Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että kaikilla on vanhemmat ja sisarukset tukenaan elämässä.t.ammattivalittaja
13.04.2016 |
Jos sattuu jotakin niin suurimmalla osalla aikuisista tuntuu olevan vanhemmat/sisarukset tukenaan. Harmittaa ettei minulla ole koskaan ollut.
Kommentit (33)
Mulla ei ole kumpiakaan. Eikä miestä eikä lapsia. Tuki ja ilo on pakko löytää ystävistä ja omasta itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani ovat kuolleet kun olin lapsi. Minulla ei ole omaa perhettä. Mutta tulen silti toimeen omillani enkä tarvitse tukea. Jokainen on oman onnensa seppä.
Mun vanhemmat on kuollut ja sisaruksia ei ole. Ainoa tuki ja turva on mies, joten aika yksinäistä ja tuetonta olisi, jos eroaisimme.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat kuolleet kun olin lapsi. Minulla ei ole omaa perhettä. Mutta tulen silti toimeen omillani enkä tarvitse tukea. Jokainen on oman onnensa seppä.
Niinhän se varmaan on.ap
Mua vaan ihmetyttää/suututtaa kun sisarukseni haukkuvat miten olen elämäni elänyt vaikka eivät ole koskaan tukea tarjonneet.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan ihmetyttää/suututtaa kun sisarukseni haukkuvat miten olen elämäni elänyt vaikka eivät ole koskaan tukea tarjonneet.ap
Syytätkö nyt sisariasi siitä että olet paskonut oman elämäsi? Ota nyt vastuu omista valinnoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan ihmetyttää/suututtaa kun sisarukseni haukkuvat miten olen elämäni elänyt vaikka eivät ole koskaan tukea tarjonneet.ap
Syytätkö nyt sisariasi siitä että olet paskonut oman elämäsi? Ota nyt vastuu omista valinnoistasi.
En syytä.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista tukea kaipaat vanhemmiltasi ja sisaruksiltasi? Rahaa, keskusteluapua, apua kodinhoitoon? Ehkä sinun pitäisi vain reilusti pyytää apua ja tukea heiltä, ehkä he eivät tiedä tilanteestasi ja siitä, että kaipaat tukea.
Enkä mä koe paskoneeni elämääni vaikka se vähän eri reittejä on mennyt kuin muiden elämä.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne haukkuu? Adoptioasiako se hiertää kengässä?
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tukea kaipaat vanhemmiltasi ja sisaruksiltasi? Rahaa, keskusteluapua, apua kodinhoitoon? Ehkä sinun pitäisi vain reilusti pyytää apua ja tukea heiltä, ehkä he eivät tiedä tilanteestasi ja siitä, että kaipaat tukea.
Ihan juttelua vaan ja kyllä he ovat aina tienneet elämästäni, eivät vaan ole halunneet pitää yhteyttä.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne haukkuu? Adoptioasiako se hiertää kengässä?
Väittävät ettei se vaivaa. Totuutta en sitten tiedä. Syyttävät siitä kun olin entisen mieheni kanssa yms.ap
No, mulla ei vanhemmat ole kyllä tukea tarjonneet koskaan. Niitä ei kiinnosta kuin viina. Mua reilusti vanhemmat puolisisarukset eivät ole kiinnostuneita mun elämästä.
Aina sitä selviää jollain tavalla yksinkin, mutta ystävätkään eivät voi korvata sitä tukea, mitä voisin kuvitella että oma suku voisi antaa. Enkä puhu nyt rahasta tms. Vaan henkisestä tuesta, ja siitä että kuuluu johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mulla ei vanhemmat ole kyllä tukea tarjonneet koskaan. Niitä ei kiinnosta kuin viina. Mua reilusti vanhemmat puolisisarukset eivät ole kiinnostuneita mun elämästä.
Aina sitä selviää jollain tavalla yksinkin, mutta ystävätkään eivät voi korvata sitä tukea, mitä voisin kuvitella että oma suku voisi antaa. Enkä puhu nyt rahasta tms. Vaan henkisestä tuesta, ja siitä että kuuluu johonkin.
Niin ja mulla kun ei ole edes yhtään ystävää.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne haukkuu? Adoptioasiako se hiertää kengässä?
Väittävät ettei se vaivaa. Totuutta en sitten tiedä. Syyttävät siitä kun olin entisen mieheni kanssa yms.ap
Ei tuo suvun tuki ole niin yksiselitteinen asia. Mulla on hyvät tukiverkostot, juuri sellaiset kuin sinä varmaan kaipaisit. Mutta jos olisin aikoinaan valinnut rikollismiehen, tehnyt hänen kanssaan lapsen, parin vuoden päästä ollut kykenemätön pitämään sekä miehen että lapsen ja päättänyt, että lapsi saa lähteä (eikä mies), niin ei mullakaan olisi tätä tukiverkostoani enää. Vanhempani eivät olisi varmaan puhuneet mulle sen jälkeen enää sanaakaan eikä todennäköisesti sisaruksenikaan. Olisin itse tehnyt valintani ja kärsinyt sen seuraukset. Jos taas olisin pitänyt lapsen ja heivannut miehen elämästäni, niin en olisi menettänyt tukiverkostoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne haukkuu? Adoptioasiako se hiertää kengässä?
Väittävät ettei se vaivaa. Totuutta en sitten tiedä. Syyttävät siitä kun olin entisen mieheni kanssa yms.ap
Ei tuo suvun tuki ole niin yksiselitteinen asia. Mulla on hyvät tukiverkostot, juuri sellaiset kuin sinä varmaan kaipaisit. Mutta jos olisin aikoinaan valinnut rikollismiehen, tehnyt hänen kanssaan lapsen, parin vuoden päästä ollut kykenemätön pitämään sekä miehen että lapsen ja päättänyt, että lapsi saa lähteä (eikä mies), niin ei mullakaan olisi tätä tukiverkostoani enää. Vanhempani eivät olisi varmaan puhuneet mulle sen jälkeen enää sanaakaan eikä todennäköisesti sisaruksenikaan. Olisin itse tehnyt valintani ja kärsinyt sen seuraukset. Jos taas olisin pitänyt lapsen ja heivannut miehen elämästäni, niin en olisi menettänyt tukiverkostoani.
No minä aikanaan pyysin päästä kuukaudeksi asumaan joko vanhemmilleni/sisaruksilleni jollekkin että olisin voinut erota ja muuttaa omilleni. Vuokra-asuntoja ei ollut työttömälle niin vaan saatavilla, eivät kukaan halunneet auttaa. Ja vaikka olisin jäänyt yh.ksi niin mitään tukea ei takuuvarmasti olisi tullut.ap
Sun suku haukkuu, täällä saat haukut…. onko peiliä kotona?
Joko erosit paskamiehestäsi?
Tuetko ja autatko itse sukulaisiasi?
Vierailija kirjoitti:
Tuetko ja autatko itse sukulaisiasi?
Juuri näin. Ihminen on laumaeläin ja meidät on laitettu maailmaan auttamaan toisiamme. :)
Ap, tunnut hyvin vaativalta, et juurikaan kerro mitä annat ympäristöllesi – enkä nyt tarkoita ruuan passaamista miehen ja pojan eteen päivittäin. Vetoat lukuisiin rajotteisiisi ja rahaan. Välittäminen muista ihmisistä ei katso kumpaakaan, vaan läsnäoloa, kiinnostumista ja kuuntelemista. Jos ruokkii vanhaa kaunaa, käyttää muita omien murheittensa roskasankona ja tekee läheissuhteistaan kaupankäyntiä, huomaa pian olevansa yksin. Kaupankäynnillä tarkoitan "Ton pitää ensin olla mulle kiva, niin sitte mä oon sille kiva" -asennetta.
Otsikosta: en tiedä "kaikista". Vanhempani ovat kuolleet, sisaruksiin ja ystäviin on läheiset ja aktiiviset välit. Ei se aina yhtä auvoa ole, tietenkään, mutta yksi arvokkaimpia lahjoja elämässä.
Mitäpäs jos aloittaisit siitä, että lopettaisit uhriutumisen. Siinä ei auta vanhemmat, sisarukset, avioero, sen voit vain sinä yksin omalla päätökselläsi tehdä. Olet osannut tehdä isoja päätöksiä ennenkin.
Sådant är livet.