Lue keskustelun säännöt.
Öisin raivoava uhmaikäinen
12.04.2016 |
Tyttömme on pian 3 vuotta ja nyt aivan järjettömässä uhmaiässä. Monta kertaa päivässä saa raivareita kaikesta mahdollisesta. Esimerkiksi aina kun puistosta tullaan niin kotiovella alkaa raivarit ovikellon soittamisesta tai viimeistään siitä, että eteisessä tajutaan, ettei haluttukkaan sisälle. Huutaa, raivoaa, lyö ja potkii jos menee lähelle ja tönii huonekaluja, pyörii lattialla niin, että satuttaa päänsä ja nää kestää aina 5min-30min.
Päivät vielä jotenkin menisi, mutta öisin tyttö herää myös 1-4 kertaa raivoamaan. On usein lähdössä pois puistoon tai kaverille (Laitettiin oveen lukko, jota tuo ei saa auki, kun karkaili) tai haluaa herätä leikkimään ja juoksee huutaen laittamaan valoja päälle. Raivoaa samalla tavoin kuin päivällä, kunnes lopulta satuttaa itsensä, jonka jälkeen milloin isän, milloin äidin syli kelpaa ja rauhoittuu pikkuhiljaa.
Mikä ihme avuksi? Esikoisen kanssa en muista, että olisi ollut näin vaikeaa. Esikoinen tosin nukkui yönsä nätisti.
Kommentit (3)
No tommosta se on jos perheeseen on syntynyt vähän tujumpi pippuri. Uhmaikäinen saa raivarin tilastojen mukaan kolmen minuutin välein, eli kunnon kilareiden välillä ei ehdi olla oikein yhtään hyvää hetkeä.
Teit sitten asialle jotain tai et tehnyt, niin aika auttaa ja jonain päivänää, ehkä jo vuoden, kahden tai kolmen vuoden päästä sun pieni raivopää alkaa siitä rauhoittua. Näin meillä kävi, nyt kun viisivuotispäivä häämöttää horisontissa, niin joka asiasta ei vedetä enää megaraivareita.
Nykyään on helppoa,mutta silloin kun tilanne oli tuollainen kuin teillä ei usein naurattanut. Joskus menin vaan juomaan lasin vettä etten hermostuisi lapselle, tuijotin seinää ja mietin kauniita suomalaisia sanoja. Kuten kierukka. Sterilisaatio. Lapsettomuus.
Vielä pari vuotta tästä niin varmaan voin nauraa niille päivlle, kun se huuto ja raivoaminen alkoi heti kuuden jälkeen aamulla - passelisti siinä olikin ehtinyt nukkua parituntia aamuöisen uniraivareiden tyynnyttelyn jälkeen, joihin kuului yleensä pitkän kaavan karjunnat ja unissakävely. Ihan vielä ne muistot ei naurata, mut varmaan tässä ihan pian. Toivottavasti ainakin ennen kuusivuotisuhmaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlaista kohta 3-vuotiaan pojan kanssa. Vanha ketju, mutta nostelen jos sais vertaistukea.
up