkin arvostan omaa rauhaa ja itsenäisyyttä joten en haluaisi asua kenenkään toisen nurkissa.

Mutta vanhemmat varmasti auttaisivat tarvittaessa, joten äärimmäisessä hätätilanteessa voisimme asua väliaikaisesti heidän kakkosasunnossaan.