Pelkään, että oon hullu

Itselläni auttaa lievään ahdistukseen se, että menen kävelemään, mieluiten luonnon pariin. Siellä jotenkin rauhoittuu ja asiat saavat järkevät mittasuhteet.

Välttelen myös sellaisten asioiden nuuskimista, joiden tiedän ahdistavan tai huolestuttavan minua. Joskus pimeämpinä hetkinä olen vain itkeskellyt ja hokenut itselleni, että tämä on vain hetkellistä ja ahdistus menee kyllä ohi. Niin se on aina tehnytkin. Täytyy vain päättäväisesti suunnata ajatukset muualle ja keskittyä niihin muihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Täällä yksi 18-v, jolla on dg syvään masennukseen psykoottisin piirtein, syömishäiriöön ja paniikkihäiriöön. Olen myös kerran sairastanut psykoosin ja jouduin sen takia suljetulle. Itse diagnisoituja on maladaptive daydreaming ja ocd. Eli tiedän haaarvinaisen hyvin millaista on olla hullu.

Vinkki #1. Jos sinusta tulee hullu, niin sinä et tiedä sitä itse. Esimerkiksi se minun psykoosi. En tiennyt silloin olevani dingdong. Nyt tiedän olevani hullu vain lääkityksen, lääkärini ja psykologini takia.

Vinkki #2, hulluna on ihan jees.

Kysymys. Haluatko apua? Voin kertoa mikä ja miten minua autettiin.

Minua on seuraillut viimeiset 3v musta haamu. Vähän kuin Harry Potterin Ankeuttaja, mutta ei ihan. Tiedän ne harhoiksi, koska minulla on nyt lääkitys päällä ja olen keskustellut niistä psykologini kanssa. Jos jätän lääkkeet edes hetkeksi pois, niin harhat iskee takaisin päälle. Se haamu seuraa minua ja yrittää saada minut satuttamaan itseäni. Tai tappamaan. Se puhuu minulle kuitenkaan puhumatta ääneen. En tottele sitä, mutta se osaa olla rasittava välillä.

Menen nyt nukkumaan, psyykkiseen masennukseen määrätty unilääke alkaa vaikuttaa > Kirjoittelen huomenna lisää, jos tämä keskustelu on silloin vielä täällä.

Toivon todella, etten joudu tilanteeseen, jossa oikeasti sekoan ja menetän kontrollin mielikuvitukseen. Kiitti vastauksesta, ehkä mä tosiaan meen juttelemaan ammattilaiselle jo tässä vaiheessa. Paranemista sulle :) ja toivottavasti pääset eroon haamusta.

Noni täällä taas. Se hullu 18-v.

Minä suosittelen ammattilaiselle menoa. Voit pyytää koulusi terkkarilta tai kuraattorilta aikaa, koska heidän pitäisi osata ohjata sinut eteenpäin. Minä itse kävin kuraattorilla, menin sieltä kaupunkini "matalan kynnyksen paikkaan" (siellä oli jotain psykologeja yms, eikä sinne tarvinnut lähetettä) ja kävin siellä pari kertaa. Ne siellä kartoittivat minun tilanteen ja pääsin "oikealle" psykologille, jonka luona käyn yhä.

Psykologia voi aina vaihtaa, jos tuntuu siltä, että ensimmäinen tai toinen ei ole itselle sopiva psykologi. Kaikkien kanssa kemiat ei vain kohtaa ja silloin käynneistä ei ole mitään hyötyä.

Mitä minä itse teen, kun ajatukset käyvät liian voimakkaiksi

- lähden lenkille, juoksemaan

- kuuntelen musiikkia nappikuulokkeilla puhelimesta

- luen jotain, yleensä kirjoja

Kun ajatukset iskevät päälle on vaikeaa vain olla ajattekematta niitä, mutta sitä voi harjoitella. Olen itse opetellut "tyhjentämään" pääni. Yleensä menen makuuhuoneeseeni, jos olen kotona, sängylle istumaan ja pidän päästäni kiinni ja vain hengittelen rauhassa. Olen miettimättä mitään. En päästä ajatuksia ottamaan valtaa. Opin siinä kokoajan paremmaksi ja ainakin minulla se auttaa.

Toivottavasti sinä pääset eroon pakkoajatuksistasi :)