Lue keskustelun säännöt.
SI-häiriö lapsella - mitä oireita?
12.04.2016 |
Kiinnostaisi kuulla muiden vanhempien kokemuksia. Itse olen pitänyt SI-häiriötä "muotidiagnoosina", mutta nyt kahden vuoden vaikeuksien jälkeen oman 7v. lapsen kanssa on alkanut näyttää siltä, että mekin seuraamme muotia. Vyyhti lähti purkautumaan lapsen sosiaalisten ongelmien takia (tulistuminen, hermostuminen, aggressiivisuus). Muita erikoisuuksia käytöksessä on vaatteiden rikki pureskelemisesta kosketusherkkyyteen ja vessassa ravaamiseen.
Kommentit (9)
5-vuotiaalla ruoan kanssa suurta valikoimista, hienomotoristen taitojen vaikeutta, heijausta, tavaroitten pureskelua jne. On sekä aistiyliherkkyyttä että aistihakuisuutta eri asioissa. Vähän vaikea sanoa, sain juuri äskettäin tästä tietää ja asia on ihan uusi. Terapiaa on ja siitä on paljon apua. Itse olisin kyllä pitänyt lasta ihan tavallisena, neuvolassa havaittiin tämä erityisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 70-luvulla pureskellut vaatteita, lakanoita ja puutuoleja. Lisäksi olen repinyt päällä olevia vaatteita (kutina, epämukava tunne). Vessassa olen ravannut niin paljon, että sitä yritettiin tutkia fyysisesti. Lisäksi olin epäliikunnallinen.
Silloin ei ollut mitään tällaisia ja ihan 'normaali' minusta sitten kasvoi. En tiedä, antaako tämä yhtään toivoa teille vanhemmille. Nämä oireet ovat lieventyneet teini-iän ja aikuisuuden myötä.
Tutustuin tähän ilmiöön vasta lapsen kautta. Huomasin omaavani samoja piirteitä runsaasti. Pieniä omituisuuksia, joita kuitenkin häpesin valtavasti, esim. ajoittainen kasvosokeus, kömpelyys ja hitaus. Häpeä on haitannut elämääni, ja olen ollut myös koulukiusattuna. Silti, mietin että kuinka monella on vastaavia piirteitä ja kuinka yleistä tämä on. Nyt tässä vaiheessa protestoin hieman tuota "häiriö"-nimitystä, koska mitä tunnetumpi täsät diagnoosista tulee, sitä useampi sen varmasti huomaa myös itsellään.
Ja ellei tätä, niin jonkun muun häiriön tai poikkeavuuden. Ja lopulta ns. normaali onkin se poikkeava.
Mielestäni tässä voisi puhua ja tuoda esille ihmisten keskinäistä erilaisuutta ilman että nimitetään kaikkea erilaista häiriöksi ja siten leimataan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tässä vaiheessa protestoin hieman tuota "häiriö"-nimitystä, koska mitä tunnetumpi täsät diagnoosista tulee, sitä useampi sen varmasti huomaa myös itsellään.
Ja ellei tätä, niin jonkun muun häiriön tai poikkeavuuden. Ja lopulta ns. normaali onkin se poikkeava.
Mielestäni tässä voisi puhua ja tuoda esille ihmisten keskinäistä erilaisuutta ilman että nimitetään kaikkea erilaista häiriöksi ja siten leimataan.
Kyllä mä taas näkisin, että SI-häiriön nimike nimenomaan häiriönä takaa siitä kärsiville lapsille esimerkiksi toimintaterapian. Sensorisen integraation ongelmat voivat nimittäin olla kuntoutettavissa, joten siksi sen tunnistaminen ja nimeäminen on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5v lapsella vaikeutta tiettyjen ruoka-aineiden kanssa (suutuntuma), vaatteiden kanssa (ehdottoman tarkkaa mitä ja miten on päällä) sekä liikeaistimusten yliherkkyydestä johtuvaa arkuutta esim kiipeilyssä ym tekemisessä. Motorisesti kuitenkin ikätasoinen, mutta arka menemään ja tekemään. Lisäksi reagoi jonkin verran ääniin ja valoihin. Saadaan nyt si-erikoistuneelta terapeutilta toimintaterapiaa. Häikkää myös mm. puheenkehityksen puolella ja puheterapiassa ollaan käyty jo pitkään. Sieltä saatiin lähetteet toimintaterapiaan kun otin puheeksi nuo oireet, vaikken alkuun uskonut että niille mitään voi/tarvitsee edes tehdä, mutta niin vaan elämä opettaa uusia asioita. Ja kyllä, itse tunnistan itseni monesta kohtaa kun näihin asioihin olen alkanut tutustumaan paremmin. Moni piirre joka on tuottanut jopa häpeää ja vaikeutta itselleni on saanut selitystä. Lapsi on hyvin sosiaalinen ja tykätty leikkikaveri kuitenkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko aikuinen mennä terapiaan korjaamaan näitä vai onko se tehtävä välttämättä lapsena?
Aina kun lapsi alkaa oireilemaan ja äksyilemään, niin pitää antaa lujaa risua ja käskeä lopettaa oirehtiminen!