Olen jotenkin ilahtunut, että minulla on kuollessani tuttuja taivaassa...
Pidän ihan mahdollisena, että kuollessani lakkaan olemasta. Mutta ikävöidessäni edesmenneitä minua lohduttaa ajatus jälleennäkemisestä.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saahan sitä uskoa satuihin jos se jotenkin rauhoittaa ja tulee hyvä mieli. Huvittaa vaan miten ihmiset pitää itseään niin erityislaatuisina kuolemattomina henkiolentoina, jos yhtään tutkii maailmaa ja perehtyy asioihin.
Kaikkea se kuolemanpelko saa aikaan joissakin.
Minkä takia tänne sitten ollaan edes tultu jos täällä vaan hetki eletään ja se olikin sitten siinä?
Ei ole olemassa mitään ennalta suunniteltua tarkoitusta, miksi olemme täällä.
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan "taivaaseen" siirrytään vasta viimeisenä päivänä, jolloin meidät herätetään henkiin. Sitä ennen maadutaan - Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman.
Pitääkö olla kastettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saahan sitä uskoa satuihin jos se jotenkin rauhoittaa ja tulee hyvä mieli. Huvittaa vaan miten ihmiset pitää itseään niin erityislaatuisina kuolemattomina henkiolentoina, jos yhtään tutkii maailmaa ja perehtyy asioihin.
Kaikkea se kuolemanpelko saa aikaan joissakin.
Minkä takia tänne sitten ollaan edes tultu jos täällä vaan hetki eletään ja se olikin sitten siinä?
Ei multa ainakaan kukaan kysynyt, haluanko tänne maailmaan vai en 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saahan sitä uskoa satuihin jos se jotenkin rauhoittaa ja tulee hyvä mieli. Huvittaa vaan miten ihmiset pitää itseään niin erityislaatuisina kuolemattomina henkiolentoina, jos yhtään tutkii maailmaa ja perehtyy asioihin.
Kaikkea se kuolemanpelko saa aikaan joissakin.
Minkä takia tänne sitten ollaan edes tultu jos täällä vaan hetki eletään ja se olikin sitten siinä?
Ei ole olemassa mitään ennalta suunniteltua tarkoitusta, miksi olemme täällä.
Tai sitten on. Who knows.
Vierailija kirjoitti:
Pidän ihan mahdollisena, että kuollessani lakkaan olemasta. Mutta ikävöidessäni edesmenneitä minua lohduttaa ajatus jälleennäkemisestä.
Ovat ne kaikki kusipäätkin siellä odottamassa. Ja homma jatkuu
Huvittaa vähän te julistajat, jotka saarnaatte että mitään ei ole. Jos näin väitätte, niin silloin todistustaakka on teillä. Mistä te sen siis tiedätte? Teillä on vain uskonne, että mitään ei ole.
Kaikkien todennäköisyyksien mukaan näen helvetissä luultavasti myös niitä tuttuja, jotka eivät kuvitelleet päätyvänsä alakertaan. Ilme on varmaan näkemisen arvoinen :P
Vierailija kirjoitti:
Mutta mieti miten tylsää siellä taivaassa olisi. Ikuisesti.
No ei ole tylsää. Siellä poltetaan tupakkaa. Etkö ole nähnyt kuinka paljon pilviä on taivaassa?
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa vähän te julistajat, jotka saarnaatte että mitään ei ole. Jos näin väitätte, niin silloin todistustaakka on teillä. Mistä te sen siis tiedätte? Teillä on vain uskonne, että mitään ei ole.
Koska ihmisen persoona on kemiallinen. Se on todistettavissa ihan helposti. Jos vetää huumeita, muuttuu ajatukset. Jos aivot vaurioituu, muuttuu ajatukset. Jos aivokemiassa on ongelmia, tulee mielenterveysongelmia kuten masennusta jne, joita voidaan lääkkeillä korjata. Aivokuvauksessa nähdään aivojen tiettyjen osien aktivoituminen ajateltaessa tiettyjä asioita. Ihminen on siis se mitä ihmisen aivoissa tapahtuu. Siellä ei ole mitään maagista henkeä lillumassa, vaan kemiaa ja sähköimpulsseja.
Näinollen voidaan olettaa, että mikäli aivotoiminta lakkaa, niin henkilön persoona lakkaa olemasta. Jos aivotoiminta saadaan käynnistettyä uudelleen, ihmisen persoona palautuu, toisinaan vajaavaisena tai muuttuneena. Tämäkin osoittaa sen, että persoona on mutkikas sähköimpulssien ohjaama kemiallinen prosessi.
Ihminen saattaa aivovaurion jälkeen elää pitkän aikaa mutta muuttuneena. Onko taivaassa alkuperäinen vai uusi persoona? Entä jos uusi onkin aivan mukava ja tykkää itsestään sellaisena kuin on? Onpa mälsää jos pitää palata siihen vanhaan.
Kun ihminen kuolee ja kuopataan tai poltetaan tai jotain, tuo biologinen tietokone lakkaa olemasta. Onkohan matkan varrella otettu varmuuskopioita? Muistaako siellä taivaassa varmuuskopion jälkeiset tapahtumat? Minkälaisessa järjestelmässä tuota varmuuskopiota ajettaisiin, kyse kun kuitenkin on biologisesta koneesta, pitäisi täydellisesti jäljentää koko koneisto sekä sinne tallentuneet kemialliset merkinnät. Osaisiko nyt aivoista otettu varmuuskopiokäyttöjärjestelmä käyttää taivasvartalon toimintoja? Miten tuo taivaskopio on tehty kuolemattomaksi, vai voiko taivaassa kuolla sörkkimällä aivojansa? Ne myös kuluu käytössä ja tallennuskapasiteetti on rajallinen. Pitääkö taivaassa syödä rasvoja ja vitamiineja, niitä kuitenkin tarvitaan tuon aivokemian ylläpitämiseen.
Jos ihmisessä olisi joku mystinen sieluhenkiolento sisällä, niin miksi biologisen osuuden sörkkiminen kuitenkin vaikuttaa koko persoonaan? Jos sieluhenkiolento on biologian ulkopuolella ja biologisen olennon sörkkiminen sotkee biologisen olennon ajatuksia, onko se sieluhenkiolento edes sitten millään lailla tuon henkilön persoonallisuuden osa?
Ihan turhaan kirjotan, kukaan ei ymmärrä kuitenkaan kun meni niin vänkyröinniksi. Aivan sama, usko mitä uskot, mutta näyttöön sekään tuskin perustuu.
Vierailija kirjoitti:
Voi ne olla Helvetissäkin.
Voihan sen ajatella niinkin,että jos itse joutuu Helvettiin,myös siellä on tuttuja odottamassa?
Ei mutta oikeasti,olen samaa mieltä ap:n kanssa.Vaikka en erityisen hengellinen ihminen olekaan,on lohdullista ajatella,että tämä ei ole ainoa elämä,ja kyllä jonkinlainen Taivas/paratiisi sopii maailmankuvaani paremmin kuin vaikkapa jokin itämainen jälleensyntyminen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mieti miten tylsää siellä taivaassa olisi. Ikuisesti.
Jos ajattelee että Taivas on paikka jossa soitetaan harppua pilven reunalla,varmasti onkin tylsää.
Luin joskus nuorena kirjan Oma taivas,jossa tarina itsessään oli hirveä,mutta siinä kuvattiin tosi kivasti päähenkilön hengailua Taivaassa.Siellä oli kaikki mitä hän toivoa saattoi,lisäksi siellä oli ap:n aikaisemmin kuolleet jo edeltä menneet tutut(muistaakseni ainakin tytön isoäiti ja koiranpentu),sai ainakin yhden uuden kaverinkin.Kirjasssa jokaisen ihmisen paratiisi oli omanlaisensa.Sellaiseksi minä kuvittelen Taivaan.Miten se voisi olla tylsää?
Vierailija kirjoitti:
Voi ne olla Helvetissäkin.
Helvetti on keksitty vain ihmisten pelottelemiseksi.Oikeasti kaikki menevät Taivaaseen.
Oikeasti ymmärrän,mitä ap meinaa.Olen menettänyt muutaman hyvin rakkaan sukulaisen,mukava ajatella että kyllä joskus vielä tavataan.
Hei, lopeta, älä sotke hyvää sekoilua puhumalla järkeä.