Lue keskustelun säännöt.
Olen jotenkin ilahtunut, että minulla on kuollessani tuttuja taivaassa...
12.04.2016 |
Pidän ihan mahdollisena, että kuollessani lakkaan olemasta. Mutta ikävöidessäni edesmenneitä minua lohduttaa ajatus jälleennäkemisestä.
Kommentit (33)
Taivaassa voipi olla monta av-mammaakin. Ajatteles, sitten siellä kultakaupungin herkkupöytien ääressä harppusoitannan kaikuessa selviää, että tunnemme tästä keskustelusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu ei kuole koskaan.
Ei tänne maailmaan yksin tulla, eikä yksin lähdetä. Meitä ollaan siellä vastassa ja tullaan hakemaan.
Se on paikka jossa aika ei kulu, ei ole ajankäsitettä.
Ihminen usein keksii kaikenlaisia lohduttavia ajatuksia itselleen, mikäs siinä.
No saahan sitä uskoa satuihin jos se jotenkin rauhoittaa ja tulee hyvä mieli. Huvittaa vaan miten ihmiset pitää itseään niin erityislaatuisina kuolemattomina henkiolentoina, jos yhtään tutkii maailmaa ja perehtyy asioihin.
Kaikkea se kuolemanpelko saa aikaan joissakin.
Minua lohduttaa ajatus, että edesmennyt koiramme juoksee minua vastaan. Aivan niin kuin ennen ovelle, kun tulin töistä kotiin. Edesmenneistä omaisista kukaan ei erityisemmin pitänyt minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No saahan sitä uskoa satuihin jos se jotenkin rauhoittaa ja tulee hyvä mieli. Huvittaa vaan miten ihmiset pitää itseään niin erityislaatuisina kuolemattomina henkiolentoina, jos yhtään tutkii maailmaa ja perehtyy asioihin.
Kaikkea se kuolemanpelko saa aikaan joissakin.
Ap sentään totesi, ettei tiedä mitä kuoleman jälkeen on. Sinä sen sijaan tunnut olevan kovin varma asiastasi, taidat olla jonkin asteinen fundamentalisti.
Raamatun mukaanhan siellä ei kukaan ole odottelemassa paitsi JesseJumalaPyhis-kolminaisuus ja ehkä jotain enkeleitä, vaan jengi teleporttaa sinne yhtä aikaa sitten kun se hetki koittaa (piti koittaa jeesuksen frendien elinaikana)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska jumalaa tai kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa niin hohhoijjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ellette ole lestadiolaisia kaikki.
Äiti, sitten kun kuolen nään taas iskän siellä taivaassa. No, et tietenkään nää, ei mitään taivasta oo edes olemassa. Noin ystävä keskusteli lapsensa kanssa, kun isä kuoli syöpään. Teki todella pahaa, miksi romuttaa lapsen usko, vaikka itse ei usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti, sitten kun kuolen nään taas iskän siellä taivaassa. No, et tietenkään nää, ei mitään taivasta oo edes olemassa. Noin ystävä keskusteli lapsensa kanssa, kun isä kuoli syöpään. Teki todella pahaa, miksi romuttaa lapsen usko, vaikka itse ei usko.
:( Kamalaa
Vierailija kirjoitti:
No saahan sitä uskoa satuihin jos se jotenkin rauhoittaa ja tulee hyvä mieli. Huvittaa vaan miten ihmiset pitää itseään niin erityislaatuisina kuolemattomina henkiolentoina, jos yhtään tutkii maailmaa ja perehtyy asioihin.
Kaikkea se kuolemanpelko saa aikaan joissakin.
Minkä takia tänne sitten ollaan edes tultu jos täällä vaan hetki eletään ja se olikin sitten siinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mieti miten tylsää siellä taivaassa olisi. Ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saahan sitä uskoa satuihin jos se jotenkin rauhoittaa ja tulee hyvä mieli. Huvittaa vaan miten ihmiset pitää itseään niin erityislaatuisina kuolemattomina henkiolentoina, jos yhtään tutkii maailmaa ja perehtyy asioihin.
Kaikkea se kuolemanpelko saa aikaan joissakin.
Minkä takia tänne sitten ollaan edes tultu jos täällä vaan hetki eletään ja se olikin sitten siinä?
Niin voi että kun ihmiset tajuaisivatkin että tämä on tosiaan tässä! Turha kuvitella että elämä jatkuu jossain kolmannessa ulottuvuudessa. Tässä elämässä kannattaa elää just niinkuin haluaa eikä tuhlata sitä mihinkään ihmepalvontaan ja kaikesta kieltäytymiseen.
Kristinuskon mukaan "taivaaseen" siirrytään vasta viimeisenä päivänä, jolloin meidät herätetään henkiin. Sitä ennen maadutaan - Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman.
Noin 70 % todennäköisyydellä ystäväsi ei pääse taivaaseen, jos hän on suomalainen. Harmittaa, kun 21-vuotias ystäväni kuoli ja hänkään ei todennäköisesti pääse taivaaseen.
Minulle on ihan sama kuka mitäkin uskoo ja mitä mieltä muut ovat minun ajatuksistani, mutta aika lailla samoja ajattelen kuin ap. Siellä on valmiina odottelemassa monta ihanaa ihmistä ja tietenkin myös kuolleet lemmikkini hyvässä kunnossa ja terveinä. En ajattele näitä asioita usein, mutta lapsenuskoni tulee säilymään aina. Hyvillä mielin ja luottavaisesti täällä siis olen ja uskon ajatukseni myös lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saahan sitä uskoa satuihin jos se jotenkin rauhoittaa ja tulee hyvä mieli. Huvittaa vaan miten ihmiset pitää itseään niin erityislaatuisina kuolemattomina henkiolentoina, jos yhtään tutkii maailmaa ja perehtyy asioihin.
Kaikkea se kuolemanpelko saa aikaan joissakin.
Minkä takia tänne sitten ollaan edes tultu jos täällä vaan hetki eletään ja se olikin sitten siinä?
Niin voi että kun ihmiset tajuaisivatkin että tämä on tosiaan tässä! Turha kuvitella että elämä jatkuu jossain kolmannessa ulottuvuudessa. Tässä elämässä kannattaa elää just niinkuin haluaa eikä tuhlata sitä mihinkään ihmepalvontaan ja kaikesta kieltäytymiseen.
Miksi on turha kuvitella? Mistä tiedät sen 100% varmuudella?
Voi ne olla Helvetissäkin.