Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko mielestäsi kokenut hyvän lapsuuden?
02.04.2026 |
Itse olen, en ehkä ihan täydellisen, mutta turvallisen ja hyvän. Sai harrastaa mitä halusi, oli kavereita, käytiin perheen kanssa matkoilla ja koulussa oli kivaa. Arki oli kaikin tavoin sujuvaa.
Kommentit (21)
Kyllä voi sanoa. Isä oli töissä ja äiti lasten kanssa kotona. Se oli meidän lasten kannalta kivaa, vaikka vanhemmista näki monesti sen kireyden, kun rahat olivat tiukalla. Mutta kaikki erimielisyydet ovat unohdettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja näin. Oli isän alkoholismia, joka toi paljon epävarmuutta koko perheen elämään, mutta rakkautta olen saanut paljonkin sekä siskoilta, äidiltä että mummolta. Myös isältä sain. Olen kuopus niin meitä taidetaan usein helliä
En. Narsistisen äitini mielen oikkujen mukaan piti kaikkien toimia. Muistan, miten jouduin hyvittelemään häntä jatkuvasti. Hän tykkäsi pitää mykkäkoulua myös minulle pienelle lapselle, yritin pyytää anteeksi kun en tiennyt mitä pahaa olin tehnyt. En ollut tehnyt mitään, äiti vain nautti siitä henkisestä pahoinpitelystä. Jäin aika pitkälti ilman turvallista oloa. Itkin paljon yksinäni. Isäni yritti parhaansa, mutta häipyi kotoa kun se tunnelma oli niin kauhea.
Vierailija kirjoitti:
En ole. En saanut harrastaa, ei matkusteltu. Oli alkoholia ja vanhemmat olivat hyvin junttimaisia. Ei käyty tapahtumissa eikä tehty koskaan mitään erityistä. Lapsiin ei satsattu mitenkään.
Mitä ovat "tapahtumat"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittävän hyvän.
Ajattelin aiemmin, että lapsuuteni oli hyvä, vaikka ei täydellinen. Sitten aikuisena on minulle paljastunut, että isä ei rakastanut minua kuten olin ajatellut ja että minuun ei panostettu ja kohdeltu kuin pitäisi, koska isäni niin määräsi.
Lapsena kuitenkin luulin isäni rakastavan minua ja elämässäni oli paljon ihania aikuisia. Elin tarpeettomasti köyhän lapsuuden, mikä vaikutti itsetuntooni, mutta hyvä minusta tuli näinkin. Ihan ok siis.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja näin. Oli isän alkoholismia, joka toi paljon epävarmuutta koko perheen elämään, mutta rakkautta olen saanut paljonkin sekä siskoilta, äidiltä että mummolta. Myös isältä sain. Olen kuopus niin meitä taidetaan usein helliä
Hienoa, että osaat nähdä asiat valoisan kautta. Moni tilanteessasi olisi uhriutunut ja laittanut kaikki omat huonot puolensa isän alkoholismin syyksi. Monilla on ollut rankkoja asioita lapsuudessa, minut mukaan lukien. Silti koen, että pääasiallisesti lapsuuteni oli hyvä. Ei lapsuuden tarvitse olla vain positiivisuutta ja ilman vastoinkäymisiä, että se olisi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. En saanut harrastaa, ei matkusteltu. Oli alkoholia ja vanhemmat olivat hyvin junttimaisia. Ei käyty tapahtumissa eikä tehty koskaan mitään erityistä. Lapsiin ei satsattu mitenkään.
Mitä ovat "tapahtumat"?
Ei vain käyty oikeastasn missään. Esim omien lasteni kanssa olen käynyt elokuvissa, uimahallissa, lasten tapahtumissa, sirkuksessa... Isän kanssa muistan käyneeni sirkuksessa kaksi kertaa, mutta eipä muuta. Ei puhettakaan huvipuistoista ym.
Kodin suhteen olen elänyt hyvän lapsuuden. Koti oli hyvä ja turvallinen. 70-80-luvun maaseudulla ei matkusteltu eikä lapsia kuljeteltu harrastuksiin, mutta tekemistä keksittiin omaehtoisesti. Vanhemmat suhtautuivat myötämielisesti kiinnostuksenkohteisiini.
Koulussa jouduin kiusatuksi, koko ala-asteen ajaksi. Sen suhteen lapsuuteni oli kurja. Minusta kasvoi arka ja pelokas teini, joten nuoruuteni oli kurja, kunnes löysin puolisoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella jees. Vanhemmat ja valtio tarjoili parastaan. Päivääkään en pois vaihtais.
Vierailija kirjoitti:
En ole. En saanut harrastaa, ei matkusteltu. Oli alkoholia ja vanhemmat olivat hyvin junttimaisia. Ei käyty tapahtumissa eikä tehty koskaan mitään erityistä. Lapsiin ei satsattu mitenkään.
En minäkään harrastanut mitään ja ei matkusteltu koskana yli tunnin pähään kotoa. En muista myöskään suuremmin, että oltaisiin käyty missään sen kummemmissa tapahtumissa. Silti lapsuuteni oli hyvä. Opin käyttämään omaa mielikuvitusta leikkimiseen ja oltiin paljon ulkona. Nykyään lapsia hyysätäänkin liikaa minusta, monta kertaa viikossa viedään johonkin ohjattuu harrastukseen. Vapaa leikki ja ulkonaolo muiden lapsien kanssa on minusta parasta lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ne asiat mitä oli ja tapahtui kotona tenavana luulin sen olevan normaalia elämää vasta useamman vuosikymmenen jälkeen olen tajunnut että se oli täyttä helvettiä henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. En saanut harrastaa, ei matkusteltu. Oli alkoholia ja vanhemmat olivat hyvin junttimaisia. Ei käyty tapahtumissa eikä tehty koskaan mitään erityistä. Lapsiin ei satsattu mitenkään.
Mitä ovat "tapahtumat"?
Ei vain käyty oikeastasn missään. Esim omien lasteni kanssa olen käynyt elokuvissa, uimahallissa, lasten tapahtumissa, sirkuksessa... Isän kanssa muistan käyneeni sirkuksessa kaksi kertaa, mutta eipä muuta. Ei puhettakaan huvipuistoista ym.
Ei hyvään lapsuuteen tarvita sirkusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. En saanut harrastaa, ei matkusteltu. Oli alkoholia ja vanhemmat olivat hyvin junttimaisia. Ei käyty tapahtumissa eikä tehty koskaan mitään erityistä. Lapsiin ei satsattu mitenkään.
Mitä ovat "tapahtumat"?
Ei vain käyty oikeastasn missään. Esim omien lasteni kanssa olen käynyt elokuvissa, uimahallissa, lasten tapahtumissa, sirkuksessa... Isän kanssa muistan käyneeni sirkuksessa kaksi kertaa, mutta eipä muuta. Ei puhettakaan huvipuistoista ym.
Ei hyvään lapsuuteen tarvita sirkusta.
Kyllä lapsi nauttii tuollaisesta kivasta. Kaipasin kyllä asioita, joita kaverit teki perheiden kanssa. Vaikka vanhempani kävivät töissä ja periaatteessa olisi ollut varaa niin elettiin kuin syrjäytyneet. Alkoholi oli isossa osassa viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja näin. Oli isän alkoholismia, joka toi paljon epävarmuutta koko perheen elämään, mutta rakkautta olen saanut paljonkin sekä siskoilta, äidiltä että mummolta. Myös isältä sain. Olen kuopus niin meitä taidetaan usein helliä
Hienoa, että osaat nähdä asiat valoisan kautta. Moni tilanteessasi olisi uhriutunut ja laittanut kaikki omat huonot puolensa isän alkoholismin syyksi. Monilla on ollut rankkoja asioita lapsuudessa, minut mukaan lukien. Silti koen, että pääasiallisesti lapsuuteni oli hyvä. Ei lapsuuden tarvitse olla vain positiivisuutta ja ilman vastoinkäymisiä, että se olisi hyvä.
Juuri näin! 🥰 aika on ainakin itsellä kullannut muistot!
Joo ja ei. Varmaan aika tavallinen 1960-luvun lapsuus. Negatiivista tunteita ei pahemmin saanut vanhemmille näyttää ja piiskaa ja tukkapöllyä tuli, jos oli töpeksinyt. Tai siis jäänyt kiinni siitä, että oli töpeksinyt. Mutta noin muuten niin aina oli ruokaa, sään mukaiset vaatteet, kerran kesässä pääsi Linnanmäelle ja kavereiden kanssa sai olla aika vapaasti ulkona.
Ainakaan alkoholin vuoksi ei tarvinnut lapsuudessa kärsiä. Vanhempani joivat useinkin kyllä yhdet saunakaljat mutta lapsuudestani en muista kuin varmaan yhteensä kolme kertaa kun isäni on ollut humalassa ja silloinkin hän oli sellainen vitsejä heittelevä leppoisa känninen äijä joka ei ollut örvellyskunnossa kuitenkaan. Äitini muistan olleen ehkä kerran olleen humalassa ja hän oli silloin hyväntuulinen ja normaalia puheliaampi ja naureskelevampi.
Olen, mulla oli ihana rakastava perhe, iso huolehtiva suku ja turvallinen koti. Lisäksi kavereita, paras ystävä, lemmikkikissa ja mieluisia harrastuksia.
T: duunariperheen lapsi
Alue: Aihe vapaa
En ole. En saanut harrastaa, ei matkusteltu. Oli alkoholia ja vanhemmat olivat hyvin junttimaisia. Ei käyty tapahtumissa eikä tehty koskaan mitään erityistä. Lapsiin ei satsattu mitenkään.