Lue keskustelun säännöt.
Mies valittaa synnytyksestä
12.04.2016 |
Esikoisemme on nyt parin viikon ikäinen ja maailman ihanin. Perhe-elämää varjostaa vaan se, että mies jaksaa jauhaa siitä, miten raskas synnytys oli. Siis hänelle. Hänellähän oli vaikka mitä tehtävää. Hieroi mm. selkääni ja loppuvaiheessa pyysin laskemaan ääneen supistusten kestoa. Tämän lisäksi sairaalassa joutui olemaan todella kauan (synnytys kesti vajaa 10 tuntia) ja välillä oli tylsää, mutta silti täytyi pitää mulle seuraa ja olla koko ajan höpöttelemässä jotain. Röökilläkään ei kehdannut ravata koko aikaa, niin hän sai polttaa vain pari tupakkaa koko illan ja yön aikana. Ja sitten, kun koitos oli ohi ja olisi halunnut vaan mennä röökille ja nukkumaan, niin piti pestä vauva eikä tilanteesta voinut nauttia yhtään, kun oli niin väsynyt ja kitkuissa. Ja kaiken lisäksi koko ajan täytyi pitää pää pystyssä ja tsempata mua, eikä vitutusta saanut edes näyttää. Puhuu ikään kuin koko yön kohokohtana siitä, kun pääsi synnytyksen jälkeen ulos tupakalle ja puhumaan kaverinsa kanssa puhelimessa.
Enkä nyt sano, etteikö synnytys olisi ollut raskas hänellekin, mutta kun hän jotenkin kerta toisensa jälkeen selostaa synnytyksen ikään kuin tilanteena, johon hän on vastoin tahtoaan joutunut, ja kaikki on ollut ihan pielessä, häntä on vaivattu ja tilanne on ollut hänelle mahdottoman raskas, häneltä on vaadittu jatkuvasti jotain eikä häntä ole jätetty hetkeksikään rauhaan. Eilen miehen perhettä tuli katsomaan vauvaa, ja miehen selittäessä synnytyksestä vitsailin, että olihan tuo sellainen pikku jumppa mullekin. Miehen reaktio oli, että no joo, mutta mulla kuitenkin oli hoitohenkilökuntaa ja kivunlievitystä tilanteessa ja kaikki pyöri mun ympärillä, ei se ole yhtään sama.
En oikein tiennyt, että mitä tuohon sanoisi. Vähän hölmöltä jotenkin tuntuu. Tää nyt on ihan varmasti sellainen asia, jonka pitäisi vaan antaa olla, mutta mies jauhaa synnytyksestä ihan kaikille, jotka jaksaa kuunnella. Hän ei siis sano näitä asioita mitenkään pahantahtoisesti tai ilkeästi tai syyttelevästi, mutta selityksestä vaan tulee siitä huolimatta ihan hirveä fiilis, jotenkin tuntuu siltä että koko homma oli vain ärsyttävä taakka miehelle. En nyt tietenkään todellakaan halua kieltää häntä puhumastakaan, kaikilla on kuitenkin omat näkemyksensä tilanteista ja meidän esikoisen syntymä oli aivan järjettömän iso tapahtuma meille molemmille. Harmittaa vaan tuo vähättely ja negistely..
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Oletpa oikeen helmelle miehelle lapsen siittänyt <3
Biologisesti nainen ei voi siittää.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäätkö avata suusi? Miksi et sano miehellesi? Mä sanoisin suoraan, että
"Luuletko sä oikeasti olevasi suurikin sankari? Voi voi ja vali vali, kun sua raukkaparkaa nyt on niin kauheasti vaivattu ja stressattu. Sattuuko ihan pyllyyn niin kuin mulla? Haetaanko särkylääkettä? Kuulostat kuule toistenkin silmissä aika itsekkäältä idiootilta, kun sulla raukalla on röökitauko jäänyt synnytyksen takia väliin, kasva kuule mieheksi ja isäksi nyt"
Minä synnytin neljä päivää, eikä valituksen sanaakaan mieheni suusta, piti mun puoliani siellä, kun multa loppui voimat.
Itse olet itsekkäästi saksesi levittänyt ja halunnut lapsen. Pientä marttyyrivinkunaa ja miesvihaprovon makua.
Teille ämmille miehet eivät merkkaa muutenkaan mitään muuten kuin siitoskoneina ja lompakkoina.
Näkyykö tuo itsensä esille tuominen miehen käytöksessä muutenkin?
Esim. jos sinä teet teillä lähes kaikki kotityöt, ja sitten joskus harvoin, kun mies tekee jotain (laittaa esim. jotain simppeliä ruokaa tai vähän imuroi hätäisesti) joko sinun patistuksesta tai ehkä jopa oma-aloitteisesti, mies tekee uroteostaan ihan kauhean suuren numeron. Sitä sitten muistellaan monta viikkoa ja ollaan niin ylpeää poikaa, että. Ja mies odottaa sinulta kauheasti kiitosta, koska hän sentään uhrautui ja näki kovasti vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa oikeen helmelle miehelle lapsen siittänyt <3
Miten nainen siittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käske sen pusertaa tulinen vesimeloni itestä ulos ja kysy sit et kumpi tilanne olikaan se vaikea
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö avata suusi? Miksi et sano miehellesi? Mä sanoisin suoraan, että
"Luuletko sä oikeasti olevasi suurikin sankari? Voi voi ja vali vali, kun sua raukkaparkaa nyt on niin kauheasti vaivattu ja stressattu. Sattuuko ihan pyllyyn niin kuin mulla? Haetaanko särkylääkettä? Kuulostat kuule toistenkin silmissä aika itsekkäältä idiootilta, kun sulla raukalla on röökitauko jäänyt synnytyksen takia väliin, kasva kuule mieheksi ja isäksi nyt"
Minä synnytin neljä päivää, eikä valituksen sanaakaan mieheni suusta, piti mun puoliani siellä, kun multa loppui voimat.
Kaltaisesi vittuilijalla , nalkuttajalla, uhriutujalla ja miesvihaajalla mies? Onko sille tehty lobotomia?
Ethän vain saanut poikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä alkoi kanssa esikoisen syntymästä suhteen alamäki, kun miehelle se synnytys oli niin rankkaa sekä tylsää (ei tosin kyllä tukenut tai hieronut synnytyksessä, vaan videoi mua supistuskouristuksissa). Ihana isä jaksoi olla pari viikkoa, sitten alkoi asumaan koneella (oli työtön). Lopulta sitten hankki sivusuhteen, kun muija oli muuttunut vittumaiseksi viattomalle miespololle ja muija omistautui liikaa lapselle (no, eipä mies sitä koskaan hoitanut edes pyynnöstä kuin sitten enintään raivoten).
Että näin meillä jo nyt ex-mies.
Lapsen syntymä saattaa muuttaa puolisoa paljonkin. En olisi etukäteen uskonut.
Miehet kyllä ovat mun mielestä pääosin ihania, joten miesvihasta ei ole kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa oikeen helmelle miehelle lapsen siittänyt <3
Se on kyllä mies joka siittää ja jotenkin käsitin että aloittaja on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit kokeilla puhua miehelle, että kokemus oli molemmille uusi ja rankka ja että sinusta tuntuu kuin hän vähättelisi sinun kokemustasi puhumalla vain omastaan. Turha lähteä millekään "kestä kuten mies minä kuule pusersin vauvan ulos, sinä et edes tehnyt mitään" -linjalle, sillä tuollahan logiikalla kukaan ei saisi valittaa mistään, sillä aina on joku, jolla on "vaikeampaa". Synnytys oli selkeästi rankka miehellesi ja hän saa siitä puhua, mutta saat kyllä vaatia häntä olemaan hieman huomioonottavaisempi.
Ei oo tainnu mies armeijaa käydä. Mutta joo, kannatan suoraa puhetta. Joko traumatisoitunut, narsisti tai sitten vaan muuten hyvin ajattelematon.
Tsemppiä vauva-arkeen!
Toki voi olla järkyttynyt, mutta kyllä normaaliälyinen ihminen tajuaa, millaisista asioista kuuluu vaieta...!