Töissäni (kahvilassa) surullinen tilanne, vanha pappa tilasi ensin kahvin ja korvapuustin kahdelle, sitten...
Kun toin niitä pöytään niin pappa istui yksin. Kysyin että tuliko tilaus oikeaan pöytään (meillä on kiirettä enkä automaattisesti muista kaikkea ulkoa) niin pappa sanoi "Muistin väärin, eihän *Helviä enää olekaan, pelkkä yksi kahvi ja korvapuusti. Papan silmät olivat niin itkuisen näköiset että kävi kamalasti sääliksi. :(
Jos tulette huutamaan porvoota/provoa niin ei tarvitse, ei tarvitse sanoa mitään. Halusin vain purkautua. Sillä hetkellä satttui sydämeen.
Kommentit (61)
Minä uskon. Anopin tuttu keitteli aina ison kattilallisen keittoa ja sitten ihmetteli, kun ei ne lapset tule syömään. Sekä että eikös se "Erkki" nyt joutaisi jo sieltä pellolta tulla. Sitten kun taas palasi tähän maailmaan, ihmetteli, että mitä hän itselleen taas noin paljon keitti.
Tuolla tolalla se vanhusten hoito on dementikot vaeltaa pitkin kahviloita.
Enpä ole ennen huomannut näin nopeasti avaukseen kertyviä yläpeukkuja!
Nyt tuli kyllä minullekin itku. :'(
Voi pientä papparaispalleroista :(
Onneksi hän tapasi ihastuttavan ja empaattisen asiakaspalvelua hoitavan henkilön, sinut!:) Jatka samaan malliin.
Itse kahvilassa työskennelleenä törmännyt samankaltaisiin tilanteisiin. Aina yhtä ikäviä :(
Arvatkaa menikö Ap:lla iso roska silmään. Sinnittelin loppuvuoron, tarjosin sen pullakahvin papalle "omaan piikkiini" Ei meillä niistä mitään maksua siis enää päivän päätteeksi mene ja kahviakin jää aina yli.
Ap
Empä olisi uskonut alkavani itkemään tällaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Voi pientä papparaispalleroista :(
:D ❤️
Iäkkään isäni kuoleman jälkeen , melkein yhtä iäkäs äitini, aina joskus kattoi kahvikupintai ruokalautasen isällenikin. Näin sen muutaman kerran . Äiti itsekin hieman häpeillen kertoi tekevänsä tottumuksesta joskus niin. Silloin kyllä riipaisi minua.
Miesparka. Olit kiltti, kun tarjosit hänelle kahvin ja pullan.
Surullista :'(, voi pappaa. Tässähän itelläki kostu silmä: (
:(