Olisitko mielummin kiva ihminen, vai oma itsesi?

Hyvä kysymys. En ole vielä päättänyt.

Oletat ilmeisesti ettei oikeasti kivoja ihmisiä olekaan ?

Haluaisin olla oma itseni, mutta elämä on riepotellut sen verran että joudun esittämään kiltimpää ja sovittelevampaa kuin olen oikeasti. Ehkä sitten tulevaisuudessa.

Kyllä on ihan mahdollista olla aidosti kiltti ja kiva ihminen, mutta se vaatii sitä, että osaa asettaa rajat sille, miten  antaa itseään kohdeltavan. Eli pitää arvostaa myös itseään eikä antaa muiden ihmisten käyttää kiltteyttä hyväkseen. Täytyy siis olla kiltti myös itseään kohtaan, terveellä tavalla itsekäs. 

Kun itsellä on hyvä olla omissa nahoissaan, niin hyvä fiilis myös säteilee ulospäin ja ihminen vetää puoleensa positiivisuutta ympäristöstä.

Niin no mie en pysty olemaan oma itseni tuntemattomien kanssa, jonka takia on mahoton saada ystäviä tai tuttavia. Muutenkin ihmiset tuppaa karttamaan minua ennenkuin edes kerkeävät tutustua mitenkään. Ne ystävät ja läheiset jotka olen löytänyt ovat tulleet silloin, kun en ole ajatellut toimeen tulemista heidän kanssaan ... Ironista.

Oman käytöksen voi valita, mutta luonnettaan ei. Jos toimii vastoin sitä mitä itse haluaa, se kasvattaa katkeruutta. Oikea kysymys on siis pikemminkin, että "olisitko mielummin katkera vai oma itsesi".

Mua huolestuttaa, että pidät mukavana olemista samana asiana myötäilemisen kanssa. Kyllä mukava voi olla, vaikkei kynnysmatoksi asetu. Mukavana oleminen on mulle arkipäivän ystävällisyyttä, toisten huomioimista, hymyilyä... Sellaista, jolla voin pienillä teoilla levittää hyvää ympärilleni. Ja huomattavasti kevyemmältäkin olo tuntuu onnellisena ja mukavana. Luulis, että raskaampaa olis olla kyrsiintyny kaikesta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ihan mahdollista olla aidosti kiltti ja kiva ihminen, mutta se vaatii sitä, että osaa asettaa rajat sille, miten  antaa itseään kohdeltavan. Eli pitää arvostaa myös itseään eikä antaa muiden ihmisten käyttää kiltteyttä hyväkseen. Täytyy siis olla kiltti myös itseään kohtaan, terveellä tavalla itsekäs. 

Kun itsellä on hyvä olla omissa nahoissaan, niin hyvä fiilis myös säteilee ulospäin ja ihminen vetää puoleensa positiivisuutta ympäristöstä.

Tätä juuri hain itsekin

27

Vierailija kirjoitti:

Oman käytöksen voi valita, mutta luonnettaan ei. Jos toimii vastoin sitä mitä itse haluaa, se kasvattaa katkeruutta. Oikea kysymys on siis pikemminkin, että "olisitko mielummin katkera vai oma itsesi".

Minusta on ainakin tullut katkera, koska vanhemmat ovat nujertaneet yrittäessään kasvattaa nimenomaan muille hyvinkäyttäytyvää ihmistä minusta, niin, ettei minusta ole muille haittaa, harmia, eikä mielipahaa, vaikka ihmisistä kai väistämättä on sitä toisille, eli väärinkäsityksiltä ei voida välttyä, ja olisi hyvä opetella ratkomaan niitä, ei tukahduttamaan omia tunteita ja persoonaa. Vanhempani ovat tehneet sellaisen karhunpalveluksen minulle, että raivostuttaa ihan ajatellakin. Siksi ne, joita on tuettu jyräävät koska osaavat sanoa oman mielipiteensä tilanteissa, mutta harvaa suomalaista on opetettu kuulemaan sitä mitä joku hiljaisempi haluaa, ja hiljaisempi jyrätään ihan sillä omalla oikeituksella, että "ei minun tarvitse tässä ajatella kuin minua itseäni, kaikkihan pitävät oman puolensa, right?"

Hiljaisempi = ihminen joka miettii ja pelkää mitä hänestäkin nyt ajatellaan, jos hän pitää puoliaan, koska silloin oikeasti joutuisi välillä olemaan ei-niin-mukava-ihminen.

29 jatkaa, ja siis jos ihmistä on lapsena moitittu siitä, että ei olekaan kaikille niin mukava ihminen vaan on halunnut pitää puoliaan, niin se tunne siitä, että minut kerta kaikkiaan hylätään ja minua vihataan, jos pidän puoleni seuraa vahvasti mukana. Pelottaa ihan sellainen henkinen romahdus, jos minä työpaikalla vaikkapa sanon ääneen, että haluan pitää oikeuksistani kiinni, jos ne oikeudet on jo pahasti loukattu. Silloinhan tulisi suoraan sanoneeksi pomolle, että sinä olen törkeä hyväksikäyttäjä, minä näen firmasi ja toimintatapojesi puutteet ja ajattelin nyt hieroa ne sinun naamallesi, koska ethän sinä luutunut kurppa ole tajunnut hienovaraisia, kohteliaita ja ystävällisiä pyyntöjä".

Näinhän se asia monilla työpaikoilla on, mutta sanopa se ääneen, kun tuntuu pahalta, ja sinua vihataan. Jos osa onkin samaa mieltä, niin eivät ole kauaa, koska en minä heitäkään rehellisyydenpuuskassani tulisi paijaamaan, vaan syyttäisin siitä, että MINUN piti pilata välini pomoon sillä aikaa kuin he lammasmaisessti olivat hiljaa. Voi vittu meitä ihmisiä. Ei osata enää elää yhdessä.

Ehdottomasti oma itseni. Olen päässyt jo niin pitkälle tästä prosessissa, että en voi enää kääntyä pois.

Olen kokenut yksinäisyyden, ja sen, miten jäädään yhteiskunnan ulkopuolelle. Joten kestän sen, en mene rikki siitä. En välttämättä tarvitse kenenkään ilmaista apua, joten en koe tarvetta myöskään nöyristellä kenellekään. Tietysti asiakkaita kohtaan olen kiva ja miellyttävä, kunhan maksavat palveluksestani (olen yrittäjä).

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se asia monilla työpaikoilla on, mutta sanopa se ääneen, kun tuntuu pahalta, ja sinua vihataan. Jos osa onkin samaa mieltä, niin eivät ole kauaa, koska en minä heitäkään rehellisyydenpuuskassani tulisi paijaamaan, vaan syyttäisin siitä, että MINUN piti pilata välini pomoon sillä aikaa kuin he lammasmaisessti olivat hiljaa. Voi vittu meitä ihmisiä. Ei osata enää elää yhdessä.

Niin ja siis kun minä olisin vihainen heille, niin sitten he edelleen vihaisivat minua. Jos minä uskaltaisin sanoa pomolle suorat sanat, ja muut eivät uskaltaisi, niin minähän pitäisin niitä muita ihan homoina lampaina, enkä haluaisi sellaisista ystäviä. Enkä saisi ystäviä sitten niistäkään, joita syyyttäisin (pomo ja pomonmieliset). Ainoa ystäväni voisi olla hän, joka olisi aidosti tosi pahoillaan, ettei osannut itse nousta pomoa vastaan tai joka taistelisi rinnallani pomoa vastaan mutta eihän suomalaisista sellaisia löydy kuin ehkä 1%. Joten homma (omana itsenäni oleminen) kaatuu siihen, etten jaksaisi moista draamaa ja vihattuna olemista töissä, ystäväpiirissä, sukulaisissa enkä missään. Pitää vain olla kaikille "mukava". "Pomon" tilalle voi sijoittaa kenet tahansa asian, henkilön tai tilanteen, jota vastaan pitäisi pitää puoliaan, vaikka tulisikin sanoneeksi samalla asiasta sellaista, mitä toinen taho ei halua kuulla.

29

Kiltteys usein sekoitetaan miellyttämisentarpeeseen. "Olen kiva ihmisille jotta ne pitäisi minusta eikä ainakaan suuttuisi ja hylkäisi minua. Oikeasti vihaan vähän kaikkia ja kaikkea ja syytä muita ihmisiä kaikesta mikä on huonosti. Vaihtoehtoisesti vihaan itseäni niin paljon että olen muille mielinkielin jotta he eivät huomaisi miten kauhea olen."

Minä olen sekä kiva että oma itseni. Se vaatii kuten täällä joku jo kirjoittikin omien rajojen pitämistä ja sellaista tiettyä rennonletkeää sietokykyä ettei provosoidu toisten erilaisuudesta esim käyttäytymisessä kauhean herkästi. Se on sellaista asennetta että pitää itsestään, arvostaa itseään, mutta samalla noin yleispätevästi suhtautuu myös muihin ihmisiin jollei nyt ihan heistä pitäen niin ainakin asiallisen ystävällisesti. Ja se vaatii kyvyn olla jämpti ja kyvyn osata tarvittaessa sanoa ei. Minulla on sellainen jonkinlainen sisäinen rauha itseni kanssa, jota kukaan tai mikään ei vie minulta pois. Tämä on kuitenkin tullut vasta elämänkokemuksen myötä ja erilaisten vaikeuksien kautta. Mutta koen että jo lapsena olin sellainen että minulla ei ollut suurta tarvetta miellyttää muita, en vieläkään koskaan halua tehdä itseäni tykö missään tilanteessa. Kaikenlainen nöyristely on minulle ihan kauhistus, olenkin aina esim työpaikoilla sanonut asiat ihan suoraan asioina niin pomoille kuin muillekin, ja jotkut pomothan eivät tästä pidä, mutta sekään ei minua ole haitannut. Kaiken kaikkiaan tiedän olevani ihan hyvä tyyppi, jolla on omat hassut omituisuutensa ja herkkyytensä.

Aidosti kivat ihmiset haluavat heivata hankalat kärtyt elämästään ja tekevätkin sen, elleivät ole liian kilttejä. 

Jos taas haluaa itselleen keveämmän elämän ja kivoja kavereita, kannattaa kaivaa ne ovat kivat luonteenpiirteet esiin ja laittaa hankalat naftaliiniin. Samankaltaisuus vetää puoleensa. Lika barn leka bäst. 

Vierailija kirjoitti:

Kiltti tyttö. 2016.

Hyvä ihminen on eri asia kun kynnysmatto.

Mä olen hyvä ja kiva, mutta pidän kyllä huolen omista asioistani enkä sorru kenenkään kynnysmatoksi.

Siis et ole kiva ihminen vaan itsekäs ja töykeä. Turvatessasi omia etujasi jyräät tyypillisesti jonkun muun yli mutta sehän ei sinua kiinnosta. Tosiasiassa olet siis tunnevammainen koska et ymmärrä mitä olet.

Itsejoskus mietin tätä asisaa. Siis sen mikä ihmiset minusta näkee on se mun feikkiminä, luulen että kukaan ri yiedä minkäldinen oikeasti olen. Työrooli, kaveritooli ja se todellinen minä ei näy kenellekään

Olen kiva. Ensin itselleni sitten muille. Ei minusta tarvitse vetää toiseen ääripäähän "minuahan ei hyväksikäytetä, näytän teille" tyylillä, vaan tajuta omat tarpeet, vastata itse niihin mutta tajuta myös muiden tarpeet. Rakkaus lähtee itsensä rakastamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Itsejoskus mietin tätä asisaa. Siis sen mikä ihmiset minusta näkee on se mun feikkiminä, luulen että kukaan ri yiedä minkäldinen oikeasti olen. Työrooli, kaveritooli ja se todellinen minä ei näy kenellekään

Eikö tuo toisaalta ole todellinen sinä? Teot ovat enemmän kuin sanat. Eli heille sinun käytöksesi ja olemisesi on todellisuutta sen motiiveista huolimatta. Ja onhan jokaisella 'todellisellakin' ihmisellä eri rooleja, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia toisistaan. 

Kaikista ei tartte tykätä eikä pyriä miellyttämään mutta ei tarvitse ilkeillä eikä ylenkatsoakaan. Jos sivulliset tuntuu aina jotenkin enemmän tai vähemmän toistaitoisilta,tyhmiltä tai kusipäiltä tai muuten olevan jotenkin repukoita tai vajakkeja sekä turhanpäiväisiä. Nii vika on omassa itsessä. Ja sieltä sitä kannattaa alkaa etsiä. Se että on oma itsensä on hyvä asia johon tulisi pyrkiä. Jos se itse on niin erikoislaatuinen että valtaosa muista näyttäytyy enemmänkin mitään sanomattomina tolloina niin ihminen on kasvanut jo aika kieroon. Sellaista itseä on syytä alkaa hioa. Voi aloittaa pohtimalla että mikä itsestä tekee niin erityislaatuisen suhteessa muihin ihmisiin. Ja onko sille näkemykselle mitään oikeaa katetta.