Lue keskustelun säännöt.
Mies valittaa synnytyksestä
12.04.2016 |
Esikoisemme on nyt parin viikon ikäinen ja maailman ihanin. Perhe-elämää varjostaa vaan se, että mies jaksaa jauhaa siitä, miten raskas synnytys oli. Siis hänelle. Hänellähän oli vaikka mitä tehtävää. Hieroi mm. selkääni ja loppuvaiheessa pyysin laskemaan ääneen supistusten kestoa. Tämän lisäksi sairaalassa joutui olemaan todella kauan (synnytys kesti vajaa 10 tuntia) ja välillä oli tylsää, mutta silti täytyi pitää mulle seuraa ja olla koko ajan höpöttelemässä jotain. Röökilläkään ei kehdannut ravata koko aikaa, niin hän sai polttaa vain pari tupakkaa koko illan ja yön aikana. Ja sitten, kun koitos oli ohi ja olisi halunnut vaan mennä röökille ja nukkumaan, niin piti pestä vauva eikä tilanteesta voinut nauttia yhtään, kun oli niin väsynyt ja kitkuissa. Ja kaiken lisäksi koko ajan täytyi pitää pää pystyssä ja tsempata mua, eikä vitutusta saanut edes näyttää. Puhuu ikään kuin koko yön kohokohtana siitä, kun pääsi synnytyksen jälkeen ulos tupakalle ja puhumaan kaverinsa kanssa puhelimessa.
Enkä nyt sano, etteikö synnytys olisi ollut raskas hänellekin, mutta kun hän jotenkin kerta toisensa jälkeen selostaa synnytyksen ikään kuin tilanteena, johon hän on vastoin tahtoaan joutunut, ja kaikki on ollut ihan pielessä, häntä on vaivattu ja tilanne on ollut hänelle mahdottoman raskas, häneltä on vaadittu jatkuvasti jotain eikä häntä ole jätetty hetkeksikään rauhaan. Eilen miehen perhettä tuli katsomaan vauvaa, ja miehen selittäessä synnytyksestä vitsailin, että olihan tuo sellainen pikku jumppa mullekin. Miehen reaktio oli, että no joo, mutta mulla kuitenkin oli hoitohenkilökuntaa ja kivunlievitystä tilanteessa ja kaikki pyöri mun ympärillä, ei se ole yhtään sama.
En oikein tiennyt, että mitä tuohon sanoisi. Vähän hölmöltä jotenkin tuntuu. Tää nyt on ihan varmasti sellainen asia, jonka pitäisi vaan antaa olla, mutta mies jauhaa synnytyksestä ihan kaikille, jotka jaksaa kuunnella. Hän ei siis sano näitä asioita mitenkään pahantahtoisesti tai ilkeästi tai syyttelevästi, mutta selityksestä vaan tulee siitä huolimatta ihan hirveä fiilis, jotenkin tuntuu siltä että koko homma oli vain ärsyttävä taakka miehelle. En nyt tietenkään todellakaan halua kieltää häntä puhumastakaan, kaikilla on kuitenkin omat näkemyksensä tilanteista ja meidän esikoisen syntymä oli aivan järjettömän iso tapahtuma meille molemmille. Harmittaa vaan tuo vähättely ja negistely..
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää.
Meillä synnytys oli karmea, hengenlähtö oli todella lähellä ja jätti varmasti traumat miehellekin, mutta kertaakaan, ei kertaakaan ole mies siitä valittanut. Meillä synnytys kesti useita päiviä ja mies ei käynyt röökillä kertaakaan, vaikka polttaa. Ei myöskään hoitanut yhden yhtä työpuhelua, vaikka kännykkä onkin muuten kasvanut mieheen kiinni.
Siedän mieheltä aika paljon p:tä, mm. toistuvan pettämisen olen antanut anteeksi, mutta jos valittaisi synnytyksen olleen hänelle rankka eikä ketutustakaan saanut näyttää, niin ovi löytyisi aika nopeasti. Tavaransa lähettäisin perässä.
Toki voi olla, että mies vain purkaa tuolla tavalla sitä stressiä, ja pelkoa, joka synnytyksessä keräytyi, mutta minusta tuo ei ole oikea tapa. Todellakaan. Juttelisin miehen kanssa siitä miltä tuo sinusta tuntuu kuulla tuota.
Oletpa oikeen helmelle miehelle lapsen siittänyt <3
Ja mitähän tulevat kuukaudet ja vuodet tuovat tullessaan...
Kun kasvatat sitä lastasi, opeta hänet empaattiseksi ja huomioimaan myös muita ihmisiä. Älä toista hänen äitinsä virheitä.
Onnea ap olet valinnut oikein ihanan ja huolehtivan puolison.Kaikkea hyvää jatkossa. Voit jatkossakin luottaa miehen apuun ja tukeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Miehesi on näitä nykyajan MINÄ-MINÄ-ihmisiä joiden elämä pyörii oman navan ympärillä vaikka mitä tapahtuisi ja muut on vaan taustajoukkoja/hälyä.
Seuraava vaihe onkin sitten se että miehesi on mustasukkainen vauvan saamasta huomiosta ja huolenpidosta. Mies haluaa taatusti olla huomion keskipiste eikä voi ymmärtää että vauva nyt vaan on tärkempi kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin aloitus taas osoittaa hienosti, että pitäisi hieman tarkemmin miettiä, kenen antaa laskea siemenet sisäänsä. No sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa oikeen helmelle miehelle lapsen siittänyt <3
Juu, me äidit ollaan kovia tyttöjä siittämään lapsia. Kun me ne vielä synnytetäänkin, niin mihinpä me enää miehiä tarvitaankaan......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä miehellä taitaa vaan olla joku kriisi päällä siitä kun lapsen syntymä on todellisuutta. Ei se välttämättä ole pysyvästi pilaantunut, jos on ennen ollut ihan hyvä mies, onpahan vaan hieman ärsyttävä tapa kriiseillä ääneen läpi jotain sisäistä juttuaan mitä käy läpi lapsen syntymän taholta. Luultavasti siihen liittyy paljon muutakin kuin synnytys, vaikka hän puhuu vain synnytyksestä, koska se vahviten konkretisoi sen, jolloin hänestä todella tuli toisesta ihmisestä vastuullinen isä, eikä elämä enää pyöri hänen ympärilllään.
Sano sille että vertaa kokemustaan siihen että olisi putkauttanut melonin pyllystään, kumpi olis kivempi, saattaako kuvitella?! Kivunlievityksestä ei ollu paskankaan apua ainakaan minulle kuin aivan hetkellisesti, (synnytys kesti noin 20t kummallakin kerralla, kaikki meni kyllä muuten hienosti, ei edes tikkejä, mutta kesti vain kauan).
Ja sano sille että rakas tää on vasta alkua, että mitä hän kuvittelee vauvan tulon tuovan tullessaan?!
Luulisin että jokainen joka häntä joutuu kuuntelemaan tajuaa kyllä hänen tyhmyytensä. Ymmärrän että harmittaa kun ukko ei itse tajua. Mullakin hieman tuollainen tollero ukko..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Järkyttävää.
Meillä synnytys oli karmea, hengenlähtö oli todella lähellä ja jätti varmasti traumat miehellekin, mutta kertaakaan, ei kertaakaan ole mies siitä valittanut. Meillä synnytys kesti useita päiviä ja mies ei käynyt röökillä kertaakaan, vaikka polttaa. Ei myöskään hoitanut yhden yhtä työpuhelua, vaikka kännykkä onkin muuten kasvanut mieheen kiinni.
Siedän mieheltä aika paljon p:tä, mm. toistuvan pettämisen olen antanut anteeksi, mutta jos valittaisi synnytyksen olleen hänelle rankka eikä ketutustakaan saanut näyttää, niin ovi löytyisi aika nopeasti. Tavaransa lähettäisin perässä.
Toki voi olla, että mies vain purkaa tuolla tavalla sitä stressiä, ja pelkoa, joka synnytyksessä keräytyi, mutta minusta tuo ei ole oikea tapa. Todellakaan. Juttelisin miehen kanssa siitä miltä tuo sinusta tuntuu kuulla tuota.
Anteeksi toistuvan åettämisen..et kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, oon aina kuvitellut, että nämä synnytyksessä mukana olleet, jostain sormeen tulleesta haavasta valittavat miehet ovat urbaanilegendoja, mutta ilmeisesti ei :D Enkä sitä kiellä, etteikö siellä synnärillä voisi jossain tapauksessa pitkäveteistä ollakin, mutta kuka sen sitten ääneen menee sanomaan...
Mutta nyt te, jotka olette lähiaikoina menossa synnyttämään, näyttäkää tuo aloitusteksti miehillenne ja neuvokaa, että mölyt voi pitää myös mahassaan :)
Huh! Meillä oli myös traumaattinen synnytys, mieheni oli yli vuorokauden synnytyksen jälkeen kahdestaan vauvan kanssa kun minulla tuli komplikaatioita eivätkä meinanneet saada hereille. Ei tullut hänellä mieleenkään valittaa, kiitollinen oli ja on edelleen että päästiin koko perhe sitten lopulta ehjänä kotiin. Älä vaan tee enempää lapsia tuollaiselle "miehelle" koska todennäköisesti joudut ne yksin kasvattamaan, olitte parisuhteessa jatkossa tai ette.
Mies taitaa olla melko järkyttynyt koko jutusta, on varmaan ajatellut että se vauva pullahtaa ulos niinkuin jenkkisarjoissa. Ehkä mies on ollut myös peloissaan ja hermostunut ja epävarma roolistaan, mutta on helpompi puhua tuollaisista "ärsyttävistä" asioista. Muistan kun minuakin ärsytti se kun oma mies kertoi kaikille miten järkyttävää ja raskasta se oli, itse ei kuitenkaan tehnyt muuta kuin istui ja piti kädestä ponnistaessa. Että kyllä mulla saattoi olla pikkuisen rankempaa.
Mun kokemuksen mukaan usein toiset naiset ovat niitä, jotka saattavat jotenkin vähätellä synnytystä, jos heidän omalla kohdallaan homma on ollut helppoa. Siis kauhistelua epiduraalista, kun itse selvisi kyllä jollain kauratyynyllä jne. Yhdenkään mukana olleen miehen en ole ikinä kuullut vähättelevän kokemusta. Siksi kuulostaa niin oudolta.
Miksi te teette lapsia tällaisten miesten, korjaan poikien kanssa?!? Ei tuollainenkaan luonne/käytös ole voinut nyt yhtäkkiä tulla vaan kyllä sen yleensä näkee etukäteen.
Ei jumalauta mikä mies. Tai "mies"...onko muuten normaalisti empaattinen ja epäitsekäs? Ei hitto, mä olin niin herkkä esikoisen synnytyksen jälkeen, että ihan normaali miehen käytös aiheutti herkistymisen kyyneliin. Tuollaista olisi vaikea antaa anteeksi :(
Mutta jos mies on muuten ok, niin toimisin seuraavasti:
-pyytäisin kerran napakasti lopettamaan synnytyksestä puhumisen sinun kuultesi, koska se loukkaa sinua ja pahoittaa mielesi
-ehdottaisin, että jos asia vaivaa, mies voi puhua kaverilleen tai vaikka terapeutille, mutta ei sinulle eikä sinun kuultesi
-ignooraisin täysin kaiken valituksen sen jälkeen ja keskittyisin vauvaan
Onnea vauvasta! Ja sinä teit suuren työn kun synnytit suloisen vauvanne maailmaan, arvostan sinua!
Kuulostipa tutulta...olisko miehelläsi hiukan narsistisia piirteitä.. Kannattaa nyt harkita, montako lasta tuolle lykkää..