Miksi annat lapsesi lyödä itseäsi?
En voi ymmärtää, mitä liikkuu vanhemman päässä kun lapsi alkaa julkisella paikalla läiskimään ja haukkumaan äitiään tyhmäksi eikä äiti reagoi millään tavalla. Seisoo vain siinä ja yrittää hyvitellä lasta lässytysäänellä jollain palkinnoilla/lahjuksilla muihin puuhiin. Tällaisia lapsia näkee todella paljon ja tuttavapiirissä näitä on useita, lapsi ei kestä minkäänlaista vastaan sanomista tai kieltämistä. Tuntuu hölmöltä ulkopuolisena sanoa lapselle, että minun nähteni ketään ei lyödä. Sitten vanhempi mulkaisee minua pahasti niin kuin olisin tehnyt jotain väärää?? Selittäkää minulle milainen vanhempi suostuu nyrkkeilysäkiksi?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 lasta ja kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt meitä vanhempia. Poika puri kerran minua kun luin lehteä mutta ei purrut toista kertaa kun karjaisin niin lujaa AUUUU että poika ihan säikähti. Sitten selitin että otti pipiä, ei saa purra ja jos äiti lukee lehteä niin tule siihen viereen niin kyllä äiti näkee sinut ym.
On vanhempia jotka ei kasvata lapsiaan ollenkaan kun eihän se pieni Tiivi-Taavi mitään ymmärrä ja on niiiiin helluinen vaikka raivoaa ja lyö vanhempiaan ja sisaruksia ja vaikka vieraita lapsia puistossa.
Ihan hypoteettinen ajatusleikki: Miten olisit toiminut hyvänä kasvattajana, jos lapsi olisi pelästymisen sijaan reagoinut Aaauu-huutoosi räkäisellä naurulla ja aikaisempaakin innokkaammalla puremisella? Niin, kun ne lapset ovat erilaisia... Vai luuletko, että jotkut vanhemmat kieltävät lapsiansa jotenkin väärin, väärällä intonaatiolla kenties? Vai mikä tuosta sinun karjahduksesta teki niin erityisen toimivan?
Ihan ajatusleikki. Jos lapsi reagoi räkäisellä naurulla siihen että toista oikeasti sattuu, niin se ei johdu lasten erilaisuudesta vaan huonosta kasvatuksesta. T. Se nelivuotiaan äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 lasta ja kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt meitä vanhempia. Poika puri kerran minua kun luin lehteä mutta ei purrut toista kertaa kun karjaisin niin lujaa AUUUU että poika ihan säikähti. Sitten selitin että otti pipiä, ei saa purra ja jos äiti lukee lehteä niin tule siihen viereen niin kyllä äiti näkee sinut ym.
On vanhempia jotka ei kasvata lapsiaan ollenkaan kun eihän se pieni Tiivi-Taavi mitään ymmärrä ja on niiiiin helluinen vaikka raivoaa ja lyö vanhempiaan ja sisaruksia ja vaikka vieraita lapsia puistossa.
Ihan hypoteettinen ajatusleikki: Miten olisit toiminut hyvänä kasvattajana, jos lapsi olisi pelästymisen sijaan reagoinut Aaauu-huutoosi räkäisellä naurulla ja aikaisempaakin innokkaammalla puremisella? Niin, kun ne lapset ovat erilaisia... Vai luuletko, että jotkut vanhemmat kieltävät lapsiansa jotenkin väärin, väärällä intonaatiolla kenties? Vai mikä tuosta sinun karjahduksesta teki niin erityisen toimivan?
Ihan ajatusleikki. Jos lapsi reagoi räkäisellä naurulla siihen että toista oikeasti sattuu, niin se ei johdu lasten erilaisuudesta vaan huonosta kasvatuksesta. T. Se nelivuotiaan äiti.
1-2-vuotias ei kyllä ymmärrä toiseen sattumisesta yhtään mitään. Mutta selitäpä mikä on kasvatuksessa mennyt vikaan, jos lasta on aina kielletty kylmästä, ja selitetty, että se sattuu. Äänenpainosta vai kuun asennosta maahan nähden on kyse? Selitäpä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 lasta ja kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt meitä vanhempia. Poika puri kerran minua kun luin lehteä mutta ei purrut toista kertaa kun karjaisin niin lujaa AUUUU että poika ihan säikähti. Sitten selitin että otti pipiä, ei saa purra ja jos äiti lukee lehteä niin tule siihen viereen niin kyllä äiti näkee sinut ym.
On vanhempia jotka ei kasvata lapsiaan ollenkaan kun eihän se pieni Tiivi-Taavi mitään ymmärrä ja on niiiiin helluinen vaikka raivoaa ja lyö vanhempiaan ja sisaruksia ja vaikka vieraita lapsia puistossa.
Ihan hypoteettinen ajatusleikki: Miten olisit toiminut hyvänä kasvattajana, jos lapsi olisi pelästymisen sijaan reagoinut Aaauu-huutoosi räkäisellä naurulla ja aikaisempaakin innokkaammalla puremisella? Niin, kun ne lapset ovat erilaisia... Vai luuletko, että jotkut vanhemmat kieltävät lapsiansa jotenkin väärin, väärällä intonaatiolla kenties? Vai mikä tuosta sinun karjahduksesta teki niin erityisen toimivan?
Ihan ajatusleikki. Jos lapsi reagoi räkäisellä naurulla siihen että toista oikeasti sattuu, niin se ei johdu lasten erilaisuudesta vaan huonosta kasvatuksesta. T. Se nelivuotiaan äiti.
Mitä koet itse tehneesi väärin kasvattajana, kun kerran jo 4-vuotias edelleen käyttäytyy väkivaltaisesti? Missä meni vikaan? Kertoisitko ystävällisesti? Haluan välttää samat virheet, kuin mitä sinä olet tehnyt kasvattajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 lasta ja kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt meitä vanhempia. Poika puri kerran minua kun luin lehteä mutta ei purrut toista kertaa kun karjaisin niin lujaa AUUUU että poika ihan säikähti. Sitten selitin että otti pipiä, ei saa purra ja jos äiti lukee lehteä niin tule siihen viereen niin kyllä äiti näkee sinut ym.
On vanhempia jotka ei kasvata lapsiaan ollenkaan kun eihän se pieni Tiivi-Taavi mitään ymmärrä ja on niiiiin helluinen vaikka raivoaa ja lyö vanhempiaan ja sisaruksia ja vaikka vieraita lapsia puistossa.
Ihan hypoteettinen ajatusleikki: Miten olisit toiminut hyvänä kasvattajana, jos lapsi olisi pelästymisen sijaan reagoinut Aaauu-huutoosi räkäisellä naurulla ja aikaisempaakin innokkaammalla puremisella? Niin, kun ne lapset ovat erilaisia... Vai luuletko, että jotkut vanhemmat kieltävät lapsiansa jotenkin väärin, väärällä intonaatiolla kenties? Vai mikä tuosta sinun karjahduksesta teki niin erityisen toimivan?
Ihan ajatusleikki. Jos lapsi reagoi räkäisellä naurulla siihen että toista oikeasti sattuu, niin se ei johdu lasten erilaisuudesta vaan huonosta kasvatuksesta. T. Se nelivuotiaan äiti.
Mitä koet itse tehneesi väärin kasvattajana, kun kerran jo 4-vuotias edelleen käyttäytyy väkivaltaisesti? Missä meni vikaan? Kertoisitko ystävällisesti? Haluan välttää samat virheet, kuin mitä sinä olet tehnyt kasvattajana.
Veikkaan, että omalla lapsellani on ikään nähden ollut paljon stressin aiheita eikä osaa purkaa tuota muulla tavalla. Opettelemme niitä muita tapoja. Älä altista ylimääräiselle stressille siis.
Empatiaa kokee jo hyvin pienikin lapsi. Sadistinen muiden hädälle nauraminen on opittu usein mallioppimisena.
Vierailija kirjoitti:
2 lasta ja kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt meitä vanhempia. Poika puri kerran minua kun luin lehteä mutta ei purrut toista kertaa kun karjaisin niin lujaa AUUUU että poika ihan säikähti. Sitten selitin että otti pipiä, ei saa purra ja jos äiti lukee lehteä niin tule siihen viereen niin kyllä äiti näkee sinut ym.
On vanhempia jotka ei kasvata lapsiaan ollenkaan kun eihän se pieni Tiivi-Taavi mitään ymmärrä ja on niiiiin helluinen vaikka raivoaa ja lyö vanhempiaan ja sisaruksia ja vaikka vieraita lapsia puistossa.
Pakko kommentoida, mutta kuinka vakava aivopehmentymä tai älyllinen vajakkius pitää olla että sanoo "ottaa pipiä"??
Ihan hypoteettinen ajatusleikki: Miten olisit toiminut hyvänä kasvattajana, jos lapsi olisi pelästymisen sijaan reagoinut Aaauu-huutoosi räkäisellä naurulla ja aikaisempaakin innokkaammalla puremisella? Niin, kun ne lapset ovat erilaisia... Vai luuletko, että jotkut vanhemmat kieltävät lapsiansa jotenkin väärin, väärällä intonaatiolla kenties? Vai mikä tuosta sinun karjahduksesta teki niin erityisen toimivan?